Peliaiheiset uudenvuoden lupaukset vuosimallia 2024

[Dragonfly]

Oli tarkoitus tehdä tämä ketju jo aikaisemmin, mutta unohdin. Ajatuksena siis peleihin ja pelaamiseen liittyvät uudenvuoden lupaukset. Oli se sitten jonkun pitkään backlogissa makailleen pelin läpipeluu, jonkun uuden lajityypin kokeilu, kokonaan uusi pelilaite tai vaikka oman piste-ennätyksen rikkominen pelissä X. Mitä vaan pelaamiseen liittyvää.

Omat lupaukset:
-Jonkun PS2-pelin läpipeluu. Se olisi samalla ensimmäinen PS2:lla läpipelaamani peli.
-Red Dead Redemption läpipeluu. Joko ykkös- tai kakkososa. Kumpaakaan en ole ikinä pelannut läpi asti ja tuntuu, että tässä kohtaa on aukko sivistyksessä.
-The Last Guardian läpipeluu. Tämä on roikkunut avaamattomana hyllyssä piiiiiitkään ja on yksi ainoita jäljellä olevia pelaamattomia pelejä, joita haluan PS4:llä vielä pelata.
-Xbox 360 -backlogin purku. Pelihankinnat -ketjussa kommentoitiin Xbox 360 -peliostoksiani ja fyysisen kokoelman kasvamista yli 200 peliin, että montako on pelaamatta. No, aika monta, joten otan tavoitteeksi tälle vuodelle pelata viisi Xbox 360 -peliä pois backlogista.

 

[henkka007]

Bcklogin purkua oli tarkoitus jatkaa myös tänä vuonna (PS3, PS4 ja PS5). Tarkoitus olisi myös pelata viimeinen Middle-earth: Shadow of War ja Tom Clancy's Ghost Recon: Wildlands läpi. Pari kertaa olen aloittanut pelata kumpaakin peliä, mutta molemmat ovat kesken edelleen. Joku noissa tökkii, vaikka tykäsin kummakin pelisarjan edellisestä osasta.

 

[J.Sunderland]

Ostin viime vuonna PS5:n vihdoin kun kyllästyin odottamaan Slim-versiota, mutta pelitunnit jäivät hyvin vähälle Switchin ja Series S:n viedessä päähuomion (myös 3DS tuli käynnistettyä muutamia kertoja), joten siihen liittyen tuli jo tuolla toisaalla luvattua antaa enemmän aikaa myös PS5:lle:

Itselläni ei ole vuodessa aikaa pelailla nelinumeroisia lukemia, joten tuo noin 300 tuntia mikä on jakautunut Xbox Series S:n, Switchin, 3DS:n ja PS5:n välillä pitää vaan pyrkiä jakamaan tasaisemmin ensi vuonna. Olkoon tämä vaikka sitten uudenvuodenlupaus

Tuntuu myös noin yleisesti siltä, että tulee ostettua pelejä, eikä sitten pelattua kuitenkaan läheskään samassa suhteessa, mikä on sinänsä täysin turhaa omalla kohdallani, kun en mikään keräilijä ole. Ja tähän ainoa lääke olisi kuitenkin pelata enemmän, niin pitää sitä kai sitten luvata sitäkin samalla

 

[Dark3]

Aion Pleikkarilla pelata enemmän kuin viime vuonna. Nyt en oo kuukauteen edes käynnistänyt Boksia. Sit olis tarkoitus monia PS4-pelejä pelata uudelleen läpi ja niitä jotka saanu ilmaisen PS5-päivityksen esim. Cyberpunk, jota julkaisun aikaan pelasin, ja totesin ettei ole pelattavassa kunnossa. Nyt vois kokeilla uudestaan kunhan ehtii. Suurin syy tähän on Sonyn Access-ohjain.

-Red Dead Redemption läpipeluu. Joko ykkös- tai kakkososa. Kumpaakaan en ole ikinä pelannut läpi asti ja tuntuu, että tässä kohtaa on aukko sivistyksessä.

Olet paljon menettänyt, eipä kovin montaa niin hyvin mieleenjäävää peliä ole tullut pelattua. Paljon mieluummin RDR 3 kuin GTA VI, vaikka vitosessa Trevor ja kumppanit hauskoja olivatkin.

 

[Dragonfly]

Olet paljon menettänyt, eipä kovin montaa niin hyvin mieleenjäävää peliä ole tullut pelattua. Paljon mieluummin RDR 3 kuin GTA VI, vaikka vitosessa Trevor ja kumppanit hauskoja olivatkin.

