Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Parhaat moninpelimuistosi?

C

Cubase

KonsoliFIN Alumni
Kerro tässä ketjussa muille parhaat, mieleenpainuvimmat ja unohtuvimmat moninpelimuistosi. Tämä on Viikon tehoketju.

P.S. Ne jotka löysivät tänne ilman uutista, voivat lukea lisätietoja spoilerista.

KonsoliFINin keskustelualueelle tuli uusi ilmiö nimeltä Viikon tehoketju, joka liittyy läheisesti podcastiin. Tästedes toimitus merkitsee aina päiviä ennen seuraavan podcastin alkua yhden keskustelunaiheen tehoketjuksi, jolloin käyttäjillä on mahdollisuus saada oma viesti ja ääni kuuluviin KonsoliFINin podcastissä. Kaikki viestit käydään läpi, mutta vain parhaat selviävät lähetykseen asti.

Tulevassa podcastissä uppoudumme moninpelien ihmeelliseen maailmaan. Näin ollen Viikon tehoketjussa pyydetään käyttäjiä jakamaan mieleenpainuvimmat ja unohtuvimmat muistot eri moninpelitantereilta.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: Parhaat moninpelimuistosi?

Jaahas, no vähän ehtoja sivuten parhaat muistot kyllä tulevat kaverin kanssa pelatuista matseista, mutta eivät videopeleistä. Stiga-pöytäkiekko on kyllä tuottanut niin paljon priceless-hetkiä, ettei padin kanssa ole siihen kyetty.

Mutta sitten enemmän ehtojen mukaisiin. Vaihtoehtoja lähinnä on vain muutamasta, joista voisi nostaa PES5:n sadat ja sadat Inter - Real Madrid -matsit, Tapan Kaikki -pelisarjan co-op tai ensimmäisen oman pelini, eli NHL95:n sarjaa tahkotut matsit. Online puolelta ei mitään oikein voi nostaa, ehkä ensimmäistä pelaamaani nettiropea, eli Dransikia lukuunottamatta. Olihan siinäkin, kun ~10-vuotiaana tuli kokeiltua porukoiden mielenterveyttä, kun puhelinlinjat oli varattu (lapsukaiset voivat katsoa wikipediasta hakusanalla modeemi) 2 tuntia putkeen örkkien tappamisen takia. :) Ja katkeria oltiin, kun kaverilla oli ISDN, ja portti tätä kautta taivaaseen. Uniballia (eräänlainen avaruusfutis) tuli myös modeemilla kokeiltua, mutta palattua vasta myöhemmin ADSL:n ihmeellisenä aikana.

Mutta ehkä kuitenkin kaikista parhaat pelit ovat tulleet niinkin yksinkertaisesta pelistä, kuin Generallystä. Kyseessähän on siis hyvinkin yksinkertainen ajopeli, vähän Slick's and Sliden tyyliin, jossa enintään 6 autoa ottaa mittaa toisistaan. Kaverin kanssa hakatut yli kymmenien kisojen turnaukset optimaalisiksi tuunattujen tekoälyvastusten kanssa on kyllä jättänyt hienoja muistoja. Katkeria tappioita, liiallisen oikaisun takia hylättyjä kierroksia, upeita tönäisyjä sekä hampaat irvessä lähdetty viimeiselle kierrokselle kokeilemaan, josko bensa riittäisi maaliin asti. Ja eihän se yleensä riitä, mutta itsestä on kiinni. Ja kun peli-idea ja toteutus on parasta, mitä missään autopelissä on mielestäni koskaan saatu aikaiseksi, niin ei voi olla pitämättä. Käydäkö varikolla hakemassa uudet renkaat, jotta saisi vielä sen yhden pisteen nopeimmasta kierroksesta, vai ottaako varma voitto? Yleensä varikolle, eikä lopulta tule kumpaakaan. :rolleyes: Ja koska herrasmiehiä ollaan, niin tärkeintä ei ole oma voitto vaan vastustajan tappio. Ja voi sitä onnen määrää, kun itse on ajanut voittajana maaliin, ja tämän jälkeen vielä ehtii blockaamaan vastustajan hyviltä pistesijoilta viimeiseksi ihmettelmään, miten se punainen vauriopalkki nyt noin täyteen tuli.

