Viime vuonna ilmestynyt Sonic Origins päivittyy siilinpierusta pykälää paremmaksi kokoelmaksi, mutta Sega kitsastelee edelleen teosten määrän kanssa syyttä suotta.
[[{"fid":"92489","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Nyt julkaistu Sonic Origins Plus on päivitetty versio viime vuonna ilmestyneestä Sonic Origins -kokoelmasta. Teos sisältää peruspelin ja aiemmin julkaistujen lisäsisältöpakettien, eli Premium Fun Packin ja Classic Music Packin ohella 12 Game Gear -nimikettä sekä pieniä lisäherkkuja. Alkuperäisen Originsin ostajat voivat lunastaa plussasisällön noin kympin hintalapulla.
Sega tuntee yleisönsä, sillä tämä deluxetettu plussaversio julkaistaan digin ohella fyysisenä julkaisuna, jossa on mukana vaihdettavat retrokannet ja 20-sivuinen taidekirja. Hintalappukin on maltillinen 40 euroa, ja mielestäni se on mainitsemisen arvoinen asia. Alunperin pelkästään diginä julkaistu Origins kustansi saman verran, mikä oli auttamatta aika suolainen hinta bugiselle ja sisällöltään laihalle kokoelmalle.
Nyt katsotaan, mitä plussapaketti on syönyt. Sonic Origins on arvosteltu saitilla viime vuoden puolella, ja suosittelenkin ensin lukaisemaan kyseisen arvion. Tämä teksti keskittyy käytännössä pelkästään julkaisujen eroihin sekä uuteen tavaraan.
[[{"fid":"92490","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Amy ensimmäisen Sonicin maisemissa.
Muutoksen tuulet puhaltavat vienosti
Mennään ensiksi Mega Drive- ja Mega CD -teosten muutoksiin. Ensinnäkin yksi Plus-sisällön myyntivalteista on Amy Rose, jolla voi nyt ensi kertaa pelata jokaisessa Sonic-trilogian osassa sekä Sonic CD:ssä. Amy liikkuu aika lailla yhtä rivakasti kuin Sonic, mutta hänellä on käytössään vasara, jolla huitoa vihollisia. Lisäksi pinkki siili on pienempi maali vihollisille, joten aloittelijoille tai harvemmin Sonicia pelaaville suosittelisin joko Amya tai Knucklesia, jonka liitokyky sekä seiniin tarttuminen helpottavat pelejä merkittävästi. Knucklesilla pelailu on myös virkistävän erilaista ja pirun mukavaa.
[[{"fid":"92491","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Knuckles valmiina.
Toinen muutos on Knucklesin läsnäolo Sonic CD:ssä. On kieltämättä outoa, mutta nautinnollista liideskellä pitkin ja poikin uusvanhoja mantuja, ja tästä voikin puhua jonkinlaisena modaajien toiveiden täyttymyksenä.
Kolmanneksi pieni bugikatsaus: Sonic Originsin julkaisussa riivanneet ötökät tuntuisivat olevan vihdoin tiessään, joten tämä kokoelma on viimeinkin aidosti paras tapa kokea vanhemmat Sonic-klassikot.
[[{"fid":"92492","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"4":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"4"}}]]
Kasibittisen Sonicin maailma varoittelee piikeistä.
Matka Game Gear -muistoihin ei ole kivuton
Plus-sisällön toinen myyntivaltti on kasa Game Gear -teoksia, kaikkiaan 12 kappaletta. Siinä missä Mega Drivelta ja Mega CD:ltä tutut “emopelit” ovat nyt moitteettomassa kunnossa, vaivaa Game Gear -tekeleitä ihmeellinen kaiku, joka liittyy todennäköisesti pelien kääntämiseen monosta stereoksi. Positiivisena tai ”positiivisena” puolena emulointi on ainakin autenttista, sillä teokset pyörivät sataprosenttisella tarkkuudella alkuperäisiin nähden aina pätkimistä, välkkymistä ja kapeaa näkökenttää myöten, eikä laajakuvaa ole. Äänenlaatukin on mallia ”rouskis”.
[[{"fid":"92493","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"5":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"5"}}]]
Sonic Spinballin huonoin versio löytyy Game Geariltä.
