Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Paras roolipeli?
- Viestiketjun aloittaja Xeila
- Aloituspäivämäärä
sunnpeople
New Member
Vastaus: Paras roolipeli?
On hullua, että nyt kun on vakituisessa palkkatyössä, niin ei ole kertaakaan yli vuoteen tullut koskettua roolipeleihin. Olen kyllä varmasti pelannut niitä jo yhden elämän tarpeiksi
MIstäköhän sumaa lähtisi purkamaan? Tämä on tällainen elämää suurempi kysymys. Kun joku sanoo jonkun tutun pelin nimen, joka ei ole omalla listalla, niin joutuu heti täydentämään listaansa, eikä loppua näy.
Homma oli mukavan helppoa ja suoraviivaista Colecon Venture-luolastoseikkailussa, jossa hallihirviö tuli ja tappoi ellei ollut nopea. Nintendo Nesin Final Fantasy ykkösessä jouti hyvin teenkeittoon vuoropohjaisen taistelun alkaessa. Final Fantasy kuutosessa koettiin suuria tunteita, koittipa eräs hahmoista jopa itsemurhaa. Peruskatala Kefka oli viheliäisin konna japskiropejen historiassa.
Ultima V ja ruutuvihko olivat erottamattomat kaverit. Ghost-virus söi tallennuksen viimeisessä ruudussa (samassa, jossa Lord British) ja pakotti elämään kokemuksen alusta saakka uudelleen vuosia myöhemmin. Puhuvan hevosen, Smitihin kommentti pelin ehtoopuolella palautti uskoni Lord Britishin inhimillisyyteen ja oli hieno hetki. Mitäpä sitä voisi enempää vaatia, kun omaa purjelaivaa? Tässä pelissä hahmonkehitys ja bushidon fundamentalismi-ritarietiikkaa olivat jatkuvassa kädenväännössä. Homma alkoi toimia, kun joka jampalla oli Maagiset kirveet ja jopa paikalle teleporttaavat sheriffit päästeltiin päiviltä hetkessä. Omat hahmot olivat n potenssiin 2 jumalkoneita jo tuossa vaiheessa.
Iso pyörä pyörähti seuraavan kerran, kun Dungeon Master ja sen jatko-osa Chaos Strikes Back esiteltiin. Vielä tänä päivänä ovat nämä aivan omassa sfäärissään. Rope ja älyllinen haaste voivat myös kohdata! Edellisen vahvistus koettiin, kun Pleikkarin Vagrant Storyn aseidenhionta yhdistyi todella kekseliääseen graafiseen loistoon.
Pikkusievää japskivoittoista 2d-söpöilyä parhaimmillaan edusti Suikoden II. Tämän pelin ansiot ovat moniaat. Se on suorastaan kiiltokuva peliksi todella vahvoilla, elävillä ja inhimillisillä hahmoilla.
Final Fantasy VII esitteli ropen kauan kadoksissa olleelle huumorille! Vahvoja tunteita koettiin myös, erityisesti Sephirothin persoonassa, mutta myöskin Aeriksen kuollessa.
Alundra oli paluuta Zeldan maailmaan, mutta nyt jopa yltiöteatraalisesti. Hautajaisia oli kerta kaikkiaan liikaa yhteen pieneen peliin. Monet unijaksoista olivat todella hienoja ja Vedenalainen maailma järven pohjalla Keijukaishaltijattaren valtakunnassa oli suorastaan maagisen hieno. Tätä ei voi jäljitellä.
Fairlight oli ruotsalaisen Volvon asentajan lahja tietokonepeleille. Tämä aikaseikkailu tapaili samaa, kun Chrono Chross, joka on Squaresoftin aliarvostetuimpia ropeja. Kissasimulaattori on vain yksi tämän todella laajan ja eri pelihahmoja tarjoilevan pelin anteja. On myös todella elähdyttävää käydä antamassa itselleen mojova potku persauksille tulevaisuuteen, kun ei homma toimi (kerta kaikkiaan tuntee itsensä ja tietää, ettei se toimi Nautin myös suunnattomasti strategisista japsiropeista, jotka ovat yleensä variaatioita kiv-paperi-sakset leikistä.
Kaikkien näiden jälkeenkin on niin paljon upeita sarjoja ja pelejä, ettei ihmisikä riitä niitten kaikkien kuvailuun, saatikka pelaamiseen! Jos tästä joukosta valitaan parhaista parhain, niin on se epäilemättä pieni ripaus jokaisesta: hyvä vitsi tuolta, kaunis maisema täältä, vaikuttava dialogin pätkä tästä, jumal-aseet ehdottomasti siitä ja siitä, sekä vielä päälle puuduttava ja turruttava annos satunnaistaisteluista kaikista yleisistä suunnista.
Paras motto:
-I will kick your arse to the Moons!
Paras ase:
-Ragnarock
Paras hahmo:
-Cloud
Paras musiikki:
-Chrono Chross
Paras dialogi:
-Final Fantasy VII / VI
Pahin Bigboss Fight:
-Chrono Chross
Paras peli suhteutettuna omaan aikaansa:
-The temple of Apshai
Oma vaatimaton raapaisu genren pintavedestä taisi sitten olla tuossa.
MIten saatoin unohtaa Parasite Even? Tätä kaavaa on kokeiltu myöhemminkin ja itse pidin myös kakkosesta, mutta sen jälkeen alkuperäinen muotti kyllä rikottiin, eikä vastaavaa ole koettu. Eve on hahmona niin über-mensch, mitä nyt vain kuvitella saattaa, mutta silti sympatiaa, jopa ihailua herättävä nuhteettomuudessaan.
