Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Senua’s Saga: Hellblade II
- Viestiketjun aloittaja Dragonfly
- Aloituspäivämäärä
Nosferatu
Well-Known Member
Taistelun vaikeustasoa pystyy säätämään ja on siellä kuulemma accessibility asetuksissa joku asetus, että peli periaatteessa tekee kaiken itse. Itse pelasin läpi dynamic vaikeustasolla ja taistelut olivat silti helppoja, kun viholliset tulevat kimppuun vain yksi kerrallaan ja helpompi tämä oli, kuin ykkönen.
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Peli läpi.
Hellblade Senua’s Sacrifice esitteli meille vuonna 2017 viikinkisoturittaren, joka taisteli Helvetin ja omien päänsisäisten demoniensa läpi rakastettunsa takia. Tarina oli henkilökohtainen, synkkä, täynnä tahdonvoimaa ja kärsimystä. Hellblade 2 jatkaa samoilla linjoilla, vaikka tuntuukin asteen verran maanläheisemmältä, joskaan ei pelistä mystiikkaa tai taruolentoja puutu. Tällä kertaa matka kivikkoisten maisemien läpi käy auttamaan muita ihmisiä. Tämä muuttaa dynamiikkaa ensimmäisestä pelistä, kun keskustelua ei käydä pelkästään Senuan pään sisällä, vaan myös toisten hahmojen kanssa. Eipä sillä, Senuan mielenterveys on edelleen hyvin järkkyneessä tilassa ja tutut äänet kaikuvat vasemmalta ja oikealta. Tarinasta on vaikea sanoa juuri mitään paljastamatta liikaa, mutta olin positiivisesti yllättynyt kuinka se nivoutui yhteen. Kuinka aluksi pelaajalle esitellyn tarinan alta löytyi jotain vähän syvällisempää ja henkilökohtaisempaa. Tämä on edelleen Senuan tarina, vaikka näin ei pelin edetessä kokoajan tuntunut.
Hellblade 2 on audiovisuaalinen taidonnäyte. Hahmot piirtyvät ruudulle ennennäkemättömillä yksityiskohdilla ja tilaäänet poukkoilevat pitkin korvakäytävää. Valokuvaskannatut ympäristöt huokuvat tarkkuutta. Veden, tulen ja savun kaltaiset elementit käyttäytyvät pinnoilla ja ilmassa hienosti. Visuaalisuutta tehostetaan laskelmoiduilla kuvakulmilla ja kamera-ajoilla, jotka hämärtävät välivideon ja pelitilanteen rajaa. Peli onnistuu erittäin hyvin yhdistämään lyhyitä (ja toki myös pidempiä) välivideon omaisia kohtauksia keskelle pelitilannetta. Näin luodaan vaikutelma elokuvamaisesta kokemuksesta.
Pelillisesti Hellblade 2 jatkaa ensimmäisen osan viitoittamalla tiellä. Pääosassa olevaa tarinaa rytmitetään kevyillä pulmilla, taistelulla ja kauhunomaisilla jännäriosuuksilla. Pulmat ovat hyvin samankaltaisia kuin ensimmäisessä osassa. En olisi pistänyt pahakseni, jos peli olisi yllättänyt jollain uudenlaisilla pulmamekaniikoilla. Nyt nämä tuntuivat läpi pelin vähän turhan helpoilta. Taistelu sen sijaan on moninverroin onnistuneempaa kuin ensimmäisessä osassa. Pelaajalla on edelleen käytössään kevyempi ja vahvempi isku, väistö, blokki ja ajan hidastava fokus. Tämä ei itsessään kuulosta kovin ihmeelliseltä mutta elokuvamainen tyyli ja loistavat hahmojen liikkeenkaappaukset tekevät taistelusta erityisen brutaalia ja intensiivistä. Kuolin dynaamisella vaikeustasolla muutaman kerran, kun en ollut aina täysin valmis erityyppisten vihollisten erilaisiin hyökkäyksiin.
Hellblade 2 on kouriintuntuva kokemus. Se on raadollinen katsaus jälleen kerran ihmisen psyykeeseen, mutta myös samalla laajempi kokonaisuus kuin ensimmäinen osa, jossa muut henkilöt Senuan lisäksi saavat ruutuaikaa. Tarinassa ja tunnelmassa onnistutaan erinomaisesti, mutta pelimekaniikat olisivat voineet uudistua hieman enemmän. Tai vähintäänkin niitä olisi voitu laajentaa suuntaan tai toiseen. Läpipeluu kesti kahdeksan ja puoli tuntia, mutta jos olisi vain juossut tallennuspisteestä toiseen, niin varmasti olisi muutaman tunnin saanut tiputettua pois. Nautin kuitenkin komeista maisemista ja keräsin piilotettuja kerättäviä. Pituus tuntui sopivalta, kun peli on näin raadollinen, mutta olisi se voinut olla myös muutaman tunnin pidempi.
Hieno mieleenpainuva kokemus.
