Mikä on sinulle se tuttu peli, jonka pariin tulee aina vaan palattua. Tiedät millilleen pelin kaikki nyanssit tai ja jos et tiedä, koet suurta tyydytystä uusien paikkojen tai pelitapojen löytämisessä. Sinulle esim. vaihtoehtoisen sisäänkäynnin löytäminen CIA:n päämajaan Splinter Cellissä on lottovoitto. Tai vaihtoehtoisesti se, kun seuraavalla pelikerralla selvität itsesi Resident Evil 4:ssa linnan lukittuun huoneeseen. Vaikka peli ei enää yllätä tai tarjoa haastetta, sinä pelaat sitä edelleen vaikka silmät kiinni ja ole pirun hyvä siinä. Vielä kun pelasit ensimmäisiä kertoja peli tuntui mahdollisesti säälimättömän vaikealta, mutta nyt olet pelissä kuin kotonasi ja voit pelata vapautuneesti ja itsevarmuutta puhkuen. Tämän jälkeen unlockaat ihan kaiken mahdollisen ja aloitat taas alusta. Ja miksi? Ihan vaan siksi, koska siinä on jotain selittämätöntä viehätystä.
Itselleni tuo yllämainittu Splinter Cell -sarja edustaa tätä genreä. Muita vastaavia pelejä ovat olleet Final Fantasy VII sekä Resident Evil 2 ja 4.
Olisi kiinnostavaa tietää, mikäli tällaisille peleille löytyisi yhteinen nimittäjä, ja miksi oikeastaan pelaat pelejä, jotka eivät enää yllätä tai tarjoa haastetta.
Itselleni tuo yllämainittu Splinter Cell -sarja edustaa tätä genreä. Muita vastaavia pelejä ovat olleet Final Fantasy VII sekä Resident Evil 2 ja 4.
Olisi kiinnostavaa tietää, mikäli tällaisille peleille löytyisi yhteinen nimittäjä, ja miksi oikeastaan pelaat pelejä, jotka eivät enää yllätä tai tarjoa haastetta.
