Roolipelit
- Viestiketjun aloittaja Smurffi
- Aloituspäivämäärä
Hero Wars:sia täällä päin pelaillaan aika ahkeraankin tahtiin. Niille jotka eivät tiedä mistä on kyse niin käykää ihmeessä katsomassa:
www.herowars.com
www.herowars.com
P
Pepto
Guest
Cthulhu on päivän sana 
Cthulhu on aika hankala. PJ:n on pakko olla tosi hyvä, että saa pidettyä tunnelmaa yllä. Parhaiten Cthulhu pelottelee kirjoissa.
Itse pidän vähän nopeatempoisemmista ropeista, jossa pääpaino on taulukoiden sijaan eläytymisellä. Entäs te? Ei kai kukaan tunnustaudu Rulemaster-faniksi..?
Itse pidän vähän nopeatempoisemmista ropeista, jossa pääpaino on taulukoiden sijaan eläytymisellä. Entäs te? Ei kai kukaan tunnustaudu Rulemaster-faniksi..?
Nopeatempoinen systeemi... Twilight 2000 on melko nopea. Täytyy vaan omistaa paljo noppia.
Rolemasteria on tullut kuitenki eniten käytettyä.
Peli on sujuvaa ja tunnelmankin voi pitää yllä.
Tunnelmasta tulikin sellanen mieleen, että onko kellään ollut tapana rankaista palaajaa pelissä jos tämä pilaa tunnelman ihan täysin?
Rolemasteria on tullut kuitenki eniten käytettyä.
Peli on sujuvaa ja tunnelmankin voi pitää yllä.
Tunnelmasta tulikin sellanen mieleen, että onko kellään ollut tapana rankaista palaajaa pelissä jos tämä pilaa tunnelman ihan täysin?
Zanis Dust
KonsoliFIN Alumni
Onhan noita tullut pelattua jo yli 10 vuotta. Aloitin joskus pelinjohtajana Cyberpunkissa, josta siirryimme Call of Cthulhuun, jossa olin aluksi myös pj. Siinä sivussa tulikin sitten kokeiltua kaikkea mahdollista aina Paranoiasta Over the Edgeen. Nykyään peluutan pääsääntöisesti Vampirea ja joskus kevennyksenä Star Warsia ja kehittelen jonkin verran hieman omalaatuisempia pelikokemuksia. Pelaajana olen toiminut jo vuosia samassa MERP-porukassa. D&D:tä kokeilin joskus yhden kerran, mutta en oikein lämmennyt ko. pelille.
Joo, onhan tuota kokemusta jonkin verran.
Joo, onhan tuota kokemusta jonkin verran.
Kyllä vaan. Tunnelman pilaamisella tarkoitan nyt useampaakin asiaa:
1. Pelaaja ei keskittynyt peliin, vaan härväsi jotain muuta, kuten luki lehtiä.
2. Pelaaja teki jotain typerää, kuten ampui huvikseen koko tiiminsä.
3. Illan mittaan väsynyt pelaaja menetti kiinnostuksensa pelitapahtumiin ja vaipui koomaan.
Tilanteesta riippuen rangaistuksena oli jonkinlainen epäonnenpotku pelaajan hahmolle tms. Yleisin ja järkevin rangaistus oli kuitenkin pelin keskeyttäminen.
Zanis Dust
KonsoliFIN Alumni
Tunnelmasta tulikin sellanen mieleen, että onko kellään ollut tapana rankaista palaajaa pelissä jos tämä pilaa tunnelman ihan täysin? [/B][/QUOTE]
Joo, onhan tuota tullut tehtyä ja tietynlaisissa porukoissa useinkin. Tosin olen ottanut käyttööni niin raa'an linjan, ettei ole mitään lieviä rangaistuksia, vaan hahmon kuolema - kummasti on pistänyt porukkaa kuriin. Eihän siinä mitään pahaa ole, jos joskus pelleillään, mutta jos siitä alkaa tulla tärkeämpää kuin itse pelistä, niin..
Siitä myös rankaisen armotta, jos joku tekee pelissä jotakin täysin typerää, esim. menee Cthulhussa tutkimaan ilman mitään varusteita tai suunnitelmaa tms. avaamansa haudan alta löytyviä katakombeja jne. Mutta niinhän se on, että tyhmyydestä sakotetaan. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että valmistelet nerokkaan seikkailun, jonka peliporukka kusee tekemällä järjettömiä tekoja. Etenkin kauhupeleissä tulisi porukan tajuta se, että ne asiat joiden kanssa ollaan tekemisissä, ovat yksinkertaisesti hengenvaarallisia.