Pelatkaa te siellä GT5:sta ja Forzaa, itse tyydyn tasaiseen frame rateen ja hienoon/viihdyttävään vaurionmallinnukseen. :)
 
Vastaus: Parhaat moninpelimuistosi?

Eka oma "teho-pc", Cs 1.0 ja 56k modeemi. Oi sitä iloa, kun pääsi ekaa kertaa pelaamaan moninpelejä internetin välityksellä omassa kodissaan. Tuli toki pelattua kavereiden luona jo aikoinaan Quake 1:stä.

Cs oli alkuun aika haastavan tuntuinen, kun oli tottunut Megadriveen ja 2D-hyppelyihin.
Alkoi se kuitenkin lopulta luistaa, kun Prodigyä, Assaultia ja Dustia pelaili urakalla yötä-päivää.
Tätä onneahan kesti sen pari kuukautta, kunnes lankapuhelinlasku saapui kotiin ja netti kaikkosi muutamaksi kuukaudeksi unholaan vanhempien kevyen suuttumuksen myötä.

Pelaaminen kuitenkin jatkui kavereiden luona ja laneilla nopeamman ja osittain kiinteähintaisen ISDN-yhteyden ansiosta.

Yläasteelta pääsyn aikoihin oli sitten oman asunnon hommaaminen edessä ja sellainen löytyi suhteellisen äkkiä, joka lupaili hyvää, eli ADSL saapui kiihdyttämään myös Cs:n pelaamista. Se 256-nopeus tuntui sillon huimalta!

Internetin nopeusluokat ovat nyt vaihtuneet lähemmäs kymmenen kertaa, myös pelit, asunnot ja paikkakunnat ovat vaihtuneet ja konsoli melkeinpä selättänyt PC:n.

Myös paikallinen moninpeli on löytänyt taas itsensä konsoleiden myötä. PC:llä sen itselleni mahdollisti vain Worms Armageddon, joka koukuttaa vieläkin (mutta vain PC:llä)

Kuitenkin vielä välillä muistelee, mistä kaikki lähti, mutta silti ihan tyytyväinen olen, että konsolin olen hommannut. Kasuaali moninpeli samassa huoneessa voisi olla muuten vetelemässä viimeisiään.

Tätänykyä usein selittelee, että tuntuu hölmöltä, kuinka paljon aikaansa kulutti pelatessaan Counter-Striken tapaista kilparäiskintää, mutta omassa mielessään sen vielä muistaa, miten hienolta se silloin tuntui.
 
Vastaus: Parhaat moninpelimuistosi?

Splinter Cell Convictionin co-op loppu, jonka rankkaan edelleen yhdeksi parhaista pelin lopetuksista ikinä! Pelattu siis Xbox Liven yli (sisältää spoilereita):

Pelasin itse venäläisellä erikoismiehellä, kaverin ollessa amerikkalainen. Kun loppuvideo lähti pyörimään, luulin että katsotaan kaverin kanssa samaa pätkää. Oma hahmoni hengasi lentsikan ruumassa kun kaverin pöydälle unohtuneeseen kännykkään tuli tekstiviesti, jossa käskettiin tappamaan venäläinen (minut). Heitin luonnollisesti mikkiin että "ei käy!"
Noh, kaverini luurin toisesta päästä kysyi sitten että mikä ei käy, jolloin rupesi raksuttamaan:kaveri oli nähnyt jonkun ihan muun videon! Yritin siinä seivailla jotain "öö ei mitään, missä muuten oot..?" ja lähdin mutka ojossa etsimään kaiffaria koneesta. Rahtitilassa palloillessani kaveri melkein pääsi yllättämään, mutta kerkesin hypätä alakertaan karkuun. Tiukan tulitaistelun ja kuurupiilon jälkeen selvisin voittajana, ja voitosta jäi kotiinviemiseksi muutama gamerscorekin.

