Perheellisiä pappoja

[XShava]

Hei

Onko täällä miten paljon perheellisiä pappoja? Lähjinnä tarkoitan sitä, että perheeseen kuuluu lapsia, jotka alkavat pikkuhiljaa pelaamaan tai jo pelaavat.

Ja onko mielipidettä sivustosta Peliraati - vertaistukea pelien valintaan vanhemmille -> onko tuollaiselle tilausta, jossa käsiteltäisiin pelaamiseen liittyviä asioita sekä pelejä katsottaisiin sopivuuden kannalta lapsille ja muutenkin juttuja jotka liikuttaisivat lapsiperheitä.

Olen kiitollinen keskustelusta, tähän asiaan liittyen. Rohkeasti kommentoimaan

******************''

Itselläni on nyt 3 ja 1 vuotiaat pojat. 3 -vuotiaan kanssa silloin tällöin pelaillaan ja 1 -vuotias välillä katsojan roolissa innokkaasti. Itselleni varsinkaan tuo peliraati ei anna infoa mitä voisi tarvita. Toisaalta olen pelannut koko pinen ikäni ja seuraan peli maailmaa ahkerasti, niin lapsille soveltuvat pelit on siltä osin hanskassa, kun itse kokeilee etukäteen ja tietää jotakin pelaamisesta. Mutta mikäli asiaa käsiteltäisiin laajemmalti ja fiksummin, voisi tällä asialla olla lisäinfoa minullekkin. Ja esimerkiksi keskusteluista lepsiperheiden vanhempien kanssa voisi olla myös antoisaa pelaamsieen liittyvissä asioissa.

 

[Timppa]

Vastaus: Perheellisiä pappoja

Itselläni on 3 lasta joista vanhin on pelannut jo 6 vuotta ja n. 1½vuotta. mm. Little Pig Blanet Lego-pelejä, sekä muita lasten pelejä, kuten Ratchetit.
Itsekkin olen pelannut pienen ikäni, joten melko hyvin on tiedossa seuraavat ostokset tyttärelleni, paitsi joskus mietityttää, että missä peleissä on Suomi-tekstit/puhe.

Ja tosiaan, täällähän voisi jutustella lastenpeleistä noin yleisellä tasolla... Ja valinnan vaikeudesta.

PS: Hyvä aihe Sava
PPS: Peliraadista ei nopealla silmäyksellä ollut itselleni mitään hyötyä, varsinkin mitä tuota Pelin valinta puolta katselin...

 

[XShava]

Vastaus: Perheellisiä pappoja

Paljon muuten keskustellaan siitä, että paljonko lapset voivat pelata. Tässä itse tajunnut, että on tietysti tärkeä asia rajoittaa lasten pelaamista, mutta erittäin tärkeää on rajoittaa myös omaa pelaamista. Eli vähentää omaa pelaamista/netti surffailua ja käyttää siitä jäävää aikaa lasten kanssa touhuamiseen. Ja jättää se oma pelaaminen/surffaaminen ajankohtaan, milloin lapset ovat menneet nukkumaan.

Ei ne nuoret lapset loppujen lopuksi kauaa ole lapsia ja sitten niitä ei vissiin kirveelläkään enään saa touhuamaan vanhempiensa kanssa.



Peliraati on hyvä yritys, mutta nuo arvostelut ovat vähän hassuja. Ja foorumi on vain rekisteröityneille, niin sitäkään ei pääse satunnaiset katselemaan. Tosin, eipä tuolla foorumilla ollut yhtään mitään järkevää kun sivulle rekisteröidyin aikanaan.

 

[Bandicoot]

Vastaus: Perheellisiä pappoja

Perheeseeni kuuluu vaimon lisäksi toukokuussa 2 vuotta täyttävä tyttö ja toinen lapsi syntyy syyskuussa. Ihan ajankohtaista pelaaminen ei tule lasteni keskuudessa vielä olemaan, mutta aivan varmasti jossain vaiheessa he kiinnostuvat siitä, että "mitä se isi siellä pelihuoneessa tekee". Toki pyrin kaikin mahdollisin keinoin varjelemaan lapsiani heille soveltumattomilta peleiltä, mutta pelaamista ylipäätään en varmasti heiltä kiellä. Suurin haaste tuleekin varmaan olemaan ajankäytön rajoitus. Liikaa pelikoneen ääressä ei saa aikaa viettää (niin isi, muista sinäkin tämä )

Peliraati-sivusto vaikutti pikaiselle vilkaisulla ihan pätevältä saitilta niille, jotka eivät juurikaan pelaa itse mutta haluavat tietää pelien sisällöstä ennen kuin sen lapselleen hankkivat. Koska itse pelaan paljon ja seuraan jatkuvasti pelialan kulumisia, oikeastaan mikään kivi ei jää kääntämättä mitä tulee lapsille soveltuviin peleihin. Uskon tietäväni pelistä riittävästi ilman tuota kyseistä sivustoa. Mutta kuten sanottu, joillekin perheille tuosta on varmasti hyötyä.