Olen toki molempia RDR:iä pelannut. Ykköstä aika pitkällekin, mutta syystä tai toisesta ovat jääneet kesken. En siis täysin untuvikkona lähde kumpaakaan pelaamaan ja tiedän mitä odottaa.

 

[Dark3]

Olen toki molempia RDR:iä pelannut. Ykköstä aika pitkällekin, mutta syystä tai toisesta ovat jääneet kesken. En siis täysin untuvikkona lähde kumpaakaan pelaamaan ja tiedän mitä odottaa.

Kannattaa molemmat loppuun asti pelata. Sit ymmärrät mitä tarkoitan. Ei ihan sellaisia pelin loppuja kovin monessa pelissä oo.

 

[Ippenator]

Yritän nauttia peleistä entistäkin enemmän. Olemalla avoimempi pelimakuni suhteen ja keskittymällä enemmän pelien hyviin puoliin kuin negatiivisiin. Tarkoitus olisi pelata ainakin neljä aiemmin kesken jäänyttä peliä viimeinkin läpi ja pinnistää minua mahdollisesti enemmän tai vähemmän harmittaneiden juttujen yli. Nuo kesken jääneet loppuun pelattavat pelit voisin poimia vaikkapa joukosta (toki joitakin muita kesken jääneitä voisi valikoitua näiden kanssa tai sijasta):

Alan Wake 2
Armored Core: The Fires of Rubicon (tämä ei kyllä oikein sytyttänyt - jotenkin ankealta tuntui graafisesti ja pelillisestikin, jäi kyllä itselleni täysin Titanfall 2:n jalkoihin, saapa nähdä jaksanko jatkaa tätä koskaan)
Avatar: Frontiers of Pandora
Borderlands 2
Death Stranding
Doom: Eternal
Far Cry 6
Final Fantasy VII Remake
Final Fantasy XVI
Ghost of Tsushima (loistopeli, mutta jossain vaiheessa jäi silti kesken, varmaankin jatkan pian kuitenkin loppuun)
God of War: Ragnarok
Persona 3 ja 4
Red Dead Redemption 2
Redfall
Returnal
Stranger of Paradise: Final Fantasy Origins
The Last of Us 2
Wolfenstein 2: The New Colossus (tämä tuntui tosi hyvältä, mutta silti jäi vaan jostain kumman syystä kesken)
Xenoblade Chronicles: Definitive Edition

Lupaan myös aloittaa ja mahdollisesti pelata loppuunkin seuraavat backlogissani olevat pelit:

Baldur’s Gate 3
Borderlands 3
Dying Light 2
Persona 5 Royal Edition
Ratchet and Clank: Rift Apart
Spiderman: Miles Morales

 

[karpaasi]

Olen toki molempia RDR:iä pelannut. Ykköstä aika pitkällekin, mutta syystä tai toisesta ovat jääneet kesken. En siis täysin untuvikkona lähde kumpaakaan pelaamaan ja tiedän mitä odottaa.

Ei lähtenyt täälläkään. Kolmasti aloitin ykkösen, mutta jäi kesken joka kerta. Sen vuoksi ei tullut koskaan kakkosta hommattua.

 

[Raxama]

Olen toki molempia RDR:iä pelannut. Ykköstä aika pitkällekin, mutta syystä tai toisesta ovat jääneet kesken. En siis täysin untuvikkona lähde kumpaakaan pelaamaan ja tiedän mitä odottaa.

Nyt kun vielä on mahollisuus pelata ns. oikeessa järjestyksessä, niin suosittelen pelaamaan eka kakkosen ja sitten vasta ykkösen. Menee kronologisesti oikein, koin että kakkosessa tietyt tarinankäänteet vesittyi ihan puhtaasti sillä kun ties mitä ykkösessä on lähtökohtina ja mitä siinä tapahtuu.

Yritän nauttia peleistä entistäkin enemmän. Olemalla avoimempi pelimakuni suhteen ja keskittymällä enemmän pelien hyviin puoliin kuin negatiivisiin. Tarkoitus olisi pelata ainakin neljä aiemmin kesken jäänyttä peliä viimeinkin läpi ja pinnistää minua mahdollisesti enemmän tai vähemmän harmittaneiden juttujen yli. Nuo kesken jääneet loppuun pelattavat pelit voisin poimia vaikkapa joukosta (toki joitakin muita kesken jääneitä voisi valikoitua näiden kanssa tai sijasta):

Alan Wake 2
Armored Core: The Fires of Rubicon (tämä ei kyllä oikein sytyttänyt - jotenkin ankealta tuntui graafisesti ja pelillisestikin, jäi kyllä itselleni täysin Titanfall 2:n jalkoihin, saapa nähdä jaksanko jatkaa tätä koskaan)
Avatar: Frontiers of Pandora
Borderlands 2
Death Stranding
Doom: Eternal
Far Cry 6
Final Fantasy VII Remake
Final Fantasy XVI
Ghost of Tsushima (loistopeli, mutta jossain vaiheessa jäi silti kesken, varmaankin jatkan pian kuitenkin loppuun)
God of War: Ragnarok
Persona 3 ja 4
Red Dead Redemption 2
Redfall
Returnal
Stranger of Paradise: Final Fantasy Origins
The Last of Us 2
Wolfenstein 2: The New Colossus (tämä tuntui tosi hyvältä, mutta silti jäi vaan jostain kumman syystä kesken)
Xenoblade Chronicles: Definitive Edition

Lupaan myös aloittaa ja mahdollisesti pelata loppuunkin seuraavat backlogissani olevat pelit:

Baldur’s Gate 3
Borderlands 3
Dying Light 2
Persona 5 Royal Edition
Ratchet and Clank: Rift Apart
Spiderman: Miles Morales

Aikamoisia titaaneja keston kannalta tolla listalla. Vaikka vaan muutaman valikoisi, niin jos valinnat menee just sopiviin nimikkeisiin niin voipi tilanne kyllä olla se ettei tänävuonna tartte uusia pelejä ostella. Hyvä vai huono puoli, sen sit päättää ite. Paljon loistavia pelejä jokatapauksessa tuossakin, toki joukossa muutama ei niin loistavakin.

Omat lupaukset vois vetästä sellasella linjauksella, että antais itellensä luvan luovuttaa pelin suhteen jos se ei vaan nappaa, mieluummin aikasemmin kun liian myöhään. Joidenkin pelien kohdalla huomannu sen et hakkaa päätänsä seinään muutaman tunnin enemmän mitä olis oikeasti tarvis, ja sillonkun sen pelin saa päälle asti niin harvemmin sitä tulee enää saman illan aikana kokeiltua muuta tai vaihdettua peliä. Samoten vois linjata sellasenkin vedon et jos ja kun jonkun pelin ostaa, niin sen sit myös pelaa. Backlogi on kaikille tuttu ja paljon siitä vitsaillaan et se vaan kasvaa kasvamistaan, mut tälleen tasan 900 peliä Steamissa omistavana siinä on sellanen efekti et jotkut vaan oikeasti unohtuu aivan täysin ja joskus hamassa tulevaisuudessa miettii et peli X olis ihan kiva kokeilla. Sit huomaakin et on omistanu sen jo pidemmän aikaa mut ei oo vaan koskaan kokeillutkaan.

Alkuvuosi tulee olemaan kuitenkin kiireinen, on Infinite Wealthia ja Persona 3 Reloadia, hyvällä mahollisuudella FF7 Rebirthiäkin alkaa himoitsemaan julkasun nurkilla. Sen jälkeen onneks rauhottuu, mut onpa tuolla asennettuna sellanen Baldur's Gate 3 kokonen mörkö myös, josta tiedän et kun tarpeeks pitkälle rämpii niin se on sit yli 100h vapaa-ajasta pois yllättävän nopeastikkin.

 

[Ippenator]

Nyt kun vielä on mahollisuus pelata ns. oikeessa järjestyksessä, niin suosittelen pelaamaan eka kakkosen ja sitten vasta ykkösen. Menee kronologisesti oikein, koin että kakkosessa tietyt tarinankäänteet vesittyi ihan puhtaasti sillä kun ties mitä ykkösessä on lähtökohtina ja mitä siinä tapahtuu.

Aikamoisia titaaneja keston kannalta tolla listalla. Vaikka vaan muutaman valikoisi, niin jos valinnat menee just sopiviin nimikkeisiin niin voipi tilanne kyllä olla se ettei tänävuonna tartte uusia pelejä ostella. Hyvä vai huono puoli, sen sit päättää ite. Paljon loistavia pelejä jokatapauksessa tuossakin, toki joukossa muutama ei niin loistavakin.

