Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi
- Viestiketjun aloittaja FelisLeo
- Aloituspäivämäärä
Prisoner
Active Member
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi
Irakin sota sai sillon alkuvaiheessa niin karvat pystyyn, että otti todella paljon päähän siihen viittaavat pelihassuttelut (oliskohan ollu C&C Generals). Jäi jopa ostamatta siinä v*tutuksessa.
Muuten moraali ei ole pelinautintoa koskaan haitannut. Realistiset sotapelit ei tosin mua koskaan ole kauheesti kiehtoneet ja ehkä siinä on tätä pasifistista asennettakin taustalla. Mun mielestä pelin pitää kuitenkin tuntua PELIltä. Todellinen elämähän on karmeaa ja ikävää. Miksi siitä pitäisi vielä pelien kautta muistuttaa? Halo -tyyppinen satumeininki uppoaa meikäläiseen.
Irakin sota sai sillon alkuvaiheessa niin karvat pystyyn, että otti todella paljon päähän siihen viittaavat pelihassuttelut (oliskohan ollu C&C Generals). Jäi jopa ostamatta siinä v*tutuksessa.
Muuten moraali ei ole pelinautintoa koskaan haitannut. Realistiset sotapelit ei tosin mua koskaan ole kauheesti kiehtoneet ja ehkä siinä on tätä pasifistista asennettakin taustalla. Mun mielestä pelin pitää kuitenkin tuntua PELIltä. Todellinen elämähän on karmeaa ja ikävää. Miksi siitä pitäisi vielä pelien kautta muistuttaa? Halo -tyyppinen satumeininki uppoaa meikäläiseen.
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi
Suurimpaa moraalista pahoinvointia aiheuttanevat eläinten tappamiset. Jotenkin eläinten kuoleminen on aina tuntunut kauhean pahalta elokuvissa, sarjoissa ja tietysti myös oikeassa elämässä. Ei niiltä syyttömiltä raukoilta saisi riistää henkeä =(
Vaikka eläinten kuolemisesta löytyykin henkilökohtaista kokemusta, se tuskin vaikuttaa tämän pahoinvoinnin syntymiseen. Ihmisiä näkee tapettavan joka ikinen päivä TV:n välityksellä. Oli kyse sitten elokuvasta tai uutisista, ihmisten kuolemat eivät niinkään jaksa hetkauttaa ruudun väärällä puolella.
Saas nähä mitä kaikkea mielipahaa pelit saavat tulevaisuudessa aikaan. Jo nykyään löytyy pahoja riippuvuuksia ja niiden takia myös erilaisia peleistä aiheutuvia negatiivisia vaikutuksia. Niille voidaan kuitenkin avata ihan oma topicci
Suurimpaa moraalista pahoinvointia aiheuttanevat eläinten tappamiset. Jotenkin eläinten kuoleminen on aina tuntunut kauhean pahalta elokuvissa, sarjoissa ja tietysti myös oikeassa elämässä. Ei niiltä syyttömiltä raukoilta saisi riistää henkeä =(
Vaikka eläinten kuolemisesta löytyykin henkilökohtaista kokemusta, se tuskin vaikuttaa tämän pahoinvoinnin syntymiseen. Ihmisiä näkee tapettavan joka ikinen päivä TV:n välityksellä. Oli kyse sitten elokuvasta tai uutisista, ihmisten kuolemat eivät niinkään jaksa hetkauttaa ruudun väärällä puolella.
Saas nähä mitä kaikkea mielipahaa pelit saavat tulevaisuudessa aikaan. Jo nykyään löytyy pahoja riippuvuuksia ja niiden takia myös erilaisia peleistä aiheutuvia negatiivisia vaikutuksia. Niille voidaan kuitenkin avata ihan oma topicci
Von Wiensburgh
Member
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi
Elukoita en ole koskaan oikein missään tykännyt tappaa, paitsi Blood Omen 2:ssa kerran lahtasin kissan nuijalla, ja se sitten tuntui pahalta myös. Kotorissa pelasin pelin ensin pahiksella läpi, ja Fablen kahlasin myös (viattomien)veressä koko pelin, mutta se ei hetkauttanut, koska se ampui niiiiiiiiiiiiin paljon yli, ettei siihen voinut samaistua sitten lainkaan.
