Pelaaminen ei ikää katso

[jryi]

Tuli tuon viimeisimmän podcastin yhdestä vastauksesta ajatus.

Näin 17v. on vaikee kuvitella että ihminen voi edes elää noin wanhaksi No oikeasti oli tosi mielenkiintoinen podcast, hienoa kuulla pelaamisesta kivikaudelta!

Jaksoa varten tuli kyseltyä iäkkäiksi tunnustautuneilta (tällä foorumilla ja OGS:ssa) mietteitä omasta peliharrastuksesta. Tietysti kaikki mielipiteet tulivat suuresta elämänkokemuksesta huolimatta yhä pelaamista harrastavilta. Mutta kai muillakin on aiheesta jotain sanottavaa.

Lähinnä rupesin miettimään sitä, että joskus 80-luvulla videopelit olivat todella lasten harrastus. Joku aikuinen saattoi ehkä vähän kokeilla Pongia tai Pacmania tai vastaavaa, mutta peleihin jumiutunut yksilö oli kuriositeetti.

Mutta miten nykyään suhtaudutaan pelaamista harrastaviin aikuisiin? Oman ja kavereiden kokemuksen perusteella pelaajat ovat edelleen vähemmistö, ja tällaisiin vanhempiin suhtaudutaan jonkinasteisella ihailunsekaisella kunnioituksella. Mitä mieltä kaikki täällä pyörivät alle kaksikymppiset ovat? Tuntuuko ajatus siitä, että tällekin foorumille kirjoittelee joukko nelikymppisiä tai vanhempia, jotenkin nurinkuriselta?

Itse aiheesta jäi vielä keskustelijoillakin jotain puhuttavaa, joten siihen saatetaan palata joskus tulevaisuudessa vähän eri näkökulmasta ja hiukan eri kokoonpanolla. Siihen asti keskustelua voi jatkaa täälläkin.

 

[undermate]

Vastaus: Pelaaminen ei ikää katso

Omana hyvänä esimerkkinä aiheeseen liittyen pitäisin omaa isääni(kohta 50), jonka kanssa tulee pelailtua auto/futispelejä vieläkin, ja vaikka hän ei itse pelailekaan yhtä usein kuin minä, hän ei näe pelaamisessa vikaa ja jopa juttelee kanssani peleistä toisinaan. Ja omasta mielestäni on mukavaa pelailla vanhempien ihmisten kanssa ja foorumeillekkin tuovat hyvää tasapainotusta nuorien vastapainoksi.

 

[Hinin]

Vastaus: Pelaaminen ei ikää katso

Itse pidän vanhempia pelaajia kunniassa ja korkealla. Monella se harrastus varmasti on jo karsiutunut niistä nuoruusvuosista, mutta nämä jotka pelailevat vieläkin omaavat aivan erilaista näkemystä asioihin kuin nykyinen LOL-sukupolvi. Useimmiten tuntuu, että vanhemmat pelaajat osaavat käyttäytyä hiukan paremmin, mikä varmaan peilautuu nettipelaamiseen eritoten. Itsekin olen paaaljon rauhoittunut; vielä nes-aikoina padi lenteli rankasti, nykyään ei ollenkaan, vaikka harmittaisi kuinka. Kiroilemiseen se jää.

Mutta lyhyesti vielä, pidän tärkeänä että nämä pelaamisen pioneerit kirjoittelevat meille nuoremmille, koska kokemus, tieto ja näkemys. Ei tosin itsellänikään enää kovin pitkää aikaa ole siihen kolmikymppiseen. Toivotaan että vielä vähän kerkeäisi viisastua!

 

[Miklu]

Vastaus: Pelaaminen ei ikää katso

Yksi syy siihen miksi KFP/OGS seuraan tuli hakeuduttua oli tuo käyttäytyminen. Ei vain jaksa jatkuvaa kiroilua, sikailua tai jenkkityylistä mofo-pelikommentointia (kommentoidaan siis peliä kuinka joku ääshouli sniputtelee jostain tai kämppii jossain ja kuinka ownaa jonku biatchin. Kaiken lisäksi amerikkalaiset kiroilee mielikuvituksettomasti). Vanhemmassa seurassa näitä lieveilmiöitä ei juurikaan esiinny. Syy ei välttämättä ole se, että ollaan parempitapaisia vaan se ettei tartte(kannata?) "esittää"
Toisaalta joskus pahasuinen teini on siistinyt puheensa kun on päätynyt samana porukkaan... Olipa suomalainen tai ulkomaalainen

 

[Rottamopo]

Vastaus: Pelaaminen ei ikää katso

Mutta miten nykyään suhtaudutaan pelaamista harrastaviin aikuisiin?

