VanDamScum
Well-Known Member
Toimii pro-controller, mutta täytyy vaan pelin asetuksista sitten ottaa pois päältä ohjaimen heiluttelua vaativat minipelit.
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Parhaat (saman sohvan) moninpelit
- Viestiketjun aloittaja Ulukai
- Aloituspäivämäärä
kopolanpoika
Well-Known Member
Pukki toi Super Mario party Jamboreen ja siitä on kyllä tullut koko perheen suosikki ja sitä on valehtelamatta joka kolmas ilta perheen kesken pelattu siitä asti.
Aluksi tämä tuntu ihan jackpotilta ja semmoisena kaveriporukan satunnaispelinä sitä onkin. Pelit on yksinkertaisia ja ne oppii nopeasti, ja vaikka peleissä ei loista niin lautapelit perustuu lopulta enemmän tuuriin kuin taitoon. Taitavin pelaaja usein löytää itsensä 170 kolikon kanssa, mutta voittajalla on silti kolme tähteä.
Sitten jos tämän ostaa esimerkiksi perheen kesken pelattavaksi kuten minä ja pelikertoja tulee se 15-20 kierrosta, niin huomaa miten pienellä effortilla tämä on lopulta kasaan parsittu.
Lautapelikenttiä on sinänsä ihan riittävästi ja niissä on riittävästi vaihtelua ulkonäöllisesti, mutta kaikenlainen customonointi puuttuu liki täysin. Tarjolla on kaksi modea, party ja Pro, lisäksi voit päättää pelikierrosten määrästä ja muutamasta muusta detaljista mutta that's it.
Esimerkiksi tähtien ilmestysmispaikkoihin ei voi vaikuttaa. Tämä on järjettömän iso miinus, koska esim. Ajoratakentässä on kaksi pitkää suoraa kentän yläpäässä ja tähti tulee vuorotellen jompaan kumpaan suoraan. Tarkoittaa, että jos missaat tähden joudut ajamaan täyden kierroksen että voit saada tähden uudelleen. Jos olet missannut kaupan ja sinulla ei ole turbo itemiä, tämä tarkoittaa vähintään kolmea pelivuoroa, pahimmillaan jopa viittä, ennen kuin olet taas pelipaikoilla tähden luona. Jos pelaat kymmenen kierroksen pelin mihin menee reilu tunti, tarkoittaa että et kerkeä tehdä sen 10 kierroksen aikana juuri mitään, jos noppa ei suosi.
En ymmärrä miksi tähtien lokaatiot on lyöty ennalta määrättyihin paikkoihin, sehän toisi paljon enemmän jännitystä, vaihtelua ja lisäarvoa jos tähti voisi tulla minne vain pelilaudalla sattumanvaraisesti.
Pelilautoja on seitsemän, mutta tähänkin saataisiin paljon enemmän vaihtelua jos mukana olisi niinkin yksinkertainen twisti kuin pelilaudan pelaaminen peilikuvana. Tällöin pelilautojen määrä käytännössä tuplaantuisi ja saman kentän pelaaminen ei alkaisi kyllästyttää kolmannen kerran jälkeen.
Toinen iso valitus on itse minipelit. Minipelejä on riittävästi, mutta niistä on vain yksi variaatio, eli pelilauta on joka kerran täysin sama. Pahimmillaan tämä on sitä että esim.
Warion moninpelissä on minipeli missä pitää väistää tykin laukausta ja siinä on vain se yksi variaatio tarjolla. Tarkoittaa että pelin alkamisesta kerkeää kulua sadasosa kuin kakkosluokkalainen poikani painaa Y-näppäintä ja saa joka kerta täydet pisteet ennen kuin count down kerkeää edes alkaa raksuttaa.
Sama myös kaikissa esteratakentissä, jossa juostaan täysin sama rata lävitse kerta toisensa jälkeen.
Ongelmaksi tämä tulee silloin jos peliä pelaa henkilö joka on peliä aiemmin pelannut ja ensikertalainen.
Ensimmäistä kertaa pelaava ei voi haastaa pelaajaa joka tietää jokaisen käänteen etukäteen.
Jos menet pois lautapeleistä on tarjolla suhteellisen vähän järjellistä ajanvietettä.
Mukana on esim. lentokoulu, jossa on pelattavaa kaksinpelinä kertaluonteisesti 20min. Pelissä molemmilla pelaajilla on oma Joycon ja hahmoja kuljetetaan paikasta toiseen yhdessä kentässä. Vaikeusastetta lisäämällä vain kuljetusten määrä kasvaa.
Rytmisaari, jossa on kymmenkunta rytmipeliä, joissa kaikissa täysin sama idea: osu nuottiin.
Toadin peliluola, jossa palloa kuljetetaan erilaisten flipperikenttien lävitse, kertaluontoista pelattavaa tunnin ajaksi.
Bowser cave, saat vastaasi neljä vastusta minipelien muodossa ja sen jälkeen pääset porukalla pieksämään Bowseria. Ekalla kerralla hauskaa, mutta siinä se. Tarjolla on aina samat neljä bossia + Bowser. Todella hyvä konsepti, luokattoman heikko toteutus.
Sitten on vapaa pelialue, jossa voi pelata kaikkia minipelejä ilman lautapeliä.
Ja loput onkin sitten yksinpelaajalle tarkoitettuja pelimodeja, joka tuntuu vähän huijaukselle kun koko perheelle partypeliä ostettiin. Näistä en osaa edes sanoa.
Loppuarvosanaksi antaisin: kertaluontoisena/satunnaisena pelikokemuksena 9/10.
Mutta jos olet kova juhlimaan niin tämä on enemmänkin juhlien jälkeinen tunne, eli Super Mario Hangover Jamboree, arvosana 6.5/10.
Aluksi tämä tuntu ihan jackpotilta ja semmoisena kaveriporukan satunnaispelinä sitä onkin. Pelit on yksinkertaisia ja ne oppii nopeasti, ja vaikka peleissä ei loista niin lautapelit perustuu lopulta enemmän tuuriin kuin taitoon. Taitavin pelaaja usein löytää itsensä 170 kolikon kanssa, mutta voittajalla on silti kolme tähteä.
Sitten jos tämän ostaa esimerkiksi perheen kesken pelattavaksi kuten minä ja pelikertoja tulee se 15-20 kierrosta, niin huomaa miten pienellä effortilla tämä on lopulta kasaan parsittu.
Lautapelikenttiä on sinänsä ihan riittävästi ja niissä on riittävästi vaihtelua ulkonäöllisesti, mutta kaikenlainen customonointi puuttuu liki täysin. Tarjolla on kaksi modea, party ja Pro, lisäksi voit päättää pelikierrosten määrästä ja muutamasta muusta detaljista mutta that's it.
Esimerkiksi tähtien ilmestysmispaikkoihin ei voi vaikuttaa. Tämä on järjettömän iso miinus, koska esim. Ajoratakentässä on kaksi pitkää suoraa kentän yläpäässä ja tähti tulee vuorotellen jompaan kumpaan suoraan. Tarkoittaa, että jos missaat tähden joudut ajamaan täyden kierroksen että voit saada tähden uudelleen. Jos olet missannut kaupan ja sinulla ei ole turbo itemiä, tämä tarkoittaa vähintään kolmea pelivuoroa, pahimmillaan jopa viittä, ennen kuin olet taas pelipaikoilla tähden luona. Jos pelaat kymmenen kierroksen pelin mihin menee reilu tunti, tarkoittaa että et kerkeä tehdä sen 10 kierroksen aikana juuri mitään, jos noppa ei suosi.
En ymmärrä miksi tähtien lokaatiot on lyöty ennalta määrättyihin paikkoihin, sehän toisi paljon enemmän jännitystä, vaihtelua ja lisäarvoa jos tähti voisi tulla minne vain pelilaudalla sattumanvaraisesti.
Pelilautoja on seitsemän, mutta tähänkin saataisiin paljon enemmän vaihtelua jos mukana olisi niinkin yksinkertainen twisti kuin pelilaudan pelaaminen peilikuvana. Tällöin pelilautojen määrä käytännössä tuplaantuisi ja saman kentän pelaaminen ei alkaisi kyllästyttää kolmannen kerran jälkeen.
Toinen iso valitus on itse minipelit. Minipelejä on riittävästi, mutta niistä on vain yksi variaatio, eli pelilauta on joka kerran täysin sama. Pahimmillaan tämä on sitä että esim.
Warion moninpelissä on minipeli missä pitää väistää tykin laukausta ja siinä on vain se yksi variaatio tarjolla. Tarkoittaa että pelin alkamisesta kerkeää kulua sadasosa kuin kakkosluokkalainen poikani painaa Y-näppäintä ja saa joka kerta täydet pisteet ennen kuin count down kerkeää edes alkaa raksuttaa.
Sama myös kaikissa esteratakentissä, jossa juostaan täysin sama rata lävitse kerta toisensa jälkeen.
Ongelmaksi tämä tulee silloin jos peliä pelaa henkilö joka on peliä aiemmin pelannut ja ensikertalainen.
Ensimmäistä kertaa pelaava ei voi haastaa pelaajaa joka tietää jokaisen käänteen etukäteen.
Jos menet pois lautapeleistä on tarjolla suhteellisen vähän järjellistä ajanvietettä.
Mukana on esim. lentokoulu, jossa on pelattavaa kaksinpelinä kertaluonteisesti 20min. Pelissä molemmilla pelaajilla on oma Joycon ja hahmoja kuljetetaan paikasta toiseen yhdessä kentässä. Vaikeusastetta lisäämällä vain kuljetusten määrä kasvaa.
Rytmisaari, jossa on kymmenkunta rytmipeliä, joissa kaikissa täysin sama idea: osu nuottiin.
Toadin peliluola, jossa palloa kuljetetaan erilaisten flipperikenttien lävitse, kertaluontoista pelattavaa tunnin ajaksi.
Bowser cave, saat vastaasi neljä vastusta minipelien muodossa ja sen jälkeen pääset porukalla pieksämään Bowseria. Ekalla kerralla hauskaa, mutta siinä se. Tarjolla on aina samat neljä bossia + Bowser. Todella hyvä konsepti, luokattoman heikko toteutus.
Sitten on vapaa pelialue, jossa voi pelata kaikkia minipelejä ilman lautapeliä.
Ja loput onkin sitten yksinpelaajalle tarkoitettuja pelimodeja, joka tuntuu vähän huijaukselle kun koko perheelle partypeliä ostettiin. Näistä en osaa edes sanoa.
Loppuarvosanaksi antaisin: kertaluontoisena/satunnaisena pelikokemuksena 9/10.
Mutta jos olet kova juhlimaan niin tämä on enemmänkin juhlien jälkeinen tunne, eli Super Mario Hangover Jamboree, arvosana 6.5/10.
Viimeksi muokattu: