Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Retrospektiivi - pelataan vanhat pelit nykypäivän pelaajan silmin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Dragonfly
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
S.T.A.L.K.E.R: Shadow of Chernobyl. ~10h easy taso.

Tulipa suhaistua peli läpi ja suurimmaksi osaksi nautin siitä, mutta sarjan ensimmäinen peli jättää pelattavuus puolella vähän kylmäksi verrattuna myöhempiin peleihin. Tämä on siis vanilla kokemus pelistä.

Puutteet

-Nukkuminen
-Armorin/aseiden korjaus
-Armoreiden/aseiden päivitys
-Emissionit

Tehty paremmin myöhemmissä peleissä

-Artifakti metsästys on aika kehnonlaista kun ne vaan on siellä maailmassa eikä niitä etsitä mittarin avulla
-Aseiden kustomointi on aika simppeliä ja osat harvinaisia


Grafiikat on nykypäivänä vanhahtavat mutta ei rumat. Äänipuoli kyllä toimii edelleen, mielestäni Stalker sarjan enkku ääninäyttely on parempaa kuin samanhenkisessä Metro sarjassa.

Peli on yllättävän putkimainen kokemus verratuna CoP ja varsinkin Stalker 2. Alueet ei mitään jättimäisiä ole ja niissä saa edestakas matkustella paljon varsinkin jos tekee sivutehtäviä paljon. Itseltä jäi sivutehtävät aika vähiin ja tarkoitus oli mennä katsomaan voiko niitä tehdä myöhemmin mutta huomasin yhtäkkiä olevani vaan matkalla kohti pohjoista niin ajattelin että antaa olla.

Se mikä ensimmäisessä Stalkerissa toimii tosi hyvin on sen tunnelma mitä ei kovin moni peli saavuta. Laboratoriot ja bunkkerit on aika kuumottavia paikkoja ja pidin siitä miten Bloodsuckerit pidettiin harvinaisina kohtaamisina ja aina kun niihin törmäsi se tuntui tarkoitukselliselta. Toisin kun Stalker 2 missä niihin törmää lähes yhtä usein kun perus koiriin. Myöskin sen hahmot ja tarinat on tosi mielenkiintoisia. Pelissä ei paljon cutsceneja ole vaan dialogia ja lorea jolla maailman tapahtumia avataan pelaajalle. Myöskin taistelut ihmisiä vastaan on kutkuttavia kun henki lähtee herkästi.

Mielestäni vanilla kokemuksena Stalker SoC on liian vanhentunut ja siitä puuttuu paljon ominaisuuksia myöhemmistä peleistä. Tiedän että siihen on massiivisia modeja jolla sen saa tuntumaan paljon enemmän nykypäivän peliltä, mutta se täytyy kokea myöhemmin.

Seuraavaksi työnalle Clear Sky jota kaikki vihaavat ja aion ottaa selvää miksi. On myös sarjan faneja jotka pitää sitä parhaana osana joten mielenkiintoista nähdä mikä siitä tekee niin vihatun. Se on myös peli joka toi sarjaan suurimman osan mainitsemistani puutteista ja myöhemmin niitä on vain viilattu.

Suosittelen kyllä kaikille kokemaan pelin jotta voi nähdä mistä se kaikki alkoi ja sen loistavan tunnelmallisen maailman. Ei Stalker SoC huono peli ole, se vaan on vanhentunut vanilla kokemuksena.
 
Max payne (series x)

Tämä on kyllä niin aikansa tuotos ja jos tässä ei olisi vapaata tallennusta niin olisi tullut huudettua ja kirottua kunnolla.
Melkein alusta asti peli rakastaa laittaa haulikolla aseistautuneita vihuja kulmien taa piiloon ja jopa helpoimmalla yks osuma vie melkein puolet kestävyydestä.
Tai sitten joku ampuu sua välittömästi kun avaat oven joten aika äkkiä oppi tönäisemään oven auki ja äkkiä pois edestä.
Sitten aletaan heittämään kranaatteja kun menet kapeaan käytävään ja nuo on täysin skriptattuja kohtia joissa ei edes ole ruudulla vihollista. Ne naatit vaan lentää jostain.
Jos vihu ehtii heittää kranaatin just kun teet sen hidastus loikan niin voit ladata tallennuksen sillä max ei ehdi nousemaan lattiasta tarpeeksi nopeasti ennen kuin se naatti räjähtää ja niissä on todella iso vaikutusalue. Samaa ei voi sanoa sun heittämistä kranaateista.