Yleensäkkin tuommoiset pahana pelaamiset on vain semmoista The Dark Side-meininkiä, että tekee vain kaikkea pahaa, eli juuri semmoista, mitä ei tavallisesti tee. Mutta helpommin tulee pelattua hyviksellä, mutta ei millään uber-jeesuksella, koska minäkään en ole semmoinen, vaan on semmoisia asioita joita en tee, vaikka pelissä ne hyviä, mutta jos se ei toimi minun omaan ideologiaan, niin sitä en tee.
Sitten aina jos on mahdollista pelata hyviksellä tai pahiksella, niin kyllä se pahishahmokin pitää tehdä, ihan pakko. Eikä se sitten tunnu pahalta .... ainakaan aina
Juu, samaa mulla on nyt tullut, kun olen pelannut CoD2:sta X360:llä, ja tulee joskus oikein pahan olon tapainen tuntemus, kun porukkaa lakoaa. Melkein eniten pahalta tuntuu omien kaatuminen, mutta kyllä ne vihutkin tuntuu ajoittain pahalta.rattireiska sanoi:
Elukoita en ole koskaan oikein missään tykännyt tappaa, paitsi Blood Omen 2:ssa kerran lahtasin kissan nuijalla, ja se sitten tuntui pahalta myös. Kotorissa pelasin pelin ensin pahiksella läpi, ja Fablen kahlasin myös (viattomien)veressä koko pelin, mutta se ei hetkauttanut, koska se ampui niiiiiiiiiiiiin paljon yli, ettei siihen voinut samaistua sitten lainkaan.
Yleensäkkin tuommoiset pahana pelaamiset on vain semmoista The Dark Side-meininkiä, että tekee vain kaikkea pahaa, eli juuri semmoista, mitä ei tavallisesti tee. Mutta helpommin tulee pelattua hyviksellä, mutta ei millään uber-jeesuksella, koska minäkään en ole semmoinen, vaan on semmoisia asioita joita en tee, vaikka pelissä ne hyviä, mutta jos se ei toimi minun omaan ideologiaan, niin sitä en tee.
Sitten aina jos on mahdollista pelata hyviksellä tai pahiksella, niin kyllä se pahishahmokin pitää tehdä, ihan pakko. Eikä se sitten tunnu pahalta .... ainakaan aina
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi
Resident Evil 4:ssa tuli paha mieli ja pieni paniikkikin kun ampui kokeeksi sen kauppiaan. Ajatteli ettei kaveri enää ilmesty minnekkään kaupittelemaan tavaroita
Shadow of the Colossusta pelatessa tuli vahingossa huitaistua miekalla pari kyyhkyä. Toisaalta harmittavaa on ettei Agroa voi vahingoittaa. Kova kuin kivi...
Mutta kaikista pahintahan on aina Co-op pelit jossa kaverin voi "vahingossa" listiä.
Resident Evil 4:ssa tuli paha mieli ja pieni paniikkikin kun ampui kokeeksi sen kauppiaan. Ajatteli ettei kaveri enää ilmesty minnekkään kaupittelemaan tavaroita
Shadow of the Colossusta pelatessa tuli vahingossa huitaistua miekalla pari kyyhkyä. Toisaalta harmittavaa on ettei Agroa voi vahingoittaa. Kova kuin kivi...
Mutta kaikista pahintahan on aina Co-op pelit jossa kaverin voi "vahingossa" listiä.
To^Furious-89
New Member
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi
En tiedä moraalisesta pahoinvoinnista, mutta aggressiivisuutta ainakin Tekken 5:nen aiheuttaa,
tänään tuli paiskottua nyrkillä kaikkea mikä oli lähellä, ja "rutistettua/taivutettua" ps2 ohjain hajalle
En tiedä moraalisesta pahoinvoinnista, mutta aggressiivisuutta ainakin Tekken 5:nen aiheuttaa,
tänään tuli paiskottua nyrkillä kaikkea mikä oli lähellä, ja "rutistettua/taivutettua" ps2 ohjain hajalle
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi
Ei kovin pahoja ole ollut kai ikinä, mutta tiedän kyllä ehdottomasti mitä felisleo tarkottaa.
Kun tulee vaan sellanen "väärä" olo. vaikea kyllä kuvailla just mitenkään muuten kun moraalisena pahoinvointina.
