Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Saako olla vaikeata vaiko helppoa?

Chemo

Chemo

Active Member
Niin. Ovatko pelit sinulle äärimmäinen sorminäppäryyshaaste, ja jokainen peli pitää pelata läpi extreme-vaikeustasolla? Vai tykkäätkö mieluummin vain kuljeskella pelin läpi, tehdä jotain aina välillä mutta niin ettei hahmosi missään vaiheessa ole välittömässä hengenvaarassa?

Meikäläisellä kallistuu vähän tuonne helpomman puolelle. Jotain älyjuttuja voisin miettiä vähän kauemminkin, mutta en viitsi takoa päätä seinään jonkun tappelukohtauksen vuoksi. Esimerkiksi ylivaikeat bossit turhauttavat joskus - jos ei kohtuullisella panoksella (pari-kolme yritystä) onnistu, niin tunnustan: cheatti kehiin. Esim. Resident Evil: Code Veronica X:ssä oli lentokoneessa monsteri, jonka ihan hyvällä omallatunnolla lahtasin huijaamalla.
 
Yleensä menen minäki helpoimmalla tasolla läpi ja jonku ajan päästä se unohtuuki kaappiin pöyttymään, mutta eipä siinä mitään. Mää en jaksa hinkata jotain samaa kohtaa montaa kertaa. Vaikka oliski helpoin taso ja juutun johonki kiinni ni pakko myöntää että joskus tulee käytettyjä tsiittejä
 
Mä tykkään vaikeasta mutta loogisesta. Eli jos johonkin puzzleen on havaittavissa jokin järkevä ratkaisu, yritän loppuun asti pähkäillä sen itse.

Mutta jos ei vaan käsitä jotain, tai puuttuu jokin esim.esine jota tarvitaan, niin joutuu kattoo "vähän" läpipeluuohjeita...:rolleyes:

Esim. Silent Hill 3, kaikki hard:illa, rupes menee yli hilseen, kun ei kielitaito riitä kaikkiin hienoimpiin sivistyssanoihin mitä vihjeissä oli.( tai sit oon pahvi:D :D )
 
Kakspiippunen juttu:
Nykyään tulee niin paljon hyviä pelejä, että pitää pelata helpolla vaikeustasolla, jotta jaksaa vetää pelin läpi. Uusi hankinta kun jo häämöttää ostoslistalla. Toisaalta moni loistopeli tempaa niin hyvin mukaansa, omaan maailmaansa, ettei kokemuksen halua loppuvan liian nopeasti (kuten Prince of Persia).

En kyllä jaksa hieroa samaa kohtaa jossain toimintapelissä päivätolkulla, esim loppupomoa. Eri asia on seikkailut, jotka vaatii hiukan pohdintaa ja etenevät hitaasti, voit rauhassa miettiä ratkaisua.

Yleensä päädyn medium-vaikeustasoon, ellei sitten kyseessä ole jokin erityisen helppo tai vaikea peli noin yleiseen tarjontaan verrattuna.
 
silen hillit sun muut kahlaan läi helpoimmlla, niissä kun kiinnostaa vain tuo tarina.
Mutta taas baldurs gate piti jystää oikein viimeistä nurkkaa myöten extremellä kaverin kanssa, jotenka riippuu hyvin paljon pelistä
 
Ehkä tuonne helpompaan kallistuu. Tykkään, että peli on sellanen, että maisemat vaihtuu nopeaa ja uusia asioita tulee kokoajan, eikä sellanen, että peli on juonellisesti lyhyt, mutta niin vaikea, että joka ikistä continue-pointia, yms. kohden saa yrittää kymmenestä ylöspäin kertaa. Kaikkein rasittavinta joissakin peleissä on se, että pelaat jotain hullun vaikeaa kohtaa, joka pitää aina alottaa kaukaa alusta, kun "häviää". Tällaset pelit, kuin r&c2 ovat mielestäni juuri parhaita, jotka ovat itse juonellisen pelin osalta melko helppoja, mutta esim. kyseisessä pelissä skill pointeja saa jahdata vielä pelaamisen jälkeenkin ja aseita kehitellä.