Isot plussat XShavalle, kun muistaa ottaa nämä lapsiasiat huomioon

 

[Miklu]

Vastaus: Perheellisiä pappoja

8, 5 ja 1,5 on lasten iät tällä hetkellä. Tarkoittaa sitä, että päivisin ei pelata vaan vain silloin kun vaimolta saa luvan
Lasten kanssa tulee pelattua kai joku tunti tai pari viikkoa kohden. Ehkä jopa neljäkin tuntia jos Singstar lasketaan mukaan. Mutta paljon vaihteleepi.

Aktiivisena pelaajana tietysti olen hyvin perillä siitä mitä lapsille sopii antaa pelattavaksi ja mitä ei. Ikärajoja suht hyvin tulee noudatettua. Räikempänä poikkeuksena Burnout (K16).

 

[XShava]

Vastaus: Perheellisiä pappoja

Aktiivisena pelaajana tietysti olen hyvin perillä siitä mitä lapsille sopii antaa pelattavaksi ja mitä ei. Ikärajoja suht hyvin tulee noudatettua.

Näinhän se menee, että täällä KonsoliFINissä majailemille aktiivisille pelaaville vanhemmille tuollainen ei sinällään tuo lisäarvoa. Ainoastaan vinkkejä uusista lasten peleistä tai onko niissä suomi puhe/tesktitys esimerkiksi. Ja myös se, että voi neuvoa sellaisia vanhempia, jotka eivät itse ole selvillä/pelaa -> tälläisissä tapauksissa meistä aktiivisista pelaajista on hyötyä muille vanhemmille.

Isot plussat XShavalle, kun muistaa ottaa nämä lapsiasiat huomioon

jryi tätä asiaa KonsoliFINissä on ahkerasti ajanut, me muut sitten mukana kun tärkeä asiahan tämä on, varsinkin noille ei pelaaville vanhemmille.

 

[Timppa]

Vastaus: Perheellisiä pappoja

Paljon muuten keskustellaan siitä, että paljonko lapset voivat pelata.

No meillä toi tyttären peliaika on aika pienti nykyään, ennen sai pelata niinä päivinä kun ei ollut kerhoa, nykyään hän saa pelata silloin kun ei ole päiväkotipäivä, eli viikonloppuisin ja silloinkin korkeintaan tunnin pari. Mutta harvemmin nykyään tulee hänen pelattua, kun on paljon muutakin tekemistä, esim siskosten kanssa leikkimistä sekä ulkoilua.
Itsehän pelaan vasta silloin, kun koko perhe on nukkumassa

 

[XShava]

Vastaus: Perheellisiä pappoja

Itsehän pelaan vasta silloin, kun koko perhe on nukkumassa

Tälleen pitäisi toimiakkin ja itsekkin tähän nykyisin pyrin, tosin lipsahduksia on sattunut kun pitänyt testata uutta koodia.

Toinen on tämä KonsoliFIN, kun tulee tätä "tehtyä" välillä kun lapset hereillä, niin pitäisi vaan enemmän tämänkin säätöä saada siirrettyä nukkumaan menon jälkeiseksi toiminnaksi. Tosin yksivuotias alkaa tästäkin huolehtimaan, viikonloppuna repi kannettavastani näppäimiä irti kun silmä vältti

Sen olen jo oppinut, että Foorumin AdminPC poistun, jos häivyn koneelta. Muuten saattaa tulla tuhoa, kun 1-vuotias menee surffaa.

 

[pouget]

Vastaus: Perheellisiä pappoja

Samaa mieltä kuin muutkin, eli tuon tapaisesta saitista ei sinänsä ole kauheasti allekirjoittaneelle hyötyä, kun pelialaa tulee seurailtua melko tiiviisti.