Omat lupaukset vois vetästä sellasella linjauksella, että antais itellensä luvan luovuttaa pelin suhteen jos se ei vaan nappaa, mieluummin aikasemmin kun liian myöhään. Joidenkin pelien kohdalla huomannu sen et hakkaa päätänsä seinään muutaman tunnin enemmän mitä olis oikeasti tarvis, ja sillonkun sen pelin saa päälle asti niin harvemmin sitä tulee enää saman illan aikana kokeiltua muuta tai vaihdettua peliä. Samoten vois linjata sellasenkin vedon et jos ja kun jonkun pelin ostaa, niin sen sit myös pelaa. Backlogi on kaikille tuttu ja paljon siitä vitsaillaan et se vaan kasvaa kasvamistaan, mut tälleen tasan 900 peliä Steamissa omistavana siinä on sellanen efekti et jotkut vaan oikeasti unohtuu aivan täysin ja joskus hamassa tulevaisuudessa miettii et peli X olis ihan kiva kokeilla. Sit huomaakin et on omistanu sen jo pidemmän aikaa mut ei oo vaan koskaan kokeillutkaan.

Alkuvuosi tulee olemaan kuitenkin kiireinen, on Infinite Wealthia ja Persona 3 Reloadia, hyvällä mahollisuudella FF7 Rebirthiäkin alkaa himoitsemaan julkasun nurkilla. Sen jälkeen onneks rauhottuu, mut onpa tuolla asennettuna sellanen Baldur's Gate 3 kokonen mörkö myös, josta tiedän et kun tarpeeks pitkälle rämpii niin se on sit yli 100h vapaa-ajasta pois yllättävän nopeastikkin.

Hmm, en nyt keston puolesta todellisia titaaneja ainakaan montaa löytänyt tuolta listaltani. Tai no Baldur’s Gate 3:n varmaan sellaiseksi voi mieltää, kun varmaan voi yli sataan tuntiin pelin läpäisy mennä. Ja toki Xenoblade Chronicles ja Persona 5 lienevät myöskin yli satatuntisia pläjäyksiä? En kuitenkaan uskoisi olevan sinänsä ollenkaan mahdotonta peliaikojen puitteissa pelata vaikkapa 10 noista kaikista peleistä vuoden aikana, ja vielä paljon lisääkin siihen päälle. Minähän pelaan paljon vuosittain. Puhutaan 2000-3000 tunnin määristä vuositasolla, kun lasketaan yhteen kolmella konsolilla pelaamani peliajat.

Ja vielä toteamuksena se, että pelaan erityisesti elämyksiä etsien. Pelit saattavat vaihtua tiheään tahtiin, enkä läheskään kaikkia pelejä pelaa loppuun saman vuoden aikana, jona olen pelin pelaamisen aloittanut. Pelien läpi pelaaminen ei ole minulle se olennaisin asia. Toki, jos todellinen helmi minulle löytyy, niin tulee se silloin varmaankin saman vuoden aikana pelattua läpi. Sekin on vain kovin suhteellista mikä on hyvä peli. Itselleni sillä on kovin vähän merkitystä onko peli loppujen lopuksi enemmistön kehuma tai haukkuma. Pelimakuni kun ei läheskään aina myötäile niinkään valtavirtaa.

 

[Dragonfly]

Ja vielä toteamuksena se, että pelaan erityisesti elämyksiä etsien. Pelit saattavat vaihtua tiheään tahtiin enkä läheskään kaikkia pelejä pelaa loppuun samaan vuoden aikana, jona olen pelin pelaamisen aloittanut. Pelien läpi pelaaminen ei ole minulle se olennaisin asia.

Menee vähän offtopiciksi, mutta osuu pelien läpipelaamiseen ja sitä kautta muun muassa omiin uudenvuoden lupauksiin, joten vastaan.

Olen huomannut viimeisen ehkä kolmen vuoden aikana, että oma tyylini pelata pelejä on muuttunut. Aikaisemmin pelit jäivät helpommin kesken ja aloittelin uusia pelejä kiireenvilkkaa. Sen sijaan viime vuodet olen keskittynyt pelaamaan pelejä läpi. En siis mitenkään pakkopullana, mutta yksinkertaisesti pelit ovat vain pitäneet minut otteessaan ja olen halunnut nähdä mitä tapahtuu ja miten peli päättyy. Tiedä sitten mikä on nyrjähtänyt päänupissa, mutta tämä muutos on tosiaan tapahtunut kuin itsestään. Aloin vain pelaamaan pelejä loppuun asti entistä ahkerammin. Monesti vielä niin etten aloita kovin montaa peliä päällekäin, joten ei edes synny tilannetta, jossa pompin peleistä toiseen jatkuvasti. Toki urheilu-, auto- ja moninpelit kulkee aina rinnalla, mutta yksinpeleistä puhuttaessa.

Tähän samaan ajattelumalliin perustuu tosiaan myös omat uudenvuoden lupaukseni. Haluan pelata tiettyjä pelejä läpi.

Yritän nauttia peleistä entistäkin enemmän. Olemalla avoimempi pelimakuni suhteen ja keskittymällä enemmän pelien hyviin puoliin kuin negatiivisiin.

Tämä on varmasti hyvä neuvo kaikille, ja väitän itse toteuttaneeni sitä (joskin alitajuntaisesti) jo pidemmän aikaa. Nautin tosi paljon erilaisten videopelien pelaamisesta. Ehkä se näkyy tänne kirjoittamissani "Läpi meni" -arvosteluissa, että löydän useimmista peleistä aika paljon enemmän positiivista kuin negatiivista. Se ei poista tietenkään sitä etteikö peleille voisi antaa kritiikkiä, jos siihen on aihetta, mutta yleensä löytyy enemmän positiivisia asioita. Näin ollen pelistä nauttii kritiikin aiheista huolimatta.

 

[Wipe]

-The Last Guardian läpipeluu. Tämä on roikkunut avaamattomana hyllyssä piiiiiitkään ja on yksi ainoita jäljellä olevia pelaamattomia pelejä, joita haluan PS4:llä vielä pelata.

Yleensä en kerro kenellekään mitä pelata ja mitä ei, mutta en voi ottaa omalletunnolleni sitä, etten kehottaisi harkitsemaan vielä kahdesti tätä

Spoileri: Kirjoitin näköjään 6v sitten pelistä näin

Enpä muista koska viimeksi videopelin rämpiminen läpi olisi ollut vastaavaa raivostuttavaa taistelua. Tai no, Icon kohdalla varmaankin?

Last Guardian on häkellyttävän kaunis peli, jonka voi pysäyttää melkein mihin tahansa pisteeseen ja ottaa siitä promo- tai taustakuvan, tai hemmetti soikoon taulun. Samaan aikaan se on peli, jota on mahdotonta videokuvata 3 minuuttia putkeen ilman 1) ruudunpäivityksen romahtamista, 2) kameran täydellistä sekoilua, 3) kontrollien kankeutta ja/tai 4) tekoälyn surkeutta. Itseasiassa kohta 4) jopa loisti omalla kohdallani poissaolollaan, kun olin kuullut Tricon temppuilusta niin paljon pahaa.

Sen sijaan muiden kohtien surkeutta ei voi mitenkään liioitella. Peliä ajoittain sivusta seuranneet avovaimo ja kaveri naureskelivat, kauhistelivat ja ihmettelivät menoa tasaisen jatkuvasti. Ei tätä typeryyttä voi sanoiksi pukea, se täytyy kokea itse.

Kovin usein tämän pelin kohdalla ei mainita sitä, että vaikka kaikki toimisikin hyvin, olisi pelattavuus (tai siis se, mitä pelissä tehdään) aika peruskauraa vuosien takaa, eli maksimissaan 8/10-materiaalia. Vasta-argumenttina voi sanoa, että eihän näissä taiteellisissa peleissä se olekaan pääosassa, onhan Journey upea teos, vaikka pelillisesti hyvin riisuttu. Totta, totta, mutta kun Shadow of the Colossus oli näissä asioissa UPEA, niin vertailu on vähän harmillista. Mainitussa pelissä kiipeät lentävän jättiläisen kyytiin ja taistelet tätä vastaan, tässä vertailussa ei peruskiipeily oikein pärjää.

Peliä haluaisi todella rakastaa. Se on täynnä upeita kohtauksia ja näkyjä, Trico on fantastinen luomus, kenttäsuunnittelu on jälleen kerran todella kaunista ja tarinakin on yksinkertaisuudessaan oikein kiva. Samaan aikaan se on teknisesti niin täysin rampa, että ei sitä oikein voi suositella kenellekään.

Lopputulema: Eikö sieluttomia, mutta teknisesti moitteettomia pelejä tekevä Naughty Dog voisi palkata Fumito Uedan palkkalistoilleen

edit: Myönnetään itsekin, että lopussa peli raivostutti niin, että mentiin walkthroughn kanssa läpi, mitä ei muuten tule harrastettua. Tuli myös läpäistyä peli alle 15 tunnissa, koska ei todellakaan tehnyt mieli kierrellä ympäriinsä ihastelemassa maisemia, koska kontrollit olivat niin karmivat. Kyllä tämä kertoo jo aika paljon, kun yleensä seikkailupeleissä kierrän jokaisen nurkan ihastellen menoa.

Omia lupauksia en tee, ruuhkavuosina ehtii harrastamaan ja sitä myöten myös pelaamaan sen verran kuin ehtii. Yritän nauttia peleistä parhaani mukaan enkä tuhlata aikaa mihinkään mikä ei innosta, toki pitäen mielen avoimena. Mitään isompia uusia projekteja en ota.

 

[Dragonfly]

Yleensä en kerro kenellekään mitä pelata ja mitä ei, mutta en voi ottaa omalletunnolleni sitä, etten kehottaisi harkitsemaan vielä kahdesti tätä

Spoileri: Kirjoitin näköjään 6v sitten pelistä näin

Enpä muista koska viimeksi videopelin rämpiminen läpi olisi ollut vastaavaa raivostuttavaa taistelua. Tai no, Icon kohdalla varmaankin?

Last Guardian on häkellyttävän kaunis peli, jonka voi pysäyttää melkein mihin tahansa pisteeseen ja ottaa siitä promo- tai taustakuvan, tai hemmetti soikoon taulun. Samaan aikaan se on peli, jota on mahdotonta videokuvata 3 minuuttia putkeen ilman 1) ruudunpäivityksen romahtamista, 2) kameran täydellistä sekoilua, 3) kontrollien kankeutta ja/tai 4) tekoälyn surkeutta. Itseasiassa kohta 4) jopa loisti omalla kohdallani poissaolollaan, kun olin kuullut Tricon temppuilusta niin paljon pahaa.

Sen sijaan muiden kohtien surkeutta ei voi mitenkään liioitella. Peliä ajoittain sivusta seuranneet avovaimo ja kaveri naureskelivat, kauhistelivat ja ihmettelivät menoa tasaisen jatkuvasti. Ei tätä typeryyttä voi sanoiksi pukea, se täytyy kokea itse.

Kovin usein tämän pelin kohdalla ei mainita sitä, että vaikka kaikki toimisikin hyvin, olisi pelattavuus (tai siis se, mitä pelissä tehdään) aika peruskauraa vuosien takaa, eli maksimissaan 8/10-materiaalia. Vasta-argumenttina voi sanoa, että eihän näissä taiteellisissa peleissä se olekaan pääosassa, onhan Journey upea teos, vaikka pelillisesti hyvin riisuttu. Totta, totta, mutta kun Shadow of the Colossus oli näissä asioissa UPEA, niin vertailu on vähän harmillista. Mainitussa pelissä kiipeät lentävän jättiläisen kyytiin ja taistelet tätä vastaan, tässä vertailussa ei peruskiipeily oikein pärjää.

Peliä haluaisi todella rakastaa. Se on täynnä upeita kohtauksia ja näkyjä, Trico on fantastinen luomus, kenttäsuunnittelu on jälleen kerran todella kaunista ja tarinakin on yksinkertaisuudessaan oikein kiva. Samaan aikaan se on teknisesti niin täysin rampa, että ei sitä oikein voi suositella kenellekään.

Lopputulema: Eikö sieluttomia, mutta teknisesti moitteettomia pelejä tekevä Naughty Dog voisi palkata Fumito Uedan palkkalistoilleen

edit: Myönnetään itsekin, että lopussa peli raivostutti niin, että mentiin walkthroughn kanssa läpi, mitä ei muuten tule harrastettua. Tuli myös läpäistyä peli alle 15 tunnissa, koska ei todellakaan tehnyt mieli kierrellä ympäriinsä ihastelemassa maisemia, koska kontrollit olivat niin karmivat. Kyllä tämä kertoo jo aika paljon, kun yleensä seikkailupeleissä kierrän jokaisen nurkan ihastellen menoa.

Omia lupauksia en tee, ruuhkavuosina ehtii harrastamaan ja sitä myöten myös pelaamaan sen verran kuin ehtii. Yritän nauttia peleistä parhaani mukaan enkä tuhlata aikaa mihinkään mikä ei innosta, toki pitäen mielen avoimena. Mitään isompia uusia projekteja en ota.

Nyt kun luin uudelleen, niin olen tainnut tuon tekstisi lukea silloin vuosia sitten. Peli saattoi olla hyllyssä jo silloin (en muista) ja ehkä tekstisi sai painamaan jarrua.

Olen myös kuullut muilta, ettei ole Icon ja Shadow of the Colossuksen veroinen, mutta niistä peleistä kovasti tykkäsin, joten haluan kokea myös tämän hengellisen jatko-osan. Oli se kuinka huono vaan. Jätän sitten vaikka kesken, jos on ihan pelikelvoton.

 

[Wipe]

Nyt kun luin uudelleen, niin olen tainnut tuon tekstisi lukea silloin vuosia sitten. Peli saattoi olla hyllyssä jo silloin (en muista) ja ehkä tekstisi sai painamaan jarrua.

Olen myös kuullut muilta, ettei ole Icon ja Shadow of the Colossuksen veroinen, mutta niistä peleistä kovasti tykkäsin, joten haluan kokea myös tämän hengellisen jatko-osan. Oli se kuinka huono vaan. Jätän sitten vaikka kesken, jos on ihan pelikelvoton.

Ehdottomasti näin, äskeisessä viestissäni oli pilke silmekulmassa ja toivon, ettei sen perusteella jätetä ainakaan peliä kokeilematta. Mutta ehkä vakavana varoituksena, että jos ei maistu, niin mitään ”kyllä tämä tästä”-hammastenkiristelyä ei kannata ainakaan allekirjoittaneen mielestä jatkaa.

 

[Ippenator]

Ehdottomasti näin, äskeisessä viestissäni oli pilke silmekulmassa ja toivon, ettei sen perusteella jätetä ainakaan peliä kokeilematta. Mutta ehkä vakavana varoituksena, että jos ei maistu, niin mitään ”kyllä tämä tästä”-hammastenkiristelyä ei kannata ainakaan allekirjoittaneen mielestä jatkaa.

Itse koin tuon Tricon hankalan käytöksen kulkevan aika paljon käsi kädessä sen kanssa kuinka hyvä päähahmon yhteys oli sen kanssa, sekä myös sen kanssa kuinka hermostunut Trico oli pelimaailman meneillään olevista tapahtumista. Oli miten oli, niin peli jäi kyllä jossain vaiheessa minulta kesken, vaikka siinä tietty kiehtovuutensa olikin. Pitäisi tuokin varmaan joskus jatkaa loppuun. Muistelen, että minua ärsyttivät ne jotkut vihut erityisesti, ja se taisi olla syynä pelin keskeytymiseen. Aikaa tuosta on jo kuitenkin niin paljon, etten muista kovin tarkkaan mihin edes jäi kesken. Taisi yksi syy kesken jäämiseen olla myöskin oman hahmon kontrollien heikkous, vaikka en sitäkään kovin tarkkaan enää muista.

 

[Dragonfly]

The Last Guardianin tekniseen kankeuteen on tavallaan lääke, jos peliä pelaa laastaroimattomana PS5-konsolilla. Tuolloin peli pyörii käytännössä lukittuna 60fps. Muut kankeudet ovat varmaan enemmän tai vähemmän mielipiteitä.

Ei ole PS5:sta, joten se ei ruudunpäivitykseen auta, mutta kyllä tuossa nuo muut jutut enemmän herättää huomiota, kuten tekoälyttömyys, kameran sekoilu ja kontrollien kankeus. Toki peli on vielä kokeilematta, joten varsinaisen tuomion voi antaa vasta myöhemmin.

- pölyjen pyyhkiminen ainakin pari kertaa kaapin Xboxeista ja peleistä

Tämä oli yksi syy miksi listasin The Last Guardianin (sen lisäksi että haluan kokea Icon ja SotC:n "jatko-osan"). Saapahan syyn vielä kerran kiinnittää PS4:n telkkariin ja virtoihin. On siitä varmasti yli vuosi, kun laite on ollut viimeksi kiinni ja ajattelin että jos sen kirjoittaa uuden vuodenlupaukseksi, niin ehkä tulee toteutettua.

 

[shamaniac]

Lupaan pelata. Muuhun en ala koska ne lupaukset voi tuntua rasitteilta jos vaikka nyt sanoo että pelaa jotain peliä X eikä se ikinä kiinnosta, niin ärsyttää vaan. Näin ollen minun lupaukseni on pelata sitä mikä milloinkin kiinnostaa.

 

[Raxama]

Hmm, en nyt keston puolesta todellisia titaaneja ainakaan montaa löytänyt tuolta listaltani. Tai no Baldur’s Gate 3:n varmaan sellaiseksi voi mieltää, kun varmaan voi yli sataan tuntiin pelin läpäisy mennä. Ja toki Xenoblade Chronicles ja Persona 5 lienevät myöskin yli satatuntisia pläjäyksiä?

Baldur's Gate 3 ja Personat 3-5 on sellasia et niihin uppoaa tunteja väistämättä. P3 ja P4 on sellasia noh, 70-80h pelejä kumpanenkin, riippuen paljon miten uppoutuu. Persona 5 Royalina tais mennä mulla öööh, 110h? Ja tuokin oli silleen et orkkista oli taustalla se yks +100h läpipeluu, eli välttämättä ihan kaikkea dialogia ei tarvinnut ajatuksella lukea. Baldur's Gate taas sitten menee vähän miten paljon ite haluaa tehdä pelin aikana, mut tunteja sekin vaatii. Xenoblade tais olla jotain 60h nurkilla myöskin, et ihan yhen viikonlopun peli ei sekään ole. Jokatapauksessa kaikki näistä kuitenkin todella hyviä pelejä.

