Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Käytät vanhentunutta selainta. Kyseinen selain ei pakosti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
Release Date: October 29, 2004
Studio: Lions Gate Films
Director: James Wan
Screenwriter: Leigh Whannell
Starring: Tobin Bell, Cary Elwes, Danny Glover, Ken Leung, Dina Meyer, Monica Potter, Shawnee Smith, Leigh Whannell
Genre: Thriller
Mielipiteet rajusti jakanut jännäri, jonka traileri ja leffajuliste lupaavat ainakin sopivasti pelkokerrointa ja valuvaa/sahattua goretusta.
Danny Glover. \o/ Mutta siis paljon on kehuttu tuota elokuvaa ja trailerit lupaavat ainakin erittäin piinallista menoa. Toivottavasti asia on myös niin, eikä käy niin kuin yleensä nykyleffoilla.
Traileri nyt ei hirveästi kertonut, mitä nyt visuaalisesti karun tyylikkäästä leffasta näyttäisi olevan kyse, mikä riittää minulle. Säikäytykset tuntui olevan hieman perinteiseen päin, mikä on huono asia. Tuntuisi olevan hieman Cubea yhdistelevä elokuva, vaikkei ihan niin surrealistisessa maailmassa. Menee kuitenkin odotuslistalle yhdessä Machinistin kanssa. Psykologinen trilleri/kauhuttelu on aina tervetullut.
edit: Huvitti trailerin alussa oleva nauru, joka oli suoraan ripattu House of the Dead 2:n pikkupirulta
Vastasiko odotuksia?
Sen mielikuvan, jonka Saw:n traileri, karmiva webbisaitti ja goret posterikuvat olivat luoneet päähäni, ei toteutunut itse elokuvassa. Lopputekstien jälkeen päällimmäisenä kasvoistani paistoi syvä pettymys - oliko se sitten tässä? Tuntui kuin elokuvasta olisi leikattu puolet pois ja veistelty tilalle PG13-versio. Tulin teatteriin katsomaan hyisevää meininkiä, en punaisella väritettyä draamaa.
Elokuvan idea on yksinkertaisuudessaan loistava, mutta toteutuksen suhteen jäädään valitettavasti puolitiehen. Herkullisten alkuasetelmien jälkeen huomaa pian, että elokuvan piiri pyörii varsin pienenä eikä tempaa mukaansa, vaikka kuinka sen perään kurottaisi. Ehkä omat odotukseni olivat liian korkealla ja sen takia niiden kanssa tultiin alas korkealta ja kovaa. Odotin aasialaisista kauhuleffoista tuttua värinää, mutta turhaan. Saw on elokuvana liian veltto eikä nosta adrenaliinitasoa tarpeeksi. Lainaamastaan Sevenistä, Saw jää monen sahanvedon päähän...
Tässä pari sanaa lyhyesti - myöhemmin ehkä juttunakin.
Risut
- Saw on liian lame vastatakseen siihen hypetykseen, jota oli liikkeellä. Kauhu ja gore jäivät valitettavan kauas, eikä paljon odotettu saha ole kuin hetken kuvissa.
- Elokuvan juoni on loppujen lopuksi hyvin yksioikoinen ja suoraviivainen. Kaksi vessaan kahlittua miestä kertoo kellon tikittäessä takaumien kautta taustojaan. He yrittävät selvittää sitä, kuka on kidnappauksen takana ja kuinka selvitä hommasta hengissä. Molemmilla on omat salaisuutensa, jotka avautuvat pikku hiljaa tarinan edetessä. Paljastuksien vyyhti ei ole kuitenkaan tarpeeksi kiehtova, jotta se tempaisi katsojan mukaansa. Lisäksi sivuhahmot (mm. jäljittävä poliisi ja pettynyt vaimo) jäävät todella pinnallisiksi ja heidän olemassaolonsa voi kyseenalaistaa alleviivaten.
- Tarinaa leimaa kliseisyys ja ennalta-arvattavuus. Kun kiinnepisteitä ei synny, myös henkilöhahmojen kohtalot ovat samantekeviä. Alkuasetelmien selvittyä, pettymys nousee päällimmäiseksi - näillä eväilläkö loppuun asti?
- Näyttelijäsuoritukset ovat ailahtelevia. Taso heittelehtii keskinkertaisesta huonoon ja vieläpä samojen henkilöiden suorituksissa. Karakteerit varsin kliseisiä.
- Liikaa plagiointia. Saw muistuttaa rakeenteeltaan hyvin paljon Phone Boothia ja Seveniä - ovela sarjamurhaaja "opettaa" valitsemiaan uhreja arvostamaan elämäänsä ja hänen suunnittelemansa murhaleikit ovat varsin kekseliäästi rakennettu. Tosin "leikkejä" on elokuvassa aivan liian vähän - sehän oli se juttu, joka nimenomaan allekirjoittanuttakin kiinnosti ja teatteriin vei.
- Kaikki toiminta tungettu loppuun. Kun alussa luvataan, välissä lässytetään ja viimeisen 10 minuutin aikana toimitaan, on tarinan tempo erittäin rikkonainen. Paremmalla rytmityksellä olisi saanut paketista toimivamman.
2+/5
Samoin kuin Phone Boothissa, pääpahiksen ääni paljastaa paljon (ettei kyseessä ole oikea palapelimurhaaja ja ettei homma ole vielä ohi).
Mitenkäs Cary Elwes hoitaa tonttinsa. Äijästä en ole paljoa kuullut sitten sen Mel Brooksin "Sankarit Sukkahousuissa" shitin jälkeen. Varmasti tehnyt jotain tässä välilläkin, mutta miten onnistuu tässä leffassa?
Mitenkäs Cary Elwes hoitaa tonttinsa. Äijästä en ole paljoa kuullut sitten sen Mel Brooksin "Sankarit Sukkahousuissa" shitin jälkeen. Varmasti tehnyt jotain tässä välilläkin, mutta miten onnistuu tässä leffassa?
Hänen suorituksensa nimenomaan heittelehtii - alussa tökkii, mutta paranee loppua kohden. Hänen vastaparinsa ketjun päässä on paljon uskottavampi ja etenkin luontevampi. Elwes jotenkin artikuloi alussa liian selkeästi... Lopusta en sanokaan sen enempää, sillä en halua spoilata...
Risut
- Saw on liian lame vastatakseen siihen hypetykseen, jota oli liikkeellä. Kauhu ja gore jäivät valitettavan kauas, eikä paljon odotettu saha ole kuin hetken kuvissa.
Itse en allekirjoita tuota saha-juttua. Siis, ei saha pitkään ollut mukana, mutta miten niin paljon odotettu? "Saw"han tarkoittaa tässä tapauksessa "See"-verbin imperfektiä.
Jees. Tänään kävin Saw'n katsomassa ja kyllähän tämä leffa ihan mukavaa viihdettä oli. Tosin olisin odottanut elokuvan olevan hieman skitsompi (ja gorempi), mutta kyllähän siinä muutamassa kohtaa pulssi nousi ihan kiitettävästi. Ihan mukava pienen budjetin trilleri kyseessä, joka täytti odotukset varsin hyvin. Propsit tekijöille siitä, että 1,2 miljoonalla dollarilla saatiin näinkin tyylikäs ja toimiva elokuva. Taas osoitus siitä, ettei hyviä elokuvia tehdä (pelkällä) rahalla, vaan hyvillä ideoilla ja intohimolla. Kunpa meillä Suomessakin... Rahoittajat...
Saw tuli nähtyä hiljattain ja kyllä kyseessä on ihan pätevä trilleri. Käsikirjoitus nyt hieman lainailee vaikka Phone Boothin astelmaa, mutta ei kovin paljoa. Alkuasetelma on varsin maukas ja elokuvan tunnelmaan pääsee hyvin sisälle. Tosin jos tästä uutta Se7enia koitettiin tehdä, niin siitä jäätiin vielä kauas. Ei tämä mikään puhdas goreiluelokuva ole, eikä sen ole sellainen tarkoitus ollakaan. En tiedä kumpi versio täällä teattereissa pyörii, mutta jos se tuosta vielä "rankemmaksi" menee, niin se voi toimia kumpaan suuntaan tahansa. Trillerinä elokuva on tiivistunnelmainen paketti ja ainakin muutamassa kohdin tunnelma oli sen verran intesiivistä, ettei tuollaista painostusta ole koettu vähään aikaan.
esim. se autotallikohtaus, jossa kaveri hiipii taakse tai sitten tämän valokuvaajan komerokohtaus. sen tiesi, että kaveri on siellä, mutta silti tuli hyvät fibat. Plussaa myös kameran käytöstä tuossa kohtauksessa.
Elokuvassa kyllä oli jonkin verran plot-holeja, mutta kuitenkin sen verran minimaalisia, etteivät ne hyppineet silmille. Kuvauksesta kyllä pitää hiukan valittaa. Itseäni ärsytti suunnattomasti nämä typeränoloiset nopeennukset ja editoinnit, jotka eivät tuonneet sitä intesiteetti (jota niiden oli tarkoitus tuoda) vaan pikemminkin aiheuttivat pääkipua.
