Poor Things

[Jussi U. Pellonpää]

Elokuva

Eletään Viktoriaanisen ajan Lontoossa, kun arpinaamaisen tohtori Godwin Baxterin (Willem Dafoe) vastaanotolle tuodaan itsemurhan tehnyt nainen. Nerokas, mutta radikaaleja menetelmiä käyttävä Baxter pelastaa naisen syntymättömän lapsen aivot ja istuttaa ne edesmenneen äidin päähän. Syntyy lapsenmielinen, mutta keholtaan aikuinen Bella Baxter (Emma Stone), tiedonjanossaan kyltymätön, mutta käytöstavoiltaan täysin juvenaali ilmestys, johon tohtorin apulainen Max McCandles (Ramy Youssef) rakastuu. Bellan turvattu elämä muuttuu kuitenkin täysin, kun sisään astuu kiero lakimies Ducan Wedderbaum (Mark Ruffalo), joka vie tämän mukanaan tutustumaan maailman ihmeisiin.

Yorgos Lanthimosin (The Lobster (2015), The Killing of a Sacred Deer (2017), The Favourite (2019)) nimi elokuvan krediteissä on jo takuu siitä, että valkokankaalle heijastetaan jotain todella erilaista, eikä Poor Things ole tässä asiassa poikkeus. Visuaalisesti leikkisä ja kuvillaan mielikuvituksellisesti kikkaileva Frankenstein-variaatio, jolla on vahva humaani sanoma ja jättimäinen sydän.

Poor Things on yhtäaikaa riipaisevan julma draama, hullutteleva komedia ja sattuva satiiri, uniikki tutkimusmatka ihmisyyden syvimpiin tasoihin. Lanthimos kuljettaa vapautta ja tasa-arvoa kannattavaa tarinaa tyystin omalla tavallaan, vaihtelee formaatteja ja täyttää valkokankaan sadunomaisilla tehosteilla imaisten katsojan vastustamattomasti omaan erikoiseen universumiinsa. Tony McNamaran käsikirjoitus pohjaa Alasdair Grayn vuonna 1992 julkaistuun romaaniin Poor Things: Episodes from the Early Life of Archibald McCandless M.D., Scottish Public Health Officer, jonka adatoimista elokuvaksi Lanthimos suunnitteli jo vuonna 2009.

Kahdesti Oscar-ehdokkuuden (Birdman, 2015) , The Favourite (2019)) saaneen ja Akatemian palkinnon jo kertaalleen parhaasta naispääosasta (La La Land (2017)) voittanut Emma Stone on varsin vahva veikkaus tekemään sen taas. Kaiken keskuksena Bella on hahmo, jonka naiivisuuden ja lapsellisuuden esittäminen uskottavasti on äärimmäistä riskipeliä, mutta Emma Stonen vimmaisessa vedossa ei ole yhtäkään väärää nuottia. Stone tulkitsee täysin arkailematta rakkauden, petoksen, vihan ja seksuaalisuuden löytävää lapsinaista koko kehollaan. Suoraselkäisistä rooleistaan tuttu Mark Ruffalo tekee myös erinomaista työtä liskomaisena Wedderbaumina, kun taas syvää inhimillisyyttä ja lämpöä kuviin tuo Willem Dafoen muotopuoli tohtori Baxter.

Yhteenveto

Muutaman viikon kuluttua julkistetaan jälleen Oscar-ehdokkuden vuoden 2023 parhaille elokuville. Vahva veikkaus on, että Poor Things tulee olemaan mukana vähintäänkin puolessa tusinassa kategorioista ja varmasti voittamaankin niistä osan.

Lue sivustolla...

 

[Vimi]

Vähän liikaa seksiä tässä, tuntui paikoin pornoleffalta. Lisäksi ikävä pedofiilinen fiba oli päällä johtuen Bellan kehitystasosta ja erinäisistä hyväksikäytöistä. Muitakin siihen viittaavia häiritseviä kohtauksia oli leffassa. En voi suositella herkille yhtään tätä. Mutta muuten ottaen voisin sanoa, että hankalasta aiheesta ja tematiikasta oli onnistuttu tekemään kohtalaisen hyvin elokuva. Sanoisin että ottivat isoja riskejä mutta onnistuivat aika hyvin. Pidin etenkin siitä, ettei ihmisiä luokiteltu mustavalkoisesti tietynlaisiksi muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Näytettiin ihmisistä huonot ja hyvät puolet värikkäästi. Tuli siinä mielessä mieleen Game of Thrones, jossa koen että samassa asiassa onnistuttiin tosi hyvin.

 

[Wipe]

Neljäs nähty Lanthimosin leffa on vihdoin kunnon täysosuma. Perusajatus, eli hiukan yksinkertainen hahmo esittämässä kysymyksiä ja toteamuksia joita yhteiskunnalliset säännökset eivät soisi esitettävän, on toki kaikkea muuta kuin uusi. Mutta tässä on onneksi kaikkea omalaatuista ja laadukasta riittämiin ja ohjaajalle luontainen ylivetäminen sopii menoon hyvin. Steampunk-maailma on upea ja luo tästä veikeän aikuisten sadun, joka mahdollistaa ihmisyyden tarkastelun ilman tylsään todellisuuteemme tarttumista...toki tämä "irtaantuminen" ei ilmeisesti kaikilta katsojilta luonnistu.
Näyttelijät ovat kautta linjan upeita. Mark Ruffalo sulaa upeasti ja Hanna Schygulla ilahduttaa suuresti sivuroolissa, joka voisi olla vanhaksi varttunut Maria Braun tai joku muu Fassbinderin vahva itsenäinen nainen. Ja siis Emma Stone on mahtava. Jos rakastinkin Alma Pöystin suoritusta Kuolleissa lehdissä, niin kyllä tälle kannatti hävitä.