Olin tuohon aikaan yöstä varmaan jo vähän pihalla, mutta jotenkin tuo asetelman kääntäminen erillisillä videoilla ja epätietoisuudella toisen tekemisistä jotenkin kolahti harvinaisen lujaa. Virkistävän erilainen co-op lopetus, vaikka koko kampanja oli pelillä muutenkin ihan timanttia. Split-screeniniä kuvaamani pätkä ei tietenkään toimi samalla teholla, mutta Liven yli koettuna olin vaikuttunut ranskalaisten osaamisesta.
 
Vastaus: Parhaat moninpelimuistosi?

Vanhan kaverin kanssa vieläkin silloin tällöin pelataan Mario Smash Footballia GameCubella, futispeli on Arcademaisen tappavan koukuttavan hunajainen. Parhaat muistot sijoittuvat ainakin tuon pelin tuntumille missä äkkikuolemassa nauru on aina herkässä (epäonnistumisen pelossa tietty) sikälimikäli pallo on vaarallisen lähellä vastapuolen maalia.
"Hauskamainen" piina kasvoi joka kymmenes sekunti, muistan vieläkin kun oltiin maalin edustalla, noin puolet kentän pelaajista kasaantunut, palloa yritetään parhaan mukaan saada itselleen ja kilpiä lenteli sokkona. Lopulta tuo Toadini sai pallon ja parin sentin syötöllä kaksi jääkilpeä kohtasivat, tanner räjähti... ja sinne upposi!

Kaverin kanssa Dissidia Final Fantasya tykitettiin viime vuoden alkutaipaleilla hyvään tahtiin. Lagin kanssa mäiskittiin Cloudilla Braverillä, eihän siinä voinut kuin nauraa kun mustasta aukosta päädyttiin vihollisen suuhun ja miekat lentelivät miten sattuivat.

Sega All-Stars Racing. Minä. Rata. Seitsemän muuta verenhimoista saman tason vauhtipiruja joitten nimiä on lähinnä nähty aika-ajojen kunniaseinämillä. Vauhti oli hurjaa ja armottoman tasaväkistä. Ilman esineitä. Oli omalla tavallaan mieleenpainuva kokemus.

Löytyyhän näitä muistoja varmasti enemmänkin, nuo olivat kielen päässä.
 
Vastaus: Parhaat moninpelimuistosi?

Muggshotter sanoi:
Vanhan kaverin kanssa vieläkin silloin tällöin pelataan Mario Smash Footballia GameCubella, futispeli on Arcademaisen tappavan koukuttavan hunajainen. Parhaat muistot sijoittuvat ainakin tuon pelin tuntumille missä äkkikuolemassa nauru on aina herkässä (epäonnistumisen pelossa tietty) sikälimikäli pallo on vaarallisen lähellä vastapuolen maalia.
Klikkaa laajentaaksesi...

Helkkarin hyvä peli toi mario smash!voi noita muistoja...:D mut silti paras on tk3!!!!
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: Parhaat moninpelimuistosi?

Xboxin Ghost Recon: Island Thunder ja Ghost Recon 2 ovat parasta shittiä meikäläisen kirjoissa edelleen. Hyvässä seurassa klaanimatsit olivat sitä jotain. Sydän kurkussa kerrasta poikki -ottelut, viimeisenä omalta puolelta hengissä jne. Those were the days. Uutta GR:ää odotellessa.. :cool: Terkut silloisille klaanilaisille!
 
Vastaus: Parhaat moninpelimuistosi?

Liven puolella parhaat muistot on COD4:MW(paras cod for ever) puolelta. Muutama kaveri saman klaanitagin alla kun mentiin. [KwaK] tuntui jyräävän aina kun pääsi peliin. ;) Oli hienoa kun kolmen kärki koostui [KwaK]:sta. Oi niitä aikoja! :D Tosin meijän porukka mellasti vaan tuol publikin puolella.

