Salò: Sodoman 120 päivää (1976)

[Jari Tomppo]

Oma mielipiteeni selvinnee DVD-arvostelusta , mutta mitä mieltä tuosta taideteoksesta ollaan yleisesti?

Tuo kuuluu niihin elokuviin, joita en ihan pian aio katsoa uudestaan. Erikosta on myös se, että kaikinpuolisesta yököttävyydestään huolimatta elokuva on uskomattoman pitkäveteinen.

 

[nallet]

Vastaus: Salò: Sodoman 120 päivää (1976)

Ei kait siitä muuta voi todeta kuin, että elokuva oli huono.
Ei tuommoinen "ällötyskään" jaksa kiinnostaa viittä minuuttia enempää.

Taidettapa tosiaan...

 

[fDiamond]

Vastaus: Salò: Sodoman 120 päivää (1976)

Otan osaa että arvostelija joutui katsomaan tuon elokuvan.... sairas se on.

 

[Sarine]

Vastaus: Salò: Sodoman 120 päivää (1976)

Kuulostaa mielenkiintoiselta, onko saman tyylistä meininkiä kuin Galigulassa?

 

[Jari Tomppo]

Vastaus: Salò: Sodoman 120 päivää (1976)

Salò vs Caligula: Molemmat ovat omalla tavallaan hyvin häiriintyneitä elokuvia. Karrikoidusti sanoen: Salò on sairas elokuva ja Caligula puolestaan elokuva hyvin sairaasta ihmisestä.

Caligulan voisin kuvitella katsovani uudestaan, kun edellisestä vilkaisusta on aikaa kulunut muutama vuosi. Salòa en usko katsovani uudestaan ainakaan kymmeneen vuoteen.

Yhteistä molemmille ovat seksuaaliset perversiot ja niiden yksityiskohtainen esittely.

 

[Tommy Gun]

Vastaus: Salò: Sodoman 120 päivää (1976)

On kyllä kieltämättä tyydytetty jotakin salattuja ja sairaita haluja kun tuota elokuvaa on tehty...
Varsinkin hääparin ateriointi yhdistettynä eräisiin ulosteisiin on... öh, mielenkiintoinen?

 

[Jari Tomppo]

Vastaus: Salò: Sodoman 120 päivää (1976)

Varsinkin hääparin ateriointi yhdistettynä eräisiin ulosteisiin on... öh, mielenkiintoinen?

Se ateriahan koostui todellisuudessa suklaasta ja appelsiinimarmeladista. Kieltämättä näyttää lähikuvissa aika lailla "aidolta tavaralta". :sick:

 

[Jumala]

Vastaus: Salò: Sodoman 120 päivää (1976)

Yksi kaikkien aikojen lempielokuvistani. Elokuvallisesti, kuvaukseltaan ja sisältönsä puhtaudeltaan (no anyway kontrastit!) hieno tekele. Fasismin voima ja valta valkokankaalla sai sydämeni hyrisemään ensikertaa teosta kokiessani. Monet hyvät naurutkin se sai aikaan. DVD oli luonnollisesti pakko ostos, kuten muidenkin itseeni vetoavien teosten kohdalla. DVD:n olen katsellut viimeeksi n. kolme vuotta sitten, joten kohta puoleen voisin fiilistellä teoksen parissa jälleen. Humoristisen vakava teos. Mestariteos.

 

[remform]

Vastaus: Salò: Sodoman 120 päivää (1976)

Löytyy hyllystä ja on tullut katsottua puolisen tusinaa kertaa. Tykkään kyllä elokuvasta kuin hullu puurosta, eikä missään nimessä mielestäni ole pitkäveteinen (okei, omasta mielestäni kaikki Steven Seagal yms. on pitkäveteisiä, että suhteellinenhan tuo käsite on). Kuvaa mielestäni fasismia, ihmisen esineellistämistä ja valtasuhteita mielettömän hyvin. Harmi vain että Pasolinille kävi niin kuin kävi (hakattiin kuoliaaksi) niin varhain, tiedä mitä mestariteoksia menetimmekään.

