Höpöhöpö. Lukemat mairittelevat Suomea, sillä Ruotsi oli tänään täysin suvereeni. Suomalaiset jynssäsivät änärikiekolle tyypillisesti yksin neljää vastaan ja kiekkoa päätyyn. Sitten ihmetellään kun ei saada kiekkoa vastustajan alueella. Ruotsi ei tehnyt kolmannessa erässä mitään muuta kuin tarjosi kiekkokontrollipelille mahdollisuutta. Suomi ei tähän tarttunut, vaan hakkasi edelleen päätään seinään. Huipputilanteet olivat Ruotsille noin 10-3, eikä Suomi edes tehnyt paikoistaan sitä ainokaistakaan.
Numerot eivät kerro totuudesta tippaakaan, jos ymmärtää lätkän lainalaisuuksista yhtään mitään. Torinoon ei voi verrata edes samassa lauseessa, sillä 2006 Suomi oli finaalitappiosta huolimatta parempi. Tänään hävittiin paremmalle, eikä jossittelulle ole mitään sijaa. No okei, tasoitusmaali lahjoitettiin puolustuksen epäonnistumisella, mutta en näe mitenkään, että Suomi olisi tänään voinut tuolla pelillä voittaa. Materiaalikin sen jo estää, kun niukasta tarjonnasta meillä on viisi kuudesta parhaasta äijästä telakalla. Mikke teki minkä pystyi, mutta olisi siellä Filppulaa, Koivuja, Barkovia ja Joni Pitkästä kaivattu. Rask on niukasti Lehtosta parempi, mutta ei se mitään ratkaissut.
Niin kova äijä kuin Erkka onkin valmentajana, Ruotsia vastaan hänen pelikirja ei vain toimi liiallisten vapauksien myötä. Juuri siitä syystä Ruotsi on finaalin ennakkosuosikki, sillä jenkit ja kanukit astunevat samaan miinaan. Materiaali ei oikeuta olemaan tyhmä - etenkään isossa kaukalossa. Sitä voi itse kukin katsoa mitä tapahtuu kaukalossa, kun yksi jätkä hyökkää kolmea puolustavaa pelaajaa vastaan. Joko menettää kiekon suoraan, tai vaihtoehtoisesti heittää päätyyn ja lähtee vaihtoon. Kummassakin tapauksessa kiekko vastustajalle, eikä silloin oma joukkue voi tehdä maalia. (Turha linkata tässä kohtaa jotain Datsyukin suorituksia, sillä ne ovat yksi tuhannesta yrityksestä.)
Sillon se olisi (vähintään) kakkosen paikka.