Pleikan puolelta: M.A.G
Kun liityin [KFS] porukkaan,niin johan alkoi matsit maistumaan. Mikään ei vedä vertaa sille kun tietää että ympärillä on parhaimillaan 50 huppari soturia. Melkeen kaikilla on medkitit ja ne auttaa kun tulee hätä. :) Nyt tulee melkeen tippa silmään kun muistelee kaikkia peli-iltoja. Nuoret jeesaa vanhuksia hädässä. :p

Kentillä tavataan. :)
 
Vastaus: Parhaat moninpelimuistosi?

Moninpelimuistoja on vuosien mittaan kertynyt valtavasti, yritä tässä sitten pähkäillä yhtä, kahta tai edes kolmea ylitse muiden.

Aloitetaan vaikka Battlefield 1942:sta. Minä ja neljä muuta jannua ahtaassa kaksiossa, todelliset minilanit. Peli oli uusi, kaikilla paljon opittavaa pelistä.
Yksi meistä päättää ryhtyä strategiseksi miinoittajaksi, lataa paukkuja sillan täyteen.
Joitain hetkiä myöhemmin olimme selvästi tappiolla bottiarmeijaa vastaan ja päätimme suorittaa kunnollisen tiimiassaultin, "kaikki tai ei mitään" !

Fiilis katossa, kamikazet, geronimot ja banzait raikuen syöksyimme jeepin kyydissä vihollista kohden kun PUM!

*You were killed by se-ja-se*
*He was kill by se-ja-se*
*He was kill by se-ja-se*
*He was kill by se-ja-se*

...huikea hiljaisuus, kunnes neljästä kurkusta karkaa samanaikainen "MITÄ ******?!"

Vielä tähän päivään asti strategistimiinoittajamme väittää, ettei hän ollut se, joka niitä miinoja sinne sylki ja syyttää bugia :D


Toiseksi lätkäistään Tekken 3, jonka parissa meni kouluaikoina suurin osa viikonlopuista kavereiden kanssa. Välillä kun porukkaa kokoontui enemmänkin, saatettiin järjestää mukaturnauksia, pääpalkinnon ollessa lähinnä suurta haistattelua, katkeruutta "epäreilujen liikkeiden käytöstä" ja keskisormien heiluttelua.

Yksi näistä oli ylitse muiden, kun osanottajiakin oli sopiva tasamäärä, kuusitoista kappaletta.
Taisteluparit arvottiin ja mekkala saattoi alkaa.
Jokaisen matsin aikana katsomovuorossa olijat huusivat, remusivat, kannustivat ja elivät hommassa mukana.
Ikinä en ole tutussa seurassa kokenut sellaista ramppikuumetta, mikä tietysti teki sen, että muisto on takaraivoon jäänyt niin voimakkaasti.

Kolmanneksi... höm. Tähän voinee laskea kaikki eri änärien parissa vietetyt sessiot, ykkösenä itseoikeutetusti NHL Hitz-sarjalaiset GameCubella parin kaverin kanssa.

Voi sitä huudon määrää kun maalintekoon tykästynyt sälli ei saakaan sitä namupassia, vaan mahdollinen syöttäjä ottaa ja tempaiseekin kiekon maaliin.
Varsinkin tiukkojen pelien kohdalla löytyi se oikea me-henki, jonka avulla pystyimme ikään kuin elämään mukana.


On se kumma, miten peleistä voi saada eeppisiin mittoihin kasvaneita muistoja ja todellisia oman elämän nostalgiahelmiä. Kai jokainen arvostaa näitäkin omalla tavallaan, mutta silloin kun näitä muistoja luodaan, ei mikään asia tunnu paremmalta sillä nimenomaisella hetkellä.

Kun se vie mukanaan ensimmäisen kerran, ei paluuta ole.
 
Vastaus: Parhaat moninpelimuistosi?