On hullua, että nyt kun on vakituisessa palkkatyössä, niin ei ole kertaakaan yli vuoteen tullut koskettua roolipeleihin. Olen kyllä varmasti pelannut niitä jo yhden elämän tarpeiksi
MIstäköhän sumaa lähtisi purkamaan? Tämä on tällainen elämää suurempi kysymys. Kun joku sanoo jonkun tutun pelin nimen, joka ei ole omalla listalla, niin joutuu heti täydentämään listaansa, eikä loppua näy.
Homma oli mukavan helppoa ja suoraviivaista Colecon Venture-luolastoseikkailussa, jossa hallihirviö tuli ja tappoi ellei ollut nopea. Nintendo Nesin Final Fantasy ykkösessä jouti hyvin teenkeittoon vuoropohjaisen taistelun alkaessa. Final Fantasy kuutosessa koettiin suuria tunteita, koittipa eräs hahmoista jopa itsemurhaa. Peruskatala Kefka oli viheliäisin konna japskiropejen historiassa.
Ultima V ja ruutuvihko olivat erottamattomat kaverit. Ghost-virus söi tallennuksen viimeisessä ruudussa (samassa, jossa Lord British) ja pakotti elämään kokemuksen alusta saakka uudelleen vuosia myöhemmin. Puhuvan hevosen, Smitihin kommentti pelin ehtoopuolella palautti uskoni Lord Britishin inhimillisyyteen ja oli hieno hetki. Mitäpä sitä voisi enempää vaatia, kun omaa purjelaivaa? Tässä pelissä hahmonkehitys ja bushidon fundamentalismi-ritarietiikkaa olivat jatkuvassa kädenväännössä. Homma alkoi toimia, kun joka jampalla oli Maagiset kirveet ja jopa paikalle teleporttaavat sheriffit päästeltiin päiviltä hetkessä. Omat hahmot olivat n potenssiin 2 jumalkoneita jo tuossa vaiheessa.
Iso pyörä pyörähti seuraavan kerran, kun Dungeon Master ja sen jatko-osa Chaos Strikes Back esiteltiin. Vielä tänä päivänä ovat nämä aivan omassa sfäärissään. Rope ja älyllinen haaste voivat myös kohdata! Edellisen vahvistus koettiin, kun Pleikkarin Vagrant Storyn aseidenhionta yhdistyi todella kekseliääseen graafiseen loistoon.
Pikkusievää japskivoittoista 2d-söpöilyä parhaimmillaan edusti Suikoden II. Tämän pelin ansiot ovat moniaat. Se on suorastaan kiiltokuva peliksi todella vahvoilla, elävillä ja inhimillisillä hahmoilla.
Final Fantasy VII esitteli ropen kauan kadoksissa olleelle huumorille! Vahvoja tunteita koettiin myös, erityisesti Sephirothin persoonassa, mutta myöskin Aeriksen kuollessa.
Alundra oli paluuta Zeldan maailmaan, mutta nyt jopa yltiöteatraalisesti. Hautajaisia oli kerta kaikkiaan liikaa yhteen pieneen peliin. Monet unijaksoista olivat todella hienoja ja Vedenalainen maailma järven pohjalla Keijukaishaltijattaren valtakunnassa oli suorastaan maagisen hieno. Tätä ei voi jäljitellä.
Fairlight oli ruotsalaisen Volvon asentajan lahja tietokonepeleille. Tämä aikaseikkailu tapaili samaa, kun Chrono Chross, joka on Squaresoftin aliarvostetuimpia ropeja. Kissasimulaattori on vain yksi tämän todella laajan ja eri pelihahmoja tarjoilevan pelin anteja. On myös todella elähdyttävää käydä antamassa itselleen mojova potku persauksille tulevaisuuteen, kun ei homma toimi (kerta kaikkiaan tuntee itsensä ja tietää, ettei se toimi
Nautin myös suunnattomasti strategisista japsiropeista, jotka ovat yleensä variaatioita kiv-paperi-sakset leikistä. Kaikkien näiden jälkeenkin on niin paljon upeita sarjoja ja pelejä, ettei ihmisikä riitä niitten kaikkien kuvailuun, saatikka pelaamiseen! Jos tästä joukosta valitaan parhaista parhain, niin on se epäilemättä pieni ripaus jokaisesta: hyvä vitsi tuolta, kaunis maisema täältä, vaikuttava dialogin pätkä tästä, jumal-aseet ehdottomasti siitä ja siitä, sekä vielä päälle puuduttava ja turruttava annos satunnaistaisteluista kaikista yleisistä suunnista.
Paras motto:
-I will kick your arse to the Moons!
Paras ase:
-Ragnarock
Paras hahmo:
-Cloud
Paras musiikki:
-Chrono Chross
Paras dialogi:
-Final Fantasy VII / VI
Pahin Bigboss Fight:
-Chrono Chross
Paras peli suhteutettuna omaan aikaansa:
-The temple of Apshai
Oma vaatimaton raapaisu genren pintavedestä taisi sitten olla tuossa.
MIten saatoin unohtaa Parasite Even? Tätä kaavaa on kokeiltu myöhemminkin ja itse pidin myös kakkosesta, mutta sen jälkeen alkuperäinen muotti kyllä rikottiin, eikä vastaavaa ole koettu. Eve on hahmona niin über-mensch, mitä nyt vain kuvitella saattaa, mutta silti sympatiaa, jopa ihailua herättävä nuhteettomuudessaan.