Sama se minulle ampuuko hirviä vai afgaaneja, leikkiikö Ferrareilla ja lukee niistä specsejä vai ajeleeko käytetyllä Bemarilla ja lukee Saksan-AutoBildiä tai pelaako pokeria kaveriporukassa vai MAGia nettituttujen kanssa. Loppuviimein asia on lähipiirissäni kääntynyt jotenkin päälaelleen. Kukaan ei loppujen lopuksi osaa sanoa, miksi en pelaisi. Tai siis kykyni kyseenalaistaa ehdotukset siitä, että mikä voisi olla minulle tärkeämpää tai viihdyttävämpää tekemistä kuin pelaaminen, on melkolailla murskaava.

Saattaa osittain johtua siitä, että olen hyvä selittämään, mutta toisaalta pelaaminen voi ihan oikeasti olla myös hauskaa puuhaa, ellen nyt sitten ihan väärässä ole. Kohta kolmosella alkava luku lasissa, eikä tunnu vauhti hidastuvan.

 

[Sarkasmi]

Vastaus: Pelaaminen ei ikää katso

Itselläkin 27v mittarissa ja en voi edes kuvitella mahdollisuutta että lopettaisin kiinnostukseni pelejä kohtaan. Lähinnä kokoajan vaan melkein yltynyt, koska koko "pelejen elinikäkaaren nähneenä" voi todella arvostaa ja vaan ihmetellä miten uskomattoman huikeiks grafiikat ja pelit on mennyt. (tyyliin niistä intellivision, c64, amiga/atari ajoista jolloin olin iiiihan muksu.) Samoin pelejen syvyys on aivan uskomaton nykyään... Ennen piti valita joko sininen tai punainen nyrkkeilijä ja nyrkkeillä parilla liikkeellä ja .. toistaa sitä.
Nykyään voi valita vaikka kuinka monesta aseesta, puvusta, reitistä, autosta, taktiikasta, pelityylistä, asepäivityksistä jne....... (Ja jotkut vielä kehtaa kutsua pelejä putkijuoksuiksi ja rajoittuneiksi.)

Pakko sanoa että aivan varmasti vielä 50 vuotiaanakin pelailen ja voi huh huh sitten niitä pelejä! Mitäköhän sitä jo siihen mennessä on keksitty

Jos vaan sinne asti elän(eihän koskaan tiedä), niin 100% varmasti selviää sekin ihan itse kokeillen. \o/

 

[irksome]

Vastaus: Pelaaminen ei ikää katso

Jos vaan sinne asti elän(eihän koskaan tiedä)

Jos nyt sattuu vahingossa lusikka lentämään nurkkaan, ni sen ku jatkat edellisestä tallennuksesta...

 

[Sarkasmi]

Vastaus: Pelaaminen ei ikää katso

Jos nyt sattuu vahingossa lusikka lentämään nurkkaan, ni sen ku jatkat edellisestä tallennuksesta...

En oo vieläkään löytäny tallennuspistettä, mut eiköhän tällä uudelleenpeluuarvoakin oo.. teini-iässä jäi ainakin pari vaihtoehtoa kokeilematta.

 

[-WaLuigi-]

Vastaus: Pelaaminen ei ikää katso

Vaikkei nyt vielä ikääkään ole kuin niukasti yli toistakymmentä, niin aktiivinen pelaamisharrastus saapuu tämän kuun lopussa jo ihan komeaan(?) 15-vuoden rajapyykkiin. Syntymäpäivänä kun tuotiin hopeatarjottimella kuvun alle kätketty SNES, jonka kylkeen liitettynä NHL95 (edelleen paras änäri) ja Super Mario World (edelleen paras tasopomppu). Niitä sitten koko perheen voimin pelattiin, ja jopa äitini suostui kokeilemaan Mariota. Tosin lopputuloksena ne viisi elämää jäivät kaikki siihen ensimmäiseen kuiluun. Ja silloin kovasti uhkui, että "ei enää ikinä", kun tarjottiin ohjainta uudelleen. Noh, nytttemmin on kuitenkin Wiin EA Active -jumppapeli löytynyt.