Siis peli on niin täynnä aivan epäreilua paskaa, että tallensin joka taistelun jälkeen.
PS2 versio ei muistaakseni tarjoa vapaata tallennusta ja sen mä pelasin joskus silloin varmaan 2001 läpi eikä ihme ettei mulla ole siitä yhtäkään hyvää muistoa.

Tässä on myös teknisiä ongelmia, mutta en tiedä johtuuko ne taaksepäin yhteensopivuudesta vai onko ne myös ihan orkkis boxilla.
Ensinnäkin tässä on varmaan kovimmat askel äänet mitä olen missään pelissä kuullut riippumatta siitä mitä jalkojen alla on. Se käytännössä peittää kaikki muut äänet alleen.
Jos ulkona vaikka tuulee tai on joku muu ääniefekti niin et kuule yhtään mitä max sanoo.
Kävellessä täytyy kääntää tattia just eikä melkein suoraan sillä pienikin sivuttaisliike saa maxin kulkemaan viistoon ja varsinkin niissä painajais osioissa tuo tuottaa ongelmia.
Tähdätessä tähtäin liikkuu normaalisti vain suoraan sivulle tai pystysuunnassa ja kaikki siltä väliltä saa tähtäimen liikkumaan hitaanpaa mitä vaikka codissa minimi senssillä.
Nämä voi johtua ohjaimestakin sillä mulla teki ps2:n turok tähtäyksen kanssa ihan samaa kun pelasin dual shock 4:n kanssa, mutta orkkis ohjaimella ei.

Muuten peli on 4k/60 ja näyttää ihan kivalta.
Kätevästi startin painallus avaa pause valikon ja valinta on valmiiksi quick save valinnan kohdalla ja tallennus tapahtuu välittömästi joten sitä on sentään vaivaton käyttää ja pelissä on jopa kaks quick save slottia ja peli korvaa aina sen vanhemman joten tässä ei voi myöskään vahingossa tallentaa itseään kuolema looppiin.
 
pelle sanoi:
Max payne (series x)

Tämä on kyllä niin aikansa tuotos ja jos tässä ei olisi vapaata tallennusta niin olisi tullut huudettua ja kirottua kunnolla.
Melkein alusta asti peli rakastaa laittaa haulikolla aseistautuneita vihuja kulmien taa piiloon ja jopa helpoimmalla yks osuma vie melkein puolet kestävyydestä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Onhan tuo vähän tylsää ja tympeää mutta tuon kautta ainakin ajettiin siihen pelityyliin että joka nurkan taakse mentiin bullettimellä. Koin että tämä oli se oikea ja ainoa tapa edes pelata koko peliä. Jatkuvaa bullettime-hyppelyä nurkkien taakse. :D

Jännä muuten miten tuollaista "souls-pelisuunnittelua" löytää monista peleistä. Tarkoitan siis sitä että vihuja laitetaan kettumaisiin paikkoihin väijymään. Viimeksi hoksasin että alkuperäinen Tomb Raider oli täynnä tuollaista.

Ja joo, eihän tuo tietysti mikään soulsin keksimä juttu ole mutta minulle se on sen kautta kaikista ikonisin. Siinä se myös jotenkin silti tuntuu täysin hyvältä ratkaisulta ja vaikuttaa siihen miten peliä pelaa. Samaa en sanoisi monesta muusta pelistä, joissa tuollainen tuntuu vain huonolta suunnittelulta. Toisaalta ymmärrän kyllä jos joku ajattelee että tuo on yhtä tympeää missä tahansa. Minulle taas soulsit on soulsia juuri tuollaisten ratkaisujen takia ja jos tynnyreiden, ovien ja nurkkien takana ei tasaisesti olisi vihu miekka ojossa, ei se olisi enää soulsia.
 
S.T.A.L.K.E.R: Clear Sky 12h easy taso.

Peli pelattuna tälläkin kertaa fanien kasaamalla Sky Reclamation Project (SRP) patchilla joka korjaa tuhottomasti asioita hyvin bugisesta pelistä, joka oli silti buginen. Tällä kertaa pistin myös grafiikka ehostuksia joka teki pelistä paljon hienomman mutta se pyöri todella heikosti paikoitellen.

Isoimpana uutuutena CS tarjoaa faction war ominaisuuden missä saat valita puolen johon liityt ja tehdä heille tehtäviä. Itse valitsin Lonersit koska sitä suositeltiin ensimmäiselle pelikerralle ja sen tehtävä olikin helppo ja palkinnoksi saa todella hyvän armorin, todella hyvän artifactin ja parhaan detectorin (CS tuo artifact metsästyksen ensimmäistä kertaa). Eli helpottaa peliä paljon.

Faction Wars siis antaa sinulle bonus objectiveja kartalle joita suorittamalla valitsemasi joukko valtaa alueita ja
näinollen muuttaa taspainoa zonella eri joukkojen välillä. Ihan mielenkiintoinen idea mutta toteutus aika buginen. Myöskin todella ärsyttävästi kokoajan tulee viestejä faction leaderiltä kun tasapaino zonella vaihtuu, "hyvää työtä joukkomme saivat tämän ja tämän alueen haltuunsa" 5 min myöhemmin "Joukkomme menettivät alueen ja vihollinen hallitse aluetta" ja tätä jatkui koko pelin läpi. Suurimmaksi osaksi pystyin kyllä olemaan välittämättä viesteistä sen jälkeen kun olin saanut faction pää tehtävät tehtyä mutta välillä niitä viestejä tuli kesken keskusteluiden päätarinassa ja päällekkäin puhuivat sitten ja oli aika vaikeaa seurata jutustelua. Toki ne siinä ruudulla yleensä lukee joten jälkeenpäin voi lukea siitä mutta joitain puheita ei ole tekstitetty ja niitä oli sitten vaikeuksia kuunnella. Faction Wars myös vaikuttaa siihen millainen kokemuksesi pelin kanssa on. Nimittäin valitsemasi puoli kun vaikuttaa kuka on vihollisesi niin jos esim. jos valitset Lonersit olet kaveri tai neutraali kaikkien muiden kanssa paitsi banditit. Mutta koska Freedom ja Duty vihaavat toisiaan niin jos valitset niistä jomman kumman toinen tiimi on sitten vihollisesi. En tiedä voiko välejä korjata liittymällä johonkin toiseen liittoumaan mutta Faction Wars voi suuresti vaikuttaa siihen kuinka vaikea tai helppo pelisi on. Vaihtoehtoisesti voit olla liittymättä mihinkään ja vain antaa heidän selvitellä asiansa keskenään.

On myös sellaisia random tehtäviä ympäri karttaa jotka sapawnaa välillä ja ne on aina tasan sama tehtävä samassa kohtaa, puolusta tätä aluetta tai tapa viholliset tässä pisteessä. Nekin rupesin vaan ohittelemaan kun jaksanut enää kymmenettä kertaa samaa asiaa tehdä. Niistä sai myös palkinnon joka piti käydä aina hakemassa sen factionin päämajasta kenen tehtävä sattui olemaankaan joten joutui seilaamaan edestakas kartalla hakiessa nämä palkinnot, sen takia kannattaa odottaa etää niitä kertyy vähän isompi läjä joten ei tarvi joka tehtävän jälkeen käydä hakemassa.

Peli oli myös paljon helpompi kuin SoC ja jo parin tunnin jälkeen oli iso kasa ruokaa ja lääkkeitä mukana eikä näinollen selviytyminen ollut koskaan vaikeaa. Vasta ihan loppupuolen jälleen kerran kamalat putki osuudet tarjosivat vihollisia jotka tekevät tuhoa paljon ja sai olla varovainen edetessään.

Ensimmäisessä pelissä valitin kun siitä puuttu armoreiden/aseiden päivitykst ja korjausket ja nyt ne oli mukana ja tuovat mukavasti syvyyttä peliin lisää. Emissionit myös oli mukana mutta törmäsin niihin vain kahdessa kartassa ja ne spawnas aina kun menit siihen karttaan, vaikka oli juuri ollut Emission ja siirryit toiseen karttaan ja sitten takas siihen missä on Emission niin se tulee joka kerta uudestaan heti. Ne on myös pakko odottaa koska et voi siirtyä karttoje välillä silloin kun on Emission hälytys päällä.