Tuoreimpien moninpelikokemusten ehdoton helmi löytyy viime kesältä Red Dead Redemptionin preerialta, kun kokosimme KonsoliFIN-posset ja laukkasimme pitkin auringonlaskua. Linnakkeen valtaus ja hallussapito armottoman myrskyn raivotessa sekä vankkuriryöstöt olivat jotain ainutlaatuista ja upeaa.
Siitä kiitos hienolle pelille ja etenkin hienolle peliseuralle!

Haloja on tullut väännettyä sen verran, että joitain mahtihetkiä löytyy senkin matkan varrelta.
Halo 3:n pelasimme kaverin kanssa heti julkaisussa Legendarylla yhdeltä istumalta läpi Split-screeninä, televisiona alle 20" kuvaputkitöllö. Silmät sojottivat mikä minnekin, mutta fiilis oli suurenmoinen. Tuli napattua oikein valokuvakin meistä kahdesta Halo 3:n lopputekstit taustalla hämmentävät virneet naamalla.

Nettipeleissä on tullut nähtyä erilaisia Gamertageja ym. nimimerkkejä laidasta laitaan, mutta Halossa vastaan tuli yksi ylitse muiden, kun alalaitaan tuli teksti:

"You were assassinated by about 70 frogs", sekä myöhemmin
"You splattered about 70 frogs"

Propsit tästä "about 70 frogs":lle, kuka ikinä onkaan.
 
Vastaus: Parhaat moninpelimuistosi?

Elettiin jo milleniumin jälkeistä aikaa ja minä olin orastava pelaajanalku ikää siinä päälle kymmenen. Pleikkari ykkösellä väännettiin Crash Bandicoottia, enkä yhtään osaa sanoa, miksei Playstation 2:ta hankittu, vaikka se oli jo tuolloin julkaistu. Sitten joku pari vuotta vanhempi poika osti Xboxin heti julkaisussa ja pienessä koulussa kohistiin; kauhea miten sillä on rahaa, sillä ykkösboksi maksoi tuossa vaiheessa jotain 500 euroa.

Hypätään tarinassa vuosi eteenpäin ja meikäläinen nouti äitinsä kanssa Gigantista boksin kera Halo ja Dead or Alive 3. En muista yhtään minkä takia. Mainostettiinko boksia jotenkin vai oliko kyse ainoastaan tuon vanhemman pojan jäljittelemisestä tai jotain? En tuohon aikaan seurannut pelimediaa, joten vaikea jälkikäteen sanoa miksen ostanut tutun brändin pleikkaria, vaan jotain aivan uutta.

Tästä lähti lumipallo sitten pyörimään, sillä aina kun kaveri tuli kylään, pelattiin Haloa co-oppina, ja aina kuukauden päästä tästä, kaverilla oli oma boksi ja Halo. Nuorten poikien kaveripiireissä trendit usein iskevät räjähdysmäisesti ja niin meilläkin; kohta kylän lähes jokaisella pojalla oli boksi ja Haloahan sillä hakattiin.

Ei mennyt kauaakaan, kun joku isompi poika kertoi, että nettijohdolla boksit yhdistämällä voi pelata moninpeliä. Boksissahan oli neljä ohjainpaikkaa vakiona, joten jo kahdella koneella saatiin hyvät pelit aikaan. Tästä seurasi se, että noin vuoden ajan, melkeimpä joka toinen viikonloppu, pieni poika käveli painava reppu selässä kaverilleen, jossa sitten repusta kaivettiin boksi ja veivattiin Haloa isolla porukalla. Mukana oli aina myös se porukan ainut Playstation 2:n omistaja, joka muisti aina marmattaa ohjaimesta, mutta silti ilmaantui paikalle joka kerta.