Aika moni muukin tuolla sit menee sellaselle akselille et pelkkä päätarina ei oo kovinkaan paha, mut jos sivutekemisestä innostuu niin alkaa myös tunteja uppoamaan. RDR2, FF16 ja Ghost of Tsushima nyt ainakin esimerkkejä, mahdollisesti ubisoftinkin pelit, riippuen kuinka hyvin ne on päässy eroon siitä tekemisen paisuttamisesta.

 

[Ippenator]

Ei ole PS5:sta, joten se ei ruudunpäivitykseen auta, mutta kyllä tuossa nuo muut jutut enemmän herättää huomiota, kuten tekoälyttömyys, kameran sekoilu ja kontrollien kankeus. Toki peli on vielä kokeilematta, joten varsinaisen tuomion voi antaa vasta myöhemmin.

Tämä oli yksi syy miksi listasin The Last Guardianin (sen lisäksi että haluan kokea Icon ja SotC:n "jatko-osan"). Saapahan syyn vielä kerran kiinnittää PS4:n telkkariin ja virtoihin. On siitä varmasti yli vuosi, kun laite on ollut viimeksi kiinni ja ajattelin että jos sen kirjoittaa uuden vuodenlupaukseksi, niin ehkä tulee toteutettua.

Tuli sitten tästä The Last Guardian-keskustelusta inspiroituneena jatkettua todella pitkän tauon (monen vuoden) jälkeen peliä ja sitten lopulta pelattua se lähes yhdellä istumalla noin puolivälistä loppuun asti PS5:llä (aikoinaan aloitin ja pelasin n. puoleen väliin asti PS4:llä). Ja onpahan todettava, että nyt todellakin maistui! En edes ymmärrä, miksi jätin näin loistavan pelin kesken aikoinaan?! Hetken kontrolleihin totuteltuani nekin tuntuivat ihan asiallisilta. Ja Tricon käskyttämisen kanssa ei ollut oikein mitään ongelmia, kunhan muisti paijata välillä, antaa ruokatynnyreitä mahdollisimman usein ja osoittaa huolella aina siihen siihen suuntaan tai kohteeseen johon halusi Tricon reagoivan. Trico itsessään on todellinen graafinen mestariteos, ja todella tuntuu elävältä olennolta. Muutenkin peli on ainakin minun makuuni yksi parhaimmista peleistä koskaan nimenomaan grafiikan osalta, ja miksei muutenkin. Ja suorastaan tihkuu tunnelmaa. Aivan loistava pelikokemus kertakaikkiaan! Tästä tuli yksi peli kaikkien aikojen top 50-listalleni ehdottomasti.

 

[Dragonfly]

Tuli sitten tästä The Last Guardian-keskustelusta inspiroituneena jatkettua todella pitkän tauon (monen vuoden) jälkeen peliä ja sitten lopulta pelattua se lähes yhdellä istumalla noin puolivälistä loppuun asti PS5:llä (aikoinaan aloitin ja pelasin n. puoleen väliin asti PS4:llä). Ja onpahan todettava, että nyt todellakin maistui! En edes ymmärrä, miksi jätin näin loistavan pelin kesken aikoinaan?! Hetken kontrolleihin totuteltuani nekin tuntuivat ihan asiallisilta. Ja Tricon käskyttämisen kanssa ei ollut oikein mitään ongelmia, kunhan muisti paijata välillä, antaa ruokatynnyreitä mahdollisimman usein ja osoittaa huolella aina siihen siihen suuntaan tai kohteeseen johon halusi Tricon reagoivan. Trico itsessään on todellinen graafinen mestariteos, ja todella tuntuu elävältä olennolta. Muutenkin peli on ainakin minun makuuni yksi parhaimmista peleistä koskaan nimenomaan grafiikan osalta, ja miksei muutenkin. Ja suorastaan tihkuu tunnelmaa. Aivan loistava pelikokemus kertakaikkiaan! Tästä tuli yksi peli kaikkien aikojen top 50-listalleni ehdottomasti.

On teillä @Wipe :n kanssa nyt sitten kaksi täysin eri kokemusta samasta pelistä. Jos ei muuta niin peli ainakin jakaa mielipiteitä.