Itsellä on 4- ja kohta 2-vuotiaat lapset. Vanhempi on pari kertaa kokeillut "ankkapeliä" (Rub a Dub) ja Eyepettiä, muttei oikeastaan halua vielä itse pelata (kun ei se oikein suju vielä). Sen sijaan haluaisi katsella, kun minä pelaan. Lähinnä LittleBigPlanetia olen pari kertaa näyttänyt, mutta hyvin harvakseltaan. Parin vuoden päästä lienee musiikkipelit ainakin sellaisia, joita mielellään antaa pelata. Ja saanee silloin jo Movea tukevia kohtuullisia pelejä, jotka myös lapsille sopivat.

Sitten, kun pelaaminen lapsilla alkaa enempi kiinnostamaan, täytyy asettaa suht tiukat rajat ja aikataulut pelaamiselle. Se ei saa viedä aikaa leikkimiseltä ja/tai harrastuksilta. Itse pyrin näyttämään esimerkkiä sillä, että pelaan aina vasta lasten nukkumaanmenon jälkeen (tai jos joskus saa olla yksin kotona! \o/).

 

[hartzu]

Vastaus: Perheellisiä pappoja

Meillä pojan (9v) pelaaminen menee aikalailla aalloittain. Joskus pelaa enemmän kun on saanut jonkin uuden kiinnostavan pelin, ja toisinaan taas menee pitkään ettei pelaa ollenkaan. Melko luonnollinen kiertokulku, siis. Emme ole kovin tiukasti mitään "tuntia päivässä/kerran viikossa" tms. sääntöjä pitäneet eikä pelaaminen ole ollut mikään kielletty hedelmä. Ehkä senkin takia siihen on muodostunut luonnollinen suhde, eikä samanlaista maanista pelaamista ole esiintynyt kuten joskus on kuullut. Poika laittaa pelin kiltisti pois silloin kun sanotaan, että nyt pitää lopettaa.

Luonnollisesti ikärajoista pidetään kiinni, muutamin poikkeuksin (esim. Motorstorm ym. ajopelit).

On ollut aika hienoa huomata miten pojat pelaavat keskenään yhteistyössä sellaisia pelejä, joissa se on mahdollista kuten Lego-pelit ja Little Big Planet. LBP on myös innoittanut omaan luomistyöhön, ja sitäkin tehdään kavereiden kanssa yhdessä. Myös isän kanssa yhdessä pelaaminen on hänelle mieluisaa puuhaa.

Populistisen demonisoidun pelaamisnäkemyksen mukaan pelaavat lapset istuvat aina yksin silmät lasittuneena, eivätkä ole sosiaalisia. Meillä asia on pidemminkin päinvastoin. Pelivehkeet eivät myöskään ole sijoitettuna lapsen huoneeseen, vaan perheen yhteiseen tilaan, joten pelaamista tulee tietysti seurattuakin helpommin ja siihen myös osallistuttua. Tämä olisi ihan hyvä neuvo sellaisille vanhemmille, jotka eivät itse pelaa (paitsi tietysti töissä Pelikone.fi:ssä ).

Peliraadin sivuilla on turhan jeesusteleva ote pelaamiseen, joskus jopa kirjaimellisesti, ja hieman harmittaa että moisella sisällöllä "opastetaan" tietämättömiä ja ymmärtämättömiä vanhempia.

 

[japipoju]

Vastaus: Perheellisiä pappoja

Populistisen demonisoidun pelaamisnäkemyksen mukaan pelaavat lapset istuvat aina yksin silmät lasittuneena, eivätkä ole sosiaalisia. Meillä asia on pidemminkin päinvastoin. Pelivehkeet eivät myöskään ole sijoitettuna lapsen huoneeseen, vaan perheen yhteiseen tilaan, joten pelaamista tulee tietysti seurattuakin helpommin ja siihen myös osallistuttua.

Meillä tuon 8 vuotiaan pikkunörtin pelaaminen on juuri tuota, kuin huumetta. Joka päivä hän kysyy saako pelata, vaikka ollaan määritelty selkeä pelipäivä. Jokainen pelihetki päättyy silmittömään raivoon kun pelihetki ei ole ollut hänen mielestään riittävän pitkä. Aivan sama onko pelattu vartti vai kaksi tuntia, reaktio poikkeuksetta sama. LBP:n kanssa on yritetty opastaa co-op:in ihmeelliseen maailmaan, mutta aina vain hitaammat tippuu ruudulta kun meidän poika juoksee pisteiden perässä. Sama homma Trinessä ja Lego peleissä.

Tällä hetkellä täällä on voimassa pitkä tauko kaikesta pelaamisesta, jota hän kuitenkin kompensoi leikkimällä kännykällään tai ottamalla salaa iskän tietokoneen käyttöönsä. Ehkä mun pitäisi luovuttaa ja antaa pojalle joku Modern Warfare eteen ja antaa painajaisten hoitaa vieroitus peleistä pois...

 

[Truck]

Vastaus: Perheellisiä pappoja

Täällä on kaks mukeloa: tyttö 3v. ja poika 1,5v. Eipä siis ole vielä ajankohtainen asia meidän perheessä tämä pelaaminen, vielä... Tyttö tosin on jo ottanut tuntumaa matopeliin HelloKitty leikkiläppärin parissa. Eipä tuo ainakaan vielä kovinkaan innostunut siitä. Poika on sit todella utelias jos koneen laittaa päälle. Tulee välittömästi istumaan syliin ja ihmettelemään.

Kuten monet täälläkin, niin pelaan kun lapset on nukkumassa. Toisinaan ehkä pelaan yhden fudismatsin tms. keskellä päivääkin jos oikein mieli tekee.

Itsekin olen pelaillut nappulasta asti joten tuosta Peliraadista ei itselleni ole mitään ihmeempää hyötyä.

Emme ole kovin tiukasti mitään "tuntia päivässä/kerran viikossa" tms. sääntöjä pitäneet eikä pelaaminen ole ollut mikään kielletty hedelmä. Ehkä senkin takia siihen on muodostunut luonnollinen suhde, eikä samanlaista maanista pelaamista ole esiintynyt kuten joskus on kuullut.

Näinhän se menee monen muunkin asian kanssa. Esim. karkkipäivä on mun mielestä sellainen asia joka pitäisi laissa kieltää . Jos sitä karkkia saa silloin tällöin niin vältytään näiltä itkupotkuraivareilta ja muilta ilmiöiltä.

"Maanantaisin kello ??:??, saat sitä ja tätä tai tehdä jotain x-määrän. Muuna aikana ei sit ollenkaan!" -> ei varmaan muodostu luonnollista suhdetta ko asian suhteen. Jokainen varmaan on kokenut tämän joskus? Mä ainakin muistan lapsuudestani jotain tuollaisia tiukkoja rajoituksia. Ja toimiko ne? No ei todellakaan!

 

[hartzu]

Vastaus: Perheellisiä pappoja

Jokainen pelihetki päättyy silmittömään raivoon kun pelihetki ei ole ollut hänen mielestään riittävän pitkä. Aivan sama onko pelattu vartti vai kaksi tuntia, reaktio poikkeuksetta sama.

Auts. Tuo kyllä kuulostaa jo pahalta peliaddiktiolta. Samanlaisen tarinan kuulin eräältä työkaverilta, jonka 6 vuotias poika saa raivareita jos pelaaminen piti lopettaa. Siihen kuulemma auttoi kohtuu pitkä totaalinen pelitauko.

Näinhän se menee monen muunkin asian kanssa. Esim. karkkipäivä on mun mielestä sellainen asia joka pitäisi laissa kieltää . Jos sitä karkkia saa silloin tällöin niin vältytään näiltä itkupotkuraivareilta ja muilta ilmiöiltä.

Sama homma meillä on namujenkin kanssa, ei niitä lukkojen takana ole pidetty, vaikka periaatteessa karkkipäivää pidettiinkin. Kaapissa niitä on kuitenkin aina ollut, ja sieltä niitä on saanut jos on luvan kysynyt. Mitään suurta karkin himoa pojalla ei myöskään koskaan syntynyt, ja yleensä suurin osa karkeista jää syömättä.

Tiedä sitten kumpi on syy ja kumpi seuraus. Ehkä lapsen luonnekin tuohon vaikuttaa aika paljon. Jotkut vaan leimaituvat johonkin tekemiseen niin paljon voimakkaammin kuin toiset, joten samanlainen löysempi lähestyminen ei toimi välttämättä ollenkaan.

 

[pouget]

Vastaus: Perheellisiä pappoja

Näinhän se menee monen muunkin asian kanssa. Esim. karkkipäivä on mun mielestä sellainen asia joka pitäisi laissa kieltää . Jos sitä karkkia saa silloin tällöin niin vältytään näiltä itkupotkuraivareilta ja muilta ilmiöiltä.
"Maanantaisin kello ??:??, saat sitä ja tätä tai tehdä jotain x-määrän. Muuna aikana ei sit ollenkaan!" -> ei varmaan muodostu luonnollista suhdetta ko asian suhteen. Jokainen varmaan on kokenut tämän joskus? Mä ainakin muistan lapsuudestani jotain tuollaisia tiukkoja rajoituksia. Ja toimiko ne? No ei todellakaan!

