Vastaus: PlayStation 3
Joko se vuosi kului? Ajan suhteellisuus on joskus hämmentävää. Kun syyskuussa 2006 eräänä aamuna luin Sonyn pressitiedotteen PS3:n julkaisun myöhästymisestä Euroopassa, tuntui seuraava puoli vuotta hyyyvin pitkältä. Digiexpo-messuilla ehdin sentään hieman nähdä laitetta keskeneräisen Motorstormin, R:FOMin ja Ridge Racer 7:n verran. Viisiminuuttinen vilahti silmissä, vaikka pelien laatu ei kauheasti vaikutusta tehnytkään. Kävi jopa mielessä, että tämänkö takia jonotin melkein tunnin.
Joitain päiviä ennen Euroopan julkaisua pääsin Mikrobitin Tapion B:n (terveisiä Tapsalle!) luo testaamaan debug-koneella muitakin julkaisupelejä - ja ennen kaikkea ajan kanssa. Tunnelma ei vieläkään aivan kattoon kohonnut. Vaikka pelit näyttivät ihan näteiltä 720p-videotykillä, olivat ne sisällöllisesti samaa kuin edellisellä konsolisukupolvella. PS3 vakuutti kuitenkin laitteena; se oli hiljainen ja tyylikäs. (Illan aikana testattiin muutamia X360-pelejäkin, ja - älkää takertuko tähän, älkää edes konsolisodassa - kyllä etenkin se X360:n DVD-aseman hurina oli jokseenkin häiritsevää.) Sixaxisin keveys oli sen sijaan hämmentävää. Ohjain oli niin kevyt, että se tuntui olevan tyhjää täynnä, eikä kallisteluohjaus tuntunut muulta kuin keskinkertaiselta Wiimote-plagioinnilta. (Dualshock 3:n myötä olen ollut oikein tyytyväinen.)
Ajassa on se hyvä puoli, että se etenee vääjäämättä, ja niin myös perjantai 23. maaliskuuta 2007 saapui aikanaan. Eräs toinen Kampissa toimiva pelikauppa ei järjestänyt "midnight launchia" - kuulemma vähäisen kiinnostuksen vuoksi - joten seisoin jonossa aamulla varttia vaille yhdeksän. Tai no, mistään jonosta ei oikeastaan voinut puhua, koska olin ainoa putiikin lasiovien edessä seissyt otus. Viittä vaille yhdeksän liikkeen pitäjä päästi minut (kai säälistä) sisään ja latomaan euroja tiskiin. (Okei, muovirahalla oikeasti maksoin...) PS3:n lisäksi mukaan lähti juurikin Motorstorm ja Resistance: Fall Of Man.
Nopein askelin kävelin Kampista rautatieasemalle toivoen, ettei kukaan tulisi väkivaltaisesti poistamaan uunituoretta konsolia omistuksestani. Pelko oli aiheeton, sillä kukaan ei tuntunut kiinnittävän n. kuuden kilon kantamukseeni mitään huomiota. En myöskään nähnyt kellään muulla samanlaista pakettia koko siinä muutaman sadan metrin matkalla. Olin pettynyt.
Oliko Pleikkari menettänyt vetovoimansa, vai eikö ihmiset vaan tienneet PS3:n tulleen juuri myyntiin? Itsehän olin sentään ottanut töistä palkattoman vapaapäivänkin ihan vain sen takia, että pääsisin heti leikkimään uudella "supertietokoneella".
Kotiin päästyäni oli aika kytkeä PS3 käyttökuntoon. Olohuoneeseen paria päivää aiemmin ilmestynyt 37-tuuman HD Ready odotti HDMI-kaapeleineen. Käyttöönotto sujui nopeasti ja vaivattomasti, vaikka sekä modeemia että PS3:a piti siirtää lähemmäksi toisiaan. (Mukana tullut nettiletku oli sen verran lyhyt...) PSN-käyttäjätunnuksen olin käynyt tekemässä netissä jo valmiiksi, joten PlayStation Networkiinkin pääsin nopeasti. Paitsi että ensin piti ladata firmispäivitys 1.60, jonka myötä PS2-pelitkin alkoivat mitenkuten toimia eurooppalaisessa, PS2-sisuskaluiltaan rampautetussa PS3:ssa. PlayStation Storesta laitoin lataukseen heti kaiken mahdollisen, vaikka tarjonta olikin kauniisti sanoen "melko suppea".
No, sen tarkemmin ensimmäisen päivän fiiliksiä ei ole harmaaseen aivomassaan taltioitunut, mutta Motorstormia lähinnä pelasin ja kävin läpi PS2-pelivalikoimani toimivuutta. Suurin osa tuntui onneksi toimivan ongelmitta, mutta n. kymmenkunta peliä ei suostunut edes buuttaamaan ja joissain oli kosmeettisia ongelmia alkuintrosta lähtien. Resistancea sen sijaan lähinnä kokeilin nopeasti ja sen koommin peli on oikeastaan maannut laatikossaan odottamassa "inspiraatiota". Pari kertaa olen käynyt turpiini ottamassa R:n verkkopelissä ja samalla ladannut peliin tulleet päivitykset. Tästä päästäänkin sopivasti seuraavaan aiheeseen...