GG-listoilta löytyy Sonic The Hedgehog 1 ja 2, Sonic Chaos, Sonic the Hedgehog Triple Trouble, Sonic Blast, Sonic Spinball, Sonic Labyrinth, Sonic Drift 1 ja 2, Dr. Robotnik’s Mean Bean Machine, Tails Adventure ja Tails’ Skypatrol. Yksi kunnianhimoisimmista tuotoksista lienee vuonna 1996 julkaistu Sonic Blast, jossa on käytetty esirenderöityjä hahmoja. Vaikka peli onkin odotetusti hitaampi kuin Mega Drive -serkkunsa, on sen musiikki sangen menevää kasibittistä menoa. Kontrolleiltaankin Blast on varsin mainio.
Kokoelman isoin yllätys oli Sonic Labyrinth, joka on hitaudestaan, erilaisuudestaan ja isometrisestä kuvakulmastaan huolimatta pätevä pulmailu. Pidän myös kovasti Sonic 1:n ja 2:n kasibittikäännöksistä, mutta niistäkin ottaisin mieluummin Master System -versiot. Sen sijaan Sonic Spinballin jokaisen version voisi edelleen taikoa vaikka alimpaan helvettiin.
[[{"fid":"92494","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"6":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"6"}}]]
Game Gearin Sonic 2 starttaa kaivoksesta.
Mitäs vielä puuttuu?
Master Systemistä puheen ollen, kokoelmasta jää edelleen puuttumaan asioita. Kahden ensimmäisen Sonicin kasibittiversioita olisi kivempi pelata MS-käännöksinä laajemman näkyvyyden takia, minkä lisäksi Dr. Robotnik’s Mean Bean Machine on paljon parempi 16-bittisenä. Kun mukaan saataisiin vielä mainettaan parempi Sonic 3D vaikkapa Saturn-versiona ja 32X:n Knuckles’ Chaotix, oltaisiin silloin erittäin lähellä definitiivistä siilikokoelmaa.
[[{"fid":"92496","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"7":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"7"}}]]
Sonic Blast yrittää raudalle vaikeita juttuja, mutta on Game Gear -peleistä parhaasta päästä.
Puutteistaan huolimatta Sonic Origins Plus on kuitenkin huomattavasti eheämpi ja sisältörikkaampi kokonaisuus kuin alkuperäinen tapaus, minkä ansiosta arvosana nousee yhdellä tähdellä. Jos taas omistat jo Originsin, riippuu pitkälti henkilöstä, ovatko Amylla pelailu, vaikeammat yksittäistehtävät ja Game Gear -pelit kympin arvoisia. Itse sanoisin, että kyllä.
Kunpa tämä olisi ollut näin hyvässä hapessa jo alunperinkin.
Lue juttu sivustolla...
[[{"fid":"92489","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Nyt julkaistu Sonic Origins Plus on päivitetty versio viime vuonna ilmestyneestä Sonic Origins -kokoelmasta. Teos sisältää peruspelin ja aiemmin julkaistujen lisäsisältöpakettien, eli Premium Fun Packin ja Classic Music Packin ohella 12 Game Gear -nimikettä sekä pieniä lisäherkkuja. Alkuperäisen Originsin ostajat voivat lunastaa plussasisällön noin kympin hintalapulla.
Sega tuntee yleisönsä, sillä tämä deluxetettu plussaversio julkaistaan digin ohella fyysisenä julkaisuna, jossa on mukana vaihdettavat retrokannet ja 20-sivuinen taidekirja. Hintalappukin on maltillinen 40 euroa, ja mielestäni se on mainitsemisen arvoinen asia. Alunperin pelkästään diginä julkaistu Origins kustansi saman verran, mikä oli auttamatta aika suolainen hinta bugiselle ja sisällöltään laihalle kokoelmalle.
Nyt katsotaan, mitä plussapaketti on syönyt. Sonic Origins on arvosteltu saitilla viime vuoden puolella, ja suosittelenkin ensin lukaisemaan kyseisen arvion. Tämä teksti keskittyy käytännössä pelkästään julkaisujen eroihin sekä uuteen tavaraan.
[[{"fid":"92490","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Amy ensimmäisen Sonicin maisemissa.
Muutoksen tuulet puhaltavat vienosti
Mennään ensiksi Mega Drive- ja Mega CD -teosten muutoksiin. Ensinnäkin yksi Plus-sisällön myyntivalteista on Amy Rose, jolla voi nyt ensi kertaa pelata jokaisessa Sonic-trilogian osassa sekä Sonic CD:ssä. Amy liikkuu aika lailla yhtä rivakasti kuin Sonic, mutta hänellä on käytössään vasara, jolla huitoa vihollisia. Lisäksi pinkki siili on pienempi maali vihollisille, joten aloittelijoille tai harvemmin Sonicia pelaaville suosittelisin joko Amya tai Knucklesia, jonka liitokyky sekä seiniin tarttuminen helpottavat pelejä merkittävästi. Knucklesilla pelailu on myös virkistävän erilaista ja pirun mukavaa.
