Lisäpituuttahan tuolla on sellaiset 6min enemmän, mikä myös valitettavasti näkyy. Vaikka koko 6min on pelkkää rautaa ja lisää elokuvaan uuden juonen, niin on se parituntisessa elokuvassa valitettavan vähän. Uusia kohtauksia oli vain pari-kolme, joista ainakin yksi (~parisenkymmentä sekuntia) oli melko turha. Raiskauskohtaus siis. Mielestäni asiaa olisi voinut syventää ihan hyvin muutamilla lisäminuuteilla, sillä elokuva ei käy kummassakaan versiossa puuduttavaksi.
Loput (~5min 40sek ;p ) lisätyistä olivatkin sitten hyödyllisiä ja kertoivat tuota uutta "juonta" eteenpäin. Eli siis tämän, että Evanin äidillä oli ollut jo muutama lapsi ennen, jotka kuolivat ennen keskenmenoansa. Ja kun "aikamatkustus-tauti" oli perivää, niin 1+1 saa kivaa jälkeä aikaan.
Lopuksi sitten loppuratkaisu. Kieltämättä erikoinen ja olen edelleenkin sitä mieltä ettei aivan niin realistinen. Ja muutenkin kyseinen loppu tuntuu kaikken happy endimäisimmiltä näistä kaikista. Juu, toki Evan tapattaa itsensä, mutta se kustaankin sitten heti seuraavien sekuntien aikana. Hänen äitinsä menee uudelleen naimisiin, saa lapsen ja on onnellinen. Samoin Kayleigh, Tommy ja Lenny. Kaikki on onnellisia. Itse olisin tehnyt niinkin rohkeasti käsikirjoittajana, että Evanin äidin kolmas (vaiko neljäs?) keskenmeno olisi sekoittanut naisrukan niin pahasti, ettei siitä hyvää olisi seurannut.
Teatteriversion loppuratkaisu palautti asiat mielestäni suht tavalliseen asemaan, eikä tätä voi pitää yltiö häppyendimäisenä lopetuksena. Mistä propsit käsikirjoittajalle.