PS2:lla päivityksiä ei oikeastaan ollut. Ei ainakaan peleihin. Kesällä 2001 ostamaani PS2:een tuli kyllä DVD-kaukosäätimen mukana muistikortille asennettava DVD-toistoa parantava päivitys. Tilaa syöneestä päivityksestä ja ennen kaikkea toisen ohjainportin varanneesta infrapunadongelsta onneksi pääsi eroon ns. PS2+-mallin* avulla. PS3 on ollut päivityksien suhteen kuitenkin aivan eri eläin. Itse konsolille on tullut (muutamat pienet korjauspäivitykset mukaan lukien) jo yli 10 firmispäivitystä tässä vuoden aikana. Se tekee keskimäärin yhden uuden firmwareversion kuukaudessa. Kaikeksi onneksi olen versiofriikki ja pidän siitä, että uusia versioita ilmestyy. On kivaa päästä tutkimaan, mitä kaikkea kivaa laitteen ominaisuuksiin on ilmestynyt. Lähes 60 PS2-pelin kokoelman läpikäymiseen jokaisella uudella firmisversiolla en ole sentään sortunut. Regressiotestityyppisesti olen testannut vain ongelmalliset pelit ja kirjannut muistiinpanot aina ylös. (Versio 2.17:n tiedoilla päivitetty lista löytyy
täältä. Älkää välittäkö skandeista, ne johtuvat Macin merkistöstä.) Täysin PS3:lla toimimattomia PS2-pelejä ei hyllystäni enää löydykään - kiitos jatkuvien päivitysten - ja suuria ongelmia on enää vain kahdessa. Taito Legendsillä ei ole edes väliä, mutta R&C3:n saisivat pistää pyörimään normaalilla frameratella.
Myös PS3:n peleille on ilmestynyt päivityksiä ja tämä on se seikka, joka on aiheuttanut myös allekirjoittaneessa ajoittain tyytymättömyyttä. Lisäsisältöä ja (moninpeli)korjauksia tuovia päivityksiä en lainkaan vastusta, mutta selvästi bugisille - tai suorastaan keskeneräisille - peleille herisytän nyrkkiä. Esimerkiksi NHL08:n päivittäiset jumahtelut lienevät jokaiselle PS3-version omistajalle tuttua kauraa, ja PES2008:n tapauksesta en halua edes puhua. Sanelevatko markkinavoimat pelien julkaisua niin voimallisesti, että testaus (ja bugikorjaus) jää puolitiehen ennen kuin pelikoodi laitetaan jo monistukseen? Onneksi jotkut pelijulkaisijat ovat sentään ymmärtäneet, että jopa joulumarkkinat kannattaa jättää väliin ja käyttää lisäkuukaudet ongelmakohtien hiomiseen. Mutta ennen kuin kirjoitus rönsyilee täysin ulos alkuperäisestä aiheestaan...
Vuosi PS3:n parissa on siis kulunut. Pelivalikoima on kasvanut ihan mukavasti, ja Storesta ladatut pikkupelit mukaan lukien on
kokoelmassani nyt jo peräti 33 PS3-peliä/"peliä". (Lainausmerkit sen vuoksi, että esim. Aquatopiaa, Tori-Emakia ja muita PS Eye -sovelluksia ei peleiksi oikeastaan voi kutsua. Lisäksi Mortal Kombatin ja Gauntletin kaltaiset klassikkopelien käännökset eivät suoranaisesti ole PS3-pelejä.) Läpi on tullut pelattua vain Heavenly Sword, flOw ja Toy Home. Sen sijaan esimerkiksi Uncharted, R&C:TOD ja Stranglehold ovat käyneet Pleikan sisällä vain nopeissa demotustuokioissa. Itse laitteen ominaisuudetkin ovat mukavasti monipuolistuneet ja parantuneet DVD- ja PS1/PS2-skaalauksesta Remote Playhin asti. Lisäksi DLNA-tuesta on ollut todella paljon iloa. On mukaan mahtunut jotain turhaakin kuten Information Board, joka lähinnä tuntuu aiheuttavan pelien jumittelua. Eniten PS3:lle on ollut käyttöä Folding@Homen muodossa, mutta sekin touhu piti lopettaa ensimmäisen tasauslaskun myötä... Yli kaksinkertaiseksi "yllättäen" kasvanut sähkönkulutus ei suoranaisia riemunkiljahduksia vaimossa aiheuttanut.
Loppuun nopeasti toiveet PS3:n toiselle vuodelle: laajempi codec-tuki, mahdollisuus kopioida tiedostoja taustalla, lisää AAA-tason yksinoikeuspelejä, vähemmän huonoja X360-käännöksiä ja ehkä se ingame-XMB:kin olisi ihan kiva.
* Kyseinen sotaratsu päätyi vasta toissapäivänä takaisin laatikkoonsa ja tänään se jatkaa monivuotista laukkaansa uusien omistajiensa hoteissa. Onneksi ei mene sen kauemmaksi kuin pikkusiskolle ja miehelleen.
