Pelimaailman hienoudet.

[Rife]

Eli siis, tekisi mieli tietää vähän erilaisista hienouksista pelimaailmassa. Enemmän kuin läppä yksittäisistä peleistä, kiinnostaisi pienet osa-alueet tai yksityiskohdat peleistä. Jos pitää jotain peliä hehkuttaa, niin hehkuta vaan kaikkia mahdollisia osa-alueita erikseen.

Itse mainitsen Riddickin karun tyylin. En paljoa ole ehtinyt pelata, koska en peliä edes omista, mutta graafisen tyylin ja äänimaailman luoma tunnelma teki kyllä minuun vaikutuksen.

Sitten Diablo 2:n item systeemi. Tämä on varmasti yksi syy Diablon suosioon. Täydellistä varustusta, eikä edes täydellistä esinettä kukaan ole saanut (classicissa siis, expansionissa niitä on kyllä). Myöskin esineiden erilaisten mahdollisten vaikutusten määrä on muihin pelaamiini ropeihin verrattuna käsittämättömän korkealla. Myöskin esineiden löytymis mekanismi on poikkeuksellisen hyvä ja tarkkaan harkittu.

Noh, mutta pitää poistua koneelta.. kirjoittelen varmaan lisää omiani vielä myöhemmin. Toivottavasti joku vaivautuu avautumaan, nämä pienemmät osat peleistä kun ovat huomattavasti tuntemattomampia kuin pelit kokonaisuutena.

 

[Hakkiz]

Vastaus: Pelimaailman hienoudet.

Fablen hienoudeksi on sanottava se, että pelihahmo muuttuu varsin dramaattisesti pelaajan tekemien valintojen ja tekojen perusteella. Tämä tuo tekoihin tietynlaista pysyvyyttä: hahmo on ikään kuin pelaajan tekosista kertova historiankirja, jota vastaan tulevat hahmot (NPC:t) lukevat. Esimerkiksi jos olet tehnyt paljon hyvää, eteen sattuvat hahmot voivat riemuita näkemisestäsi ja pyytää vaikka aviopuolisokseen, mutta jos olet tehnyt paljon pahaa, hahmot puhuvat aivan eri sävyllä ja juoksevat ehkä karkuun. Fablessa tämä tuo pelimaailmaan uudenlaista elävyyttä, vaikka tosielämän eri tilanteiden monipuolisuudesta ollaankin vielä hyvin, hyvin kaukana. Peliin kaipaisi myös dynaamisesti tekojen mukaan muuttuvaa tarinaa, kuten KOTORissa.

Pari esimerkkiä siitä, mitä viattomien teurastaminen, varastelu ja ilkivalta voi saada tavalliselle miehelle aikaan:

Hahmokuva 1 (spoileriallergikot varokaa)
Hahmokuva 2 (- | | -)

 

[Nisupulla]

Vastaus: Pelimaailman hienoudet.

Se oli se kun pääsi vaihtamaan renkaat Pitstop 2 varikkopysäkillä C64:lla. Siinä oli jotain syvempää sisältöä mitä muut eivät olleet aiemmin tajunneet tarjota

 

[Ruthless]

Vastaus: Pelimaailman hienoudet.

Silloin kun nämä ylöspäin rullaavat ammuskelupelit olivat "muodissa" niin kaikkein mahtavimman aseyhdistelmän saaminen oli huimaa..voi niitä aikoja

 

[mcduck]

Vastaus: Pelimaailman hienoudet.

Metal Gear Solid 2:n viimeisen päälle viilatut pikku yksityiskohdat, jotka tuovat peliin tunnelmaa ja laadun tuntua, esim. liukastut Plantin katoilla lokinpaskaan ja lennät selällesi, mutta onneksi se pirulainen on jäänyt istumaan viereesi aidalle, joten voit ampua mokoman täyteen nukutusnuolia ja potkaista sitten mereen.. Torakat, jotka löytävät ratioistasi mukavan ruokapaikan, jos ryömit liian pitkään hyöteisten keskellä. Mielenkiintoiset elokuvat Tankerin ruumissa ja sotilaiden reaktio Kumiankka.

