Sormusaave
New Member
Vastaus: Paras Taru Sormusten Herrasta-trilogian elokuvista?
En kommentoi äänestyksen kannalta yhtään, sillä en edes arvostele karvalakkiversioita. Minusta LOTR:t ovat loppujen lopuksi tarkoitettu katsottavaksi pidennettyinä versioina, ne yksinkertaisesti toimivat paljon paremmin niin (tietysti teatterin äänentoisto ja kuva ovat asioita erikseen). Miksi pidennettyjä ei voi esittää teattereissa...
Sormusten Ritarit ei ole kirjana lempiosani, mutta elokuvana varmaankin suht tasoissa pidennetyn kolmososan kanssa. Kaunis, rauhallisin, ehkäpä myös tasaisin. Lisäksi ensimmäisenä osana loi mitat koko tuotannon massiivisuudelle ja toi sen silmille ensimmäisen kerran - jo ensimmäinen taistelukohtra pudotti silmät.
Pidennettynä elokuva paranee, ja suht vähäisestä lisämateriaalista (verrateen kahteen seuraavaan osaan luonnollisesti) huolimatta ei olisi välttämättä muuta tarvinnutkaan. Haltoiden kulkue oli yllättävä ja positiivinen yllätys, susien hyökkäyksen puuttuminen pettymys.
4,5/5
Kaksi tornia oli elokuvaversiona selkeästi haavoittuvaisin. Se oli katkonaisin ja eniten hyppinyt osa, tosin muistettakoon, että niin on myös kirjakin. Erityistä edistystä ykkösosaan verrattuna oli loppuhuipennuksena toiminut Helmin Syvänteen taistelu.
Pidennettynä parani aivan julmetusti. Kaikki eteni rauhallisemmin ilman kiirettä ja uusiin henkilöihin (erityisesti Faramiriin) syventyi enemmän.
4,5/5
Viimeisestä osasta taitaa tulla tällä menolla viiden tähden pakkaus, jos muistaa lisämateriaalin pituuden ja jo karvalakkiversion toimivuuden.
En kommentoi äänestyksen kannalta yhtään, sillä en edes arvostele karvalakkiversioita. Minusta LOTR:t ovat loppujen lopuksi tarkoitettu katsottavaksi pidennettyinä versioina, ne yksinkertaisesti toimivat paljon paremmin niin (tietysti teatterin äänentoisto ja kuva ovat asioita erikseen). Miksi pidennettyjä ei voi esittää teattereissa...
Sormusten Ritarit ei ole kirjana lempiosani, mutta elokuvana varmaankin suht tasoissa pidennetyn kolmososan kanssa. Kaunis, rauhallisin, ehkäpä myös tasaisin. Lisäksi ensimmäisenä osana loi mitat koko tuotannon massiivisuudelle ja toi sen silmille ensimmäisen kerran - jo ensimmäinen taistelukohtra pudotti silmät.
Pidennettynä elokuva paranee, ja suht vähäisestä lisämateriaalista (verrateen kahteen seuraavaan osaan luonnollisesti) huolimatta ei olisi välttämättä muuta tarvinnutkaan. Haltoiden kulkue oli yllättävä ja positiivinen yllätys, susien hyökkäyksen puuttuminen pettymys.
4,5/5
Kaksi tornia oli elokuvaversiona selkeästi haavoittuvaisin. Se oli katkonaisin ja eniten hyppinyt osa, tosin muistettakoon, että niin on myös kirjakin. Erityistä edistystä ykkösosaan verrattuna oli loppuhuipennuksena toiminut Helmin Syvänteen taistelu.
Pidennettynä parani aivan julmetusti. Kaikki eteni rauhallisemmin ilman kiirettä ja uusiin henkilöihin (erityisesti Faramiriin) syventyi enemmän.
4,5/5
Viimeisestä osasta taitaa tulla tällä menolla viiden tähden pakkaus, jos muistaa lisämateriaalin pituuden ja jo karvalakkiversion toimivuuden.