Joo, onhan tuota tullut tehtyä ja tietynlaisissa porukoissa useinkin. Tosin olen ottanut käyttööni niin raa'an linjan, ettei ole mitään lieviä rangaistuksia, vaan hahmon kuolema - kummasti on pistänyt porukkaa kuriin. Eihän siinä mitään pahaa ole, jos joskus pelleillään, mutta jos siitä alkaa tulla tärkeämpää kuin itse pelistä, niin..
Siitä myös rankaisen armotta, jos joku tekee pelissä jotakin täysin typerää, esim. menee Cthulhussa tutkimaan ilman mitään varusteita tai suunnitelmaa tms. avaamansa haudan alta löytyviä katakombeja jne. Mutta niinhän se on, että tyhmyydestä sakotetaan. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että valmistelet nerokkaan seikkailun, jonka peliporukka kusee tekemällä järjettömiä tekoja. Etenkin kauhupeleissä tulisi porukan tajuta se, että ne asiat joiden kanssa ollaan tekemisissä, ovat yksinkertaisesti hengenvaarallisia.
Pelailen kyllä.
Seitsemän vuoden pelinjohtajan uran aikana on tullut kokeiltua varmasti kymmeniä eri pelejä. Nykyisiä suosikkeja ovat White Wolfin julkaisemat Exalted ja Werewolf, joiden kanssa on tosiaan käyty läpi aika ikimuistoisia tarinoita. Vampire on ollut pari kertaa kokeilussa, mutta se ei ole iskenyt samalla voimalla kuin susihukka-sisarpelinsä. Sen lisäksi ainainen kestosuosikki on kuolematon Warhammer (en tarkoita miniatyyripeliä, vaan ropea), jonka pariin on palattu lukemattomia kertoja.
En ole vajonnut natsimaisiin rangaistuksiin kuten epäonnenpotkuihin tai tappamiseen, enkä suosittele tuollaista käytöstä yhdellekään pelinjohtajalle. Sen sijaan yksinkertaisin, reiluin ja paras keino pelaajien ojennukseen on kokemuspisteiden vähennys. Ja sitten vielä perustelut päälle, miksi kokemusta tuli tällä kertaa niin vähän. Olen tosin joskus erehtynyt peluuttamaan myös äärimmäisen huonolla henkilökemialla varustettuja ryhmiä, jolloin asiallinen keskustelu on ollut mahdottomuus, ja toisinaan tulee kiusaus päästää koko porukasta ilmat pihalle ja lopettaa koko peli siihen paikkaan. Aina kannattaa yrittää keskustella häiriköiden kanssa, ja jos homma ei muuten selviä, niin ääritapauksessa "poistetaan" tympivä pelaaja porukasta.
Tappaminen tai epäonnenpotkut ovat joka tapauksessa todella huonoja ratkaisuja paitsi siksi, että pelaajien luottamus PJ:tä kohtaan laskee ja pelistä jää kaikille huono maku, niin myös siksi, että pelimaailma ei enää vaikutakaan niin uskottavalta paikalta. Pahimmassa tapauksessa porukalle voi kehkeytyä kammottava "Pelaajat VS. Pelinjohtaja"-asenne, mikä on ehkä pahinta mitä voi sattua.
Nerokkaan seikkailun? Onko sellainen seikkailu nerokas, jonka pelaajat ylipäätään voivat kusta tekemällä järjettömiä tekoja?
Tietysti ymmärrän, että pelaajat saattavat tyhmyyksissään tapattaa itsensä tekemällä jotain enemmän tai vähemmän typerää, mikä harmittaa varmasti kaikkia. Minultakin on mennyt jokunen peli pilalle sen takia. Siksipä nykyään varoitan heitä pelin alussa tyyliin "Tämä peli on sitten poikkeuksellisen hengenvaarallinen, joten hyvät ihmiset, ajatelkaa ennen kuin toimitte. Tässä pelissä menettää todella helposti henkensä." Tuo on useimmiten auttanut, sillä siten saa pelaajat mukavasti varpailleen.
Mutta jos ei auta, ja joku aikoo kaikesta huolimatta tehdä ratkaisun, joka merkitsee varmaa kuolemaa (kuten esimerkiksi jos joku menee Cthulhussa availemaan huoletta jokaisen kirotun sarkofagin, jossa lukee isoilla punaisilla kirjaimilla "ÄLÄ AVAA TAI HUKKA SINUT PERII!"), on hyvä idea varoittaa pelaajaa jollakin tavalla. Esimerkiksi kertomalla, että hahmolle tulee "todella bad feeling about this". Tai sitten voi käyttää legendaarista Haluatko miljonääriksi -psyykkausta tyyliin "Oletko nyt... aivan varma että haluat tehdä noin?". (Jälkimmäinen on myös mukava tapa saada pelaajat vapisemaan vaikka todellista vaaraa ei olisikaan.