En kyllä liian montaa yritystä jaksa tuhlata, jos jossain pelissä joku kohta tuntuu aivan liian vaikealta. Cheatteja en tosin käytä koskaan.
 
Kyllä haastetta pitää olla - sopivassa määrin, tietenkin. Arvostan haasteita, jotka koettelevat älykkyyttä sorminäppäryyden sijaan.
 
Itse pidän erittäin paljon peleistä joissa on jotain pulmanratkontaa mätkimisen tai räiskimisen lomassa. Pitäähän jotain haastettakin olla. Juuri Silent Hill peleissä jotkut ongelmat vaativat melkoista pähkäilyä, ainakin hard-tasolla (en edes ole vielä kokeillut super-hard tasoa arvoitusten suhteen) Mutta onhan se tietenkin toisinaan mukava tyhjentää pää pelaamalla jotain peliä jossa ei tarvitse ajatella.
 
Normaali vaikeustaso on minun juttuni, mutta tietysti se vähän vaihtelee, joistakin peleistä haluaa enemmän haastetta kuin toisista. Arvostan enemmän kinkkisiä arvoituksia kuin vaikeaa toimintaa mutta pelaamiseni ei kaadu satunnaiseen vaikeaan vastustajaan (yleensä, nyt muistuu mieleen että Vagrant Story ja Syphon Filter 2 olivat vaikeiden loppuvastusten takia kaappissa jonkin aikaa). Joissakin peleissä innostun myös hankkimaan kovankin työn takana olevia ekstroja (esim. Resident Evileissä).

En mielelläni käytä läpipeluuohjeita ensimmäisellä pelikerralla vaan yritän selvitä ongelmista omin voimin. Jos menee kovin monta päivää pähkäillessä niin onhan se sitten annettava periksi ja käytävä etsimässä apua. Esim. Silent Hill 3:n arvoitukset hardilla olivat vähän turhan hankalia, luonnontieteilijän aivoni eivät millään kyenneet näkemään vivahde-eroja Shakespearen tragedioiden välillä kun niissä kaikissa vaan juonitellaan ja kuollaan... :) Aikamoinen ero edellisten osien välillä joiden arvoitukset eivät tuottaneet ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.
 
Itse pidän vaikeasta. Helppo kyllästyttää, mutta mahdoton raivostuttaa, paras on siis niiden kultainen keskitie. Tosin, nykyään on kyllä todella vaikeaa löytää peliä, joka olisi "mahdottoman vaikea", kun taas ennen oli vaikea löytää helppoja - lue: n.10 vuotta sitten.

Tällaiset aiheet kannattaisi kyllä ennemmin laittaa yleiselle pelikeskustelualueelle, jotta saataisiin enemmän näkemyksiä asiasta. Siispä siirretty.
 
Pelit ovat nykyään mielestäni vähän turhan helppoja... paras esimerkki tästä on mielestäni uusin Zelda, Wind Waker. Wind Wakerin pääsin läpi helposti, kuolematta kertaakaan. En ennen WW:tä ollut päässyt mitään Zeldaa läpi kuolematta ensimmäisellä pelikerralla.

Onneksi myös mukavan haastavia pelejä löytyy yhä.:)
 
Riippuu pelistä. Hyvän tunnelman saamiseksi on hyvä käyttää helpointa tasoa. Eihän vihollisiin ole kiva kuluttaa lipas per äijä, eihän??
 
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Unreal-Hawk
Itse pidän vaikeasta. Helppo kyllästyttää, mutta mahdoton raivostuttaa, paras on siis niiden kultainen keskitie. Tosin, nykyään on kyllä todella vaikeaa löytää peliä, joka olisi "mahdottoman vaikea", kun taas ennen oli vaikea löytää helppoja - lue: n.10 vuotta sitten.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jep, liian helposta pelistä ei saa minkäänlaista tyydytystä kun sen pelaa läpi, mutta liian vaikeisiin peleihin palaa nakki varsinkin jos vaikeus tulee toistamisesta, hankalista kontrolleista jne (gun valkyrie, anyone?)
 