Noiden sessioiden pelillisestä puolesta muistan vain, että kaikki oli silloin hyvin erilaista kuin nykyään. Halossa veivattiin suurta Sidewinderiä (?, tää nykyinen Avalanche) ja pelaajia oli kuitenkin maksimissaan se kahdeksan. Nykyään kun on Halo 3:ssa pelannut samaa mappia, niin moisella pelaajamäärällä kuolisi tylsyyteen niin suuressa mapissa. Silloin sitä vain näki asiat eri tavalla. Yksi vastaan yksi tilanteet olivat eeppisiä kohtaamisia, kun kumpikaan ei meinannut millään osua toiseen ja panosten loputtua ratkaistiin homma nyrkein, pelissä tietysti.

En tiedä olenko jo nyt nyppäissyt ohjaimesta sen pois, mutta vuosien ajan noista sessioista muistutti boksin ohjaimen pohjassa ollut, nuhjaantunut maalarinteipin palanen, johon oltiin 10-vuotiaan hienolla käsialalla kirjailtu "stammy", jottei ohjain sekotu muiden kanssa. Ei ole moiselle tarvetta enää nykyään.
 
Vastaus: Parhaat moninpelimuistosi?

Onhan noita paljon, mutta varmaan kymmenen vuoden takaa jäi yksi hauska tapaus mieleen.

Pelattiin silloisen koulun tietokoneluokassa mäkeillä Unreal Tournamenttiä. Se oli ihan kouluaikaa ja luokassa oli paljon ihmisiä tekemässä ihan oikeita kouluhommia. Vastustajien joukossa oli Mustalainen-nimimerkin omaava pelaaja. Peli oli ctf-muotoa ja todella tiukka. Taistelun tiimellyksessä huomasin että tämä Mustalainen-pelaaja meni yhden ovan taakse piiloon. Meikä sitten adrenaliinihuuruissa karjaisi luokassa, että: VAROKAA, OVEN TAKAN ON MUSTALAINEN! Kaikki luokassa olevat tietty säikähtäneenä tuijotti luokan ovelle.
 
Vastaus: Parhaat moninpelimuistosi?

Jumala sanoi:
Xboxin Ghost Recon: Island Thunder ja Ghost Recon 2 ovat parasta shittiä meikäläisen kirjoissa edelleen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Juurikin nuo kaksi peliä tuli mullekin mieleen heti ekana.
Ne yön läpi menneet pelisessiot olivat NIIN EEPPISIÄ...Moiset ajat eivät enää palaa nykypeleissä.
Huoh...
 
Vastaus: Parhaat moninpelimuistosi?

Vastaan poikkeuksellisesti videoviestillä. Tähän peliin tiivistyvät kaikki ne suuret ihanteet, joita pitää moninpeleissä tärkeinä: yhteisöllisyys, reilu peli, huumori, taitovaade, välineistön monipuolisuus, sankarillisuus.. jne. Seikkoja, jotka moni tuntuu jo unohtaneen epäolennaisten asioiden kilvoittelussa (kuten k/d-ratio).

Eletään siis vuoden 2004 maaliskuuta ja SOCOM II oli juuri tullut myyntiin. Aiemmin edellisen vuoden heinäkuussa ilmestynyt nettiadapteri Playstation 2:lle oli nopeasti kerännyt suomalaiset pelisarjan debyytin ympärille. Suomi-serverit olivat pysyvä ilmiö. Hauki on kala.

[MEDIA]314[/MEDIA]
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: Parhaat moninpelimuistosi?

Parhaat moninpelimuistoni keskittyvät vahvasti Cuben Mario Party 4:n tuntumille, vaikka kyseinen pelisarja onkin menettänyt hohtonsa vuosien mittaan. Oli vain älyttömän hauskaa pelata 50 kierrosta neljällä pelaajalla ilman mitään kiireitä tai huolia keskellä kesää. Jokainen keskittyi tiukasti pelaamiseen, ja vaikka kuinka tuuripohjainen pelisarja kyseessä onkin, oli voittaja yleensä se joka voitti suurimman osan minipeleistä ja käytti esineet taktisimmin. Yleensä jokaisella vuorolla tapahtui jotain värikästä ja pelilaudat tuntuivat hienoilta monipuolisine aktiviteetteineen. Vaikka nykyisin moninpelaaminen hoidetaan pääosin verkon välityksellä, aiheuttaa vanha kunnon moninpelaaminen samalla konsolilla edelleen hyvinkin hienoja ja kultaisia muistoja.
 