 

[tsinivuo]

Vastaus: Pelimaailman hienoudet.

Vaikka konsolinet onkin, niin onhan se pakko tuoda esille Fallout ja varsinkin sen kakkososa. Hahmonkehitys ja ne Perkit... aah, ei ole vielä vastaavaa peliä tullut vastaan, jossa hahmoon tehdyt valinnat vaikuttavat niin paljon, miten peliä joutuu pelaamaan. Mutta paras osa oli, että monet tehtävät sai tehtyä monella tavalla. Lisäksi vielä jotkut vaihtoehdot suorittaa tehtävä uupuivat, koska hahmosta ei ollut niihin. Hahmolla jonka älykkyys oli 1(10 max), niin sillä oli hankala päästä keskustelemalla toivottuun lopputulokseen, koska eihän se raukka osannut puhua. Tai osasi, mutta lause "Moorgghh... Oh??!?" ei auennut jostain kummasta syystä NPC-hahmoille. Ennenkuin tietty veti kamaa, jolla sai nostettua älykkyyttä väliaikaisesti, mutta sitten se kaveri saatto jäädä nalkkiin jo ekasta mentat piikistä. Upea peli kokonaisuudessan, pitäisköhän vetäistä läpi taas pitkästä aikaa.

Pitää silti heittää tähän juuri hyvä läppä liittyen tuohon. Normaaliälyisellä hahmollahan sai kylästä, mistä lähdettiin liikenteeseen, niin kylän vanhalta eukolta mukaan hieman rahaa, kympin tai pari, mutta sai joka tapauksessa sekä viisaita neuvoja. Mutta kun älykkyys oli 1, niin se vaan sanoi "Please go now, my retarded one"

 

[Equus]

Vastaus: Pelimaailman hienoudet.

Tämä on vähän vanhempi esimerkki psx-ajoilta, mutta on ilmeisesti mainitsemisen arvoinen hienous kun muistan sen elävästi vieläkin: Suikoden II:n legendaarinen kokkikisa! Olin kuin halolla päähän lyöty että voiko tällaista pelissä ollakaan... vietin varmaan tuntikausia menuja suunnitellen, sitten pettymys oli suuri jos nirsot arvostelijat eivät pitäneet sapuskoista ollenkaan.

 

[olge]

Vastaus: Pelimaailman hienoudet.

Vaikka konsolinet onkin, niin onhan se pakko tuoda esille Fallout ja varsinkin sen kakkososa. Hahmonkehitys ja ne Perkit... aah, ei ole vielä vastaavaa peliä tullut vastaan, jossa hahmoon tehdyt valinnat vaikuttavat niin paljon, miten peliä joutuu pelaamaan. Mutta paras osa oli, että monet tehtävät sai tehtyä monella tavalla. Lisäksi vielä jotkut vaihtoehdot suorittaa tehtävä uupuivat, koska hahmosta ei ollut niihin. Hahmolla jonka älykkyys oli 1(10 max), niin sillä oli hankala päästä keskustelemalla toivottuun lopputulokseen, koska eihän se raukka osannut puhua. Tai osasi, mutta lause "Moorgghh... Oh??!?" ei auennut jostain kummasta syystä NPC-hahmoille. Ennenkuin tietty veti kamaa, jolla sai nostettua älykkyyttä väliaikaisesti, mutta sitten se kaveri saatto jäädä nalkkiin jo ekasta mentat piikistä. Upea peli kokonaisuudessan, pitäisköhän vetäistä läpi taas pitkästä aikaa.

Pitää silti heittää tähän juuri hyvä läppä liittyen tuohon. Normaaliälyisellä hahmollahan sai kylästä, mistä lähdettiin liikenteeseen, niin kylän vanhalta eukolta mukaan hieman rahaa, kympin tai pari, mutta sai joka tapauksessa sekä viisaita neuvoja. Mutta kun älykkyys oli 1, niin se vaan sanoi "Please go now, my retarded one"

FALLOUT 2=PARAS.RPG.IKINÄ.

 

[Rife]

Pitänee taas mainita lisää asioita.

Panzer dragoon sarjassa on todella tyylikäs grafiikka ja siihen loistavasti sopiva musiikki. Kaikki sarjan pelit ovat ulkoasultaan todella omaperäisiä. Luodut maailmat ovat aivan joltain toiselta planeetalta ja lohikäärmeet ja monsutkaan eivät ole tavanomaisen tylsän näköisiä.

Sitten ihan mini detaili. Eli siis, Champions of Norrathissa on viimeisessä actissa ruukkujen yms rikottavan krääsän tilalla erilaisiin asentoihin kuivuneita/palaneita ihmisolentoja. Varsin kekseliäs ja hauska idea pelissä, jossa vastaavat ovat harvinaisia.

Menneisyydestä pitää kaivaa vielä se joku nintendon jalkapallopeli. Siinä kun taklasi vihollisia tarpeeksi monta kertaa ne kuolivat, nerokasta. Sitten siinä oli hassuja kenttävaihtoehtoja kuten jääkenttä. Pelissä jokaisella maajoukkueella oli oma superpotkunsa ja Saksa oli kovin joukkue. Jos joku muistaa pelin nimeä niin mainitkaa ihmeessä, peli oli kyllä aivan loistava aikanaan.

 

[Knight]

Vastaus: Pelimaailman hienoudet.

Menneisyydestä pitää kaivaa vielä se joku nintendon jalkapallopeli. Siinä kun taklasi vihollisia tarpeeksi monta kertaa ne kuolivat, nerokasta. Sitten siinä oli hassuja kenttävaihtoehtoja kuten jääkenttä. Pelissä jokaisella maajoukkueella oli oma superpotkunsa ja Saksa oli kovin joukkue. Jos joku muistaa pelin nimeä niin mainitkaa ihmeessä, peli oli kyllä aivan loistava aikanaan.

Nintendo World Cuphan tuo. Ja kyllä, siinä on tunnelmaa. Banaanipotkut, pelaajat ja erilaiset kentät ajoivat kyllä asiansa erinomaisesti. Nykyajan standardeilla tosin lähinnä huvittava pelihän tuo on.

 

[Lloope]

Vastaus: Pelimaailman hienoudet.

Nintendo World Cuphan tuo. Ja kyllä, siinä on tunnelmaa. Banaanipotkut, pelaajat ja erilaiset kentät ajoivat kyllä asiansa erinomaisesti. Nykyajan standardeilla tosin lähinnä huvittava pelihän tuo on.

Tosiaan ihan mahtava peli. Voi sitä iloa, kun ensimmäistä kertaa kaverin kanssa voitettiin world cuppi _monen_ viikon/kuukauden pelaamisen jälkeen. Siihen aikaa kun ei mitään kovin osaavia pelaajia oltu. Mahtava nes-peli tosiaan. Samoin kuin NES:llä aikoinaan pelattu mega man 4, joka melkein läpäistiin. Oli aika juhlaa, kun päästiin siihen vaiheeseen, että jokaista loparia vastaan piti taistella vielä kerran.

 

[mcduck]

Vastaus: Pelimaailman hienoudet.

Tuli tässä yhtäkkiä mieleen Metal Gear Solid ja ikimuistoinen taistelu Psycho Mantista vastaan.. Se täytyy kyllä mainita tässä threadissa

Tarkemmin en kerro asiasta, jos joku ei tiedä mistä on kysymys, kipin kapin heti huomenna hakemaan MGS.

 

[Knight]

Vastaus: Pelimaailman hienoudet.

Tuli tässä yhtäkkiä mieleen Metal Gear Solid ja ikimuistoinen taistelu Psycho Mantista vastaan.. Se täytyy kyllä mainita tässä threadissa

Tarkemmin en kerro asiasta, jos joku ei tiedä mistä on kysymys, kipin kapin heti huomenna hakemaan MGS.