Tarina oli ihan ok ja koska tämä tapahtuu ennen SoC peliä niin sait nähdä tapahtumia mitkä johti tilanteeseen joka on sitten SoC:a pelatessa.

Hyvä peli CS on ainakin suurinosa bugeista korjattuna SRP avulla mutta sanoisin silti että ehkä hivenen enemmän nautin ensimmäisestä osasta sen puutteista huolimatta. CS:ssa on liikaa bugeja, Faction Wars on paperilla hyvä idea mutta ei toimi niin hyvin pelissä. ja koska 90% kartasta on sama kuin ensimmäisessä osassa se uutuuden viehätys on poissa.

Seuraavaksi sitten oma suosikki Call of Pripyat joka nostaa pelisarjan pelattavuuden ihan eri tasolla kuin kahdessa ensimmäisessä osassa.
 
Max Payne 2 (series x)

Paljon parempi mitä eka sillä sitä tähtäys ongelmaa ei ole, kaikenlaista trial & error suunnittelua on vähemmän ja audiokin on tasapainossa eikä Maxilla ole enää maailman kovimmat askel äänet.

Mukana kyllä on edelleen asioita joita kukaan ei varmaan kaivannut kuten palava rakennus jossa paikat räjähtelee ja voit kuolla siihen kun seinä kaatuu päälle ilman varoitusta. Ykkösessä oli jo samanlainen kohta eikä kukaan tykännyt siitä silloinkaan.
Myös tässä on pari painajais osiota ja nekin on paljon parempia mitä ykkösessä, mutta niissä on varmaan vahvin motion blur efekti mitä olen koskaan nähnyt enkä ihmettele jos jollekkin tulee tuosta jo pahoinvointia.

Tähtäyksessä on myös oma ongelmansa sillä vaikka se nyt liikkuu samaa vauhtia joka suuntaan niin se perus nopeus on liian hidas kun vaan haluaa kääntyä ympäri eikä nopeutta voi säätää.
Peli kyllä tarjoaa nopeamman moodin joka vakiona aktivoidaan pitämällä oikeaa tattia pohjassa samalla kun kääntää sitä joka on aivan käyttökelvoton ratkaisu, mutta onneksi napit voi vapaasti määrittää joten laitoin sen LB napin taakse. Tuon kanssa vauhti taas on niin nopea, että sillä kyllä kääntyy nopeasti ympäri, mutta ei sen kanssa mihinkään osu.

Varmaan isoin uudistus on bullet time joka täyttyy joka taposta joten voit vaan aktivoida sen, kävellä huoneeseen ja tappaa kaikki.
Max jopa lataa aseet bullet timen aikana vaan pyörähtämällä ympäri ja jos tekee sen perus bullet time syöksyn niin Max osaa edelleen ampua lattialla maatessaan toisin kuin ykkösessä.

Tämän voisi ehkä joskus kuvitella pelaavansa vielä uudestaankin, mutta ei tämäkään mun mielestä mikään ajaton klassikko tai mestariteos ole kuten kaikki netissä sanoo.
 
Far Cry 3 (Series X)

Tätä on vaikea kuvitella niin vanhaksi peliksi, mitä tämä tässä vaiheessa jo on :D Muttajoo, peliä ehkä viitisen tuntia takana. Joskus aikoinaan pelannut tämän PC:llä läpi.

Mitä mietteitä tästä pelistä nykyään? Noh, monen mielestä tämä oli se paras Far Cry ja olen samaa mieltä ainakin osittain. Tästähän kaikki hyvät ideat lähti kehittymään peli peliltä. Vaikkakin jäin kaipaamaan Far Cry 2::n sellaista HC menoa. Mutta onhan tätä paljon sulavempi pelata kuin sitä.

Ikävä kyllä kun tässäkin tekee noita Open World asioita, niin puutuminen nopeasti tulee. Aivan liian samankaltaista tekemistä. Enkä muistanut, että pelattava hahmo tässä on jotenkin ärsyttävä. Kuten kaikki sen kaveritkin joita pitää lähteä pelastamaan. Ainoastaan Vaas jää hyvänä hahmona pelistä mieleen nykyäänkin.