)Zanis Dust
KonsoliFIN Alumni
Nerokkaan seikkailun? Onko sellainen seikkailu nerokas, jonka pelaajat ylipäätään voivat kusta tekemällä järjettömiä tekoja?
Voi kuule, sitä on tullut nähtyä sellaisia pelaajia viimeisen kymmenen vuoden aikana, ettet uskoisikaan. Mm. kerran Vampiressa loistava seikkailuni kusi heti alussa siihen, kun kaksi porukan pelaajista päätti lähteä täyttämään bloodpooliaan ja keksivätkin nerokkaina, että ryöstävät samalla pienen kaupan. No siitä voi sitten arvata, ettei siinä hyvin käynyt ja minua alkoi siinä määrin ärsyttämään, etten viitsinyt edes teetättää heillä uusia hahmoja, vaan lopetin sen kertaisen pelin siihen. Ja etenkin Cthulhussa pelaajat ovat saaneet päähänsä mitä ihmeellisimpiä päähänpistoja. Se, että seikkailu on nerokas, ei poissulje sitä, että pelaajat käyttäytyvät typerästi.
Voi kuule, sitä on tullut nähtyä sellaisia pelaajia viimeisen kymmenen vuoden aikana, ettet uskoisikaan. Mm. kerran Vampiressa loistava seikkailuni kusi heti alussa siihen, kun kaksi porukan pelaajista päätti lähteä täyttämään bloodpooliaan ja keksivätkin nerokkaina, että ryöstävät samalla pienen kaupan. No siitä voi sitten arvata, ettei siinä hyvin käynyt ja minua alkoi siinä määrin ärsyttämään, etten viitsinyt edes teetättää heillä uusia hahmoja, vaan lopetin sen kertaisen pelin siihen. Ja etenkin Cthulhussa pelaajat ovat saaneet päähänsä mitä ihmeellisimpiä päähänpistoja. Se, että seikkailu on nerokas, ei poissulje sitä, että pelaajat käyttäytyvät typerästi.
Jos porukka alkaa kovasti erkanemaan seikkailun kuvioista ja alkavat esimerkiksi ryöstelemään kauppoja niin eikö se ole helpompi unohtaa se seikkailu ihan kokonaan ja katsoa mihin pelaajat itse johtavat tilanteen. Keski-maassa monesti tullut harrastettua sellaista toimintaa.
Kuolemalla rankasu on jo vähän liian rankka toimenpide. On ikävää tappaa turhan takia hahmo josta pelaaja todella pitää. Itse käytän tällasta "monsterit hyökkää helpommin kimppuun" tyyliä hölmöileviin pelaajiin.
Seikkailuista vielä sen verran, että voi se pelinjohtajakin sotkea kuviot pelissä ja todella pahasti. Itse olin pelaamassa seikkailua, joka oli todella hyvä tunnelmalta ja taisteluita ei ollut laisinkaan. Seikkailua oli ilo pelata. Kunnes loppuksi pelinjohtajan tekemä pääpahis olikin tason 20 vampyyridemoni (tai jotain sellasta). Käytännössä se on melko mahdoton tuhota tuossa rolemaster systeemissä. Tämä aiheutti sen, että meni vähäksi aikaa usko ja toivo koko pelaamiseen. Ei ole mitään järkeä pelata kampanjaa jossa ei voi voittaa...
Kuolemalla rankasu on jo vähän liian rankka toimenpide. On ikävää tappaa turhan takia hahmo josta pelaaja todella pitää. Itse käytän tällasta "monsterit hyökkää helpommin kimppuun" tyyliä hölmöileviin pelaajiin.
Seikkailuista vielä sen verran, että voi se pelinjohtajakin sotkea kuviot pelissä ja todella pahasti. Itse olin pelaamassa seikkailua, joka oli todella hyvä tunnelmalta ja taisteluita ei ollut laisinkaan. Seikkailua oli ilo pelata. Kunnes loppuksi pelinjohtajan tekemä pääpahis olikin tason 20 vampyyridemoni (tai jotain sellasta). Käytännössä se on melko mahdoton tuhota tuossa rolemaster systeemissä. Tämä aiheutti sen, että meni vähäksi aikaa usko ja toivo koko pelaamiseen. Ei ole mitään järkeä pelata kampanjaa jossa ei voi voittaa...