Vaikka menee ehkä hivenen aiheesta ohi, niin toteanpa silti. Jostain ihmeellisestä ja itselleni käsittämättömästä syystä iän ja pelien ikärajojen suorat ovat itselläni edenneet täysin päinvastaisiin suuntiin. Vielä kun ikää oli vähemmän, oli hyvän pelin kriteerinä ammuskelemiset sun muut. Nykyisin kun ikää olisi ostaakin, niin vain harvat toiminta-/räiskintäpelit jaksavat todella innostaa. Viimeinen viikko on mennyt todella ahkerasti LEGO Harry Potter Years 1-4:n parissa, ja olen ylpeä siitä. Kun peli on rautaa, pelaaminen hauskaa eikä mukaan heittäytyminen vaadi kymmenien tuntien syventymistä, ollaan oikealla asialla. Täytyypä vakavasti harkita joko LEGO Star Warsien uudelleen esiin ottamista, tai vaihtoehtoisesti kokeilla myös Batmania tai Indianaa. Potter kuuluu kuitenkin niihin harvoihin peleihin, jotka ovat oikeasti saaneet naureskelemaan viime vuosina omilla ansioillaan (bugeja ei lasketa).

 

[Sarkasmi]

Vastaus: Pelaaminen ei ikää katso

...pelien ikärajojen suorat ovat itselläni edenneet täysin päinvastaisiin suuntiin. Vielä kun ikää oli vähemmän, oli hyvän pelin kriteerinä ammuskelemiset sun muut. Nykyisin kun ikää olisi ostaakin, niin vain harvat toiminta-/räiskintäpelit jaksavat todella innostaa. Viimeinen viikko on mennyt todella ahkerasti LEGO Harry Potter Years 1-4:n parissa, ja olen ylpeä siitä. Kun peli on rautaa, pelaaminen hauskaa eikä mukaan heittäytyminen vaadi kymmenien tuntien syventymistä, ollaan oikealla asialla. Täytyypä vakavasti harkita joko LEGO Star Warsien uudelleen esiin ottamista, tai vaihtoehtoisesti kokeilla myös Batmania tai Indianaa. Potter kuuluu kuitenkin niihin harvoihin peleihin, jotka ovat oikeasti saaneet naureskelemaan viime vuosina omilla ansioillaan (bugeja ei lasketa).

Heheh, tähän pitää sanoa että itsellä myös näin. Tässä nyt pari iltaa pelannut joululahjaksi saatua sims 3sta ja hyvin on toiminut tähän väliin

Tänä iltana pitää omalla simssillä kirjoitella loppuun "Goblin Faucet" niminen mysteerinovelli, kerätä sijoitukset ostetuista firmoista ja suunnitella uuteen taloon muuttamista. Melkonen pelimies myös, tää mun bachelori. Jokaista on WooHoottu ja rahaa tulee kirja-rojalteista.

Melkein tullu vahingossa tehtyä Californicationista tuttu Hank Moody.

Joskus nuorempana ei olisi jaksanut tuommoiseen keskittyä, mutta jotenkin välillä kaipaa leppoisampaa peliä missä ei ole kokoajan tilanne päällä ja kaikki räjähtämässä.

Tosin KillZone 3:sta odotan postimieheltä, jotta voi nauttia vähän kunnon split screen sohva co-oppia kaverin kanssa parin päivän päästä. Harmittaa että splitscreen co-op on alkanut katoilla peleistä kovaa vauhtia. Siinä on nimenomaan meikäläiselle eniten pelaamisen meininkiä, kun yhdessä pelataan samassa huoneessa, niinkuin itsekin mainitsit - että perheen kesken.

Mut jotenkin nyt vanhempana on ruvennut nettipelaus jäädä. Osaks sen takia että aina kun menen pelaileen randomilla, siellä tosiaan huutelee melko nuoret tai muuten vaan yli-idiootit pikkurebelit niin ettei jaksa pelailusta nauttia.. ja mikä pahinta; Tiimihenkeä ei synny, toisin kun couch co-op partnerin kanssa... Lähinnä koska tuttu (ja kunnollinen) peliseura onlinepuolelta uupuu.


Mut jea, nyt lisää Sims 3:sta ja Goblin Faucettia kirjottamaan.
(Se oli mystisin mysteerinovellin nimi mitä keksin.)

