Vastaus: Parhaat PSX-pelit
Osa näistä listaamistani peleistä ovat nostalgian kultaamia, mutta ei välitetä siitä. Asettelussa on kyse vain mieleentulo-, ei paremmuusjärjestyksestä.
Castlevania: Symphony of the Night
Jo monen listaama metroidvanioiden äiti (jos ei alkeellista Simon's Questia laske). Michiru Yamanen sävellykset värittivät mukavasti pelin tunnelmaa kaikessa vaihtelevuudessaan. Nyt kun vielä tajuaisivat siellä Japanissa tehdä nykysukupolven HD-konsoleille perinteisen metroidvanian God of War / Devil May Cry -kloonin sijaan, olisin varsin tyytyväinen. Castlevania: Lords of Shadow näytti vielä trailereiden perusteella aika mitäänsanomattomalta, eikä pelissä kehittäjien mukaan tule olemaan kyse linnan tutkimisesta, vaan suhteellisen lineaarisesta etenemisestä ja actionista.
Twisted Metal 2
Autosotaa parhaimmillaan! Tätä tuli tahkottua kaksinpelinä tuntikausia. Vigilante 8 oli kanssa loistava, mutta siinä ei ollut samaa hullunkurista magiaa kuin Twisted Metalin mielisairaissa hahmoissa ja täysin älyvapaissa kentissä.
Final Fantasy VII
Vaikka tämän parissa vierähti nautinnollisesti yksi kesä, kun kaverin kanssa tahkottiin koko tekele läpi, en uskoisi kykeneväni samaan voimannäyttöön uudestaan. Juoni ja dialogi kun eivät oikein ole siitä parhaimmasta päästä, kun niitä tarkastelee näin vanhentunein silmin. Mutta aikanaan tämä oli kovinta mahdollista shittiä jRPG-saralla.
Crash Bandicoot
Jo pelkkä ensimmäisen kentän demon sahaaminen oli nuoruudessani viihdyttävä kokemus puhumattakaan koko version hankkimisesta. Crash oli loistava transitio 2D-platformereista kolmiulotteiseen tasoloikintaan. Pelin graafinen tyyli oli myös omaperäinen ja silmää miellyttävä.
Tekken 2
Aikansa tykein taistelupeli. Salahahmoja oli mukava määrä, eikä kaverin pieksämiseen versus moodissa kyllästynyt kovinkaan nopeasti. Myös Tekken 3 päätyi pelihyllyyn, eikä sekään ostos harmittanut sekuntiakaan.
Micro Maniacs
Hauska ja kummallinen kilpajuoksupeli. Pelaajahahmot olivat kutistettuja luonnonoikkuja, jotka vipelsivät pitkin erilaisia enemmän tai vähemmän arkipäiväisiä paikkoja. Multitapin ja kolmen muun kaverin kanssa tätä tuli hakattua tuntikausia.
Resident Evil 1 & 2
Näitä tuli pelattua ja pelättyä. Muistan kun ensimmäisen zombin kohtaaminen RE 1:ssä tuntui ylivoimaiselta haasteelta. Ja ne helvetin KOIRAT.
Legendaarisia pelejä riittäisi varmaan vielä maailman sivu, mutta mieleeni tulivat näin ex temporena vain nuo.