Vastaus: PS4, Xbox 720, Wii 2, Seuraavan sukupolven teknologia
Haaso: En mielestäni käy mitenkään erityisen kuumana, vaikka (harvinaista kyllä) käytinkin voimasanoja tehostaakseni asiaani. En jaksa viljellä hymiöitä keventämään tekstiäni, mutta se ei tarkoita sitä, että olisin täällä jotenkin raivona. Itse sinä rinnastit Nintendon pelit ala-asteikäisten huviksi, eli lasten peleiksi, ja viestistäsi sai hyvin vahvasti sen käsityksen, ettei aikuiset voi pelata Marioa tai Zeldaa, kun tarjolla on kaikkea muuta paljon aikuismaisempaa. Mikäli tulet konsolisotaketjuun nimittämään jonkun laitteen pelejä lastenpeleiksi, niin mitä muuta oikeasti odotat saavasi kuin vastareaktion?
Minulle Mario ja etenkin Zelda tarjoavat visuaalisesti kaunista (vaikkakaan ei vielä teräväpiirtona) tutkimusmatkailua fantastisissa maailmoissa. Molemmissa on haastetta ihan pelimekaanisesti sekä molemmat tarjoavat ongelmanratkontaa. Pelattavuus on Nintendon peleissä on aina ollut loppuun asti hiottua, mikä on entisestään parantanut pelikokemusta. Tarkemmat syyt voi lukea vaikkapa konsolifinin Zelda: Ocarina of Time 3D:n ja Skyward Swordin sekä New Super Mario Bros 2:n ja U:n arvostelusta.
Kyllähän noissakin peleissä on paikoin vitsejä, jotka eivät lapsille aukea, aivan kuten Pixarin animaatioissa. Olen viime aikoina taas kerran pelannut N64:n Zelda: Majora's Maskia, joka on hyvinkin synkkä peli ja sisältää huumoria, jotka menevät varmasti lapsilta ohi. Zeldoista esim. Twilight Princess sisältää hienoa ja paikoin synkkää tarinankerrontaa. Nintendon värikkyys ja pelkästään pelaamisen iloon keskittyvä ideologia toimii minusta loistavana vastapainona vakaville peleille. Ainakin minusta on hauskaa pelata välillä sellaisiakin pelejä, joista voi nauttia kenttä-pari kerrallaan ilman, että tarvitsee uppoutua tuntikausiksi seuraamaan "aikuismaista" draamaa.
Ensimmäinen Uncharted oli mielestäni keskinkertaista räiskintää, jonka myötä kiinnostus sarjaa kohtaan lopahti heti alkuunsa. Heavy Rain odottaa edelleen hyllyssä, kun on ollut muutakin pelattavaa. PS-puolelta olen pitänyt esim. Ratched & Clankeista, jotka ovat hyvin nintendomaisia pelejä monellakin tapaa. Kiinnostavimmat PS3-pelit kun ovat olleet melkein kaikki multiplattareita, joista yleensä on saanut teknisesti paremman version XO:lle. Tähän kun vielä lisätään se, että mielestäni Boxin ohjain on paljon parempi kuin Dualshock, niin ensimmäistä Motorstormia ja paria muuta peliä lukuunottamatta ei Sonyn laitteelle olekauheasti kiinnostavaa pelattavaa. Ni No Kuni tosin kiinnostaa hyvinkin paljon.
Olisi mielenkiintoista tietää, että koska tämä sinun ala-asteella tapahtunut Marioiden ja Zeldojen pelaaminen on tapahtunut. Mikäli kyse on ensimmäisistä Zeldoista ja Marioista, niin sarjat ovat muuttuneet melko radikaalisti noista ajoista (paitsi 2d-Mariot). Jo jonkun Ocarina of Timen ja Twilight Princessin välinen ero tarinankerronnan kannalta on melko huima, puhumattakaan ensimmäisen Zeldan ja Skyward Swordin erosta.
Mutta joo, olkoonpa tässä minun panokseni tähän keskusteluun.
Edit: Unohtui vielä tuosta ajasta ja varallisuudesta. Ei minullakaan aikaa ja varallisuutta ole rajattomasti ja ajoittain on joutunut ihan säästämään saadakseen uuden konsolin ostettua ja vaihdossakin on täytynyt entiset viedä peleineen. Aika on lopulta monelta osin järjestelykysymys. Itse teen kahta työtä ja hoidan samalla vielä lastakin, mutta silti saan järjestettyä aikaa pelaamiseen. Jos täytyisi valita vain yksi konsoli, olisi se Nintendon laite - ihan nimenomaan sen vuoksi, että ko. yhtiön pelit vastaavat eniten omaa
makua - kaikki kun eivät pidä täysin samoista asioista, vaikka meitä tässä länsimaisessa kulttuurissa kovasti yritetäänkin samaan muottiin sorvata jo päiväkodista lähtien.