Vastaus: Parhaat moninpelimuistosi?

Parhaat moninpelimuistoni liittyvät aikalailla myös ensimmäisiin kunnollisiin moninelikokeiluihini, jotka tapahtuivat vasta aivan muutama vuosi sitten Battlefield Bad Companyn lumottua minut täysin. Jo demon kokeilusta olin täysin myyty. Pelissä oli asennetta, se oli hyvän näköinen, verkkopeli toimi hyvin, se oli jotain massiivista ja koukuttavaa. Peliseuraa en paljon löytänyt vielä suomalaisista, joten paljon tuli pelattua ihan random-seurassa, mutta kun pelin squad-keskeiseen moninpeliin sattui hyvä tiimi tuiki tuntemattomiakin heppuja, niin peli oli aivan uskomattoman nautittavaa. Mitä nyt suomalaisten kanssa muistan pelanneeni, niin ainakin Hiikerin eli silloisen MJSallin kanssa tuli peliä välillä dominoitua, olihan mukana toki muitakin, mutta nimiä en millään muista.

Voi niitä pitkiä kesäöitä vuonna 2008. Ei ole Bad Company 2 iskenyt läheskään samalla voimalla, oikeastaan ei mikään peli moninpelin osalta. Voisi mennä kohta katsomaan vieläkö on porukkaa linjoilla...
 
Vastaus: Parhaat moninpelimuistosi?

Omalla kohdallani tästä asiasta ei ole epäselvyyttä. Paras moninpelikokemukseni on ehdottomasti COD4:sen ensimmäinen matsi. Se oli myös ensimmäinen online-pelikokemukseni PS3:lla. Peli pelattiin "Countdown"-kentässä ja jäin ensimmäisen hallin nurkkaan kyykkimään:eek:. Sainkin tuosta matsista "hyvät" statsit 12-0. Silloin ajattelin että olen varmaan paras pelaaja koko COD4:ssa:D. Totuus oli kuitenkin toisenlainen kun heti pelin päätyttyä sain korvaani tiedon että "minun pitäisi mennä r*********n äitiäni":eek:. Tuolloin sain tietää että moninpelimaailma ei ole aivan puhdas. Kuitenkin voisin antaa paljonkin rahaa jos saisin tuon ensimmäisen matsini tunnelman ja sen tuoman jännityksen takaisin.

Nykyään yksi matsi TDM:ää ei paljoakaan merkitse, mutta tuohon aikaan yksi matsi tuntui aivan uskomattomalta kokemukselta:).
 
Vastaus: Parhaat moninpelimuistosi?

Jos ei jatkuvaa EASHL-kokemusta lasketa (parasta verkkopelaamista ikinä) änärin parissa, niin vanhat LANipippalot aikoinaan otetaan sitten parhaaksi muistoksi.

Tuntikausien kikkailun ja ajurivaihteluiden jälkeen PC:t jopa suostuivat kommunikoimaan keskenään, ja sitten vaan GP2 tai Hidden & Dangerous kehiin :)

Siinä vaiheessa kun pelit alkoivat pyörimään, oli porukka jo niin väsyneitä/kännissä että pelit oli mitä oli, mutta hauskaa riitti. Ja seuraava päivä tietysti oli aina loistava, valmis network ja pirteämmät pelaajat antoivat muistoja eeppisistä kilpailuista tai taisteluista, muistoja joista vieläkin joskus puhutaan kaiholla.
 
Vastaus: Parhaat moninpelimuistosi?

