Vastaus: Podcast 134: Wake-up Call, People!
Jakso pysyi rakenteeltaan kasassa huomattavasti paremmin kuin Xbox 360 -muistelu, ja foorumikommenttien kaivelu vuosien varrelta loi hyvin retrospektiivistä perspektiiviä. Niinhän se on että historia toistaa aina itseään, myös konsolisodissa.
Rehellisesti sanottuna joululomalla 2008, eli vuoden Xboxin jälkeen, ostamani PS3 on minulla ollut auttamatta kovassa pelikäytössä olleen Xboxin jaloissa pääasiassa mediatoistolaitteena. Boksilla oli pitkään enemmän ja halvempia pelejä, ja multiplattiksista muutamaa poikkeusta lukuunottamatta paremmat versiot. Moninpeleissä kaikki peliseura on edelleen boksilla. PS3:n ohjain on minun käteeni kurja verrattuna boksin ohjaimeen (PS4 parantaa tätä vihdoinkin valtavan harppauksen). PSN on minulle ollut aika lailla yhtä tyhjän kanssa, koska ne moninpelit pelaan boksin puolella, minulla oli välissä jopa kahden vuoden tauko kun en ollut loganneena PSN:ään ollenkaan kun sille ei ollut mitään tarvetta. Netflixin rantauduttua Suomeen tilanne on muuttunut, PS3:lla Netflix on mielestäni selvästi parempi kuin Xboxilla.
En nyt tiedä onko se langattomuus niin välttämättömyys, siitä tulee mukanaan ihan uudenlaiset riesat. Aloitin boksilla pelaamisen langattomalla ohjaimella, mutta vaihdoin jossain vaiheessa langalliseen, jolla pelasinkin vuosia kunnes ohjaimen johdon kosketus alkoi pätkiä. Ei se piuha minua häiritsekään, ellei se tule huonosti syliin kuten Dreamcastin ohjaimessa, tai ole todella lyhyt kuten Gamecuben ohjaimessa. Jos minulta kysytään että paristot vai akut langattomaan ohjaimeen niin vastaan ehdottomasti AA-akut.
Jos PS3:ni osaisi pyörittää PS2-pelejä olisi PS3 ollut varmasti paljon kovemmalla pelikäytöllä, koska niitä kiinnostavia pelaamattomia PS2-pelejä riittää enemmän kuin kiinnostavia pelaamattomia PS3-pelejä. Tästä olen ollut eniten näreissäni Sonylle, sen jälkeen kun PS3:n julkistuksessa tehtiin niin suuri numero siitä, että PS3:lla toimivat kaikki Playstation-pelit.
Muistikortit ovat todellakin good riddance. Hyllyssä olisi kymmeniä PS2-pelejä, joiden pariin on pitänyt palata "joskus", ja PS3:n ryssitty PS2-yhteensopivuus ja muistikorttikäsittely ovat oikeastaan ainoat syyt siihen, etten ole PS2-pelejä juurikaan pelannut vuosiin. Olisin kopioinut muistikortit sellaisenaan talteen PS3:n kovalevylle, jolloin voisi kortin tyhjentää ja pelata tyhjällä kortilla PS2:lla, mutta kun jostain täysin käsittämättömästä syystä PS3 ei säilytä kopioinnissa tallennusten aikaleimoja, jolloin saman pelin useampia tallennuksia ei pystykään enää erottamaan toisistaan ellei niissä ole jotain omaa tunnistetta, ja läheskään kaikissa ei ole. Muilta osin minua ei vanhempien konsolien heikompi teknologia häiritse, mutta muistikorttiruletista sain tarpeekseni. Minulla on varmaan kymmenkunta korttia yksinään PS2:lle, ja niiden pyörittely ja tallennusten siirtely on yksinkertaisesti rasittavaa.
Olen varma, että Jyrin huomaama 720p vs. 1080p -ero Bulletstormissa ei oikeasti ollut resoluutioero, vaan ero efekteissä ja tekstuurien resoluutiossa. Pelien PC- ja konsoliversioissa kun on aika paljon muutakin eroa kuin pelkkä resoluutio, vanhoilla konsoleilla on vähän kaikkea väännetty pienemmälle. Jos kuvassa ei ole muuta eroa kuin resoluutio pystyy 720p:n ja 1080p:n kyllä erottamaan toisistaan, mutta ellei ole pikselinlaskentaan erityisen harjaantunut silmä joutuu kuvia ihan tarkoituksellisesti vertaamaan, eikä eroa huomaa kasuaalilla katselulla tai pikaisella vilkaisulla. Paitsi ehkä jos televisio skaalaa kuvan 720p:stä 1080p:ksi erityisen huonosti.
Hyvin tehdyt HD-painokset ovat ihan tervetulleita, sillä klassikoista löytyy todella paljon pelejä jotka vanhenevat arvokkaasti, eivätkä kalpene yhtään uudempien rinnalla. Hyvä saada vanhat klassikot uudenkin pelaajapolven ulottuville. Laiskimmillaan HD-uudelleenlämmittelyjulkaisut ovatkin sitten oikeastaan vain tekosyy saada myytyä pelit uudestaan, vähän kuten aikanaan vanhat levyt myytiin uudestaan CD:llä ja vanhat elokuvat myytiin uudestaan DVD:llä, ehkä jo kolmannenkin kerran.
Pakkoasennukset eivät ole PS3:lla minua koskaan häirinneet, olen ihan vapaaehtoisesti asentanut kaiken Xbox 360:llakin siitä asti kun se on ollut mahdollista, mutta niiden hitaus ja pelipäivitysten surkea toteutus kylläkin. Boksilla patchit ovat yleensä korkeintaan muutaman kymmenen megan kokoisia, ja tulevat ja asentuvat kymmenessä sekunnissa. Ainakin pari minulle vastaan tullutta suurempaa Xbox-patchia on haettu patchaussysteemin ohi normaalina marketplace-valutuksena, jolloin ne on saanut taustalataukseen. Lähes kaikki levyt asentuvat boksilla korkeintaan noin kymmenessä minuutissa. Pleikkarilla kun kokeilin ensimmäisen kerran Gran Turismo 5:ttä joskus viime vuonna meni reilut kolme tuntia patchausta ja vajaa tunti asennusta ennen kuin pääsi peliin...
Sonylla oli aivan liikaa pelissä PS3:n kanssa, erityisesti Blu-Rayn painaminen vaikka väkisin oli kallista uhkapeliä. PS3:n ei olisi kovin helposti annettu kuolla armokuolemaa vaikka se miten kitui ja kävi Sonylle kalliiksi alkuvuosinaan.
PS3-Linuxia käytettiin ihan oikeasti, mutta enemmän tutkimusprojekteissa ja tieteelliseen laskentaan kuin kotikäytössä. PS3 oli Sonyn subventoimana ylivoimaisesti halvin tapa saada tehokas Cell-prosessori, joka on kuin suunniteltu tieteelliseen vektorilaskentaan. Noin muuten kuin erikoiskäytöissä PS3:n 256 megan muisti rajoittaa Linuxin käytettävyyttä pahasti.
Air Force may suffer collateral damage from PS3 firmware update | Ars Technica
Danielan loppukevennys kaipaisi kyllä pientä lisäselitystä!
Pätkikö minun vanha iPodini, vai oliko jaksossa vähän väliä selkeää ylimääräistä kohinaa?