Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Resident Evil 2: vuosimallia 2019

  • Viestiketjun aloittaja Poistettu jäsen 5945
  • Aloituspäivämäärä
Itsekin jatkoin tätä vuosien jälkeen. Tai itseasiassa aloittelin PS5:llä uudestaan. Hieno peli kyllä ja osaa kyllä olla karmiva :D Alkuperäistä en siis ole koskaan pelannut, joten ihan tuore peli kyseessä itselle. Ja Leonilla siis aloittelin standardilla.
Tää on kyllä loistava peli, ite pelasin viimeisen 2 viikon aikana molemmilla hahmoilla läpi ja 2nd run oli osittain melko erilainen+näkee todellisen lopun. Leonilla siis pelasin eka ja Clairella toinen.
 
Tää on kyllä loistava peli, ite pelasin viimeisen 2 viikon aikana molemmilla hahmoilla läpi ja 2nd run oli osittain melko erilainen+näkee todellisen lopun. Leonilla siis pelasin eka ja Clairella toinen.
Jep näissä ressoissa on joku viehätys että ne haluaa pelata moneen kertaan läpi. Varsinkin tämä on vain niin laadukkaasti tehty, että haluan kokea kaiken tästä.

Poliisiasema on tehty niin hyvin kun paikat yhdistyy toisiinsa ja pulmia on myös mukava ratkoa. Zombit myös ei vain tunnu vaan ovat oikeasti vaarallisia ja pelin edetessä on tullut muitakin vaaroja vastaan. Syke nousee oikeasti kun illalla pelaa tätä kuulokkeiden kanssa :D

Odottelen kyllä innolla nelosen remakea. Sitäkään en ole koskaan oikein pelannut kuin alkua. Kolmonen toki seuraavaksi tämän jälkeen peluuseen ja siinä sama homma. Ei tullut oikein lapsena näitä kauhupelejä pelattua jostain syystä :D
 
Jep näissä ressoissa on joku viehätys että ne haluaa pelata moneen kertaan läpi. Varsinkin tämä on vain niin laadukkaasti tehty, että haluan kokea kaiken tästä.
Aika yksinkertainen se kaava uudelleenpeluulle näissä on. Äkkiseltään heitettynä: gameplay toimii, peli ei kestä ikuisuuksia ja sen voi myös helposti speedrunnata, uudelleenpeluusta saa jotain, esim. näkökulmia tarinaan tai jopa uusia paikkoja, vihuja jne.

Mutta noiden sijaan me saadaan nykyään ihan liikaa jotain yli 100 tuntisia Assassin's Creedejä, joiden jälkeen sitä peliä ei tee mieli vilkaistakaan. Varsinkin koska seuraava osa tai lisärit on jo jonossa.

Ylipäänsä vähän tuntuu että uudelleenpeluuarvoa ei kauheasti edes peleissä ole. Tarinalliset pelit varsinkin on sellaisia että ei se oikein innosta.

Toisaalta vaikka sitten soulsit ja vastaavat (ylipäänsä roolipelit) sisältää sellaista yllin kyllin kun jo pelkästään hahmoja ja pelityylejä on niin monia. Toisaalta sitten niiden pituus saa ainakin minut harkitsemaan pitkään että jaksanko pistää toiset 100 tuntia sisään. Yleensä vastaus on ei. Mutta Resident Evileitä tulee pelattua helposti vähintään sen kaksi kertaa. Yleensä jotain 2-5.
 
Mun oma Resident Evil -historiani on mennyt suunnilleen näitä polkuja: Kasarin lopulla pikaisesti kokeilin RE1 ja RE2 PC-versiota. Tuolloin ylimielisenä PC-herrarotuilijana disautin mm. ovien avaamiseen piilotettuja lataustaukoja ja kankeaa pelattavuutta. Molemmat jäivät ihan alkumetreille. RE4:sen kylämiljööstä olisin kovasti halunnut tykätä Nnirven kehujen myötä, mutta edelleen tankkiohjaus ja paikoin hoopo japanilainen pelisuunnittelu silittivät vastakarvaan ylivoimaisesti. RE5:stakin vähän co-opattiin ja RE7:n VR-versiointi räjäytti kieltämättä tajunnan immersiollaan.

Nyt joulun alennusmyyntien aikana ostin RE2:sen ja 3:sen uusioversiot kuljeksimasta. Demot olivat molemmista ihan lupaavia modernisointeja ja luvatut grafiikkaherkut kiinnostivat. Sain nyt vastikään RE2:sessa Leonin ensimmäisen kierroksen työstettyä maaliin. Ihanhan sen mielellään pelasi, mutta emmä lähtisi 90+ pistetasolle tämän kanssa. Olisiko kuitenkin 4/5 kokemus. Multa selvästi puuttuu ylimääräiset nostalgiapisteet — vai liekö jopa on antinostalgiaa yllämainittujen aiempien kokemusten vuoksi. Edelleen siellä oli hupsua japanilaista melodraamaa ja liian pieni inventaario tuntui itsetarkoitukselliselta pelillistämiseltä. Edestakainen juoksentelu häivytti vaaran tunteen.

Vähän epäilyttää noinko jaksan nuohota samoja lokaatiota vähän eri puzzlein Clairella uuden cutscene-palkinnon perässä. Ehkä menee eläkepäivien backlogiin helpommalla vaikeustasolla — ylikestävät zombit tympivät. B-skenarioihin tuskin kosken myöhemminkään. Jotenkaan mun peliharrastukseen ei oikein istu käytännössä saman pelin pelaaminen kahdesti.

Kyllä mä kuitenkin meinasin vielä RE3:senkin työstää läpi ennen RE8:sen PSVR2-versiota. Lyhyt kesto kuulostaa vain bonukselta!
 
Multa selvästi puuttuu ylimääräiset nostalgiapisteet.
Ei niitä minullakaan ole eikä mitään "japani-pisteitäkään" mutta pidin silti ihan hitosti RE2 remakesta. Samoin seiska ja kasi on loistavia.

Ensimmäinen alkuperäinen RE-pelini oli RE4 ja sekin oli muistaakseni joku remaster/remake. Sen jälkeen pelasin kyllä RE5, mikä oli lähinnä ok ja RE6, joka jäi kesken koska huono.

Mutta nuo ns. hyvät RE-pelit on oikeasti hyviä ilman nostalgiaa tai "japani-pisteitäkin".

Edelleen siellä oli hupsua japanilaista melodraamaa ja liian pieni inventaario tuntui itsetarkoitukselliselta pelillistämiseltä. Edestakainen juoksentelu häivytti vaaran tunteen.
Tuosta toki voi olla (ainakin) kahta eri mieltä mutta minusta se tavaratetris on yksi RE-pelien jutuista. Samoin se, että täytyy hallita sitä mitä on mukana ja mitä ei ja senkin kautta vähentää juoksemista.

Ja vaikka se osaltaan on pelillistämistä niin enemmän kai sen on olla osa sitä selviytymistä. Eli ei ole kaikki aseet ja muut aina mukana kun ei mahdu.

Vähän epäilyttää noinko jaksan nuohota samoja lokaatiota vähän eri puzzlein Clairella uuden cutscene-palkinnon perässä.
En muista oliko ne tosiaan lopulta mitään kauhean erikoisia mutta ainakin joissain peleissä niistä tulee se tunne että kannattaa. Minulle tosin on riittänyt RE2 remaken kanssa ihan sekin että se on niin viihdyttävää pelattavaa.

Ehkä menee eläkepäivien backlogiin helpommalla vaikeustasolla — ylikestävät zombit tympivät. B-skenarioihin tuskin kosken myöhemminkään. Jotenkaan mun peliharrastukseen ei oikein istu käytännössä saman pelin pelaaminen kahdesti.
Pitkälti sama, sillä hyvin harvoin pelaan pelejä uusiksi. RE-pelit on kuitenkin ilahduttava poikkeus. Muitakin on, kuten vaikkapa Dishonoredit, mitä nyt äkkiä tulee mieleen. Nekin hyvin nopeasti läpäistävissä olevia pelejä.

Kyllä mä kuitenkin meinasin vielä RE3:senkin työstää läpi ennen RE8:sen PSVR2-versiota. Lyhyt kesto kuulostaa vain bonukselta!
Pelien lyhyt kesto on tosiaan nykyisin pitkälti plussaa. Toisaalta niiltä ehkä odottaa sitten myös jonkinlaista uudelleenpeluuarvoa tai syytä eri tavalla kuin 100 tuntisilta teoksilta.
 
Tuo myös kun pelissä ei näy kokoajan joku HUD niin tekee pelistä jotenkin kiinnostavamman. Ettei kokoajan pidetä kädestä kiinni että mitä tehdä, vaan täytyy miettiä itse strategian. Mukavaa vaihtelua että vähän aivojakin pitää käyttää, vaikkei pulmat ole nyt niin hankalia lopulta. Inventaariotetris on myös jotenkin viehättävää.

Pidän myös pelin kartasta että näyttää onko jossain vielä itemiä, vaikka se onkin vähän ristiriidassa tuon kanssa ettei peli opasta.

Voisin sanoa että parhaita pelejä ikinä vaikka mä pääsin pelin sisälle vasta näin myöhään. Olen toki vitosta pelannut kaverin kanssa, mutta ei sitä voi oikein verrata tähän.
 
Ylös Bottom