Kyllä nyt on pakko sanoa ettei itsellä konsolimoninpeleistä ole lähellekkään niin hyviä muistoja kuin PC-puolelta. Jo pelkästään LAN-partyt joissa olen ollut ja joissa pelattiin CS:ää, Day of Defeattia, CoD1 ja UO-lisäriä, Warcraft 3:sta ynnä muita klassikoita ajaa lähes joka konsolimoninpelimuiston edelle. Mutta kirkkaasti parhaat muistot on kyllä World of Warcraftista.

Oli se vaan niin saatanan hieno fiilis kun vanilla-WoWin aikana raidattiin omalla killalla jossa olin officer ja main tank ja clearattiin Molten Core ekaa kertaa 40 jätkän voimin. Ragnaros oli todella helvetin hieno pomo ja ai sitä fiilistä kun se ekaa kertaa meni nurin. Burning Crusade oli muuten paska expansion imo mutta ai hitto että Tempest Keepin vika pomo Kael'Thalas oli eeppinen ja se fiilis kun se meni nurin ekaa kertaa, vaikkakin nerffien jälkeen, oli loistava. Myös Black Temple ja varsinkin sen pääpomo Illidan Stormrage oli aivan mahtava kokemus. Wrath of the Lich Kingin Icecrown Citadelissa oli kanssa hienoja hetkiä, heroic modessa osa pomoista oli todella hauskoja vaikkakin haaste oli vähän kadoksissa suurelta osin ja sitten Lich King taas oli ehkä ylitunetettu 25 miehen heroic modessa, käytiin vasta nyt pari viikkoa sitten hoitamassa viimeistelemättömät bisnekset pois alta ja tappamassa se kun ei WotLK-aikaan mennyt nurin. Täs Cataclysmissa en ole vielä kerennyt raidata kun työt ja muut IRL-hommat vie kaiken ajan tällä hetkellä mutta mieli kyllä tekisi, T11-sisältö kun on kuulemma aika hauskaa.

Muutenkin WoWin parissa vietetty aika, kaupunkiraidit, pvp, joskus aikoinaan roolipelaus, ja kaikki oudot hiipparit ketä pelin parissa on tavannut nostaa kyllä omalla kohdalla WoWin kokonaisuutena parhaaksi moninpelimuistoksi. Parin uuden tutun luona onkin tullut käytyä ja vaikka pelissä itse ja pari muutakin tuttua on aika on/off asenteella niin tulee MSN:n ja facebookin kautta kuitenkin juteltua niitä näitä usein.
 
Vastaus: Parhaat moninpelimuistosi?

90-luvun loppu, aika jolloin oli täysin poikkeuksellista maksaa peleistä kuukausimaksua. Ultima Online. Se uskomattoman hieno tunne, joka syntyi kun ymmärsi muiden hahmojen olevan ihmisohjauksessa näin massiivisessa pelimaailmassa. Valitettavasti se samainen tunne ja ne ensimmäisten päivien ihmettelyt ei koskaan palaa, sillä kyseessä oli täysin ainutkertainen askel aivan uuteen maailmaan. En nyt puhu uusista, tutkimattomista pelimaailmoista, vaan uuden "elämän" aloittaminen ja opetteleminen, aina yksittäisten ihmisten kohtaamisesta yhteiskuntaan integroitumiseen asti. Se tunne ei koskaan palaa.

Sittemmin olen kokeillut useita muita mmo-pelejä ja vaikka moni onkin varmasti pelimekaniikaltaan ja monilta muilta osa-alueilta ollut Ultima Onlinen edellä hevosenmitalla, ei tuota tunnetta pysty millään tavalla toistamaan. Ei vaikka välttelin kaikennäköiset guidet, powergeimaamiset ja hahmojen buildien etukäteen opettelut. En tiedä miten vahvasti se nykypäivänä vaikuttaisi kun massiiviset online-pelit ovat arkipäivää ja media-ilmiö, mutta varmasti jokainen kokee sen jossain mittakaavassa ensimmäisessä mmo(rpg)-kokemuksessaan. Tuohon aikaan se ajatus muiden täyttämästä pelimaailmasta oli jotain aivan käsittämätöntä 13-vuotiaan teininalun pääkopassa.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom