Vastaus: Rakkautta & Anarkiaa -festivaalit
Eivätkö ihmiset ole käyneet festareilla vai eikö täällä vain jakseta kirjoitella runoja. Oma viikonlopun saldo on 13 leffaa, joista tulenee arviot hieman myöhemmin. Seuraava satsi varmaankin ensi vloppuna. Tässä jotain sanaista jokaisesta:
Yllättäjät:
- Art School Confidential (4--4½/5)
"Taide-elokuva", joka on täynnä mustaa ja hieman tavallisempaakin huumoria. Omituisia nuoria, rakkaustarinaa, murhamysteeria, abstraktia taidetta ja hyviä näyttelijöitä. Artia katsoi virne naamalla lähes koko kestonsa ajan.
- Free Jimmy (3-3½/5)
Luultavammin 3½. Norjalainen animaatio, joka pisti silmään Simon Peggin (Shaun of the Dead) läsnäolon takia. Hulvaton tarina, jonka huumori on mustaa, eikä rivouksia tai verellä läträämistä peitellä. Sisällöltään/huumoriltaan tosin hieman epätasainen, mutta parhaimmillaan vatsalihakset reväyttävä kokemus; lappalainen mafia, 'nuff said.
- Three Burials of Melquiades Estrada (3½/5)
Viikonlopun viimeinen elokuva oli oikea piristäjä. Tommy Lee Jonesin esikoisohjaus on hulvaton mustaakin mustemman huumorin ryydittämä "western" kahdesta miehestä ja ruumiista. Naurahduksia tulee tasaisin väliajoin, ja useampi repeäminenkin mahtuu joukkoon. Espanjaksi puhuttujen osuuksien tekstittämättömyys haittasi hieman tärkeimpien nyanssien suhteen.
Pettymykset:
- Takeshis' (1½/5)
Beat ei ole kovinkaan tuttu allekirjoittaneelle, mikä osaltaan vaikuttanee tämän kokoelma-elokuvan huonouteen. Aivan liiallista toistoa ja kierrätystä vitseissä ja tapahtumissa, vaikka muutama napakymppi joukkoon mahtuukin. Melkoinen osa yleisöstä ulvoi tosin naurusta, joten olen varmaan vain poikkeus.
- Re-Cycle (1½/5)
Myönnettäköön, etten tältä kyllä odottanutkaan oikein mitään. Synopsis vain kuulosti hyvältä ja mahdollisti hienot fantasiamaisemat. Lopputuloksena on ripaus perinteistä kauhua, desibeli-kauhuttelua, ylipitkää jargonia, tylsiä tapahtuma, Silent Hill -plagiointia ja aivan liiallinen kesto.
Muut:
- Totoro (5/5)
Ensimmäistä kertaa näin, ja aivan mahtava elokuva kyseessä. Lapsuutta ei juuri paremmin voisi kuvastaa, ja niin lapset kuin itse Totoro ovat suloisia - aivan kuten koko elokuvakin. Firefliesin kera näkemistäni Ghibleistä paras.
- Renaissance (3/5)
Festien toinen rotoskoopattu leffa, jonka visuaalinen anti on poikaa. Siihen se pitkälti jääkin, sillä vaikka tarina ihan mielenkiintoinen onkin, ei se ole tarpeeksi erilainen poiketakseen joukosta. Myös ääninäyttely on hieman kankeaa, eikä sovi kaikkien hahmojen suuhun.
- Valkoinen kaupunki (2½/5)
Menin vaihtamaan Hostin tilalle viime tingassa, mikä oli luultavammin virhe. Toivottavasti Host näkyy vielä ensi vloppuna. Louhimäen uusin on leikelty Irtiottoja-sarjasta, ja esikuvat on otettu Scorsesen Taksikuskista - pinnallisesti. Sellaista tasaisen kevyttä työtä muutaminen valopilkahduksineen, mutta elokuvaa ei osata lopettaa ajoissa.
- Reincarnation (1½/5)
Shimizun (Ju-On) uusin nähtiin festeillä ilman tekstityksiä, ja tästä voisi kirjoittaa ehkä myöhemmin hieman pidemmitenkin. Varsinaista arvostelua ei ole järkevää tehdä, kun nyanssit jäi selviämättä. Idea selvisi tosin ihan kuvallisen annin voimin. Sitä samaa vanhaa, mitä japsikauhuissa on nähty ennenkin, mitä nyt pitkätukkainen tyttö on tällä kertaa nukke. Tunnelmaa ei saada oikein missään vaiheessa luotua kunnolla.
- Scanner Darkly (3½/5)
Linklaterin rotoskooppaus on elokuva vainoharhaisuudesta ja mieltä laajentavasta dialogista. Ei aivan niin helmeä kuin odotin, ja osin teksittämättömyys haittasi kahden runoilijamme (Downey ja Harrelson) puheita. Visuaalisesti hulppea ja elokuvaan sopiva meininki, joskin elokuvan pääpaino on tasokkaassa ja hauskassa dialogissa. Joskaan ei aivan Rakkautta ennen aamunkoittoa/-laskua tasoa.
- Chappelle's Block Party (4/5)
Unohda Show't ja stand-upit. Block Party on sitä mitä lupaa, höystettynä sopivalla annoksella huumoria. Jos mm. Fugees, Mos Def, Roots tai Kanye West iskevät, on tämä pakollista nähtävää. Loistavaa settiä musiikillisesti, ja Rauskia lainatakseni: "Hitsi miten kliffaa musaa, tekis mieli vähän joraa." Tosin ovat ne vitsitkin tappohauskia.
- State of Fear (2½-3/5)
Perun terrorismista kertova dokkari ei loppupeleissä tarjoa mitään "uutta", vaan käyty oli ainakin allekirjoittaneelle ihan sitä perinteistä eteläamerikkalaista menoa - joskin koskettavaa sellaista ajoittain. Karismaattista johtajaa, terroriorganisaatiota, siviiliuhreja, kukistus ja diktatuuri.. seuraava banaanivaltio, kiitos.
- Muiden elämä (3½/5)
DDR ja stasi, rakkaustarina ja pelko. Päästasin hieman epämääräinen (/-realistinen) hahmokehitys tuntui väkisin väännetyltä, eikä sille annettu pohjaa. Tätä mietinkin sitten pitkään elokuvan keson ajan. Loppujen lopuksi kuitenkin varsin hyvin tehty poliittinen jännäri.
-----------
Perhanan opiskelut tekevät mahdottomaksi suurimman osan mielenkiintoisten elokuvien näkemisen. Mm. Babel, WTC, Pan's Labyrinth, Tideland ja moni moni muu menee ohi, mutta toivottavasti edes jotain mielenkiintoista löytyy vielä ensi vlopullekin.
Ja varmaan monille jo selvää, mutta Aki Kaurismäki sai vuoden ohjaaja palkinnon ja Ilkka Matila vuoden tuottaja palkinnon.
), mutta siihen se jääkin.