Peliraivo

[Lebe80]

Vastaus: Peliraivo

Itsellä ei varsinaista peliraivoa ole koskaan ollut, mutta olen huomannut että PS3:n toteutusta kohtaan raivoa on!

Eli oikeastaan koko PS3:n omistamisen ajan minulla on laitetta kohtaan pienehkö viha/rakkaus-suhde. Olen siirtynyt viimeisen vuoden aikana jo sen verran pleikkarin puolelle, että lakkautin Live Goldin, ja hankin Plus-jäsenyyden. Nyt sitten joka kuukausi kiroan Sonyn alimpaan helvettiin, kun 40 megaisella yhteydellä kitkutan jokusen gigan tavaraa Pleikkarin omasta kaupasta. Viimeöinenkin Hitman+Catherine -lataus kesti yli 12h (aamulla oli pelien asennukset vielä käynnissä), ja tulen tänään huomaamaan, että koska huoltoaikaa ei kerinnyt tulemaan pitkän latauksen vuoksi, niin pelit ovat tietenkin päivittämättä, ja joudun kitkuttemaan jonkun tunnin verran jotain vaivaista sadan megan päivitystä...

Eilinen kauppapaikassa selailu oli aivan käsittämättömän tahmeaa ja pelkän Pleikka-kaupan avaamiseen kuluu älyttömän kauan, puhumattakaan siitä, että pelkän Hitmanin onnistuneeseen lataamisen aloittamiseen kului puolisen tuntia ja ruudulla komeili pitkään vain "Valmistellaan Odota...".

Vaikka Xboxin netin maksullisuutta kirotaan, niin kyllä toivoisin, että Plus jäsenenä olisin saanut jonkun laadukkaamman latausominaisuuden, mutta ei niin ei!

Nyt kun tätäkin kirjoitti, niin tekisi mieli keskellä toimistoa vetää kunnon huutoraivoa!!

 

[Ulukai]

Vastaus: Peliraivo

Täytyy kyllä olla aika lehmän-, laiskiaisen tai koalanhermot, että yksi viime aikoina kohtaamistani pelitilanteista sujuisi ilman ääneen lausuttuja kirosanoja. Nimittäin, Rayman Originsin Land of the Vivid Deadia ei ollut mahdollista kellistää ilman monia ja monia ärräpäitä. Monta pidempää pätkää, joissa yksikin virheaskel sai koko homman kuivumaan kasaan ja keskenkään tuota ei viitsinyt jättää, kun sen oli arviolta puoliväliin saanut jo. Joko tuo todella on ärsyttävä ja todella haastava pelialue tai sitten olen vain tosi huono tasoloikkaamaan Raymanin tahdissa.

Onko tuttu pelialue, selvisikö joku tuon iloisesti hymyillen?

 

[WildLag]

Vastaus: Peliraivo

Täytyy kyllä olla aika lehmän-, laiskiaisen tai koalanhermot, että yksi viime aikoina kohtaamistani pelitilanteista sujuisi ilman ääneen lausuttuja kirosanoja. Nimittäin, Rayman Originsin Land of the Vivid Deadia ei ollut mahdollista kellistää ilman monia ja monia ärräpäitä. Monta pidempää pätkää, joissa yksikin virheaskel sai koko homman kuivumaan kasaan ja keskenkään tuota ei viitsinyt jättää, kun sen oli arviolta puoliväliin saanut jo. Joko tuo todella on ärsyttävä ja todella haastava pelialue tai sitten olen vain tosi huono tasoloikkaamaan Raymanin tahdissa.

Onko tuttu pelialue, selvisikö joku tuon iloisesti hymyillen?

Kyllä! Tuttu kenttä ja tosiaan siinä sai opetella jokaisen hypyn erehdyksen kautta ja siltikään ei meinannut mennä läpi. Heti kun näki että joku hyppy tai liito ei mennyt ihan nappiin niin eikun vaan alusta, turha oli rimpuilla mukana. Tämä oli itselleni se ensimmäinen rayman peli jota olen pelannut ja en yhtään osannut arvata että tässä saa oikeasti opetella jokaikisen hypyn. Toivoisin näkeväni myös sen henkilön joka vetää tuon alueen hymyillen

 

[Hinin]

Vastaus: Peliraivo

BF3 ja ns. tiimikaverit. Joskus oikeasti tuntuu siltä, että suonet repeää ahterista kuulaan asti ja huuto raikaa kämpässä kunnolla. Miten ihmeessä voi olla niin vaikeaa pelata sitä kirottua objetivea, spotata ja ampua. Eniten ehkä ärsyttää se ns. luovuttaminen, jos peli näyttää kääntyvän baserapeksi; ei niitä pisteitä sniputtamalla sieltä takalinjoilta saa. Tai saa, mutta häviö on taattu. Ennemmin turpaan etulinjassa ja yrittäen, kuin että munii takana jonkun snipun kanssa.