Ekan kerran muistan selkeesti kokeneeni vastaavaa ihan kakarana Commodore 64:llä pelattaessa sellaista peliä minkä ideaa en tajunnut niin nuorena, mutta siinä sellanen äijä vaan meni eteenpäin kadulla, yks "ruutu" kerrallaan ja kun ammuit ohi juoksevia tai vihollisia tai kituvia, ne vaan muuttu ihan törkeeks suolimuhjukasaks. jotenkin siitä tuli sellanen fiilari. Uskomatonta mutta totta. Ei hajuakaan mikä sen pelin nimi oli. Muistan tosin että siinä oli "mahtava musiikki!" (varmaan kauhee piipitys jos nyt kuulis)
Ehkä ne uhrit taaai se äijä oli jossain sairaalakuteissa.. ehkä mintunvihreissä. Mut siis tosihuonolla grafiikalla mut sen värisiä EHKÄ. Muistan taas niin hyvin että melkein kannatti kuvailla.
Myös omituisen painajaismaistyylisen oudon olon aiheutti splatterhouse pelit joskus nuorena. Varsinkin se alku missä se kuva scrollaa sivulle ja pikkuhiljaa puissa onkin hirtettyjä epämuodostuneita ihmisiä jne.. Hyrrrr.
Viimekertaisin pienimuotonen "moraalinen katumus" oli varmaan Red Dead Redemptionissa kun joko vahingossa ampu naisen jota yritti pelastaa tai ampu huviksensa oman hevosen.
Koiran ampuminen toi myös sellasen "Ohh crap
" olon, kun luulin että se oli kojootti tms. siinä maatalon pihalla. Pakenin paikalta ja häpesin itseäni virtuaalisesti.
Omituista tosin että kaikista peleistä ei vastaavanlaista tunnelatausta irtoa vaikka mitä olisi... esim. Postal 2ssa voi (pardon me for saying) ihan surutta virtsata ohikulkevan viattoman naisen suuhun ja kasvoille kunnes se oksentaa ja sitten hakata siltä lapiolla pään irti ja katsella oksennuksen lentävän dekapitoidusta kurkusta nauraen kippurassa sen sairaudelle/naurettavuudelle, mutta sitten edellämainittu RDRedemptionin "farmerin tyttären kuolema" aiheuttaa jotain fiiliksiä. Outoa.
Kai se on vaan tosiaan kiinni siitä miten hyvin peli imaisee sisäänsä.
Harvoin kyllä tulee vastaavia.. useammin eläinten virtuaaliteurastuksesta, mutta joskus myös ihmisten jos fiilis ja tunnelma on viety aidohkoks. Postal 2:ssahan ei ole aito tunnelma. Onneks
Ei kovin pahoja ole ollut kai ikinä, mutta tiedän kyllä ehdottomasti mitä felisleo tarkottaa.
Kun tulee vaan sellanen "väärä" olo. vaikea kyllä kuvailla just mitenkään muuten kun moraalisena pahoinvointina.
Ekan kerran muistan selkeesti kokeneeni vastaavaa ihan kakarana Commodore 64:llä pelattaessa sellaista peliä minkä ideaa en tajunnut niin nuorena, mutta siinä sellanen äijä vaan meni eteenpäin kadulla, yks "ruutu" kerrallaan ja kun ammuit ohi juoksevia tai vihollisia tai kituvia, ne vaan muuttu ihan törkeeks suolimuhjukasaks. jotenkin siitä tuli sellanen fiilari. Uskomatonta mutta totta. Ei hajuakaan mikä sen pelin nimi oli. Muistan tosin että siinä oli "mahtava musiikki!" (varmaan kauhee piipitys jos nyt kuulis)
Ehkä ne uhrit taaai se äijä oli jossain sairaalakuteissa.. ehkä mintunvihreissä. Mut siis tosihuonolla grafiikalla mut sen värisiä EHKÄ. Muistan taas niin hyvin että melkein kannatti kuvailla.
Myös omituisen painajaismaistyylisen oudon olon aiheutti splatterhouse pelit joskus nuorena. Varsinkin se alku missä se kuva scrollaa sivulle ja pikkuhiljaa puissa onkin hirtettyjä epämuodostuneita ihmisiä jne.. Hyrrrr.
Viimekertaisin pienimuotonen "moraalinen katumus" oli varmaan Red Dead Redemptionissa kun joko vahingossa ampu naisen jota yritti pelastaa tai ampu huviksensa oman hevosen.