Roolisuoritukset olivat keskivertotasoa. Elwes tosin välillä revitteli hieman liikaa, että homma sai jo koomisia piirteitä. Mutta kyllä mies rooliinsa sopi kohtuullisesti. Suurimman vaikutuksen teki kyllä elokuvan käsikirjoittaja Leigh Whannell, joka suorastaan loisti roolissaan. Danny Glover puolestaan tuntui olevan liikaa kiinni Tappava ase -roolissaan. Elokuvan musiikit oli tilanteisiinsa sopivat, mutta etenkin lopetuksessa kuultu kipale miellytti korvia.
Erityisesti plussaa
elokuvan tiukasta lopetuksesta ja sopivasta lopputwististä, jota ei osannut odottaa.
Kyllä tämä luultavasti dvd:lla tulee hankkittua, saa nähdä millainen uusintakatseluarvo paketilla on. Tällaisenaan varsin maukas ja brutaali trilleri, jossa saa puristaa tuolin käsinojia.
Olen Teemun kanssa samaa mieltä, että intensiivisyyden (tjsp) kuvaaminen 10x-nopeudella oli erittäin, erittäin ärsyttävää. Tosin minusta seikkaa huononsi enemmän vielä se päällä pauhaava teknorok (tjsp x 2). Yhdistettynä tuli sellainen: "Ai nyt pitäs olla ahistunut ja pelottava olo?". Ahistuneisuutta ehkä havaitsin, tosin en suinkaan näkemäni takia, vaan kuulemani. Ei sopinut yhtään. Jotenkin hirveellä volyymillä pauhaava musiikki ei minulle aiheuta juurikaan sitä "pelottavuutta" tai "kauhua". Kyllä se lähtee salaisesti hiipivästä musiikista.
Muuten oli kyllä varsin maittava pätkä.
Etenkin loppu oli mahtava, jota en osannut odottaa. Juuri kun olin ajattelemassa, että eihän WC-miesten "pelissä" ole minkäänlaista peliä, kuin aikaisemmissa (Rautalanka: Muutama tunti aikaa juosta piikkilankojen läpi tai kuolet. Kassakaappi: Muutama tunti aikaa löytää salasana tai kuolet. Kypärä: Muutama minuutti/tunti aikaa löytää avain tai kuolet), niin juoni heitti häränpyllyä ja tämä perhettä vankina pitänyt mies ei ollutkaan itse tappaja.
Tosin taisi tuo silti mennä hieman "ohi" alun pelileikkien kokonaisuudessaankin. Jekkunahan oli, että Elwesin perhe kuolee, mutta Elwes jäisi mitä ilmeisemmin eloon (tosin sähkölla olisi voitu tappaa, mutta tätä ei taidettu sanoa). Täten heillä ei ole sellaista "Jos et tee tätä, niin kuolet/jäät loukkuun iäksi". Ja vaikka Elwes olisikin tehnyt tehtävänsä, niin mies ei vissiin olisi päässyt pois kuitenkaan, sillä ovi oli mielestäni ulkoapäin aikaistava. Ellei sitten itse "Saw" olisi noussut tuolloinkin ja aukaissut.
Kyllähän tuo pitää hyllyyn hommata, mutta en kuitenkaan kiiruhtele. Nopeutus/musiikki pistivät omaan silmään/korvaan eniten, ja onnistuivat viemään sen viimeisimmänkin ahdistuneisuuden tunteen pois. Muuten ihan maittava pätkä.
Teemu Uotila sanoi:
esim. se autotallikohtaus, jossa kaveri hiipii taakse tai sitten tämän valokuvaajan komerokohtaus. sen tiesi, että kaveri on siellä, mutta silti tuli hyvät fibat. Plussaa myös kameran käytöstä tuossa kohtauksessa.
Tuo komerokohtaus oli hyvin toteutettu teknisesti ja tunnelmallisesti, siinä olet oikeassa. Sen sijaan tuo autotallikohtaus ei aiheuttanut minkäänlaista reaktiota. Johtunee kenties siitä, että tyypin "kävely"tyyli oli erittäin "japanilaiskauhumainen", jonka on nähnyt (paremmin toteutettuna) aiemminkin. Esimerkkinä toimikoot Ju-On, jossa, yhdessä äänimaailman kanssa, mokoman kaltainen tilanne on paskat housuun laittava kohtaus.
Ihan katseltava elokuva. Juonellisesti melko viihdyttävä, mutta näyttelijäsuoritukset olivat todella B-luokan tasoa.
Ja itseltäni käänteen nautittavuutta lopussa söi se, että maassa makaileva koomapotilas olikin kaiken takana. Kun kävi ilmi, että tämä lekurin perheen kidnappaaja ei tämä criminal mastermind ollutkaan, niin avoin loppu olisi toiminut omasta mielestäni paremmin kuin se, että hra koomapotilas olikin kaiken taustalla. plääh.
Minä taas pidin leffasta todella paljon. Johtuu varmaan siitä että, mitään hypetys hommia/trailereita en ollut nähnyt/kuullut ennen leffaa...