Yksipeleistä viimeksi meni hermot sadistiseen loppupomoon tuossa Castlevania: Lord Of Shadowsissa. Mitään logiikkaa niissä lopun riimukerpeleissä ja aina vaan nytkähti sankari kuoliaaksi, vaikka helpolle vaihdoin vaikeustasonkin. Ei vaan pystynyt. Peli lensi hyllyyn ja itku tuli silmään.

 

[Vulpes Arctos]

Vastaus: Peliraivo

Herättelen aihetta horroksesta. Tällä hetkellä meikäläisellä on nimittäin käsi kipeänä ja päätä jomottaa. Syynä näihin ruumiinvammoihin on peliraivo. Super Nintendon vittumainen klassikko Super Star Wars: Empire Strikes Back sai jopa kaltaiseni säyseän nörtin raivon valtaan! Niinpä ensiksi lensi pelikapula, sitten päätin näyttää opiskelijakämppäni kiviseinälle kuka määrää... Ikävä kyllä seinä ei antanut sen enempää periksi kuin Super Star Warsikaan. Auts.

Peliraivo on kyllä siinä mielessä hassu ilmiö, että se on täysin irrationaalista ja iskee aina takavasemmalta. Jotkut saavat paskaraivareita ajaessaan autolla. Itse olen liikenteen seassa liian paniikissa suuttuakseni. Toiset puolestaan ryhtyvät riehumaan ollessaan päissään. Meikäläinen ei ole ikinä ollut vihainen humalassa, pikemminkin leppoisan välinpitämätön. En ylipäätään muista, milloin olisin saanut raivokohtausta minkään muun asian kuin videopelin vuoksi! Siksi on aika kummallista, että 21-vuotiaana "kypsänä aikuisena" huomaan toisinaan nakkaavani ohjaimen lattialle ja kiroavani kuin merimies! Viime torstaina otsaani koristi hetken aikaa kaunis intialaistyylinen kastimerkki, kun pamautin peliohjaimen keskelle naamariani. En voi kuin hämmästellä! Kaveriporukan kesken sentään hillitsen itseni ja otan vastoinkäymiset vastaan huumorilla, kuten asiaan kuuluu. Eiväthän pelit niin kovin vakava asia ole...

Nyt joku kukkahattutäti voisi kauhistella, miten väkivaltaiseksi videopelit saavatkaan ihmisen. En kuitenkaan lähtisi omien kokemuksieni perusteella väittämään, että videopelit muokkaisivat ihmisestä vihamielistä. Peliohjaimen nakkelu tai seinän mukiloiminen ovat aika kaukana kaverin tai lemmikin pahoinpitelystä. Sellaiseen en ikinä ryhtyisi (plus että saisin aika nopeasti itse köniini, heh heh!) Pikemminkin kyse on oman turhautumisen purkamisesta hyvin epäkäytännöllisellä ja alkukantaisella tavalla. Yleensä adrenaliinipuuska menee sitä paitsi ohi parissakymmenessä sekunnissa, ja voin jatkaa yrittämistä paljon seesteisemmässä mielentilassa. Nykyään sentään olen oppinut vähän hillitsemään tuhoviettiäni, kun rikotun ohjaimen tilalle pitää ostaa uusi ihan omilla rahoilla...

Ps. Tässä videossa selitän seikkaperäisesti, mikä siinä Empire Strikes Backissa ärsyttää. Aika hupiahan tuo meikäläisen avuton räpistely on sivusta seurattuna.

[video=youtube;NuCcUBJlz4c]http://www.youtube.com/watch?v=NuCcUBJlz4c[/video]

 

[Ulukai]

Vastaus: Peliraivo

^ Kattelinpa tuon videon ja ihan hyvin sai naurettua. Vaikuttaa loistavalta peliltä!

Enihuu, tässä aamulla otin parit matsit Mario Kart 8:aa netissä. Meininki oli aika tuttu mulle jo joistakin aiemmista nettikisoista, joita on tullut otettua: kisa alkaa hyvin, kärkijoukossa mennään ja sitten alkaa esinettä iskemään kohti omaa karttia ja sitten yhtäkkiä sija 2 vaihtuu sijaan 12. Jos paluun kärkeen saa tehtyä, niin eiköhän se joku esine sieltä kohta osu persukkeeseen. Myönnän, että ääneen kysyin peliltä, että mitä *****a. Onneksi ei ihan koko aikaa tätä ole tuo meno, mutta liian usein tuntuu omalle kohdalle osuvan.