Koiran ampuminen toi myös sellasen "Ohh crap
" olon, kun luulin että se oli kojootti tms. siinä maatalon pihalla. Pakenin paikalta ja häpesin itseäni virtuaalisesti. Omituista tosin että kaikista peleistä ei vastaavanlaista tunnelatausta irtoa vaikka mitä olisi... esim. Postal 2ssa voi (pardon me for saying) ihan surutta virtsata ohikulkevan viattoman naisen suuhun ja kasvoille kunnes se oksentaa ja sitten hakata siltä lapiolla pään irti ja katsella oksennuksen lentävän dekapitoidusta kurkusta nauraen kippurassa sen sairaudelle/naurettavuudelle, mutta sitten edellämainittu RDRedemptionin "farmerin tyttären kuolema" aiheuttaa jotain fiiliksiä. Outoa.
Kai se on vaan tosiaan kiinni siitä miten hyvin peli imaisee sisäänsä.
Harvoin kyllä tulee vastaavia.. useammin eläinten virtuaaliteurastuksesta, mutta joskus myös ihmisten jos fiilis ja tunnelma on viety aidohkoks. Postal 2:ssahan ei ole aito tunnelma. Onneks
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi
Mielenkiintoinen aihe. Minulle harvemmin varsinaisesti pelitapahtumat aiheuttavat minkäänlaista pahoinvointia, vaan ennemminkin se "liika" pelaaminen. Kun on koko päivän vaan pelannut, niin illalla tulee usein sellainen ketutus, ja ääni päässä sanoo:
Ja sitten herään yöllä painajaisiini...
Mielenkiintoinen aihe. Minulle harvemmin varsinaisesti pelitapahtumat aiheuttavat minkäänlaista pahoinvointia, vaan ennemminkin se "liika" pelaaminen. Kun on koko päivän vaan pelannut, niin illalla tulee usein sellainen ketutus, ja ääni päässä sanoo:
Ja sitten herään yöllä painajaisiini...
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi
Infamous sisältää trophyn missä pitää sadalta hepulta (vai oliko se enmmän?) imeä elinvoimat pois. En tykänny yhtään, mutta platina piti saada.
Nettipeleissä jos listin hirveästi väkee tulee vain mieleen "F*ck yeah noobs!", asian ajattelemista helpottaa se että ne on vaan oikeita ihmisiä robottipuvuissa. MGS4:sen moninpelissäkin haluaisin vain tainnuttaa vastustajat pelistä pois.
Infamous sisältää trophyn missä pitää sadalta hepulta (vai oliko se enmmän?) imeä elinvoimat pois. En tykänny yhtään, mutta platina piti saada.
Nettipeleissä jos listin hirveästi väkee tulee vain mieleen "F*ck yeah noobs!", asian ajattelemista helpottaa se että ne on vaan oikeita ihmisiä robottipuvuissa. MGS4:sen moninpelissäkin haluaisin vain tainnuttaa vastustajat pelistä pois.
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi
Ehdottomasti. Tietysti tätä tapahtuu vain peleissä, jotka merkitsevät minulle hyvin paljon - Wrex-gate Mass Effectissä, tietyt tapahtumat Dragon Agessa, ja... no joo, BioWaren peleissä.
Silmitön lahtaus videopeleissä ei taas saa aikaan juurikaan muuta kuin rauhoittavan mielihyvän tunteen. Tämä on mielestäni sinänsä mielenkiintoista, koska kammoksun väkivaltaa ja verta. Edellämainitut saavat minut kamppailemaan hyvin vahvana pintaannousevan paniikkikohtauksen kanssa, ja huimaus on myös melko tujua. Pystyn kyllä hillitsemään reaktiot ja toimimaan ihan normaalisti, mutta tunne on hirvittävä.
Ehdottomasti. Tietysti tätä tapahtuu vain peleissä, jotka merkitsevät minulle hyvin paljon - Wrex-gate Mass Effectissä, tietyt tapahtumat Dragon Agessa, ja... no joo, BioWaren peleissä.