Hellblade Senua’s Sacrifice esitteli meille vuonna 2017 viikinkisoturittaren, joka taisteli Helvetin ja omien päänsisäisten demoniensa läpi rakastettunsa takia. Tarina oli henkilökohtainen, synkkä, täynnä tahdonvoimaa ja kärsimystä. Hellblade 2 jatkaa samoilla linjoilla, vaikka tuntuukin asteen verran maanläheisemmältä, joskaan ei pelistä mystiikkaa tai taruolentoja puutu. Tällä kertaa matka kivikkoisten maisemien läpi käy auttamaan muita ihmisiä. Tämä muuttaa dynamiikkaa ensimmäisestä pelistä, kun keskustelua ei käydä pelkästään Senuan pään sisällä, vaan myös toisten hahmojen kanssa. Eipä sillä, Senuan mielenterveys on edelleen hyvin järkkyneessä tilassa ja tutut äänet kaikuvat vasemmalta ja oikealta. Tarinasta on vaikea sanoa juuri mitään paljastamatta liikaa, mutta olin positiivisesti yllättynyt kuinka se nivoutui yhteen. Kuinka aluksi pelaajalle esitellyn tarinan alta löytyi jotain vähän syvällisempää ja henkilökohtaisempaa. Tämä on edelleen Senuan tarina, vaikka näin ei pelin edetessä kokoajan tuntunut.
Hellblade 2 on audiovisuaalinen taidonnäyte. Hahmot piirtyvät ruudulle ennennäkemättömillä yksityiskohdilla ja tilaäänet poukkoilevat pitkin korvakäytävää. Valokuvaskannatut ympäristöt huokuvat tarkkuutta. Veden, tulen ja savun kaltaiset elementit käyttäytyvät pinnoilla ja ilmassa hienosti. Visuaalisuutta tehostetaan laskelmoiduilla kuvakulmilla ja kamera-ajoilla, jotka hämärtävät välivideon ja pelitilanteen rajaa. Peli onnistuu erittäin hyvin yhdistämään lyhyitä (ja toki myös pidempiä) välivideon omaisia kohtauksia keskelle pelitilannetta. Näin luodaan vaikutelma elokuvamaisesta kokemuksesta.
Pelillisesti Hellblade 2 jatkaa ensimmäisen osan viitoittamalla tiellä. Pääosassa olevaa tarinaa rytmitetään kevyillä pulmilla, taistelulla ja kauhunomaisilla jännäriosuuksilla. Pulmat ovat hyvin samankaltaisia kuin ensimmäisessä osassa. En olisi pistänyt pahakseni, jos peli olisi yllättänyt jollain uudenlaisilla pulmamekaniikoilla. Nyt nämä tuntuivat läpi pelin vähän turhan helpoilta. Taistelu sen sijaan on moninverroin onnistuneempaa kuin ensimmäisessä osassa. Pelaajalla on edelleen käytössään kevyempi ja vahvempi isku, väistö, blokki ja ajan hidastava fokus. Tämä ei itsessään kuulosta kovin ihmeelliseltä mutta elokuvamainen tyyli ja loistavat hahmojen liikkeenkaappaukset tekevät taistelusta erityisen brutaalia ja intensiivistä. Kuolin dynaamisella vaikeustasolla muutaman kerran, kun en ollut aina täysin valmis erityyppisten vihollisten erilaisiin hyökkäyksiin.
Hellblade 2 on kouriintuntuva kokemus. Se on raadollinen katsaus jälleen kerran ihmisen psyykeeseen, mutta myös samalla laajempi kokonaisuus kuin ensimmäinen osa, jossa muut henkilöt Senuan lisäksi saavat ruutuaikaa. Tarinassa ja tunnelmassa onnistutaan erinomaisesti, mutta pelimekaniikat olisivat voineet uudistua hieman enemmän. Tai vähintäänkin niitä olisi voitu laajentaa suuntaan tai toiseen. Läpipeluu kesti kahdeksan ja puoli tuntia, mutta jos olisi vain juossut tallennuspisteestä toiseen, niin varmasti olisi muutaman tunnin saanut tiputettua pois. Nautin kuitenkin komeista maisemista ja keräsin piilotettuja kerättäviä. Pituus tuntui sopivalta, kun peli on näin raadollinen, mutta olisi se voinut olla myös muutaman tunnin pidempi.
Hieno mieleenpainuva kokemus.
Powerslider
Well-Known Member
Tekaisimpa tuossa uuden Xbox tilin niin saa vetäistä tämänkin läpi 14 päivässä 1€ PC game passilla. 1 osasta pidin todella paljon ja tämä taitaa jatkaa samaa rataa.
Saitin arvio nyt ulkona:
www.konsolifin.net
Kiitos ja anteeksi.
Audiovisuaalista nirvanaa sekä mielen synkkiä syövereitä tarjoava soturikertomus jättää pelillisesti kaipaamaan enemmän
Microsoftin dollarit näkyvät upealla tavalla audiovisuaalisesti henkeäsalpaavassa teoksessa, mutta pelillisiltä aspekteiltaan se jättää hiukan toivomisen varaa.
www.konsolifin.net
Kiitos ja anteeksi.
Powerslider
Well-Known Member
Eipä ole reilun parin tunnin perusteella hirveästi vakuuttanut, on niin pirun tiukka putki missä mennään ja taistelu on niin yksinkertaista että laitoin sen asetuksista automaatille. Kyllä 1 osa vie ainakin toistaiseksi helpon voiton.
J.Sunderland
Well-Known Member
Tuossa juuri lopputekstit rullailivat vähän vajaan 8h seikkailun jälkeen ja oli kyllä edelleen ajoittain hyvinkin synkkä, mutta jollain tasolla kuitenkin aina lopulta myös toiveikas Senuan matka. Tämän enempää juonesta ei kannata mainita. Ninja Theoryn uutuus on hyvin kirjoitettu kokonaisuus, erinomaisella liikkeenkaappauksella ja ääninäyttelyllä kuorrutettuna, jonka toivottavasti jokainen kiinnostunut pääsee kokemaan spoilaantumatta.
Teknisesti peli näyttää, kuulostaa ja tuntuu aivan huikealta, myös Series S:llä, joten voin vain kuvitella miten joku huippuunsa viritetty PC-mylly tätä pyörittää. Monta kertaa tuli pysähdyttyä nauttimaan Ninja Theoryn velhojen kädenjäljestä. Yksityiskohtia löytyy ihan kaikesta ja taiteelliset valinnat eri kuvakulmien ja tarkennusten kanssa luovat jälkeä, jossa sekoittuu välivideot ja itse pelaaminen aivan täydellisesti ja monesti löytää itsensä yllättymästä, ettei enää ollakaan välivideossa.
Pelillisesti ollaan hyvinkin samoilla linjoilla ensimmäisen osan kanssa, mikä on kieltämättä sinänsä pettymys, että olisi voinut kuvitella tähän panostettavan ensimmäistä osaa enemmän. Taistelu on parhaimmillaan erittäin toimivaa, raskaat iskut ja torjunnat tuntuvat hyvältä, mutta puzzlet ovat lopulta melko köykäisiä ja vaikka melko harvassa, niin siltikin päästään toistamaan samaa kaavaa. Tältä osastolta olisin halunnut nähdä enemmän.
Lopulta kuitenkin Senuan toinenkin osa kantaa lyhyen kestonsa verran hyvin ja kokonaisuutta ei mielestäni pilaa kevyeksi jäävä pelillinen anti. Vaikka ihan niin uniikki teos jatko-osa ei ole kuin ensimmäinen osa oli aikanaan, niin kyllä tämä edelleen on visusti valtavirran ulkopuolella ja tuntuu tuoreelta. Jos tähän maailmaan vielä palataan (ja toivottavasti palataan), niin pelimekaanisesti lähtisin tätä kehittämään vielä vähän enemmän, niin meillä voisi hyvinkin olla käsissä aivan absoluuttinen huipputeos.
Teknisesti peli näyttää, kuulostaa ja tuntuu aivan huikealta, myös Series S:llä, joten voin vain kuvitella miten joku huippuunsa viritetty PC-mylly tätä pyörittää. Monta kertaa tuli pysähdyttyä nauttimaan Ninja Theoryn velhojen kädenjäljestä. Yksityiskohtia löytyy ihan kaikesta ja taiteelliset valinnat eri kuvakulmien ja tarkennusten kanssa luovat jälkeä, jossa sekoittuu välivideot ja itse pelaaminen aivan täydellisesti ja monesti löytää itsensä yllättymästä, ettei enää ollakaan välivideossa.
Pelillisesti ollaan hyvinkin samoilla linjoilla ensimmäisen osan kanssa, mikä on kieltämättä sinänsä pettymys, että olisi voinut kuvitella tähän panostettavan ensimmäistä osaa enemmän. Taistelu on parhaimmillaan erittäin toimivaa, raskaat iskut ja torjunnat tuntuvat hyvältä, mutta puzzlet ovat lopulta melko köykäisiä ja vaikka melko harvassa, niin siltikin päästään toistamaan samaa kaavaa. Tältä osastolta olisin halunnut nähdä enemmän.
Lopulta kuitenkin Senuan toinenkin osa kantaa lyhyen kestonsa verran hyvin ja kokonaisuutta ei mielestäni pilaa kevyeksi jäävä pelillinen anti. Vaikka ihan niin uniikki teos jatko-osa ei ole kuin ensimmäinen osa oli aikanaan, niin kyllä tämä edelleen on visusti valtavirran ulkopuolella ja tuntuu tuoreelta. Jos tähän maailmaan vielä palataan (ja toivottavasti palataan), niin pelimekaanisesti lähtisin tätä kehittämään vielä vähän enemmän, niin meillä voisi hyvinkin olla käsissä aivan absoluuttinen huipputeos.