Nämä ovat aina lapsesta riippuvaisia. Luonteet voi olla täysin erilaisia ja jotkut "keinot" tepsivät paremmin toisiin, kuin toisiin.

Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että ns. kielletyn hedelmän strategia harvoin toimii, niinkuin sen haluaisi toimivan. Ehdoton kielto ei siis yleensä ole hyvästä (ellei tilanne ole mennyt jo niin pahaksi, että itkupotkuraivareita tulee), vaan - jälleen kerran - jonkinlainen välimuoto. Eli ei täysin vapaasti, muttei myöskään pikkutarkan aikataulun mukaisesti.

 

[XShava]

Vastaus: Perheellisiä pappoja

Tässä safka taukoa viettäessäni Big Macin seurassa, mietin tälläistä. Eli kun noita lastenpelejä on ja niitä lapset sitten pelailee, niin olisiko järkeä peliketjuun keräillä infoa siitä minkä ikäiset pelaa ja osaavat pelata mitäkin peliä. Eli olisi ketju jostakin pelistä, jonka alkuun määrätyt infot pelistä.

Sitten ketjuun voisi peliä kommentoida ja kertoa jos peliä perheessä pelataan, niin minkä ikäiset sitä pelaavat. Miten osaavat pelata jne. Tietysti saman ikäisissäkin lapsissa eroja, mutta olisi suuntaa antavaa infoa minkä ikäiset osaavat kyseistä peliä pelata.


Esim:

UP peliä meillä pelaa 8 ja 7 vuotiaat tytöt. Toinen taas kertoo, että 9 -vuotias poika pelailee. Kolmas kertoo, että 4 -vuotias poika kaksinpelissä tulee isänsä mukana yhdessä pelatessa.

Eikös tälläinen info auttaisi/tukisi myös meitä konkareita peli valinnoissa? Ja me tukisimme tällä systeemillä ei konkari vanhempia?

 

[Truck]

Vastaus: Perheellisiä pappoja

Eli ei täysin vapaasti, muttei myöskään pikkutarkan aikataulun mukaisesti.

Aamen. Juuri näin sen itsekin ajattelen. Tais vaan tuohon aikaisempaan viestiini tulla vähän hölööömösti laitettua ajatukseni kirjalliseen muotoon.

 

[rama]

Vastaus: Perheellisiä pappoja

Hyviä huomioita ja kirjoittelua palsta perheellisiltä.

Itsellä tällä hetkellä 8v poika, 7v tyttö ja 3v tyttö. Poika on pelannut fifaa, LBP, motorstormia, lego (SW ja Indiana Jones), cars, skate (demoa) ja jotain muita lasten pelejä. Pukki toi WII:n, joten siitä pelannut noita urheilu ja Mario pelejä.

Poika käy ekaa luokkaa ja kun koulu alkoi niin tehtiin suoraan sellainen sääntö, että viikolla ei pelata minuuttiakaan, joten viikonloput ovat pyhitetty pelaamiselle. Täytyy myöntää et poika otti tuon asian todella hyvin vastaan ja itsekkin säätelee pelaamista todella hyvin. Välillä kun viikonloppuna on pelannut pari tuntia niin tulee sanomaan et on pelannut tarpeeksi ja lähtee ulos.

Kiukuttelua ja raivoa välillä esiintyy mutta se on lähinnä sen takia koska poika omaa erittäin paljon kilpailuviettiä ja kun takkiin tulee niin sitähän ei sulateta

Aika hyvin on itse vielä kartalla mitkä pelit soveltuvat tuon ikäisille lapsille mutta sitten kun kasvavat tuohon 10 ikävuoden molemmille puolille ja kun itse tajuavat pelien päälle ja pystyvät niistä keräämään jo infoa netistä ja kuulemaan kavereiltä. Siinä tilanteessa jokin apu voisi olla tarpeen. Ei ehkä tuollainen sivusto mutta tuo foorumille peli kohtainen keskustelu voisi toimiakkin hyvin mitä XShava ehdottelee tuossa. Siinä kun palaute tulee monesta suusta.

Kielihän tulee sitten vastaan jossain vaiheessa eli kuinka hyvin lapset pystyvät ymmärtämään mitäkin peliä kun pelissä on vain tekstit/puhe englanniksi.