Ehkä tämä tulee kuitenkin pelattua läpi ja lisäksi olisi mukava Xboxilla pelata 4 ja 5. Kutonen jääköön viimeiseksi.
 
Viimeksi muokattu:
Viikon starttaa Tales of Graces f:n päivitetty versio:

www.konsolifin.net

Ritarista lordiksi – Asbelin paluu

Tales of Graces on Namco Tales -studion kehittämä ja Namco Bandai Gamesin julkaisema roolipeli, kahdestoista osa suositussa Tales of -pelisarjassa. Se julkaistiin alun perin Wiille vuonna 2009, mutta se tehtiin PS3:lle Tales of Graces f -nimellä vuotta myöhemmin, ja englanniksi se ilmestyi 2012.
www.konsolifin.net www.konsolifin.net
 
Tuli tänään aloitettua se uusi versio doom 2:sta. Siis se nightdiven kex moottorilla pyörivä versio joka tuli viime vuonna ilmaiseksi kaikille jotka oli ne edelliset unitylla tehdyt versiot hankkineet.

Aluksi mun piti vaan kokeilla millainen se on, mutta sitten huomasin, että konsoleillakin voi käyttää hiirtä ja näppistä ja tuli kerralla pelattua 14 kenttää.
Yhteensähän noita on 30 joten vielä on matkaa ja tänään alkoi jo hieman tulemaan ähky kun jotkut kentät on jo niin sokkeloisia ettei meinaa löytää reittiä eteenpäin tai sitten muuten vaan suoranaista trollausta.
Pelihän ehdollistaa alusta asti pelaajan ajattelemaan, että jos oven reunustat on siniset niin siihen tarvitaan sininen avain jne.
No yhdessä kentässä oven reunoilla oli vaan siniset kankaat ja kyllä, se vaati sinisen avaimen, mutta mä en vaan löydä sitä mistään.
No se avain oli oven takana jonka reunoilla oli punaiset kankaat, mutta sepäs ei vaatinutkaan avainta enkä tietenkään ollut edes kokeillut sitä.

Paras uudistus on kuitenkin mahdollisuus ottaa head bobbing pois eli kuva ei enää keinu ärsyttävästi kun liikkuu.
Se oli siistiä silloin kun eka doom julkaistiin, mutta nykyään se on varsin luonnottoman näköistä ja mieluummin katselen täysin tasaista liikkumista.
Myös musiikit on vedetty uusiksi ja voit valita orkkis midi version ja Andrew Hulshultin tekemien versioiden välillä.
Herrahan teki myös osan doom eternalin musiikeista ja nämä uudet versiot tykittää ihan kympillä.



Tuli nopeasti myös testattua olisko myös doom 64:ssa näppis ja hiiri tuki ja olihan siinä ja se myös näytti hemmetin hienolta tämän jälkeen joten täytyy se pelata seuraavaksi ellei täysi kyllästyminen avaimien etsimiseen sokkeloisissa kentissä iske sitä ennen.
 
Doom 2 saatu päätökseen ja lopulta siinä oli onneksi vain ehkä neljä kenttää missä menin katsomaan tubesta mitä ihmettä pitää tehdä.
Yksikin oli sellanen, että sun piti mennä käytävässä seuravalle ovelle, kääntyä ympäri ja mennä juuri edelliseen huoneeseen avautuneesta salaisesta ovesta jotta sait tarvittaman avaimen. Ellen olis katsonut videota niin pyörisin siellä vieläkin.
No nyt on tämäkin pelattu ekaa kertaa läpi ilman koodeja. Aikoinaan kaverin luona tätä pelasin silloin ysärillä ja just kaiken tuollaisen kenttä suunnittelun takia oli idclip aika usein käytössä.
Kyllä ne ykkösen kolme ekaa episodia on edelleen sitä parasta klassista doomia jotka on tullut pelattua ties kuinka monta kertaa läpi eri alustoilla.