Ja Caligulaa ei mielestäni kannata hirveästi vertaillakaan Saloon. Se kun oli heikko esitys. Väkivalta ja porno oli siinä niin päälleliimattua (Guccionen - Penthousen perustajan - ansiota tietysti) ettei se palvele kerrontaa ollenkaan. McDowell olis pitäny päästää enemmän irti kuten siinä erinomaisessa alastomassa tanssikohtauksessa sateessa. Siinä oli sitä hulluutta.

 

[petteri]

Vastaus: Salò: Sodoman 120 päivää (1976)

En pysty suosittelemaan Salòn katsomista kenellekään.
ja sitten kuitenkin kaksi tähteä elokuvalle. Miksi näin?

 

[Jari Tomppo]

Vastaus: Salò: Sodoman 120 päivää (1976)

En pysty suosittelemaan Salòn katsomista kenellekään.
ja sitten kuitenkin kaksi tähteä elokuvalle. Miksi näin?

Sieltä ne perustelut löytyvät arvostelusta:

Salò: Sodoman 120 päivää on siis vastenmielistä katsottavaa, mutta onko kyseessä huono elokuva? Ei oikeastaan - elokuva on hienosti kuvattu, lavastuksesta ei moitteen sijaa löydy ja näyttelijät tekevät vatsaakääntävissä rooleissaan hyvää työtä.

 

[Jari Tomppo]

Vastaus: Salò: Sodoman 120 päivää (1976)

Löytyy hyllystä ja on tullut katsottua puolisen tusinaa kertaa. Tykkään kyllä elokuvasta kuin hullu puurosta, eikä missään nimessä mielestäni ole pitkäveteinen (okei, omasta mielestäni kaikki Steven Seagal yms. on pitkäveteisiä, että suhteellinenhan tuo käsite on). Kuvaa mielestäni fasismia, ihmisen esineellistämistä ja valtasuhteita mielettömän hyvin. Harmi vain että Pasolinille kävi niin kuin kävi (hakattiin kuoliaaksi) niin varhain, tiedä mitä mestariteoksia menetimmekään.

No jaa. Pasolinin kohtalo on toki traaginen, mutta uskoisin, että jos hänessä olisi ollut ainesta mestariteoksen ohjaajaksi, olisimme sellaisen saaneet nähtäväksemme.

Tiedän kyllä, että Salòsta on haettu noita kuvaamiasi merkityksiä ja viestejä, mutta kun sama fasisminvastainen viesti on kerrottu sekä kirjallisuudessa, että elokuvissa lukemattomia kertoja. Niin ennen Pasolinia kuin hänen jälkeensäkin. Eihän Saló edes ole kuvaus fasismista, sehän on sanasta sanaan Markiisi de Saden tekstiä, ainoastaan tapahtumapaikka on siirretty fasistiseen Italiaan.

Salò on hyvin sairaan mielen luoma perverssi fantasia, jolle pseudonokkelat analyytikot ovat vuosien varrella luoneet kulttimaineen keksimällä sille vaikka mitä merkityksiä ja viestejä.

Ja Caligulaa ei mielestäni kannata hirveästi vertaillakaan Saloon. Se kun oli heikko esitys. Väkivalta ja porno oli siinä niin päälleliimattua (Guccionen - Penthousen perustajan - ansiota tietysti) ettei se palvele kerrontaa ollenkaan. McDowell olis pitäny päästää enemmän irti kuten siinä erinomaisessa alastomassa tanssikohtauksessa sateessa. Siinä oli sitä hulluutta.

Tästä olen samaa mieltä.

Toisin kuin Salòssa, Caligulassa olisi kuitenkin ollut aineksia erinomaisen toimivaan elokuvaan. Harmi vaan, että Guccione pääsi tunkemaan näppinsä mukaan, ja lopputulos on mitä on. Pitäisi kai hankkia jostakin katsottavaksi Caligulan tunnilla lyhennetty versio, josko se olisi siedettävämpää katsottavaa kuin Suomessakin julkaistu pitkä versio.

 

[Tonppa]

Vastaus: Salò: Sodoman 120 päivää (1976)

Salò on huono elokuva. Järjetön tuotos. Selitykset miten se muka kritisoi tiettyjä ihmisiä on ihan bullshittiä.