Nuo jännitys kohtaukset kumminkin oli tehty hyvin.
Se kameralla valaistus kohta oli tosi siisti.
Sen äijän nukke kyllä tuotti niin paljon kylmiäväreitä et en meinannu paikalla pysyä.
Loppu oli kyllä melkonen... mut kuoliko se äijä joka lähti hakeen apua ja kuoliko se jätkä joka sinne jäi, jäi vähän epäselväksi...
Teatterista juuri rantauduin ja ihan mukava leffahan Saw oli. Olin jo hieman ehtinyt kuulla tätä "narinaa", joten suurta pettymystä en kokenut. Osasin odottaa, että mistään Sevenin uudelleen keksimisestä ei ole kyse.
Alkuasetelma ja käsikirjoitus muutenkin on erittäin maukasta pureskeltavaa. Ohjaus ja editointi taas olisivat kaivanneet hieman enemmän omaperäisyyttä. Tosin pikkubudjetin elokuvia usein yritetään säväyttää nopeilla leikkauksilla, peitellään rahapulaa. Visuaalisuus toimi suurimmaksi osaksi hyvin, vaikkakin välillä epätoivoinen yritys kovaan synkistelyyn paistoi hieman läpi. Musiikki oli suurimmaksi osaksi rimanalitusta, mutta muuten äänimaailma toimi hyvin. Piinaavimmat kohtaukset vietettiin usein täydessä hiljaisuudessa.
Esimerkiksi Gordonin tyttären herättyä vuoteessaan, oli tulevan odotus kaikessa hiljaisuudessa erittäin piinaavaa.
Tarina kieltämättä hieman poukkoili ja ehkä oltiin yritetty ängetä hieman liikaa muuten niin nerokkaan simppeliin tarinaan. Puolessa välissä elokuvaa tuli kyllä mieleen, että eipä taida ainekset riittää loppuun asti. Kylpyhuone-kohtaukset alkoivat käymään hitusen tylsiksi ja muu kerronta oli muutenkin tuntunut hieman toissijaiselta. Mutta ihan mainio tarinahan siitä kehkeytyi. Loppuratkaisu oli mukavan yllättävä.
Aloin jo pettymään, kun Zep (Zep, Tapp, Sing - kuka näitä nimiä keksii?) "paljastui" murhaajaksi, aivan liian luuseri ollakseen kaiken sen työn takana. Tosin jäi hieman vaivaamaan miten tämä aivopotilas pystyi makaamaan yli seitsemän tuntia paikallaan kylpyhuoneen lattialla - ja vielä nauttimaan esityksestä?
Toiset säikyttelyt toimivat, toiset ehkä eivät. Nukke oli ehdottomasti yksi piinaavimmista ideoista elokuvassa (tosin vieressäni istuvan neidin mielestä ilmestys oli aina huvittava, joten hän päätti pilata kohtaukset naureskelemalla kovaan ääneen). Autohalli-hiiviskely oli myös hemmetin painostava, ja kamera-kohtauskin oli hienosti toteutettu (Rear Window tuli välittömästi mieleen).
+ Alkuasetelma ja käsikirjoitus kokonaisuudessaan.
+ Nukke!
+ Luovat tappomenetelmät.
+ Miltei läpi elokuvan kestävä piinaava tunnelma.
- Leikkaukset, ja muutenkin ohjauksen ajoittainen haparointi.
- Ailahtelevat näyttelijäsuoritukset.
- Musiikki.
- Ehkä liikaa henkilöhahmoja, sekä niiden heikko pohjustaminen.
- Olisi voinut olla paljon synkempi ja ahdistavampi.
- Kanssakatsojat elokuvateatterissa.
Saw on ehdottomasti näppärä ja mainio elokuva, vieläpä pienellä budjetilla. Uutta Seveniä ei kuitenkaan onnistuttu tekemään ja lähes jokainen osa-alue koki elokuvan aikana pieniä notkahduksia. Kaikesta huolimatta katsomisen arvoinen elokuva ja päätyy varmasti jossain vaiheessa DVD-hyllyynkin.
Eipä siinä mitään erikoista kerrottavaa, perussettiä. Sain viereeni parin, joka oli ilmeisesti tyhjentänyt paikallisen karkkikaupan. Miesystävän mielestä oli ilmeisen aiheellista kommentoida koko ajan kankaan tapahtumia ja miettiä suureen ääneen mahdollisia juonenkäänteitä. Naispuolinen henkilö tyytyi vain kikattamaan tasaisin väliajoin, mikä taas oli mielestäni hieman kummallista elokuvassa, jossa rämmitään piikkilankojen lävitse ja sahataan omaa jalkaa irti. Kiitoksia siis heille, ei tarvitse taas vähään aikaan raahautua tuhlaamaan rahojaan teatteriin.
