J
Jussi U. Pellonpää
Guest
Elokuva
Eipä tiennyt yksinhuoltaja Rachel Flynn (Caren Pistorius) mitä tuleman pitää, kun hän kuskaa poikaansa Kylea (Gabriel Bateman) tapansa mukaan myöhässä kouluun. Nainen hermostuu liikennevaloissa ja herättää edessä olevassa autossa istuvan miehen (Russell Crowe) pyhän vihan. Arkiselta tuntuva välikohtaus eskaloituu hetkessä hengenvaaralliseksi jahdiksi, kun psykoottinen raivopää ottaa tehtäväkseen antaa Rachelille opetuksen, jota hän ei koskaan unohda.
Derrick Borten ohjaama ja Carl Ellsworthin (Yölento (2005), Paranoia (2007), Viimeinen talo vasemmalla (2009), Red Dawn (2012)) kirjoittama Rattiraivo (Unhinged) pureutuu trillerin keinoin universaaliin ongelmaan, nimesä mukaisesti rattiraivoon, totaaliseen hermojen menetykseen liikenteessä, joista saadaan esimakua jo rankkaa uutismatskua kierrättävässä alkutekstijaksossa.
Muuten Ellsworthin rustaama kertomus on kuin kevytversio Joel Schumacherin elokuvasta Rankka päivä vuodelta 1993, jossa Michael Douglasin esittämän tasapainottoman keskushenkilön lopullinen kilahtaminen tuottaa kasan ruumiita, samalla kun juonikuvio kierrättää Steven Sapielbergin läpimurtoteosta Kauhun kilometrit (1971), missä niin ikään viaton kanssakulkija joutui tunteettoman psykoopatin jahtaamaksi. Vaikka juttu tuntuu alusta alkaen tutulta, muutama kekseliäs ja kylmäävän kiero käänne pitää tylyksi touhuksi menevän kaahauksen koko ajan liikkeessä.
Rattiraivon voima on Russell Crowen hurjassa roolityössä, jossa turpea ja hikinen antagonisti on kaikessa realistisuudessaan kymmenesti pelottavampi kuin pusikoissa ja ullakoilla lymyilevät maskinaanaamat ja piikkihampaiset hirviöt. Crowen nimetön roolihahmo on kuin nykymaailman alati kasvavan vihan lihaksi tullut ilmentymä, kaiken korventavan kostonhimonsa sokaisema tappokone, jonka raivon jollain tavalla myös ymmärtää. Caren Pistorius klaaraa roolinsa niin ikään ihan kiitettävän hyvin, samaten kuin tämän Kyle-poikaa esittävä Gabriel Bateman. Lähinnä tv:stä tuttu Jimmi Simpson on Maggien paras ystävä Andy.
Yhteenveto
Lopputulemaltaan passelin pituiseksi ja kiukkuisen kireäksi viritetty jännäri. Jos tällaiset väkivaltaiset mättäjäiset muuten nappaa, niin kannattaa piipahtaa katsomossa ihan vain Russell Crowen hurjan muodonmuutoksen ja roolityön vuoksi.
Lue sivustolla...