Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Sable

Ei Sable kyllä Icoa lainaa, eikä oikein Shadow of the Colossustakaan. Oikeastaan ainoa yhteys näihin on minimalistinen tarinankerronta. Sablessa ei taistella, ei jahdata isoja hirviöitä, eikä pelasteta tyttöä. Pelien toteutus ja ideat eroavat aika radikaalisti toisistaan. Joku voisi sanoa, että hahmon kiipeily lainataan Shadow of the Colossuksesta, mutta kyllä sekin enemmän lainataan Zelda BotW:sta, kun voi kiipeillä ihan missä vaan ja mistä vaan staminan puitteissa.

Journey on jo sitten lähempänä samaa tunnelmassaan, rauhallisuudessaan ja aavikkoisessa ympäristössään, joskin hyvin erilainen kokemus sekin oli verrattuna Sableen.

Ulkoasu on myös jotain ihan muuta. Itseasiassa en muista missään muussa pelissä nähneeni vastaavaa ja jo pelkästään se tuo peliin varsin omintakeisen tunnelman.
 
Ei Sable kyllä Icoa lainaa, eikä oikein Shadow of the Colossustakaan. Oikeastaan ainoa yhteys näihin on minimalistinen tarinankerronta. Sablessa ei taistella, ei jahdata isoja hirviöitä, eikä pelasteta tyttöä. Pelien toteutus ja ideat eroavat aika radikaalisti toisistaan. Joku voisi sanoa, että hahmon kiipeily lainataan Shadow of the Colossuksesta, mutta kyllä sekin enemmän lainataan Zelda BotW:sta, kun voi kiipeillä ihan missä vaan ja mistä vaan staminan puitteissa.

Journey on jo sitten lähempänä samaa tunnelmassaan, rauhallisuudessaan ja aavikkoisessa ympäristössään, joskin hyvin erilainen kokemus sekin oli verrattuna Sableen.

Ulkoasu on myös jotain ihan muuta. Itseasiassa en muista missään muussa pelissä nähneeni vastaavaa ja jo pelkästään se tuo peliin varsin omintakeisen tunnelman.

Aika paljon näen kyllä samaa pelimaailmassa, harvojen rakennusten arkkitehtuurissa sekä hahmojen ulkoasussa.
 
Aika paljon näen kyllä samaa pelimaailmassa, harvojen rakennusten arkkitehtuurissa sekä hahmojen ulkoasussa.
Icon ja Shadow of the Colossuksen olen pelannut läpi PS3:lla HD versioina sen reilu 10 vuotta sitten, joten ei ole ihan tuoreessa muistissa tarkalleen millaista arkkitehtuuria siellä on, mutta pelit ovat tosiaan niin erilaisia melkeinpä kaikessa. No, lukuunottamatta nyt ehkä sitten arkkitehtuuria. :)

Halusin tosiaan ketjuun selventää, ettei kyseessä ole oikeastaan yhtään Icon tai Shadow of the Colossuksen kaltainen pelin. Ei sitten ihmiset lähde peliin ihan väärin odotuksin.

Sable on enemmänkin rauhallisuudessaan Journey, mutta täysin avoimella maailmalla ja Zelda Breath of the Wildin liikkuvuudella.
 
Icon ja Shadow of the Colossuksen olen pelannut läpi PS3:lla HD versioina sen reilu 10 vuotta sitten, joten ei ole ihan tuoreessa muistissa tarkalleen millaista arkkitehtuuria siellä on, mutta pelit ovat tosiaan niin erilaisia melkeinpä kaikessa. No, lukuunottamatta nyt ehkä sitten arkkitehtuuria. :)

Halusin tosiaan ketjuun selventää, ettei kyseessä ole oikeastaan yhtään Icon tai Shadow of the Colossuksen kaltainen pelin. Ei sitten ihmiset lähde peliin ihan väärin odotuksin.

Sable on enemmänkin rauhallisuudessaan Journey, mutta täysin avoimella maailmalla ja Zelda Breath of the Wildin liikkuvuudella.

No minä löydän jostain syystä aika paljonkin samaa, vaikka hevonen on tässä rakettimopo. No eipä näistä tarvitse samaa mieltä olla, jokainen pelatkoon ja muodostakoon omat mielipiteensä :S
 
Mukava että tästä on tullut enemmän keskustelua!

Sen verran tuli tätä kokeiltua, että selvitin aloitusalueen ja tutkin hieman seuraavaa aluetta. Hyvin kaksijakoiset fiilikset tästä. On päivänselvää, että pelintekijät ovat katsoneet Sonyn suuntaan. Sable lainaa enemmän kuin vähän sellaisista teoksista kuin Ico, Shadow of the Colossus sekä Journey. Jopa Zeldaa lainataan äänileikkeitä myöten.
Journey oli minulla se päällimmäinen mikä tuli mieleen. Pelin yksinäinen fiilis sen tekee. Samaa fiilistä on toki myös Shadow of the Colossuksessa, joten kyllä, näen yhteyden siihenkin. Icoa en ole pelannut mutta sekin vaikuttaa "aution maailman"-peliltä, jossa pelihahmot ovat "oman onnensa nojassa" maailmaa vastaan, joten siinä kai on sama yhteys olemassa?

Zeldan äänileikkeitä en äkkiseltään hoksaa mutta tarkoittanet jotain ääniefektiä tietyssä kohtaa? Yhteydet Zeldaan tulee enemmän mielestäni siitä että tässä on "vihellettävä hevonen" ja staminan kanssa kikkailu kiipeämisen kanssa. Ei onneksi kuitenkaan sadetta ja liukkaita pintoja, mistä iso plussa BotW:iin verrattuna.


Se on sekä hyvä että huono asia, kun edellä mainitut teokset nostavat riman silmissäni huikean korkealle, eikä tämä peli valitettavasti yllä lähellekään. Ei se pelistä sentään huonoa tee, mutta tässä alun perusteella muutamia huomiota:
Onneksi itselläni ei ollut samaa ongelmaa. Kuten kirjoitin on yhteys enemmän tunnelmassa kuin pelien muussa samankaltaisuudessa. SotC on minulle "kolossien kaato"-simulaatio eikä Sablessa taida olla edes vihollisia? Ico on ymmärtäni mukaan "saatto"-simulaatio, jossa on myös taistelua tai vihollisten välttelyä tms? Zelda on lähin mutta oikeastaan vain "hevosen" ja kiipeilyn kautta. Ovat mielestäni käytännössä identtiset ja koska en pitänyt BotW:ia niin erikoisena pelinä niin se ei nosta rimaa mihinkään kohdallani :D Sable tuntuu itse asiassa sitä paremmalta syistä, jotka selittelin jo tuonne toisaalle (Deathloopin-ketjuun, koska lähdin rönsyilemään asiasta toiseen).

Journey on tosiaan ehkä se lähin. Tosin se on suoraviivaisempi eikä siinä ole samanlaista vapaan maailman tutkimista.

Sanoisin siis että vaikka yhtäläisyyksiä on näihin kaikkiin, niin ovat silti mielestäni sen verran erilaisia teoksia ideoiltaan että eivät tule verrokeiksi omassa mielessäni.

+ hidastempoinen tutkiminen, tällaisia pelejä ei ole koskaan liikaa
+ maailma vaikuttaa riittävän mielenkiintoiselta.
+ peli näyttää kivalta....
Tuo tutkiminen ja nimenomaan hidastempoisuus on kyllä pelin parhaista jutuista. Ei tule ähkyä että on kauheasti yhtä aikaa jotain tutkittavaa vaan maailma antaa itsestään pienen palan kerrallaan. Samalla se tekee pienistäkin asioista mielenkiintoisia koska niitä asioita on vähemmän. Ulkoasu on erikoinen ja kun siihen totuin niin olen pitänyt sitä jopa tyylikkäänä.

+- pakollinen vertailu esikuvien kanssa.
Ymmärrän jos tällainen tulee ongelmaksi ja kiitän sitä ettei tätä tullut omalla kohdallani :)

-...paitsi silloin kun se ei näytä ja peli nykii ja paukkuu. Minimalistiseksi peliksi peli nykii ja paukkuu ajoittain hämmästyttävästi Series X:llä
Annan ilmeisesti peleille paljon anteeksi vaikka tämänkin seikan olen huomannut. Onhan se vähän outoa mutta ilmeisesti syynä on pieni studio ja koska peli kuitenkin minulle niin kovasti maistuu niin en ole pitänyt merkittävänä seikkana. Eikä onneksi haittaakaan pelaamista vaikka on tosiaan helposti huomattavissa.

- hahmojen tarinat ovat täysin yhdentekeviä. Toimisiko tämä paremmin mykillä/Sims-kieltä käyttävillä hahmoilla? Olisiko ollut parempi jättää tarinan palaset Journeymaisesti ympäristöön, kun kerran muutenkin selvästi lainataan?
Tähän voin yhtyä alun osalta, sillä alussa olin välinpitämättömämpi hahmoja ja tarinaa kohtaan, samoin kerrontatapaa, jossa keskusteluissa on myös kirjamaista(?) kerrontaa keskusteluiden välissä. Aloin kuitenkin pitämään tuostakin kerrontatavasta ja olen alkanut ihan ajatuksella lukemaan mitä näille hahmoille kuuluu. Hienompaa tarinan kerrontaa on kuitenkin itse maailma. Se mitä sieltä löytyy, kertoo jo itsessään erilaisia asioita ja hahmot näitä saattavat avata lisää.

- musiikki ei osu ihan maaliin.
Tämä sitten onkin se isoin mielipideasia. Pelissähän on ylipäänsä tosin vähän musiikkia. Mielestäni se on osuvaa. Tulee mieleen Last of Usin tietynlainen "apokalypsin jälkeen"-musiikki. Sellainen todella vähäeleinen näpyttely. Välillä on toki ihan "oikeaa" musiikkiakin ja olen pitänyt sitä todella sopivana pelin tunnelmaan.

Pelissä haluaa nähdä paljon hyvää, ihan jo esikuviensa vuoksi. Mieluummin otan tällaisia pelejä lisää valikoimaan ainaisten fps- ja kolmannen persoonan räiskintöjen tilalle. Toivoisin jaksavani tämän pelin loppuun, että saisin muodostettua kattavamman mielipiteen tästä. Peli ei varsinaisesti imaise mukaansa, joten nähtäväksi jää miten pelaamisen jatkon kanssa käy.
Minulle kävi niin että en oikeastaan odottanut peliltä mitään vaan lähdin katsomaan että mistä on kyse. Alussa olin epäileväisempi mutta viimeistään kun "tutoriaali-alue" oli läpi, oli peli imaissut mukaansa ja olin todella innoissani tutkimassa maailmaa. Ihan kuten pelin päähahmokin luultavasti oli. Taas näitä pelejä joissa "voi tuntea olevansa Batm... Päähahmo".

Icon ja Shadow of the Colossuksen olen pelannut läpi PS3:lla HD versioina sen reilu 10 vuotta sitten, joten ei ole ihan tuoreessa muistissa tarkalleen millaista arkkitehtuuria siellä on, mutta pelit ovat tosiaan niin erilaisia melkeinpä kaikessa. No, lukuunottamatta nyt ehkä sitten arkkitehtuuria. :)
Fiilis, elikä tunnelma, se yksinäisyys, on minusta se vahvin yhteys. Ehkä muutakin on koska fiilishän taas usein koostuu kaikesta mitä ei aina osaa edes selittää.

Halusin tosiaan ketjuun selventää, ettei kyseessä ole oikeastaan yhtään Icon tai Shadow of the Colossuksen kaltainen pelin. Ei sitten ihmiset lähde peliin ihan väärin odotuksin.
Ehkä Gherbaru ei sitä tarkoittanutkaan mutta lienee silti hyvä tämäkin mainita ettei käy kuten hänelle ja menee osa hohdosta vertailuun? :)

Sable on enemmänkin rauhallisuudessaan Journey, mutta täysin avoimella maailmalla ja Zelda Breath of the Wildin liikkuvuudella.
No tätä tulikin jo itse periaatteessa näköjään kirjoitettua!

Ico oli hyvä tää ei
Kiitos hyvästä perustelusta :D

Saat tietenkin olla tuota mieltä mutta mieluusti kuulisi vähän enemmänkin miksi Sable ei mielestäsi ole hyvä ja minkä vuoksi juuri Ico pitää mainita samassa yhteydessä hyväksi? Koetko nämä samanlaisina peleinä?

Ilman perusteluita on tällainen viesti vähän turhahko :)
 
Sable platinoitu Pleikkarilla!

Sable pelissä eletään jollain aavikkoplaneetalla, josta tulee mieleen Tähtien sodan Tatooine. Sable tyttö lähetetään aikuistumisriitti matkalle, jossa hänen on valittava millaista maskia aikoo pitää. Maski myös määrittää ammatinvalinnan. Kaikilla maailman asukkailla on maski.

Tähtien sodasta tulee mieleen myös päähenkilön käyttämä kiituri, joka leijuu hiekkadyynien päällä. Siihen yhtäläisyydet loppuvatkin, sillä peli on täysin väkivallaton. Pelissä saa tutkia laajaa maailmaa ilman että pitää kurkkia olan yli ettei minotaurus survo atrainta persuksiin. Vähän tälläistä peliä olin kaivannutkin ja hurahdin tähän niin että tuli hankittua platina trophy. Trophyjä jaetaan pelissä kuin karkkia, sillä niitä on yhteensä 57.

Valitettavasti peli ei ole teknisesti ihan kunnossa. Pelin nykiminen on välillä niin kamalaa, että en muista edes Switch pelien nykineen näin kauheasti. Pitkällä pelisessiolla koko Pleikka alkaa hyytymään niin että parasta poistua pelistä ja käynnistää pleikka uudestaan. Hyvä että Sonyn insinöörit ovat tehneet käynnistä uudelleen napin Pleikkaan, eikä olla että mikä muka voisi mennä pieleen. Pelikehittäjä sanoi äkseerauksessa, että heidän pitää alkaa tekemään uusia pelejä ja suorituskyky ongelma jää korjaamatta.


Jos peli pyörisi 60 kuvaa sekunnissa, antaisin 5/5. Arvosana nyt: 3/5. Jos vaadit peliltä hyvää ruudunpyöritysnopeutta, voit antaa 1/5.

Omia kuvakaappauksia:
 
Ylös Bottom