(Oon kirjoittanu myös Sci-Fi novellin "Spacesluts from Space", Non-fiction novellin nimeltä "I'm F#¤king my both maids", Comedy novellin "Midgets, midgets, midgets!", Trashy novellin "Who's doing YOUR daughter?" ja Drama novellin nimeltä "Brothers without Arms".... Kohta nousee writing 10 levelille ja kirjoitan Fiction novellin "Bible 2: The Sequel")

 

[digiheppu]

Vastaus: Pelaaminen ei ikää katso

Sen verran hienoa oli kuunnella tuota vanhojen patujen podcastia (onnea jryi!), että piti viimein tehdä tunnukset tähän yhteisöön! Itsellä on lämpimiä muistoja jostain 80-luvun alkupuolelta lähtien kun paikalliseen kuppilaan ilmestyi kolikkopeli nimeltä Kenguru. Minulle siitä tuli Pac-mania kovempi klassikko. Siihen menivät sitten kaikki taskun pohjalle jääneet kolikot ja vähän ylimääräistäkin. VICin ja Kuuslankun kautta tuli lopulta ajauduttua PC-pelaajaksi.

Ensimmäisen konsolini (PS3) ostin Blu-ray toiston takia vasta 37-vuotiaana. On tullut havaittua, että aika on tällä ikää kriittisin resurssi ja joitakin vanhahkoja klassikoita on PC-puolella anteeksiantamattomasti kesken. Välillä on mielessä käynyt "parannuksen" tekeminen, mutta toisaalta ikää alkaa olla sen verran paljon, että pelaajaksi leimautuminen tällä ikää ei enää huoleta entiseen malliin.

Heikkoina hetkinä voin tulevaisuudessa hakea täältä vertaistukea ja jatkaa pelaamista! Vanhennutaan yhdessä...

 

[pZiuz]

Vastaus: Pelaaminen ei ikää katso

Tuo kuinka vuosikertapelaajiin suhtaudutaan riippuu tosi paljon ympärillä pyörivästä porukasta. Joissain paikoissa pelijuttuja kysellään ja tunnustellaan tosi varovaisesti. Joissakin porukoissa on sama kuin puhuisi formulatuloksista tai säästä.

Töissä näkee jonkun verran tuota nuorempaa polvea (alle 18v). On siinä tyypeillä välillä muikeita ilmeitä, kun wanha ilmestyy t-paidassa, jossa lukee: "I pwn noobs","respawn" tai "FPS". Melkein samanlaisia reaktioita voisi kuvitella saavansa jos homekorvalla olisi päällään paita jossa olisi härski kuva tai härskiä tekstiä.
Sitten taasen, sitä kun on "nörde"paita päällä, niin porukka tulee tosi avoimesti pelaamisesta puhumaan.

 

[Mage_016]

Vastaus: Pelaaminen ei ikää katso

Sattumaako, vai liekö vain kolmenkympin rajapyykin ylitys pari kuukautta sitte tuonu minunkin mieleen aiheen pohdinnan. Kyllä minun on edelleen vaikea tunnustaa itseäni vanhemmassa seurassa pelaavani vielä videopelejä. Jotenkin tuntuu, että saako siitä vaan uittuilua kuulla jälkeenpäin. Mutta sitten kun tapaa jossain omanikäistä tai vanhempaa peliseuraa fiilis nousee aina potenssiin 10. Näin kaappipelaajana ihmetyttää monesti nuo medioissa olevat huimat luvut esim. Kuinka monta prosenttia yli kolmekymmentä vuotiaista pelaa videopelejä. Missäs ne kaikki on, samanlaisia ku mieki, ettei paljon asiasta huutele?

Pelitottumukset ovat muuttuneet myös. Käytettävissä oleva peliaika on vähentynyt töiden ja perheen takia varmaan neljännekseen entisestä, ja samalla pelaaminen on muuttunut yksinpelaamisesta ja oman kaveriporukan pelisessioista nettipelaamiseksi ja tyhjän lätinä on siirtynyt psn chattiin pelien välissä. Pelien omat yhteisöt ovat nostaneet rooliaan paljon omassa pelaamisessani, varsinkin il2-bop foorumi jonka keski-ikä taisi olla pitkästi yli 35 vuosi sitten. Pelaaminen jatkuu varmasti niin kauan kuin tulee lisää mielenkiintoista pelattavaa ja ohjain kädessä pysyy.

