Vastaus: Pelimusiikki
Mystical Ninja Starring Goemon
Yksi Nintendo 64:n parhaista peleistä, jonka musiikitkin vielä sattuvat olemaan todella loistavia. Voisin lisätä tähän melkeinpä kaikki kyseisen tuotoksen kappaleet, mutta koetan rajata näitä hieman. Voi olla, että kuuntelen näitä kappaleita nousevan auringon punaisten nostalgialasien läpi, mutta melkein koko pelin OST on timanttia. Kappaleet ovat hyvin japanilaiselta kuulostavia ja pirteitä, mikä sopii peliin kuin mursuviikset podcastiin. Satuin kuuntelemaan yhden kappeleen tuotoksen soundtrackilta ja sen jälkeen seuraava tunti menikin pelin musiikkia kuunnellessa mahottoman nostalgian vallassa. Seuraavana päivänä oli pakko napata kyseinen peli hyllystä ja kytkeä N64:ään virrat.
Sinisen hiuspehkon ja hänen sidottujen viiksien kaverinsa matka alkaa Oedo-kylästä, jonka musiikki on pelin tunnari muutettuna leppoisaan
kaupunkitallustelumuotoon. Ensimmäisestä kylästä matka suuntaa
Kai Highwaylle ja ennen pitkää myös Oedo-linnan sisuksiin, jossa taustasävellys kehittyy tämänlaiseksi
mestariteospimputukseksi. Niin kuin Final Fantasy VII:ssa oli Turks-poppoo, joka tuli vastaan useassa osassa peliä, niin myös Goemonissa on poppoo, joka käy tutuksi pelin edetessä. Tosin paljon häiriintyneempi sellainen. Linnassa vastaan liitelee tämän härön hilejengin ensimmäinen edustaja, joka tuo mukanaan poppoon
hissimusiikkitunnarin.
Välillä tietenkin menee sormi suuhun, kun ei tiedäkään mihin suuntaan pitäisi edetä. Tällöin on tarpeen mennä asioimaan Plasmamiehen, eli ennustajan, luokse. Sen lisäksi, että saa ilon asioida puolialastoman paperipussipäisen miehen kanssa, saa korvat tukkia yhtä
häröllä musiikilla. Matka jatkuu erinäisten pomotappeluiden, vihreätukkaisen tiimikaverittaren ja jättimäisten robottien (totta kai) taisteluiden jälkeen jättimäisten portaiden juurelle, joita ylöspäin pomppiessa päästään kuuntelemaan tarttuvaa
renkutuspimputusta. Mainiota. Ja ei aikaakaan kun päästään seuraavaan dungeoniin, jossa taustalla soiva tunnari kehittyy saumattomasti useampaan otteeseen
tämänlaiseksi korvaruoaksi. Pomotaistelujen musiikit toistavat samanlaista melodista, mutta
astetta munakkaampaa linjaa, kuin muukin äänimaisema. Mukaan katraaseen mahtuu jossakin välissä vielä neljäskin hahmo, jonka tunnuskipale kuulostaa leppoisine rytmeineen
tältä. Matkaa taitetaan aidoissa japanilaisissa paikoissa, joihin kuuluvat muun muassa
Tosa ja
Yamato, melodisen äänimaiseman saattelemana vieläkin.
Hyvä esimerkki tuosta musiikin saumattomasta kehittymisestä pelissä vastaantulevissa linnoissa on vaikka Gourmet Submarine -alueen kappaleet.
Tähän videoon on ympätty yhteen jokainen kyseisen ”dungeonin” eri taustavariaatioista. Ensin äänimaisema kuulostaa suht simppeliltä ja kuin huomaamatta mukaan tulee lisää instrumentteja, kun lopulta mukana on monenlaista ääntä ja melodiaa. Parhaimmillaan melodian tahtiin ehtii jammata monta hetkeä ennen kuin tajuaa, että kyseinen kappale on muuntautunut joksikin ihan muuksi.
Pelissä on kolme kappaletta, joissa kuullaan ihan lauluakin, mutta niitä en yhtä innolla lähtisi suosittelemaan. Esim.
I Am Impact on kyllä aikas... tommottinen.
Tekikös Goemonnin musiikkiraita keheenkään muuhun aikoinaan vaikutusta?
ps. Haluan tämän pelin päivitetyn uusioversion jollekin konsolille. Vaikka 3DS:lle. Saattaisi ko. pelilaite ilmestyä myös tähän huusholliin.