No joo, nuo tapaukset ovat ikäviä jossa pelaaja(t) eivät oikein osaa samaistua pelin tunnelmaan, vaan esim. pelaavat Vampirea kuin se olisi jokin fantasiatoiminta. Typerät pelaajat ovat asia erikseen, ja niitäkin on nähty vähän liikaa. Oletin vain aluksi, että kuuluit niihin pelinjohtajiin, jotka kirjoittavat seikkailunsa vuorosanoja myöten valmiiksi ennen varsinaista peliä, ja ovat sitten sormi suussa kun pelaajat tekevätkin jotain odottamatonta.
Itsekin olen nähnyt monia Vampire-pelejä, jotka ovat, kröhöm, melko kaukana pelin alkuperäisestä ideasta. Esimerkkinä peli, jossa pelaajat saapuivat kaupunkiin, etsivät heti asekaupan, tuhlasivat kaikki "resurssinsa" raskaaseen aseistukseen ja lähtivät porukalla listimään Brujaheja. Juonittelu ja tunnelma? Mitä ne ovat? Itse en ollut mukana tuossa surullisen kuuluisassa "Action Vampires!"-seikkailussa, onneksi.
Sitten on vielä näitä sekoiluksi muuttuneita vähemmän synkeitä kronikoita tyyliin "Kiltti pelinjohtaja, muutetaan jookosta sääntöjä siten että vampyyrit voivat juoda viinaa ja päästä känniin."
Eli typeriä pelaajia on nähty.
Jep, se on viisasta, tosin ei sitä seikkailua ihan kokonaan tarvitse unohtaa. Itse olen oppinut pitämään pelini tarpeeksi avoimina, jotta pelaajat voivat tehdä omat päätöksensä sen suhteen, mitä juonta/johtolankaa lähtevät seuraamaan. Jos joskus käykin niin, että pelaajat eivät tartu mihinkään syöttiin vaan alkavat esimerkiksi ryöstelemään muuten vaan kauppoja, pidän sitä sen merkkinä että peli kyllästyttää heitä. Silloin tiedän epäonnistuneeni pelinjohtajana, ja annan heidän sekoilla jonkin aikaa, mutta pidän huolen että he saavat myös vastata sekoiluistaan pelissä. Jossakin vaiheessa sitten ujutan heidät huomaamatta takaisin tarinan pariin mikäli siltä tuntuu, ja mahdollisesti jopa siten että he eivät edes aluksi tiedä palanneensa siihen samaan tarinaan josta he poikkesivat.
Jos pelaajat eivät ota tarinasta kiinni, tarina ottakoon heidät kiinni!
Zanis Dust
KonsoliFIN Alumni
Joo, kyllä minä aina laitan paljon liikkumavaraa seikkailuihini, koska ei ole mitään järkeä tehdä sellaista seikkailua, jossa jokainen tapahtuma on ennalta määrätty - ei se ole pelaajista kovinkaan hauskaa. Nykyään onneksi ne joita peluutan, tietävät minun ankaran tyylini ja sen vuoksi pysyvät aisoissa, mistä johtuen useimmat pelit ovat viime aikoina sujuneet oikein hyvin.
Ja en minä nyt kaikesta rankaise pelaajia kuolemalla, mutta jos ne tosiaan alkavat kaivamaan verta nenästään, niin sitä ne saavat. Valitettavasti esim. juuri Vampiressa tuntuu olevan monilla peliporukoilla se asenne, että "hei, me ollaan vampyyreja, joten mitä hittoa muka voisi sattua?" Ja sen innoittamana ne menevät tekemään jotakin typerää, unohtaen mm. sen tärkeän masquerade-säännön.
Nykyään kun pelaamme (oli peli mikä tahansa) rajoitan huomattavasti esim. pelaajien asearsenaalia ja kannustan heitä käyttämään aivojaan. On masentavaa, jos olet tehnyt hyvän dekkariseikkailun esim. Cthulhuun ja sitten porukka suurin piirtein vain ampuu tiensä läpi. Itse kun en juurikaan pidä mistään powerplay- tai ego building-peleistä.
Ja on toki totta, että toisinaan pelinjohtajakin voi pilata pelin typerillä ratkaisuilla, eikä sekään ole hyvä asia. Jos pelaajat pelaavat innolla ja ovat mukana pelissä, niin kyllä minä heille aina annan reilun mahdollisuuden asiassa kuin asiassa - sitä paitsi on rasittavaa, jos jokainen pelaaja joutuu tekemään uuden hahmon jokaista pelikertaa varten.