Vastaus: Pelimusiikkia, missä pelissä parhaat musat?
Muistelisin että aihetta on kyllä käsitelty joskus aiemminkin, mutta kerrataan nyt sitten. Itselleni on aikojen saatossa noussut esille kolme säveltäjää/sävellystiimiä ylitse muiden:
Chris Hülsbeck (mm. Turricanit, X-Out, Apidya) - Iso kasa pelejä erityisesti Amigalla, jolla miehen ja Jochen Hippelin kehittämä TFMX-formaatti, joka on lähempänä ääniraudan makro-ohjelmointikieltä kuin mod-formaattia jollaiseksi sitä usein kutsutaan, lypsää kyllä kaiken mahdollisen irti koneen ääniraudasta. Hülsbeckin ehdoton huippuhetki on mielestäni Turrican 2, joka ihan melodisesti nousee kenties kaikkien aikojen suosikkisoundtrackikseni.
Yasunori Mitsuda (mm. Chrono Trigger, Xenogears, Chrono Cross) - Olen aina pitänyt Mitsudan tyylistä enemmän kuin Uematsun, johon on tietysti aina pakko verrata ymmärrettävistä syistä. Sen lisäksi Mitsudan tyyli sopi hieman rajoittuneemmalle ääniraudalle Uematsun sinfonista tyyliä paremmin, joten sävellykset kuulostavat teknisesti paremmilta SNESillä ja PSX:llä joilla ei äänipiirin muisti riitä huippulaatuisten orkesterisamplejen käyttöön. Oma suosikkini tuotannosta ilman muuta Chrono Cross.
Konamin wanhan tyylin säveltäjät - Eli silloin kun laitteen rauta asettaa rajoituksia ettei voida ihan sinfoniaorkesterin soittamaa soundtrackia toteuttaa täytyy musiikissa olla todella vahvoja melodioita ollakseen jotenkin jotenkin noteeraamisen arvoista tai mieleenpainuvaa. Mielestäni tätä on aina demonstroinut erinomaisesti Konamin 80-luvun MSX-pelien SCC-soundtrackit (omana suosikkinani Nemesis/Gradius-sarjasta Nemesis 2, Salamander ja Nemesis 3, ja onhan joku alkuperäinen MSX2:n Metal Gear 2 myös kova) ja hieman uudemmista Castlevanioiden soundtrackit (esim. Symphony of the Night ja Circle of the Moon).
Onhan näiden lisäksi jäänyt lämpimästi mieleen myös jotkin Rob Hubbardin (ehkä se legendaarisin SID-säveltäjä, Commando, Monty on the Run, kiljoona muuta), Martin Galwayn (erityisesti Ocean Loaderit!) ja David Whittakerin (Shadow of the Beast) sävellykset, ja uudemmasta Nobuo Uematsun laajan ja epätasaisen tuotannon paremmat päivät (jakautuu aika vahvasti raita sieltä toinen täältä, pääpaino varmaan noin kohdassa FF6-FF8).