 

[Klaproth]

Vastaus: Pelaaminen ei ikää katso

40 vee ylittynyt jo muutama vuosi sitten, muttei vieläkään ohjain pölyty kaapissa eikä tattikäsi tutise. Harrastus alkoi -87 PC:n NetHackilla, jatkui Amigalla Sierran pelien parissa, muutama vuosi hiljaista kunnes pleikka ilmestyi ja vei mennessään.

Ei tämä tatin vatkaaminen tähän lopu niinkauan kuin tyrkylle sattuu kaikenkarvaista pelattavaa

 

[Aipou]

Vastaus: Pelaaminen ei ikää katso

Itse ainakin arvostan pelaajien vanhempaa kaartia ja on hienoa, ettei harrastusta olla jätetty varsinkaan sen takia, että vanhempana pelaaminen olisi mukamas "noloa". Jos tekee mieli pelittää, niin anti mennä vain!

Itse olen nyt 21 vuotias ja pelaamisen aloitin 7 vuoden ikäisenä Snessillä ja siitä asti padi on pysyny eri konsoleilla käsissä (pc:tä unohtamatta). Ensimmäiset varsinaiset pohdiskelut vanhemmista pelaajista tuli Wolfenstein: Enemy Territoryn aikaan (itse taisin olla 14 vuotias), kun klaanissamme pelasi möreä-ääninen nelikymppinen kaveri. Teamspeakissa heitettiin todella hauskaa läpyskää kyseisen herran kanssa ja udeltiin sitten, että miten noin vanhana voi enää pelata. "No perskuta, täähän on mahtavaa puuhaa, etenkin kännissä!" Eipä siinä ollut muuta sanottavaa. Myöskin isäni ystävä, joka tuolloin oli myös 40+ ikäinen soitteli usein isälleni: "Onko Iipo pelaamassa ET:tä, seuraa kaipailisi." Ja hauskaa oli aina!

Iäkkäät pelurit tuovat peleihin yleensä rauhallisuutta ja, niinkuin joku jo mainitsi, eri näkökulmia. Itse olen helposti kuumenevaa tyyppiä. Ässällä, veellä ja peellä alkavia sanoja alkaa irtoamaan varsin helposti, jos peli lähtee vähänkin kehittymään omalta kannaltani väärään suuntaan. Samassa tiimissä oleva rauhallinen, viilipyttymäinen veteraani saa helposti minutkin omalla käytöksellään rauhoittumaan.

Itse en ole pelaamista jättämässä vielä moniin vuosiin, toivottavasti ei myöskään minua vanhempi herrasväki. Pysykää seurassamme!

 

[Foxi]

Vastaus: Pelaaminen ei ikää katso

Itselläni pelaaminen alkoi Nintendon ekalla käsikonsolilla, pelinä Mikki ja Aku; KLIK

Siitä jatkui ura velipuolen Sinclair Spectrum tietokoneella; KLIK

Sitten tulivatkin ekat Nintendot aina 64´asti. Ekan Pleikkarin jälkeen onkin kaikki kyseiset koneet tullut ostettua, nyt siis pelittää PS3, eikä loppua näy vaikka Heinäkuussa mittariin tulee 40v.
Ehkä erona aikaisempiin pelivuosiin voisi mainita sen, että vaikka suuri sotapelien fani olenkin ei ns. tusina-avaruus räiskinnät (Resistance, Killzone ym.) enää kiinnosta, vaan peliltä kaipaa realistisempaa otetta. Täällä kovasti jo odotellaan seuraavaa Socomia ja Battlefieldiä, joten ihan vielä ette siis minusta pääse.

 

[Eliminaattori]

Vastaus: Pelaaminen ei ikää katso

Pelaaminen, tuo harrastus on jatkunut jo kolmisenkymmentä vuotta. Pienenä se alkoi pienistä elektroniikkapeleistä (etenkin suosin "kiikaripelejä") ja oli mulla jokin konsolin tapainen, joka toimi moduuleilla. Ehdoton suosikki tuolloin sokkelopeli Chaser, jossa paukutettiin isukin kanssa kilpaa tuloksia. Kynnys oli todella matala siinä kohtaa, kun kysyttiin fillarin ja tietokoneen välllä, totta kai halusin sen SVI Spectravideon. Olihan siinä hurjasti muistiakin, 32k RAMia ja 80K ROMia.

Sittemmin niitä koneita on ollut 8-bittinen Nintendo, Sega Megadrive, C64, Amiga, PS1, PS2 ja PS3. Sellaiset kuin Jaguar ja Super Nintendo kiehtoivat, mutta jäivät kuusnepan ja Amigan varjoon, turha oli tuhlata rahaa niihin. Jossain kohtaa omistin myös MSX-lisälaitteen, jonka pystyi kytkemääm Spectravideoon ja MSX-moduulit olivat kovassa käytössä.

Ainut asia, mitä kaipaan menneiltä ajoilta, on pelien kovempi haastavuus. Pulssi nousi aina paljon hankalimmissa kohdissa ja näin ollen pelaaminen kävi jopa kuntoilusta! Nykyisin täytyy päästää muutama ärräpää epäonnistumisen hetkellä sykkeen kohoamiseksi.

Ja se on varmaa, että tämä harrastus tulee säilymään, niin mukavasta ajanvietteestä on kysymys. Hintakin on yleensä kohtuullinen, kun vertaa esimerkiksi baariin; sinne saa helposti menemään 60€ yhdessä illassa, kotona pelaa yhtä tuohon hintaan ostettua peliä viikkotolkulla.

 

[SuburbanBody]

Vastaus: Pelaaminen ei ikää katso

Ainut asia, mitä kaipaan menneiltä ajoilta, on pelien kovempi haastavuus. Pulssi nousi aina paljon hankalimmissa kohdissa ja näin ollen pelaaminen kävi jopa kuntoilusta! Nykyisin täytyy päästää muutama ärräpää epäonnistumisen hetkellä sykkeen kohoamiseksi.

Se oli se 3 elämää sillä oli selvittävä peli loppuun Mukavaa lukea jengin mielipiteitä aiheen tiimoilta. Itselläkin tuntuu, että kiinnostus peleihin vaan lisääntyy näin 32-vuotiaana. Jouluna appivanhemmat olivat kylässä, hyvin 57-vuotias appiukko nyrkkeili Kinect Sports pelin tahtiin ja hauskaa oli. Samaten Fight Night 3:sta vedettiin pari tuntia putkeen.

 

[Yellowhill]

Vastaus: Pelaaminen ei ikää katso

Se on kyllä jännä juttu kuinka vanhollisia ihmiset voivat vieläkin olla pelaamisesta. Itsellä on ikää 25-vuotta ja nyt jo tyttöystävä on sitä mieltä, että pelaaminen ei oikein sopisi enää tämän ikäiselle. Itsellä pelaaminen alkoi Snessin aikoihin kun olin tosi pieni, ja sen jälkeen aina ollut joku konsoli omistuksessa. Olenkin tehnyt tyttöystävälle selväksi, ettei pelaamiseni todennäköisesti lopu ennen kuin henki tai järki jättää ruumiin. Välillä kerronkin hänelle "teistä" vanhemmista pelaajista ja tällä tavoin yritän selittää, että en ole mikään erikoistapaus, vaan videopelaaminen voi myös oll aikuisten harrastus

 

[Morehit]

Vastaus: Pelaaminen ei ikää katso

Itsellä ikää 27 vuotta ja pelaaminen on enemmänkin elämäntapa kuin harrastus. Muutama lähipiirin tuttu on samaa kastia, yli kolmekymppisiä ukkoja ovat ja pelaaminen on hienosti hallussa ja näkyvänä osana jokapäiväistä eloa.

Joskus sitä tuumii, että meneekö tämä touhu liian pitkälle kun puoli vuotta saattaa mennä hekumoidessa ajatuksella jostain tulevasta pelistä. Moiset ajatukset tulee kuitenkin sivuutettua olankohautuksella kun muistaa omaavansa elämässään muutakin kuin pelaamisen ilot.

Enkä tosiaan ole kaappipelaaja, sen voi kuka tahansa meikäläisen tunteva kertoa
Tuttavapiirissä on enemmän näitä "pelit on lapsia varten, hyi" -tyyppejä kuin haluaisin,
mutta pientähän se on. Pelaajatoverieni määrä on pieni, mutta sitä uskollisempaa peliseuraa saa hakea.

Kuten jo useamminkin on mainittu, padia käytetään niin kauan kuin se vaan näpeissä säilyy ja tulen olemaan avoimesti ulkona pelaamiskaapista niin kauan kuin elän.