Heh. Tuon kanssa pähkäiltiin. Varsinkin kun kysessä oli PC-versio, niin eivät siinä kaverien neuvot auttaneet (juuri sillä hetkellä, nyt toki tajuan, että olisihan SE pitänyt heti ymmärtää).

 

[kaba]

Vastaus: Pelimaailman hienoudet.

Mitenkäs muuten tuossa PC-versiossa Mantis-taistelu ratkeaa?

 

[Solid Snake]

Vastaus: Pelimaailman hienoudet.

Nintendo World Cuphan tuo. Ja kyllä, siinä on tunnelmaa. Banaanipotkut, pelaajat ja erilaiset kentät ajoivat kyllä asiansa erinomaisesti. Nykyajan standardeilla tosin lähinnä huvittava pelihän tuo on.

Peli on edelleen paras fudispeli mitä nelinpeleihin tulee. Jääkentässä liukutaklin vetäminen antaa edelleen samanlaista tyydytystä kuin seitsemän vuotiaana vetäessä

Psycho Mantisia vastaan taistelu on edelleen yksi pelimaailman suurimmista oivalluksista.

 

[Knight]

Vastaus: Pelimaailman hienoudet.

Mitenkäs muuten tuossa PC-versiossa Mantis-taistelu ratkeaa?

Spoileri

No kun pelasin normaalisti peliä padilla, niin piti tuo pelata sitten näppikseltä. En tiedä, ottaako peli jotenkin sen huomioon, jos pelaa normaailstikin näppiksellä.

 

[Prisoner]

Vastaus: Pelimaailman hienoudet.

Cannon Fodderin alkumusiikki! "War.. never been so much fun!" Aivan mahtava! Ja tuo väite oli vieläpä totta. Peli on muuten erinomainen vielä tänäkin päivänä. Puhun siis Amiga-versiosta. Muita en ole kokeillut.

 

[havukainen]

Vastaus: Pelimaailman hienoudet.

Cannon Fodderin alkumusiikki! "War.. never been so much fun!" Aivan mahtava! Ja tuo väite oli vieläpä totta. Peli on muuten erinomainen vielä tänäkin päivänä. Puhun siis Amiga-versiosta. Muita en ole kokeillut.

Cannon Fodderin alkumusiikki hakee kieltämättä vertaistaan. Harmi vain, ettei ainakaan pc-versiossa ole lainkaan sanoja. Kuulostaa joltain midiltä. Snes-versiossakaan ei tainnut olla sanoituksia sen enempää ja sitä kokeillessa jäi kaipaamaan hiirtä.

Jos vielä jotain kommentoisi itse aiheeseen liittyen niin täytyy todeta, että Gish- ja Triptych-peleissä on aivan uskomaton fysiikka. Kummatkin pelit on tehnyt Chronic Logic, joka on tunnettu mm. Pontifexista. Suosittelen tutustumaan kumpaankin ja jälkimmäistä erityisesti Tetris-faneille. Triptychissä on loistavana oivalluksena mahdollisuus liikuttaa jo tiputettuja palkkeja ja tarvittaessa runnoa palikoita toistensa lomasta jotta saisi kolme palikkaa vierekkäin. Harmi vain, että demo-version hupi loppuu melko lyhyeen ja onhan tässä tullut harkittua pelin ostamistakin. Vielä kun hankkisi sen Visan...

 

[benew]

Vastaus: Pelimaailman hienoudet.

Heh, mäkin muistan sen Nintendon world-cup pelin. Ihan sika hauskaa oli vedellä niitä superkierrebanaanisaksipotkuja puolesta kentästä sisää.

Sitte Airport Tyconissa oli tosi hienoo ku sai ostettua jotain alkoholijuomaa ja sitte se hiiri heilu siinä kuvaruudulla.

Ja Rollercoaster Tyconissa oli kans hauskaa, ku niitten vierailijoiden nimiä sai muokattua, ni siel oli aina omat nimet käytössä ja Go Karts:issa aina hirveet matsit

Joo eipä tuu nytte muuta mieleen, mut lisäillään jos tulee