Peli läpi.
Hellblade Senua’s Sacrifice esitteli meille vuonna 2017 viikinkisoturittaren, joka taisteli Helvetin ja omien päänsisäisten demoniensa läpi rakastettunsa takia. Tarina oli henkilökohtainen, synkkä, täynnä tahdonvoimaa ja kärsimystä. Hellblade 2 jatkaa samoilla linjoilla, vaikka tuntuukin asteen verran maanläheisemmältä, joskaan ei pelistä mystiikkaa tai taruolentoja puutu. Tällä kertaa matka kivikkoisten maisemien läpi käy auttamaan muita ihmisiä. Tämä muuttaa dynamiikkaa ensimmäisestä pelistä, kun keskustelua ei käydä pelkästään Senuan pään sisällä, vaan myös toisten hahmojen kanssa. Eipä sillä, Senuan mielenterveys on edelleen hyvin järkkyneessä tilassa ja tutut äänet kaikuvat vasemmalta ja oikealta. Tarinasta on vaikea sanoa juuri mitään paljastamatta liikaa, mutta olin positiivisesti yllättynyt kuinka se nivoutui yhteen. Kuinka aluksi pelaajalle esitellyn tarinan alta löytyi jotain vähän syvällisempää ja henkilökohtaisempaa. Tämä on edelleen Senuan tarina, vaikka näin ei pelin edetessä kokoajan tuntunut.
Hellblade 2 on audiovisuaalinen taidonnäyte. Hahmot piirtyvät ruudulle ennennäkemättömillä yksityiskohdilla ja tilaäänet poukkoilevat pitkin korvakäytävää. Valokuvaskannatut ympäristöt huokuvat tarkkuutta. Veden, tulen ja savun kaltaiset elementit käyttäytyvät pinnoilla ja ilmassa hienosti. Visuaalisuutta tehostetaan laskelmoiduilla kuvakulmilla ja kamera-ajoilla, jotka hämärtävät välivideon ja pelitilanteen rajaa. Peli onnistuu erittäin hyvin yhdistämään lyhyitä (ja toki myös pidempiä) välivideon omaisia kohtauksia keskelle pelitilannetta. Näin luodaan vaikutelma elokuvamaisesta kokemuksesta.
Pelillisesti Hellblade 2 jatkaa ensimmäisen osan viitoittamalla tiellä. Pääosassa olevaa tarinaa rytmitetään kevyillä pulmilla, taistelulla ja kauhunomaisilla jännäriosuuksilla. Pulmat ovat hyvin samankaltaisia kuin ensimmäisessä osassa. En olisi pistänyt pahakseni, jos peli olisi yllättänyt jollain uudenlaisilla pulmamekaniikoilla. Nyt nämä tuntuivat läpi pelin vähän turhan helpoilta. Taistelu sen sijaan on moninverroin onnistuneempaa kuin ensimmäisessä osassa. Pelaajalla on edelleen käytössään kevyempi ja vahvempi isku, väistö, blokki ja ajan hidastava fokus. Tämä ei itsessään kuulosta kovin ihmeelliseltä mutta elokuvamainen tyyli ja loistavat hahmojen liikkeenkaappaukset tekevät taistelusta erityisen brutaalia ja intensiivistä. Kuolin dynaamisella vaikeustasolla muutaman kerran, kun en ollut aina täysin valmis erityyppisten vihollisten erilaisiin hyökkäyksiin.
Hellblade 2 on kouriintuntuva kokemus. Se on raadollinen katsaus jälleen kerran ihmisen psyykeeseen, mutta myös samalla laajempi kokonaisuus kuin ensimmäinen osa, jossa muut henkilöt Senuan lisäksi saavat ruutuaikaa. Tarinassa ja tunnelmassa onnistutaan erinomaisesti, mutta pelimekaniikat olisivat voineet uudistua hieman enemmän. Tai vähintäänkin niitä olisi voitu laajentaa suuntaan tai toiseen. Läpipeluu kesti kahdeksan ja puoli tuntia, mutta jos olisi vain juossut tallennuspisteestä toiseen, niin varmasti olisi muutaman tunnin saanut tiputettua pois. Nautin kuitenkin komeista maisemista ja keräsin piilotettuja kerättäviä. Pituus tuntui sopivalta, kun peli on näin raadollinen, mutta olisi se voinut olla myös muutaman tunnin pidempi.
Hieno mieleenpainuva kokemus.