 

[Jumala]

Vastaus: Salò: Sodoman 120 päivää (1976)

Salò on huono elokuva. Järjetön tuotos. Selitykset miten se muka kritisoi tiettyjä ihmisiä on ihan bullshittiä.

Taide on taidetta ja jokainen voi sen tulkita, niin kuin tahtoo/osaa/pystyy/jaksaa. Jos ohjaaja halusi kritisoida asioita elokuvansa kautta, niin ehkä hän niin tekikin. Asiat voi nähdä edelleen useilta eri kanteilta.

Ja onko elokuva loistava, huono vai jotakin muuta, on ainoastaan mielipidenäkemys. Itse hehkutan elokuvaa hamaan hautaani asti.

Ja Caligulaan verraten (huom! makuasia) tämä pieksee ko. tekeleen 6-0, vaikkakin kelpo leffa sekin. Ja paljaan pinnan lisäily elokuvaan maistuu itselleni ainakin harasoo. Kunnon sikailua molemmat elokuvat, nam.

 

[Sami Turunen]

Vastaus: Salò: Sodoman 120 päivää (1976)

FF:n hyviin puoliin lukeutuu mm. se seikka, että lukijat voivat itse antaa myös elokuville arvosteluja. Ei siis muuta kuin kirjoittelemaan -> suora linkki

 

[remform]

Vastaus: Salò: Sodoman 120 päivää (1976)

Tiedän kyllä, että Salòsta on haettu noita kuvaamiasi merkityksiä ja viestejä, mutta kun sama fasisminvastainen viesti on kerrottu sekä kirjallisuudessa, että elokuvissa lukemattomia kertoja. Niin ennen Pasolinia kuin hänen jälkeensäkin. Eihän Saló edes ole kuvaus fasismista, sehän on sanasta sanaan Markiisi de Saden tekstiä, ainoastaan tapahtumapaikka on siirretty fasistiseen Italiaan.

Salò on hyvin sairaan mielen luoma perverssi fantasia, jolle pseudonokkelat analyytikot ovat vuosien varrella luoneet kulttimaineen keksimällä sille vaikka mitä merkityksiä ja viestejä.

Tästähän voidaan olla montaa mieltä. Harva elokuva jakaa mielipiteitä niin voimakkaasti kuin Saló, koska se on niin äärimmäisyyksiin asti viety. Harva ~30 vuotta vanha elokuva vielä nykypäivänäkin shokeeraa ihmisiä. Tuota en kuitenkaan allekirjoita että Saló olis pelkkä perverssi fantasia ja kaikki merkitykset/tematiikka pelkästään keksittyä, elokuva kun kumminkin sisältää melko syvällisiä merkityksiä (ainakin omasta mielestäni). Esimerkkinä kohtaus jossa fasistit yllättävät yhden pojista tummaihoisen keittäjän sängystä.

Jos pitää Pasolinin elokuvaa pelkkänä perverssinä fantasiana, niin varmaan on samaa mieltä myös de Saden tekstistä (joka on kyllä vieläkin enemmän äärimmäisyyksiin vietyä sadismia kuin Saló).

 

[juhuri]

Vastaus: Salò: Sodoman 120 päivää (1976)

Joskus on tullut luettu suomeksi käännetty johdanto-osa Saden teoksesta, joten pitihän tämäkin katsoa.

Kohahduttava? No jaa.. ehkä 5 ihmistä tapettiin (ei ihan terminaattori-lukemissa), kidnappauksia, sodomiaa ja alistamista ei mitään mitä ei joka illan tv-tarjonta tarjoa katsojille.. Miehet pukeutuvat naisiksi (real-tv tavaraa..), ulosteiden syömistä (onhan pelkokertoimessa syöty kaikennäköistä ihan oikeasti..)

Ihan hyvä kuvaus oman edun ja mielihyvän äärimmäisestä tavoittelusta. Osoitus miten rahan ja vallan kautta pystyy halutessaan elämään yhteiskunnan normien ulkopuolella (nykypäivänä ei taida riittää edes Michael Jacksonin rahat..)