Myös doom 64 tuli pelattua jo puoliks läpi ja siinäkin oli pakko turvautua tubeen kohtuu alussa ja pelkäsin, että kentät vaan muuttuu entistä kryptisemmäksi, mutta onneksi tuon jälkeen on tarttenut katsoa vaan kerran mitä pitää tehdä.
Tai no kyllä mä sen olen katsonut miten niihin salaisiin kenttiin pääsee ja saa ne demon keyt jotka taas puolestaan tehostaa unmakeria.
Ei noita kukaan kyllä ilman apuja ole voinut keksiä mitenkään kun esim toiseen salaiseen kenttään pitää vaan juosta korkean pilarin päältä suoraan päin seinää, mutta sepäs onkin vaan valeseinä.

Siitä kyllä miinusta ettei tässä ole värikoodattuja ovia kartassa joten välillä saa hortoilla aika pitkään jotta löytää sen oven mihin just saatu avainkortti sopii.
 
Timesplitters trilogia, PS5 Pro.

Tulipa lähinnä kampanjaa pelailtua joka pelistä sen verran että saa vähän käsitystä miten ne toimii.

Timesplitters

Tässä pelissä on hyvin yksinkertainen kampanja. 9 kenttää joissa tarkoitus on käydä kentässä poimimassa esine ja palata sen jälkeen takaisin alkupisteeseen. Pelasin näistä 4 ja vaikka ihan ok hauskaa oli niin kyllä tämä on aika yksinkertainen peli. Joka kentässä eri teema ja ajanjakso joka piristää menoa kun aseet ja viholliset vaihtuu kokoajan.

Timesplitters 2

Nyt alettiin saamaan vähän rakennetta kampanjaan ja kentissä oli tehtäviä mitä tehdä ja oli kaikennäköisiä erilaisia kenttiä kuten hiivintää, hahmon seurausta, ja tietenkin ammuskelua. Ensimmäinen kenttä tuo todella vahvat James Bond fibat. Muutenkin kampanjan rakenne ja pelin pelattavuus on hyvin Golden Eye tyylistä.

Mikä taas on sekä ensimmäisen että toisen pelin isoin ongelma eli ohjattavuus. Tarkemmin sanottuna aseilla tähtääminen. Näissä kahdessa ekassa pelissä ei ole perinteistä nykypäivän tähtäystä vaan Raren N64 Golden Eye ja Perfect Dark peleistä tuttu systeemi joka on todella hankala nykypäivän peleihin verrattuna ja nopea tähtääminen on aika mahdotonta. Varsinkin kun kursori liikkuu törkeän nopeasti eikä sen nopeutta voi säätää. Tätä pelasin 5/10 kenttää.

Timesplitters 3

Nyt aletaan päästä asian ytimeen. Tämä on kaikinpuolin nykypäivän FPS pelin tyylinen. On jatkuva tarina kentästä toiseen. On kentän aikana tarinaa ja cutscenejä. Pelattavuus on perinteinen kahden tatin FPS pelattavuus ja voit jopa säätää herkkyyttä. Löytyy myös laajakuva tuki.

Tässä on silti ajanjaksosta toiseen hyppimistä mutta nyt se on tarinallisesti järkevää ja ei pelkästään sen takia että joka kentässä olisi eri teema, tarina ja hahmot joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Tämä oli kolmikon paras peli kampanjan osalta mutta edgestä loppui akku.

Tätä pelasin 3/13 kenttää.

Kakkosessa ja kolmosessa on myös challengejä joita suorittaa erikseen tehdyissä kentissä. Kaikissa peleissä on sohva moninpeli jopa 4 pelaajalle ja myös karttaeditori.

Kakkosen ja kolmosen pelaamista kyllä suosittelen kaikille mutta ensimmäinen osa on vähän turhan simppeli että siitä tuskin kovin moni saa kauheasti irti. Jos on PS Plus Premium niin laittakaa testiin.
 
Tänään tuli päätöksen Metro Last Light Redux. Hieman hassusti olen pelannut aiemmin läpi jo Metro Exoduksen mutten koskaan Metro 2033:sta.

Julkaisusta on jo 10v, mutta ei se juuri grafiikoissa näy, ainakaan kun pelasin PC:llä, 1440p resoluutiolla ja DLDSR 4K höystettynä. Mukavat 130 fps takasi sulavuuden.