Pulmalliset haasteet ovat miellyttävempiä, kuin sormirääkit.
Tällä hetkellä olen jumiutunut Tony Hawk's UG:ssä todelliseen sormihelvettiin, josta en ole päässyt lähellekään loppua vaikka yrityskertoja on jo varmana noin. 50. Todellakin turhauttavaa.
Metroid primen loppuvastus on kans vielä selvittämättä, vaikka pari kertaa olen lähes saanut sen tapettua. Tällä kertaa ylipitkä loppuvastus ei saa minua kovinkaan montaa kertaa peräkkäin tarttumaan ohjaimeen. Turhauttava vastus.

Koodeja en käytä, sen verran kunnianhimoa minulla on, että haluan selvittää sen ilman kepulikonsteja. Apua olen kysynyt täältäkin parikertaa, mutta sitä ennen on kyllä pitänyt olla yrityksiä niin useita, että on jo turhautunut. Yleensä pyydän pikku vihjettä, enkä suoranaista toiminta ohjetta.
Joskus etsin netistä läpipeluuohjeet ja etsin sieltä kohdan jossa olen jumissa. Huonon englanninkielentaidon takia suosin silloin englanninkielisiä ohjeita, siitä tulee pikku haaste, kun yrittää tulkita ohjeita. Toisaalta suomenkielisiä ohjeita ei taida paljoa löytyä.

Totta on, että pelit olivat ennen vaikeampia. Osa syynä tosin saattoi olla, se että esim. 8-bittisellä Nintendolla vain harvasssa pelissä oli tallennus mahdollisuus, jolloin pelin joutui aina aloittamaan alusta. Silloin lisääntyi jännitys, kun pääsi uuteen tuntemattomaan paikkaan pitkän pelisession jälkeen. Tälloin jännityksen lisäännyttyä kädet alkoivat hikoamaan ja todennäköisyys virheeseen oli suuri, josta seurauksena saattoi olla pelin päättyminen ja sen aloittaminen jälleen alusta. Jokin outo voima sai kuitenkin aina tarttumaan peliin yhä uudelleen ja uudelleen, vaikka suuri osa pelin kentistä oli jo koettu useita kertoja ja ne muisti jo ulkoa.
 
Onko kukaan muu pelannut peliä niumeltä 11th Hour(kylläkin tietokoneelle, mutta sopii tähän aiheeseen)? Siinä on kyllä niin käsittämättömän vaikea ongelmanratkaisupeli että huh huijaa. Itse kun pelasin niin järki lähti johonkin muualle parin ensimmäisen pulman aikana.
 
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Vagrant
Onko kukaan muu pelannut peliä niumeltä 11th Hour(kylläkin tietokoneelle, mutta sopii tähän aiheeseen)? Siinä on kyllä niin käsittämättömän vaikea ongelmanratkaisupeli että huh huijaa. Itse kun pelasin niin järki lähti johonkin muualle parin ensimmäisen pulman aikana.
Klikkaa laajentaaksesi...

Olen muuten eri mieltä. 11th Hour ei ole lainkaan hankala peli, lähinnä hyvin tylsä kuten edeltäjänsä 7th Guest...
 
No jos niin sanot, mutta ainakaan itse en oikein päässyt niistä ongelmista perille. Jo se ensimmäinen shakkitehtävä oli sellainen että meni juuri ja juuri läpi. Toisessa huoneessa oleva kirjojen järjestely tehtävä sitävastoin oli helppo kuin mikä. Ovathan ne tehtävät loppujen lopuksi helppoja, mutta kun sitä alkaa pähkäilemään liikaa niin siitä ei tule yhtään mittään(ainakaan minulla). ja tosiasiahan se on ettei 11th Hourissa ole loppujen lopuksi lainkaan pelattavaa ja se on todella tylsä.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom