Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Pentiment - politikointia, murhia ja skandaaleja 1500-luvun Euroopassa

Nyt on kyllä hurjat suosittelut, jos kaivetaan Ken Follett ja Umberto Eco esiin pelistä puhuttaessa. Olin jotenkin Black Friday huumassa unohtanut tämän, mutta täytyy jotenkin vapauttaa tilaa SSD:ltä, että pääsee itse kokeilemaan. Tykkään kyllä lukea, mutta peleissä tekstin ja dialogin määrä on yleensä miinusta, koska en vain jaksa kiinnostua lukemaan random höpötyksiä näytöltä, kun tekee mieli tappaa örkkejä. Ehkä nyt voisi luottaa siihen, että kirjoittamisen taso on riittävä, kun tosiaan vedotaan moderneihin viihteellisen keskiaikakirjallisuuden klassikoihin. Kingsbridge sarja on vielä minulle ajankohtainen, kun kuuntelin sen vuosi sitten äänikirjoina.
 
Peli tuli tosiaan läpäistyä äsken. Obsidianin vahvuudet tulee hyvin esille, eli keskusteluissa on tosiaan valinnan vapautta paljon, ja mikä tärkeintä ne valinnat myös oikeesti vaikuttaa tarinaan. Täytyy kyllä myöntää että oli välillä aika tylsää lukea koko ajan, eikä tässä mitään taistelua tosiaan ole. Räknärökin jälkeen, joka oli mielestäni viihdyttävin peli vuosiin, niin kylhän sen jälkeen mikä tahansa peli tuntuisi tylsältä.

Kannattaa ihmeessä kokeilla kun pelipässissä tämä on, ainakin on massasta poikkeava peli kyseessä.
 
Peli tuli tosiaan läpäistyä äsken. Obsidianin vahvuudet tulee hyvin esille, eli keskusteluissa on tosiaan valinnan vapautta paljon, ja mikä tärkeintä ne valinnat myös oikeesti vaikuttaa tarinaan. Täytyy kyllä myöntää että oli välillä aika tylsää lukea koko ajan, eikä tässä mitään taistelua tosiaan ole. Räknärökin jälkeen, joka oli mielestäni viihdyttävin peli vuosiin, niin kylhän sen jälkeen mikä tahansa peli tuntuisi tylsältä.

Kannattaa ihmeessä kokeilla kun pelipässissä tämä on, ainakin on massasta poikkeava peli kyseessä.
Peli kanssa läpäisty ja samaa mieltä. Hieman liian pitkä peli itselle, olisi hyvin voinut sen 5h lyhentää. 3.5/5 arvosanaksi.
 
Peli meni läpi eilen illalla.

Pentiment on hienoa historiikkia ja onnistunutta murhamysteerin ratkontaa. Peli yllätti nerokkaalla sanansäilällä, aikajanan skaalalla ja juonenkäänteillä. Tämän Obsidian osaa. Nimittäin hyvän tarinankerronnan, johon pelaaja pääsee vaikuttamaan. Pentimentistä kun uupuu taistelu ja monet muutkin perinteiset roolipelilajityypin kulmakivet, niin tarinankerronta nousee tässä vielä vahvemmin valokeilaan.

Peli on melkein kuin perinteisen roolipelistudion näkemys Visual Novelista. Hahmon kykyihin, osaamiseen ja taustoihin voi vaikuttaa, mutta ne näkyvät vain keskusteluvaihtoehtoina ja tietysti sitä kautta mahdollisesti erilaisena tarinankulkuna. Konsepti on erinomainen, joskin 14 tuntiseksi venähtävä peli tuntui paikoin vähän liian pitkältä, kun keskustelua ei juurikaan rytmitetä toiminnallisemmilla osuuksilla. Mukaan mahtuu muutama minipeli ja muutama ”luolastoseikkailu”, mutta pääosin pelaaminen kostuu keskusteluista ja tätä kautta tekstin lukemisesta. Toki pelin tapahtumapaikkana olevassa kylässä, kirkossa ja luostarissa pääsee vapaasti seikkailemaan, mutta ylimääräinen tekeminen on vähäistä. Koiria ja kissoja voi tosin silittää, joten +5 pistettä.

Arkisesti ja hieman hitaasti käynnistyvä peli kiihdyttää vauhtiaan, kun henkilö murhataan. Pelaajan ohjastama taiteilijaoppipoika Andreas Maler ottaa tapauksen tutkittavaksi. Tämä käynnistää mysteerien kylvämän tapahtumaketjun, jota jäin silmät pyöreinä miettimään lopputekstien rullatessa ruudulla. Sinne mahtui kaikkea. Yhteiskuntaluokkien eripuraa, vallan(väärin)käyttöä, epäiltyjä, juoruja, syytöksiä, väkivaltaa, salasuhteita ja vaikka mitä. Tämä oli mahtavaa.

Pentiment on siitä erikoinen peli, että se samanaikaisesti näyttää ettei aina tarvita toimintaa, mutta silti jäin sitä paikoin kaipaamaan. Enkä tarkoita toiminnalla välttämättä vihollisten listimistä perinteisten roolipelien tapaan, vaan tässä tapauksessa olisi esimerkiksi voinut olla lisää näitä jo mainittuja minipelejä, jolla peliä olisi rytmitetty. Nyt ne saattoi laskea yhden käden sormilla. Olin silti täysin naulittu ruutuun pelin tarinan osalta. Halusin selvittää mysteerin ja lopulta sain siihen vastauksen.

Toivottavasti Obsidian saa jatkaa tämän tyyppisten pienempien projektien parissa aina kun isojen julkaisujen väliin mahtuu. Tottakai odotan heiltä seuraavaksi The Outer Worlds 2:sta ja Avowedia, mutta nyt odotan myös Pentiment 2:sta – tai mikä ikinä se seuraava pienempi projekti tulee olemaankaan.
 
Viimeksi muokattu:
Peli meni läpi eilen illalla.

Pentiment on hienoa historiikkia ja onnistunutta murhamysteerin ratkontaa. Peli yllätti nerokkaalla sanansäilällä, aikajanan skaalalla ja juonenkäänteillä. Tämän Obsidian osaa. Nimittäin hyvän tarinankerronnan, johon pelaaja pääsee vaikuttamaan. Pentimentistä kun uupuu taistelu ja monet muutkin perinteiset roolipelilajityypin kulmakivet, niin tarinankerronta nousee tässä vielä vahvemmin valokeilaan.

Peli on melkein kuin perinteisen roolipelistudion näkemys Visual Novelista. Hahmon kykyihin, osaamiseen ja taustoihin voi vaikuttaa, mutta ne näkyvät vain keskusteluvaihtoehtoina ja tietysti sitä kautta mahdollisesti erilaisena tarinankulkuna. Konsepti on erinomainen, joskin 14 tuntiseksi venähtävä peli tuntui paikoin vähän liian pitkältä, kun keskustelua ei juurikaan rytmitetä toiminnallisemmilla osuuksilla. Mukaan mahtuu muutama minipeli ja muutama ”luolastoseikkailu”, mutta pääosin pelaaminen kostuu keskusteluista ja tätä kautta tekstin lukemisesta. Toki pelin tapahtumapaikkana olevassa kylässä, kirkossa ja luostarissa pääsee vapaasti seikkailemaan, mutta ylimääräinen tekeminen on vähäistä. Koiria ja kissoja voi tosin silittää, joten +5 pistettä.

Arkisesti ja hieman hitaasti käynnistyvä peli kiihdyttää vauhtiaan, kun henkilö murhataan. Pelaajan ohjastama taiteilijaoppipoika Andreas Maler ottaa tapauksen tutkittavaksi. Tämä käynnistää mysteerien kylvämän tapahtumaketjun, jota jäin silmät pyöreinä miettimään lopputekstien rullatessa ruudulla. Sinne mahtui kaikkea. Yhteyskuntaluokkien eripuraa, vallan(väärin)käyttöä, epäiltyjä, juoruja, syytöksiä, väkivaltaa, salasuhteita ja vaikka mitä. Tämä oli mahtavaa.

Pentiment on siitä erikoinen peli, että se samanaikaisesti näyttää ettei aina tarvita toimintaa, mutta silti jäin sitä paikoin kaipaamaan. Enkä tarkoita toiminnalla välttämättä vihollisten listimistä perinteisten roolipelien tapaan, vaan tässä tapauksessa olisi esimerkiksi voinut olla lisää näitä jo mainittuja minipelejä, jolla peliä olisi rytmitetty. Nyt ne saattoi laskea yhden käden sormilla. Olin silti täysin naulittu ruutuun pelin tarinan osalta. Halusin selvittää mysteerin ja lopulta sain siihen vastauksen.

Toivottavasti Obsidian saa jatkaa tämän tyyppisten pienempien projektien parissa aina kun isojen julkaisujen väliin mahtuu. Tottakai odotan heiltä seuraavaksi The Outer Worlds 2:sta ja Avowedia, mutta nyt odotan myös Pentiment 2:sta – tai mikä ikinä se seuraava pienempi projekti tulee olemaankaan.
Hyvä jos maistui. Itselleni kävi ainakin ensimmäisellä kerralla niin, että jonkun vartin jaksoin katsoa mistä on kyse ja sitten riitti ainakin sillä erää. Todella tylsää dialogia oli ainakin alussa, ja tuo ulkoasupuolikaan ei napannut sitten yhtään. Olen kyllä todellinen historia-friikki, joten toisaalta tämän luulisi kohdallani jopa toimivan.

Ongelmana toki voi olla tuo minusta ankea ja huonosti toimiva ulkoasu. Mieluummin katson niitä historiallisia hahmoja ja paikkoja sellaisella Assassins Creed- tai sitten Kingdom Come Deliverance-tyyppisellä ulkoasulla toteutettuna.

Paraneeko tuo dialogi jotenkin ihan alun jälkeen ja tuleeko jotain mielenkiintoista koukkua? Siltä ei tosiaan aivan alun perusteella tuntunut ikävä kyllä lainkaan. Uudelleen pitää toki tätä vielä ainakin jonkin aikaa varmasti yrittää.
 
Hyvä jos maistui. Itselleni kävi ainakin ensimmäisellä kerralla niin, että jonkun vartin jaksoin katsoa mistä on kyse ja sitten riitti ainakin sillä erää. Todella tylsää dialogia oli ainakin alussa, ja tuo ulkoasupuolikaan ei napannut sitten yhtään. Olen kyllä todellinen historia-friikki, joten toisaalta tämän luulisi kohdallani jopa toimivan.

Ongelmana toki voi olla tuo minusta ankea ja huonosti toimiva ulkoasu. Mieluummin katson niitä historiallisia hahmoja ja paikkoja sellaisella Assassins Creed- tai sitten Kingdom Come Deliverance-tyyppisellä ulkoasulla toteutettuna.

Paraneeko tuo dialogi jotenkin ihan alun jälkeen ja tuleeko jotain mielenkiintoista koukkua? Siltä ei tosiaan aivan alun perusteella tuntunut ikävä kyllä lainkaan. Uudelleen pitää toki tätä vielä ainakin jonkin aikaa varmasti yrittää.
Ulkoasu on todella vahvasti makukysymys ja ymmärrän kyllä miksei tällainen ulkoasu välttämättä iske. Ei se minullekaan täysin iskenyt, mutta ei se toisaalta loppujen lopuksi haitannut pelistä nauttimisessa.

Dialogi oli minusta varsin onnistunutta kokoajan, mutta pelin alku on hidas. 15 minuutissa et varmastikaan ehtinyt päästä siihen varsinaiseen koukkuun kiinni, kun murhamysteeri vasta alkaa. Jos yhtään siis kiinnostaa, niin anna vähän pidempi mahdollisuus, jotta pääset siihen pelin varsinaiseen tarinankaareen kiinni. Se arkinen kylän elämä vaikutti minustakin alkuun tylsältä, mutta kun samat hahmot pyörivät mukana läpi pelin, niin tietynlainen ihmissuhteiden rakennus oli, jos ei nyt välttämätöntä, niin fiksua.
 
Pelasin Pentimentin läpi Switchillä ja tykkäsin todella. Myöhäis keskiajan kuvaus tuntuu autenttiselta ja tuntuu kuin uppoutuisi pelin maailmaan. Kovin moni keskiaikaa tai muuta fantasia muinaisaikaa käsittelevä elokuva tai muu tv-tuotanto tuntuu siltä, että siellä on college opiskelijat larppaamassa keskiaikaa. Esim. Game of Thrones hahmojen viisastelu oli myötähävettävää. Pentimentissä hahmojen ruokaillessa lausutaan aina ruokarukous ja sanotaan aamen ennen ruokailua. Pelissä ei myöskään aliarvioida muinaisihmisten älykkyyttä, samat geenit heillä on kuin nykyihmisilläkin – heillä ei ole vaan kaikkia nykyajan resursseja käytettävissä. Pelissä annetut puhekuplavaihtoehdot tuntuvat järkeviltä ja niitä on kiva verrata keskenään mitä sanoisi seuraavaksi. Joskus kannattaa myös olla hiljaa. Telltalen tarinapeleissä on välillä siten että kaikki vastausvaihtoehdot tuntuvat yhtä tyhmiltä ja joku pitää valita.
Ensimmäisessä murhassa selitin arkkidiakonille että epäilen kiviseppä Luckyä syylliseksi. Kävin ruumiinavauksessa ja selvisi että baroni oli saanut kovan iskun kalloon joltain vahvalta mieheltä. Lucky oli vahva mies. Lisäksi Baronilta löytyi samanlainen lappu, mikä löytyi salahaudasta, kun vakoilin Luckyä minne hän menee.

Toisessa murhassa epäilin munkki Guytä syylliseksi. Guy oli kavaltanut luostarin rahoja ja Otto tiesi tästä. Lisäksi löysin kirjan, jossa Guy oli tehnyt okkultistia merkintöjä Ottoa vastaan.
Tämä on huippu tarinapeli ja kiitokset Xbox pelistudiolle Switch portista. Oli hyvää työtä. Arvosana: 5/5.

Omia kuvakaappauksia:
 
Ylös Bottom