Silmitön lahtaus videopeleissä ei taas saa aikaan juurikaan muuta kuin rauhoittavan mielihyvän tunteen. Tämä on mielestäni sinänsä mielenkiintoista, koska kammoksun väkivaltaa ja verta. Edellämainitut saavat minut kamppailemaan hyvin vahvana pintaannousevan paniikkikohtauksen kanssa, ja huimaus on myös melko tujua. Pystyn kyllä hillitsemään reaktiot ja toimimaan ihan normaalisti, mutta tunne on hirvittävä.
P
Poistettu jäsen 4127
Guest
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi
En pysty pelaamaan Mass effectiä pahiksena. Ei vain nappaa valita "vääriä" vaihtoehtoja.
En pysty pelaamaan Mass effectiä pahiksena. Ei vain nappaa valita "vääriä" vaihtoehtoja.
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi
Joskus tulee aina tämmösiäkin mulle, mutta mieleenpainuvin on ollut ehkä se, kun pelasin ekaa kertaa Fallout 3:sta ja ajattelin räjäyttää sen Megaton- kylän. Noh, kyllä hyyty hymy sen jälkeen, kun menin katsastamaan paikkaa hienon räjähdyksen jälkeen. Taisi mennä paripäivää ennenkuin taas pelasin uudestaan.
Joskus tulee aina tämmösiäkin mulle, mutta mieleenpainuvin on ollut ehkä se, kun pelasin ekaa kertaa Fallout 3:sta ja ajattelin räjäyttää sen Megaton- kylän. Noh, kyllä hyyty hymy sen jälkeen, kun menin katsastamaan paikkaa hienon räjähdyksen jälkeen. Taisi mennä paripäivää ennenkuin taas pelasin uudestaan.
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi
Itsekkin törmännyt tähän moraaliseen pahoinvointiin jota jotkut pelit voivat aiheuttaa. En niinkään kärsi sellaisesta, sillä teen valintani peleissä niin, ettei sitä synny. Bioshock oli toki kova pala purtavaksi, varsinkin sen jälkeen kun pääsi käväisemään siellä lastenkodissa. MW2:sen klassinen lentokenttäkin aluksi tuntui kamalalta, mutta tuli sekin koitettua jälkeenpäin, eikä se oikein jaksanut hetkauttaa.
Ja tätä moraali dilemmaa tullut oikein pitkän kaavan kauttakin pohdittua hivenen toisten valojen valaistessa. Jos joku jaksaa lukaista niin tuossa puhutaan hyvin pitkälti samasta asiasta. Kaupunki jossa ei ole lapsia.
Itsekkin törmännyt tähän moraaliseen pahoinvointiin jota jotkut pelit voivat aiheuttaa. En niinkään kärsi sellaisesta, sillä teen valintani peleissä niin, ettei sitä synny. Bioshock oli toki kova pala purtavaksi, varsinkin sen jälkeen kun pääsi käväisemään siellä lastenkodissa. MW2:sen klassinen lentokenttäkin aluksi tuntui kamalalta, mutta tuli sekin koitettua jälkeenpäin, eikä se oikein jaksanut hetkauttaa.
Ja tätä moraali dilemmaa tullut oikein pitkän kaavan kauttakin pohdittua hivenen toisten valojen valaistessa. Jos joku jaksaa lukaista niin tuossa puhutaan hyvin pitkälti samasta asiasta. Kaupunki jossa ei ole lapsia.
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi
Omasta mielestäni koko kohtaus oli turha, pirun tylsä ja lähinnä ihmeellinen väliosa muuten toimivan, viihdyttävän ja camp-henkisen sotapelin keskellä.
Mutta siihen "tämä saa meidät kaikki ajattelemaan!" -vipuun menivät kyllä monet pelijournalistitkin.
Tehkää pojat pelejä, älkää yrittäkö shokeerata. Se harvoin oikeasti onnistuu.
Omasta mielestäni koko kohtaus oli turha, pirun tylsä ja lähinnä ihmeellinen väliosa muuten toimivan, viihdyttävän ja camp-henkisen sotapelin keskellä.
Mutta siihen "tämä saa meidät kaikki ajattelemaan!" -vipuun menivät kyllä monet pelijournalistitkin.
Tehkää pojat pelejä, älkää yrittäkö shokeerata. Se harvoin oikeasti onnistuu.
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi
Juonellisesti peli ei olisi menettänyt mitään ilman tuota kohtausta. Sama myös sen suhteen, että peli ei juonellisesti saavuttanut yhtään mitään tuolla kohtauksella.