Pelihän itsessään - ilman Metro brändäystä - ei olisi kovinkaan kummoinen. Spartan vaikeustaso tarjosi haastetta sen verran että muutaman kerran kuolo korjasi, mutta ammuksia riitti hyvin, ja pelasin koko pelin läpi käyttäen ehkä neljää asetta. Perisynnit, eli viemärit ja metrotunnelit olivat tässäkin. Ehkä just Metron maailmaan ne kuuluvatkin, mutta onhan tämä hieman väsyttävää, kun joka toisessa pelissä saa koluta viemäreitä.

Metro kirjojen tai muuten vaan maailman ystävälle, tämä tarjosi ihan kivan, n. 8h matkan, ja ainakin minun kirjoissani lyhempi pituus on vain plussa, en kaipaa 20h fps-maratooneja.

Metro Exodus oli monipuolisempi ja parempi, tämän luokittelisin enempi keskinkertaisuudeksi. Mutta joskus keskinkertaisuuskin menettelee iltapuhteena.
 
Viimeksi muokattu:
m_vierimaa sanoi:
Tänään tuli päätöksen Metro Last Light Redux. Hieman hassusti olen pelannut aiemmin läpi jo Metro Exoduksen mutten koskaan Metro 2033:sta.

Julkaisusta on jo 10v, mutta ei se juuri grafiikoissa näy, ainakaan kun pelasin PC:llä, 1440p resoluutiolla ja DLDSR 4K höystettynä. Mukavat 130 fps takasi sulavuuden.

Pelihän itsessään - ilman Metro brändäystä - ei olisi kovinkaan kummoinen. Spartan vaikeustaso tarjosi haastetta sen verran että muutaman kerran kuolo korjasi, mutta aseita riitti hyvin, ja pelasin koko pelin läpi käyttäen ehkä neljää asetta. Perisynnit, eli viemärit ja metrotunnelit olivat tässäkin. Ehkä just Metron maailmaan ne kuuluvatkin, mutta onhan tämä hieman väsyttävää, kun joka toisessa pelissä saa koluta viemäreitä.

Metro kirjojen tai muuten vaan maailman ystävälle, tämä tarjosi ihan kivan, n. 8h matkan, ja ainakin minun kirjoissani lyhempi pituus on vain plussa, en kaipaa 20h fps-maratooneja.

Metro Exodus oli monipuolisempi ja parempi, tämän luokittelisin enempi keskinkertaisuudeksi. Mutta joskus keskinkertaisuuskin menettelee iltapuhteena.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuo Last Light on ehkä unohdettavin Metroista. Vaikka edelleen ihan mukavalta peli näyttää ja on ok gameplay. Maisemat tosiaan väsyttivät itseenkin tässä eniten, kun pari vuotta sitten pelasin koko trilogian läpi.

Joku ihme sofblokki meinasi myös tulla. Jossain ihme bossi taistelussa ei vain riittänyt ammukset, ja peli tallensi niin kusiseen kohtaa, että piti itse olla kuin juhla mokka, että selviää tunteella ja suurimmaksi osaksi Moukan tuurilla tukalasta tilanteesta.
 
Hulikopteri sanoi:
Tuo Last Light on ehkä unohdettavin Metroista. Vaikka edelleen ihan mukavalta peli näyttää ja on ok gameplay. Maisemat tosiaan väsyttivät itseenkin tässä eniten, kun pari vuotta sitten pelasin koko trilogian läpi.

Joku ihme sofblokki meinasi myös tulla. Jossain ihme bossi taistelussa ei vain riittänyt ammukset, ja peli tallensi niin kusiseen kohtaa, että piti itse olla kuin juhla mokka, että selviää tunteella ja taidolla tukalasta tilanteesta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämä kävi itselläkin pariin otteeseen mielessä kun peli auto-tallensi aika tiuhaan. Mutta aika hyvin noita ammuksia kummiskin sai, ja ostin kaupasta aina lippaat täyteen.
 
m_vierimaa sanoi:
Tämä kävi itselläkin pariin otteeseen mielessä kun peli auto-tallensi aika tiuhaan. Mutta aika hyvin noita ammuksia kummiskin sai, ja ostin kaupasta aina lippaat täyteen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Joo ei se aivan mahdoton koitos ollut. Lähinnä vain nykyään rusinat rasahtaa heti, jos peleissä tulee tuollaista bullshittiä vastaan. Nuorempana ei se haitannut, kun oli aikaa ja enemmän energiaa taistella pelien kömmähdyksiä vastaan.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom