Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Spider-Man

  • Viestiketjun aloittaja Poistettu jäsen 5945
  • Aloituspäivämäärä
  • Tunnisteet
    ps4
Näköjään jos tarpeeksi monta kertaa hylkää haasteen näissä Taskmasterin hyi vittu drone jahdeissa niin peli kaatuu :D 2 kertaa kaatunut jo ja haasteita hylätty lähemmäs 20.

Edit: näköjään peli alkaa kaatuilemaan melkein joka kerta kun haasteen hylkää, kohta on saatana semmonen tilanne päällä että on 5 millin päässä nyrkkitappelu ton pelin kanssa! Kyseessä siis PS5 versio.
Muista ottaa videota, kun nyrkkeilet pelilevyn kanssa, mä haluun nähdä :D

Ja, juu noi Taskmaster tehtävät oli paskoja :)
 
Tietääkö joku ovatko pelin PS4-version perus levyversio ja Special Edition levyversio pelitallennusten kannalta eri pelejä?

Omistin aiemmin PS4:llä Special Editionin, jonka olen jo myynyt konsolin mukana eteenpäin. Lainasin nyt kirjastosta PS5:lle pelin PS4 perusversion, jotta voisin siirtää aiemman pelitallennukseni PS5-versioon, joka tuli Miles Moralesin mukana. Perusversio ei näytä kuitenkaan tunnistavan aiempia tallennuksia, jotka toin PS5:lle PlayStation Plus verkkotallennustilasta.

Asetuksista katsottaessa vanhat ja uudet tallennukset näkyvät eri kohdissa eli sen perusteella ovat eri pelit, vaikka molemmat ovat PS4 levyversioita. Taitaa kyllä jäädä vanha pelitallennus siirtämättä, jos se onnistuu vain PS4 Special Editionin avulla.
 
Tietääkö joku ovatko pelin PS4-version perus levyversio ja Special Edition levyversio pelitallennusten kannalta eri pelejä?

Omistin aiemmin PS4:llä Special Editionin, jonka olen jo myynyt konsolin mukana eteenpäin. Lainasin nyt kirjastosta PS5:lle pelin PS4 perusversion, jotta voisin siirtää aiemman pelitallennukseni PS5-versioon, joka tuli Miles Moralesin mukana. Perusversio ei näytä kuitenkaan tunnistavan aiempia tallennuksia, jotka toin PS5:lle PlayStation Plus verkkotallennustilasta.

Asetuksista katsottaessa vanhat ja uudet tallennukset näkyvät eri kohdissa eli sen perusteella ovat eri pelit, vaikka molemmat ovat PS4 levyversioita. Taitaa kyllä jäädä vanha pelitallennus siirtämättä, jos se onnistuu vain PS4 Special Editionin avulla.

Teitkö täsmälleen näin:
 
Teitkö täsmälleen näin:

Yritin tehdä, mutta ongelmana on videon kohta 2:08, jossa vanhassa versiossa pitäisi valita siirrettävä pelitallennus. Kaikki tallenuskohdat olivat tyhjiä PS4 perusversiossa, vaikka olin siirtänyt ne PlayStation Plus verkkotallennustilasta PS5:lle.

Pelasin sen jälkeen vähän pelin alkua ja kävin katsomassa PlayStationin asetuksista tallennuksia. Uusi tallennus näkyi siellä eri kohdassa kuin vanhat tallennukset. Ilmeisesti Special Edition tulkitaan eri peliksi. Olen aiemmin kuullut, että digitaalisen ja levyversion välillä voi olla tällaisia ongelmia, etteivät tallennukset ole yhteensopivia. Niitä voi näemmä olla myös eri levyversioiden välillä. Special Edition on ostettu Verkkokauppa.com:sta, joten kirjastosta lainatun ja Special Editionin luulisi olevan ainakin saman regionin pelejä.

Edit:
Special Edition -version levyssä luki CUSA-11993 (myyntikuva oli vielä tallessa) ja kirjastosta lainaamani perusversion levyssä lukee CUSA-11995. Tuo selittänee, miksi tallennukset eivät näy. Nyt pitäisi enää keksiä, mistä saisi CUSA-11993 -levyn lainattua hetkeksi.
 
Viimeksi muokattu:
Ostin taannoin Verkkokauppa.comin tarjouksesta Ultimate Editionin, jossa tuli mukana Spiidermannen remasteroitu versio. Ensipuraisun perusteella pelissä seikkaillaan sujuvissa maisemissa, silmäkarkkia tarjoillaan verkkokalvojen täydeltä. Toisaalta sitten taas ainakaan alku ei vielä saanut aikaan sitä vaikutelmaa, että tämä olisi jotain pakollista pelattavaa. Ja tämä kommentti Hämis-sarjakuvia 80-luvulta saakka ahmineelta nörtiltä. Yksilöllisen ongelman tässä muodostaa myös PS5-ohjaimen käyttö, mieluummin pelaisin PS4-ohjaimella. Tämä tosin on turha toivo, kun PS5-pelit eivät kyseisellä kapulalla ainakaan vielä toimi.

Pelaillaan hetki vielä peliä ja katsotaan muuttuuko paremmaksi. Voi olla, että tämä tuli otettua liian nopeasti pelattavaksi Days Gonen jälkeen. Siinä missä Days Gone viihdytti rosoisuudellaan ja tabujakin rikkomalla, tämä vaikuttaa alkutunnelmissa laskelmoidulta MCU-leffatyyliseltä silmäkarkilta vailla sielua.
 
Yksilöllisen ongelman tässä muodostaa myös PS5-ohjaimen käyttö, mieluummin pelaisin PS4-ohjaimella. Tämä tosin on turha toivo, kun PS5-pelit eivät kyseisellä kapulalla ainakaan vielä toimi.
Remote Playn kautta toimii, ja 60 fps RT -tilassa peli rullaa Remote Play -yhteyden ylikin täysin pelattavasti. Toki siinä pieni viive on, mutta ihan sujuvasti Miles Moralesia vedin etäyhteydelläkin.
 
Remote Playn kautta toimii, ja 60 fps RT -tilassa peli rullaa Remote Play -yhteyden ylikin täysin pelattavasti. Toki siinä pieni viive on, mutta ihan sujuvasti Miles Moralesia vedin etäyhteydelläkin.

No siinäpä vinkki, joka ei käynyt edes mielessäkään. Pitänee lähiverkossa kokeilla, jos toimisi kunnolla. Sitten voi valita, että onko PS5-ohjain vai Remote Play pienempi paha.
 
Ostin taannoin Verkkokauppa.comin tarjouksesta Ultimate Editionin, jossa tuli mukana Spiidermannen remasteroitu versio. Ensipuraisun perusteella pelissä seikkaillaan sujuvissa maisemissa, silmäkarkkia tarjoillaan verkkokalvojen täydeltä. Toisaalta sitten taas ainakaan alku ei vielä saanut aikaan sitä vaikutelmaa, että tämä olisi jotain pakollista pelattavaa. Ja tämä kommentti Hämis-sarjakuvia 80-luvulta saakka ahmineelta nörtiltä. Yksilöllisen ongelman tässä muodostaa myös PS5-ohjaimen käyttö, mieluummin pelaisin PS4-ohjaimella. Tämä tosin on turha toivo, kun PS5-pelit eivät kyseisellä kapulalla ainakaan vielä toimi.

Pelaillaan hetki vielä peliä ja katsotaan muuttuuko paremmaksi. Voi olla, että tämä tuli otettua liian nopeasti pelattavaksi Days Gonen jälkeen. Siinä missä Days Gone viihdytti rosoisuudellaan ja tabujakin rikkomalla, tämä vaikuttaa alkutunnelmissa laskelmoidulta MCU-leffatyyliseltä silmäkarkilta vailla sielua.
Suosittelen ehdottomasti pelaamaan pidemmälle, sillä alku lähtee liikkeelle tässä tosiaan aavistuksen hitaasti. Pelin mekaniikoita opetetaan ensimmäisissä tehtävissä ja tarinaakin rakennetaan aika rauhalliseen tahtiin. Tämä ei ole sellainen 10 tunnissa läpi-tyylin peli, vaan imaisee helposti 30+ tuntia, jos Hämisfanina katselee ympärilleen ja tekee kaikenlaista sivuaktiviteettia päätarinan ohessa. Kunhan rauhallisesta alusta pääsee yli, niin sitten tarinan pitäisi kyllä imaista mukaansa ihan kunnolla ja kunnon Hämisfanille tulla se tuttu "mitähän seuraavaksi tapahtuu?"-kutina.
 
Pelasin tämän viimeisen viikon aikana läpi. Kyllähän tämä maistui. Peli on selvästi velkaa Arkham-sarjalle monessakin mielessä. Hyvällä tavalla toki, koska on kopioitu Arkhamista mahdollisia hyviä tapoja toteuttaa tällainen supersankaripeli. Joissain asioissa peli vie menon seuraavalle tasolle, toisissa asioissa on tietyllä tapaa "kasuaalimpi" ja virtaviivaistetumpi paketti kuin Batmanit.

Kyllä tämä 9/10 tavaraa kokonaisuutena on. Riippuen vähän tietysti siitä, mitä peleiltä hakee, voin hyvin nähdä, että joku pitää tätä täydellisenäkin Spiderman-pelinä. Itseäni eniten yksittäisenä kokonaisuutta laskevana tekijänä oli liiallinen helppous vaikeimmallakin tasolla. Vähän kovempi vaikeustaso olisi nostanut fiilistä vielä korkeammalle, kun mättökohtauksissa olisi oikeasti joutunut hikoilemaan.
Olisin lisäksi kaivannut enemmän challenge-moodin tiukkoja drone-haasteita ja Batmanissa loistavasti toteutettuja taistelu-challengeja ja vastapainoksi vähemmän crime-"tehtäviä" eri districteille. Jos challengeja olisi ollut sanotaan ainakin kolme kertaa enemmän sekä dronea että taisteluita, jotka yhtä hyviä kuin Batmanissa, niin rytmitys olisi ollut omaan makuun vielä parempaa. Tuntui siltä, että pelin uskomattoman hyvä liikkumissysteemi ja taistelusysteemin monipuolisuus jäivät hyödyntämispotentiaaliltaan puolitiehen. Niistä olisi saanut huomattavasti enemmän irti useammilla ja tiukemmin suunnitelluilla challengeilla ja lisäksi myös ylipäänsä vähän kovemmalla vaikeustasolla varsinaisessa tarinaa edistävässä osiossa.

Tarina lähti hitaasti käyntiin, mutta pikku hiljaa edeten se oli kyllä hyvin rakennettu. Kaikki hahmot, ääninäyttelyt, animaatiot, tarinan kuviot olivat hyvää Spider-Man settiä.

Graafisesti peli on uskomaton. Suoraan sanottuna tuntuu, että se olisi eri generaatiota kuin Arkham Knight oli. Kevyesti yksi PS4:n hienoimpia pelejä. Tosin pelasin PS5:llä tämän, enkä tiedä, onko siinä iso ero PS4-versioon. En kuitenkaan remastered-versiota, vaan PS4-taaksepäinyhtsop. Pakko sanoa, että tässä tulee oikeasti elokuvallisten pelien potentiaali aivan uudella tasolla esiin, kun grafiikka mahdollistaa mielettömiä kohtauksia. Yksi harvoja pelejä, jossa olen oikeasti pitänyt siitä, että cinemaattisissa kohtauksissa on QTE-elementtejä ja muuta pientä tekemässä kohtauksesta interaktiivisen, vaikkei pelaajalta paljoa vaadita. Ehkä jatkossa näistä voi iloita useammassakin pelissä, kun grafiikka mahdollistaa tällaisen ilotulituksen. En oikein osaa kuvitella, kuinka hienolta tulevat pelit voivat edes näyttää.

Pelin liikkumissysteemi on kyllä todella nerokkaasti tehty. Ihan alkuun sitä joutui vähän hakemaan, mutta kun siihen saa tuntuman, on liikkuminen todella nautinnollista. Ne drone-haasteet olivat hyviä, mutta niitä olisi saanut olla enemmän ja samantyylistä pelimekaanista tarkkuutta olisi voinut yleensäkin ympätä laajemmalle pelin tehtäviin. Ja sama pätee taistelusysteemiin. Todella monipuolinen ja hienosti tehty systeemi, uskomattoman "elokuvamainen" ollen lisäksi mekaanisesti todella hyvin toteutettu, mutta sitten haasteita ei juuri ole ja peli ei tarinankaan aikana pakota taisteluissa selviytymään eri tavoin. Toki pelaajalla vapaat kädet toteuttaa itseään, mutta olisi kiva, jos peli myös pakottaisi löytämään ratkaisuja ja pelaajan opettelemaan eri tekniikoita.

Sanoisin, että pikkasen enemmän pidän Arkham Knightista kuin Spider-Manista, mutta lähelle Spider-Man kyllä pääsee. Ihan alussa tuntui, että Spider-Man on ehkä vähän halpa kopio Arkhameista ja vähän kaikki on sellaista "ihan hyvää, mutta ei nyt kuitenkaan ehkä edes jaksa pelata peliä läpi", mutta 2-3 tuntia kun oli takana, niin peli alkoi ottamaan otteeseensa ja kasvoi todella hienosti koko matkan ajan oikeaksi Spider-Man-supersankari-simulaattoriksi/tarinaksi, jossa oli mahtava olla pääosissa. Eiköhän Miles Moraleskin tule pelattua.. Ja todella mielenkiintoista nähdä, kuinka hieno Insomniacin oikea PS5-hämis tuleekaan olemaan.

EDIT: Se piti vielä sanoa, että toki joitain päätarinan tasoisia sivutehtäviäkin voisi ympätä mukaan, vaikka itselleni ne eivät välttämättä ole tällaisessa pelissä niin ehdottoman tärkeitä. Päätarina erikseen ja kaikki sivuhärpäke sitten eri tavalla suunniteltua rytmitykseen sopivaa. Tavallaan, jos sivutehtävät olisivat kuin päätarinan tehtävät, olisi peli sitten helpommin yhtä tehtäväsuunnittelun ehdoilla etenevää puuroa, eikä selvästi erityylistä tekemistä tarjoavaa ja näin sopivaa vaihtelua ja rytmitystä tuovaa, joka on kuitenkin mielestäni elintärkeää openworld-pelille.
 
Viimeksi muokattu:
Nyt on pakko hieman syödä aiempia sanomisiaan ja kehua tätä peliä. Olen pelannut tätä nyt aivan liikaa lyhyen ajan sisään ja ei oikein osaa lopettaa. Pelaaminen on ollut itselleni todella epätyypillistä - olen tehnyt kaikki sivutehtävät heti niiden auettua. Sen johdosta tasot ovat nousseet vauhdilla, vaikkei pääjuoni ole edennyt juurikaan. Kontrolleihin on jo paremmin päässyt sisään ja pelaaminen luonnistuu. Kaupunki on hienosti toteutettu ja siellä seittisinkoilu on miellyttävää. Tämä peli on selvästi sitä AAA-luokkaa viimeistellyn esityksensä myötä. Musiikit eivät kuitenkaan itseäni miellytä, kun taitavat olla suoraan leffasarjasta(?). Lisäksi sarjakuvien huumorista ollaan aikana kaukana, eli parhaimmillaan päästään vain Marvel-elokuvien tasolle. Toisaalta lähdemateriaalia on niin paljon, ettei niiden uskollinen adaptaatio ole realistinen skenaario. Lisäksi sarjakuvat tietenkin jättävät lukijalle aika paljon mielikuvituksen varaan.