Näin pahasti jos olisi käynyt, niin olisi jäänyt peli varmaan hyllylle hetkeksi:

[video=youtube;_43cq3DalZw]http://www.youtube.com/watch?v=_43cq3DalZw[/video]

 

[Viljovaan]

Vastaus: Peliraivo

Vielä kun pc:llä pelasin tosissaan oli hermot todella herkässä. Myönnän olen elektroniikan kanssa oikeassa mielentilassa todellinen raivoapina, kun vehkeet ei toimi. Ja pc:llä ne ei todellakaan lähes aina toimi. Muutamat näppikset meni, kotelo nyrkiniskuista lommoilla, kiintolevyjä pari, kun vähän ravistelin konetta..upouusi tulostin lensi parvekkeelta suoraan lippusalkoon yms...meneehän siinä hermot, kun pitkän aikaa odotat jotain peliä ja pc alkaa kaatuilee, tai heittää jotain sovellus suljettu paskaa, ym kaikkea mitä kone voi vittuilla. Alkaa taas oikeen kiukuttaa, kun muistelee yhtään pelipc:tä ei tähän talouteen enää tule. Harrastuksesta pitää voida nauttia, eikä seota päästää. Konsoli ei ole ikinä estänyt pelaamista, eikä tartte säätää!

 

[Fly]

Vastaus: Peliraivo

Täytyy kyllä olla aika lehmän-, laiskiaisen tai koalanhermot, että yksi viime aikoina kohtaamistani pelitilanteista sujuisi ilman ääneen lausuttuja kirosanoja. Nimittäin, Rayman Originsin Land of the Vivid Deadia ei ollut mahdollista kellistää ilman monia ja monia ärräpäitä. Monta pidempää pätkää, joissa yksikin virheaskel sai koko homman kuivumaan kasaan ja keskenkään tuota ei viitsinyt jättää, kun sen oli arviolta puoliväliin saanut jo. Joko tuo todella on ärsyttävä ja todella haastava pelialue tai sitten olen vain tosi huono tasoloikkaamaan Raymanin tahdissa.

Onko tuttu pelialue, selvisikö joku tuon iloisesti hymyillen?

Minä ostin vasta hetki sitten Originsin ja täytyy myöntää, että itsellä on päässyt myös muutama ärräpää ko. peliä pelatessa. Ei ehkä juuri tuossa kentässä, mutta esmes kaikkia palleroita yms. kerätessä. Tällöin on tosiaan parasta vain sulkea konsoli ja jatkaa seuraavana päivänä. Lähinnä juuri nuo yksinpelit saavat minut raivon partaalle, moninpelit sitä harvoin tekevät. Useimmiten moninpeleissä on ollut jopa ihan hauskaa porukkaa linjoilla, lukuunottamatta niitä helium jonneja, jotka ES-päissään huutelevat hävyttömyyksiä.

Yksipeleistä viimeksi meni hermot sadistiseen loppupomoon tuossa Castlevania: Lord Of Shadowsissa. Mitään logiikkaa niissä lopun riimukerpeleissä ja aina vaan nytkähti sankari kuoliaaksi, vaikka helpolle vaihdoin vaikeustasonkin. Ei vaan pystynyt. Peli lensi hyllyyn ja itku tuli silmään.

Yhdyn kyllä tähän. Pelasin about puoleen väliin hampaita kiristellen, jonka jälkeen oli pakko vaihtaa helpoimpaan vaikeusasteeseen. Mieluummin pidän pelin hauskana kuin liiallisena haasteena. Muistaakseni Lord of Shadowsissa piti juuri hyödyntää oikeassa suhteessa hyvän ja pahan voimia komboissa.

 

[opelmanta71]

Vastaus: Peliraivo

Joskus pari kesää sitten oisko ollu Fight night 4 ja nettipeli... Vastustaja sai tyrmättyä ihan loppuerissä koko matsin ajan sikaillen (puskien ja kyynärpällä) siinä rajoilla tuleeko hylätyksi vai ei. Ja se ihan viiminen isku josta ei pystyny nouseen tuli viel päällä. No oma nyrkki meni sen jälkeen vaatekomeron seinästä läpi, ihmeen vähän tullu kuitenkin ohjaimia särettyy, tulee pitemmän päälle kalliiks ...

 

[ZekeDope]

Vastaus: Peliraivo

Watch dogsin juomapelit. En muista koska on niin pahasti mennyt hermot, kuka lie keksinyt tuollaisen trophyn ja sehän oli pakko saada Kyllä siinä sohvatyynyt sai kyytiä ja kiroilu kuului varmaan koko kerrostalossa. Meinas pelkästään tuo tehtävä pilata muuten loistavan pelin.

 

[Imlego]

Vastaus: Peliraivo

Moninpeleissä tulee itsekseen jurpatettua, jos joku käyttäytyy huonosti. Nykyään poistun melko herkästi Assassin's Creedin team-moninpeleistä Artifact Assaultissa, jos minut jätetään yksin vartioimaan tukikohtaa kymmeneksi minuutiksi ja muut vain juoksentelevat ympäri karttaa. Tai jos joku varastaa toistuvasti tappoja esimerkiksi Manhuntissa.

Tappion kestän, huonoa käytöstä en.

 

[Poistettu jäsen 16872]

Vastaus: Peliraivo

Suurin sietokykyä aiheuttava peli on ollut ensimmäinen Crash Bandicoot peli. Ei peli itsessään vaikea ole, mutta ne timanttien keräämiset ovat tietyissä tasoissa aikamoista helvettiä Esim. fumbling in the dark, toxin waste ja se ensimmäisen saaren loppulinna.

 

[Fly]

Vastaus: Peliraivo

Suurin sietokykyä aiheuttava peli on ollut ensimmäinen Crash Bandicoot peli. Ei peli itsessään vaikea ole, mutta ne timanttien keräämiset ovat tietyissä tasoissa aikamoista helvettiä Esim. fumbling in the dark, toxin waste ja se ensimmäisen saaren loppulinna.

Totta. Muistan kakarana puhjenneen vuolaisiin kyyneliin, kun Crash ei vaan sujunut oletetulla tavalla. Nykyäänkin vanhat tasoloikat aiheuttavat välillä katkenneita verisuonia.

 

[panul]

Vastaus: Peliraivo

Iän myötä on ainakin allekirjoittanut huomannut rauhoittuneensa...edes hieman. Pahimmat pelivuodet ajoittuvat sinne 16-20wee välille. (2003-2007) CS ja Halo2=lähes elämä. Lagi, liian pitkälle venyneet sessiot, kipeät kädet, kipeät silmät, kehittyminen ja muut seikat saivat hajoilemaan pahasti. Niitä seikkoja sitten riittikin loputtomiin. Lopulta taisi burnout iskeä päälle, koska tuli stressattua pelaamista aivan liikaa koulujen/duunin päälle. Ei kiva.

Nyt viime vuosina yrittänyt kilpapelaamisesta ajaa itseään ulos, mutta eihän se asenne lähde edes hakkaamalla... Aina pitää todistaa itselleen, että kyllä sitä vanhakin pärjää ja huomaa jotain samoja negatiivisia piirteitä. Ei nyt niin räväkästi, mutta silti. Hävettää muistella joitain hetkiä vanhemmilla asuessa. Huuto ollut niin kovaa, että koko kerrostalon piha raikunut kirosanoista (kannattaa unohtaa ikkuna auki) ::facepalm

Ikä tuonut hieman maltillisuutta ja sen huomaa paremmin muiden kanssa pelatessa. Pystyn pelaamaan Raymania ja grindaamaan jotain kenttää rauhallisesti yrittäen opetella jokaisen challengen vaatiman kikan. Samalla muija siinä vieressä huutamassa raivoissaan, koska koko challenge pitäisi muka aloittaa alusta. Ei taida kiinnostaa oppiminen

Tästä päästään kauniimman osapuolen peliraivoon. Tajusin liian myöhään miten suuri virhe oli tutustuttaa vaimo konsolipelaamiseen. Pahimmat perheriidat saadaan nykyään aikaiseksi pelien takia (en tajua miten mahdollista)... Nainen kysyy miten joku kohta pitäisi vetää läpi, on hetken jumissa ja yritän auttaa. Kerron miten niistä voisi päästä ja lopulta kuuluu aivan helkkarinmoinen huuto, kuinka MINÄ osaan kaiken, koska MINULLE niin helppoa... Missään kohdassa en sanonut osaavani mitään, enkä kutsunut kohtaa helpoksi, vaan MAHDOLLISEKSI tietyillä ajoituksilla (kyse Raymanista tällä kertaa). Tämä raivo toistuu joka hemmetin kerta peliä pelatessa. Olen yrittänyt olla myös hiljaa, eikä se ole yhtään parempi. Olen syypää kaikkeen

Viime aikojen pahin oli itkukohtaus muijalta Destinyä pelatessa. Ei päässyt jonkun tehtävän bossia ja siitä alkoi itkuraivo. Ohjain tippui tietenkin kädestä ja kuulokkeet päästä. Oikeasti...mitä helkkaria. Kai sitä pitäisi olla kiitollinen, että itsellä asteen verran helpompaa nykyään tällä saralla. Nyt vaan keksimään lääkkeitä vaimolle...mihin lie pillereihin sitä päädytään, lol.