[[{"fid":"92491","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Knuckles valmiina.
Toinen muutos on Knucklesin läsnäolo Sonic CD:ssä. On kieltämättä outoa, mutta nautinnollista liideskellä pitkin ja poikin uusvanhoja mantuja, ja tästä voikin puhua jonkinlaisena modaajien toiveiden täyttymyksenä.
Kolmanneksi pieni bugikatsaus: Sonic Originsin julkaisussa riivanneet ötökät tuntuisivat olevan vihdoin tiessään, joten tämä kokoelma on viimeinkin aidosti paras tapa kokea vanhemmat Sonic-klassikot.
[[{"fid":"92492","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"4":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"4"}}]]
Kasibittisen Sonicin maailma varoittelee piikeistä.
Matka Game Gear -muistoihin ei ole kivuton
Plus-sisällön toinen myyntivaltti on kasa Game Gear -teoksia, kaikkiaan 12 kappaletta. Siinä missä Mega Drivelta ja Mega CD:ltä tutut “emopelit” ovat nyt moitteettomassa kunnossa, vaivaa Game Gear -tekeleitä ihmeellinen kaiku, joka liittyy todennäköisesti pelien kääntämiseen monosta stereoksi. Positiivisena tai ”positiivisena” puolena emulointi on ainakin autenttista, sillä teokset pyörivät sataprosenttisella tarkkuudella alkuperäisiin nähden aina pätkimistä, välkkymistä ja kapeaa näkökenttää myöten, eikä laajakuvaa ole. Äänenlaatukin on mallia ”rouskis”.
[[{"fid":"92493","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"5":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"5"}}]]
Sonic Spinballin huonoin versio löytyy Game Geariltä.
GG-listoilta löytyy Sonic The Hedgehog 1 ja 2, Sonic Chaos, Sonic the Hedgehog Triple Trouble, Sonic Blast, Sonic Spinball, Sonic Labyrinth, Sonic Drift 1 ja 2, Dr. Robotnik’s Mean Bean Machine, Tails Adventure ja Tails’ Skypatrol. Yksi kunnianhimoisimmista tuotoksista lienee vuonna 1996 julkaistu Sonic Blast, jossa on käytetty esirenderöityjä hahmoja. Vaikka peli onkin odotetusti hitaampi kuin Mega Drive -serkkunsa, on sen musiikki sangen menevää kasibittistä menoa. Kontrolleiltaankin Blast on varsin mainio.
Kokoelman isoin yllätys oli Sonic Labyrinth, joka on hitaudestaan, erilaisuudestaan ja isometrisestä kuvakulmastaan huolimatta pätevä pulmailu. Pidän myös kovasti Sonic 1:n ja 2:n kasibittikäännöksistä, mutta niistäkin ottaisin mieluummin Master System -versiot. Sen sijaan Sonic Spinballin jokaisen version voisi edelleen taikoa vaikka alimpaan helvettiin.
[[{"fid":"92494","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"6":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"6"}}]]
Game Gearin Sonic 2 starttaa kaivoksesta.
Mitäs vielä puuttuu?
Master Systemistä puheen ollen, kokoelmasta jää edelleen puuttumaan asioita. Kahden ensimmäisen Sonicin kasibittiversioita olisi kivempi pelata MS-käännöksinä laajemman näkyvyyden takia, minkä lisäksi Dr. Robotnik’s Mean Bean Machine on paljon parempi 16-bittisenä. Kun mukaan saataisiin vielä mainettaan parempi Sonic 3D vaikkapa Saturn-versiona ja 32X:n Knuckles’ Chaotix, oltaisiin silloin erittäin lähellä definitiivistä siilikokoelmaa.
[[{"fid":"92496","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"7":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"7"}}]]
Sonic Blast yrittää raudalle vaikeita juttuja, mutta on Game Gear -peleistä parhaasta päästä.
Puutteistaan huolimatta Sonic Origins Plus on kuitenkin huomattavasti eheämpi ja sisältörikkaampi kokonaisuus kuin alkuperäinen tapaus, minkä ansiosta arvosana nousee yhdellä tähdellä. Jos taas omistat jo Originsin, riippuu pitkälti henkilöstä, ovatko Amylla pelailu, vaikeammat yksittäistehtävät ja Game Gear -pelit kympin arvoisia. Itse sanoisin, että kyllä.
Kunpa tämä olisi ollut näin hyvässä hapessa jo alunperinkin.
Lue juttu sivustolla...