Eli itseltä Kyllä-ääni tuolle foorumi mallille.

 

[Wilhower]

Vastaus: Perheellisiä pappoja

Itellä on 6- ja 2-vuotiaat pojat, tosin vanhempi asuu äitinsä luona, joten en pelaa kun poitsu on meillä, on tärkeempääkin tekemistä. Nuorempi tykkää seurata Guitar Heroa, etenkin Metallica-levyä, poikahan kun ei kuuntele lastenlauluja vaan täyttä paahtoa, mitä iskä nyt sattuu soittamaan autossa.

Hauska seurata 2 vuotiaan moshausta telkkarin eessä kun Slayer pamahtaa kajareista ulos.

Mitään sotapelejä en pelaa kun poitsu on hereillä, vaan keskityn lähinnä NBA 2K10:n tahkoamiseen aina silloin tällöin.

(Huomaa aikainen altistaminen koripallon ihaniin saloihin)

 

[MDee]

Vastaus: Perheellisiä pappoja

Itselläni on 5- ja kohta 7-vuotiaat tytöt. Vanhempi on aina ollut kiinnostuneempi peleistä, nuorempi on vähän arempi niiden suhteen ollut. Mutta kun hankittiin SingStar aikoinaan, niin johan löysi nuorempikin mieleistä pelattavaa

Perheen kanssa pelaillaan edellä mainittua SingStaria, Guitar Heroja, Rock Bandia ja EyePet:ä. Myös LittleBigPlanet sekä Lego-pelit ovat olleet kovassa suosiossa. Vanhempi on myös tykästynyt Burnout Paradiseen. Kannessa toki on ikämerkintä 16, mutta olen itse todennut sisällön loppujen lopuksi olevan suht harmitonta ja olen myös tehnyt selväksi, että autoja EI todellakaan ajeta oikeasti noin ja kolareissa voi todellakin kuolla. Tämän ovat mielestäni muksut myös ymmärtäneet.

Aikuisemman maun pelejä en pelaile muuten kuin vasta iltaisin, sen jälkeen kun lapsoset ovat nukahtaneet. Ja mukavamminhan tuo pelaaminen sujuu, kun perhe on rauhoittunut, niin saa rauhasssa puuhailla tarvittaessa jonkun keskeneräisen pelin parissa. Vaikka ns. aikuisten peleissä ammutaan pikseliukkoja ja muita keksittyjä örkkejä ja mörrimöykkyjä, niin en kuitenkaan halua lapsieni niitä pelailevan, sillä loppujen lopuksi kyse on aina lapsesta jonka mieli on lapsenomainen ja täten ei kaikkea vielä ymmärrä. Turhaan siis laittaa toista pohtimaan mielessä noiden pelien tapahtumia.

Yleensä muksut eivät kauaa pelaile eivätkä edes hirveän aktiivisesti kysele pelaamisen perään. En myöskään hirveästi näin ollen rajoita peliaikaa, sillä sen pituus ei ole ongelma. Itse olen jo neljännesvuosisadan verran pelien parissa viihtynyt ja vaikka pelaaminen kuuluu harrastuksiini, niin en sitä aktiivisesti lapsilleni tuputa. Saavat tytöt itse päättää, jos haluavat enemmän tulevaisuudessa peleihin tutustua.

Mutta se täytyy sanoa, että pelaaminen nykyään perheissä on varmasti jo yleisempää ja ns. hyväksytympää kuin omassa nuoruudessani. Ei kaikilla ollut silloin varaa laitteisiin eivätkä ne niin yleisiä olleet silloin kuin nykyään. Nykyään tietokonepelit ja pelikoneet kuuluvat mielestäni jo osaksi perhe-elämää. Ja se ihan hyvä asia, kunhan kyseinen alue ei ala hallita perhe-elämää liikaa ja muut jutut unohtuvat täysin.

Tuli vielä se mieleen, että oman nuoruuteni pelit olivat yksi päätekijä siinä, että opin englanninkielen mielestäni niin hyvin. Sen takia mielelläni autan tyttöjäni, jos kysyvät, että mitä tuossa luki tai mitä se tarkoittaa. Varmasti jää sana jos toinenkin mieleen ajan myötä

 

[Taajuus]

Vastaus: Perheellisiä pappoja

2,5 vuotias tytär, joka kyllä seurailee isin pelaamista ja on myös kiinnostunut esim Shiftissä itsekin ajamaan. Pienellä avustuksella auto jopa menee jotenkuten ratavallien välissä, rattiohjaimella