Juonellisesti peli ei olisi menettänyt mitään ilman tuota kohtausta. Sama myös sen suhteen, että peli ei juonellisesti saavuttanut yhtään mitään tuolla kohtauksella.
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi
Eipä ole tullut vastaan peliä, joka oikeasti pistäisi meikäläisen miettimään moraalia yms. Pelit, jotka tarjoavat mahdollisuuden pelata "pahiksena"(yleensä pelkkä k*sipää), eivät myöskään aiheuta mitään syvempiä traumoja. Kunhan ei aleta mihinkään raiskaus yms. hommeleihin, niin kaikki käy meikäläiselle.
Eipä ole tullut vastaan peliä, joka oikeasti pistäisi meikäläisen miettimään moraalia yms. Pelit, jotka tarjoavat mahdollisuuden pelata "pahiksena"(yleensä pelkkä k*sipää), eivät myöskään aiheuta mitään syvempiä traumoja. Kunhan ei aleta mihinkään raiskaus yms. hommeleihin, niin kaikki käy meikäläiselle.
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi
Hyvä tuo "Kaupunki jossa ei ole lapsia"-artikkeli kyllä.
GTA IV:ssä ei itselle tule moraalisia pahoinvointeja.. Helposti voi ampua hahmoja naamaan aseella ja naureskella, mutta jos miettii että katukuvassa olisi kaikensorttisia muksuja...
Ei tulis kyllä ihan heti mieleen räiskiä niitä huvikseen.
Tosin en myöskään itkisi itseäni uneen jos ajaisin GTA nelosessa pikkutytön päälle, vaikka niin varmaan tekisin, jos niin kävisi oikeasti.
Hyvä tuo "Kaupunki jossa ei ole lapsia"-artikkeli kyllä.
GTA IV:ssä ei itselle tule moraalisia pahoinvointeja.. Helposti voi ampua hahmoja naamaan aseella ja naureskella, mutta jos miettii että katukuvassa olisi kaikensorttisia muksuja...
Ei tulis kyllä ihan heti mieleen räiskiä niitä huvikseen.
Tosin en myöskään itkisi itseäni uneen jos ajaisin GTA nelosessa pikkutytön päälle, vaikka niin varmaan tekisin, jos niin kävisi oikeasti.
Nisupulla
Jäsen / [FL]
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi
Jännä ketju ja hyvä kun asia jaksaa pohdituttaa. Rankkojen moraalikysymysten parissa ei onneksi tarvitse pelien kohdalla juuri puuhastella. On kuitenkin ollut hetkiä, jolloin on potenut suoranaista morkkista, jonkinsortin henkistä krapulaa sortumisesta täysin luokattomiin tekoihin. Ja kaikki tämä yksin virtuaalimaailmassa koneen kanssa.
Ihmistä ei ole ohjelmoitu toimimaan aina tarkan rationaalisesti, järkiperäisesti. Vaikka tiedän leikkiväni sähköisen vempaimen parissa, voi jälkikurmotus omantunnon kanssa olla piinaavan raskas taakka. Rollaattorilla kulkevan mummon teilaaminen siitä irtoavan massin kiilto silmissä aiheutti syvän pettymyksen tunteen. Tämä vaikka sotapelien parissa on vietetty koko ikä. Joku siellä pistää yhä hanttiin, eikä sitä saa off-asentoon
Jännä ketju ja hyvä kun asia jaksaa pohdituttaa. Rankkojen moraalikysymysten parissa ei onneksi tarvitse pelien kohdalla juuri puuhastella. On kuitenkin ollut hetkiä, jolloin on potenut suoranaista morkkista, jonkinsortin henkistä krapulaa sortumisesta täysin luokattomiin tekoihin. Ja kaikki tämä yksin virtuaalimaailmassa koneen kanssa.
Ihmistä ei ole ohjelmoitu toimimaan aina tarkan rationaalisesti, järkiperäisesti. Vaikka tiedän leikkiväni sähköisen vempaimen parissa, voi jälkikurmotus omantunnon kanssa olla piinaavan raskas taakka. Rollaattorilla kulkevan mummon teilaaminen siitä irtoavan massin kiilto silmissä aiheutti syvän pettymyksen tunteen. Tämä vaikka sotapelien parissa on vietetty koko ikä. Joku siellä pistää yhä hanttiin, eikä sitä saa off-asentoon