Aikanaan ensimmäistä Infamousta pelatessani mietin, että Sucker Punchin pitäisi tehdä ehdottomasti Spider-Man-peli. Fiilis vahvistui entisestään Second Sonin myötä. Niin vain kävi, että Insomniac tuli vasemmalta ohi ja teki todennäköisesti sen parhaan vision mitä seittisankarin touhuista voi tehdä. Rocksteadylle ollaan tosin aika paljon tässäkin pelissä velkaa, ja siinä olisi ollut toinen potentiaalinen porukka tekemään peli samasta aiheesta. Edellinen pelaamani Hämis-peli ennen tätä on SNES:n Maximum Carnage, joten tässähän on vielä vaikka miten paljon välissä materiaalia opiskeltavaksi. Kokonaisuudessaan taso pakostikin laskee, mutta sarjakuvamaisuus nostaisi pisteitä silmissäni roimasti.

Ei tätä peliä voi huonoksi sanoa edes krapulassa tai Hämistä vihaavakaan. Tietty muovimaisuus ja yllätyksettömyys ei tätä ainakaan toistaiseksi ole kuitenkaan nostanut mielessäni esimerkiksi Days Gonen ohi, vaikka siinä oli tavallaan enemmän puutteita varsinkin teknisellä puolella. Katsotaan kääntyykö mieli sitten lopputekstien rullatessa. Pääasia on nyt toistaiseksi ollut se, että helvetin hauska tätä on pelata.

Ja edelleen on trophy-ilmoitukset pois käytöstä, toimii! :)
 
Ja nyt tilannepäivitystä, eli pääjuoni pelattuna. Ennen viimeistä tehtävää jokainen alue oli pelin laskurin mukaan 100% kaluttu. Peli olisi voinut olla nimeltään Spider-Man: MCU Adventures in Arkham City. Rocksteadyn peleille ollaan enemmän kuin vähän velkaa, vaikka taistelu onkin nopeampaa. Tässä muutamia ajatuksiani pelistä:

+ Pelin juoni oli tarpeeksi mielenkiintoinen, mutta ei sinänsä mitään kotiin asti kerrottavaa. Juonen kannalta erityisen hämmästyttävää minusta oli se, että vaikka ikonisia vihollisia oli mukana kourallinen, mutta eniten aikaa vietettiin sen kaikkein vähiten mielenkiintoisen hahmon kujeilua seuraten. Pitkäaikaisena Hämiksen lukijana tutut hahmot saivat kuitenkin pelaamaan tympeimpien kohtien yli nähdäkseni josko seuraavaksi tapahtuisi jotain mielenkiintoista.
+ Grafiikka on avoimen maailman peliksi todella upeaa. Tässäkin tosin huomasin kaipaavani jonkinlaista celshading-tyyppistä visuaalista ilmettä erään puvun saatuani. Kyseinen puku tavallaan kiusaa sillä, miltä peli olisi voinut myöskin näyttää. Tuolloin tosin pelin käsikirjoitustakin olisi mielestäni pitänyt rukata sarjisfaneille sopivammaksi.
+ Pelattavuus on näin vauhdikkaaksi peliksi erittäin hyvällä tasolla. Tarkemmat hypyt jollekin tietylle tasanteelle tosin aiheuttivat harmaita hiuksia.
+ Pelistä oli mukava huomata pääsiäismunia.

+- Pelissä esiteltiin paljon erilaisia hahmoja, mutta useimpien vaikutus pelin tapahtumiin jäi vähän puolitiehen. Fanipalvelua kyllä, mutta kokonaisuutena useimmat hahmot jäivät hieman ontoksi.

- Taskmasterin tehtävät. Vaikka kyseisen hahmon tuominen peliin oli lähimpänä sarjisfanien palvelemista, eivät tehtävät mielestäni kuuluneet siihen kokonaisuuteen mitä peli muuten tarjosi.
- Peli on selvästi suunnattu elokuvien ystäville, ei niinkään sarjiskamuille. Samat pierupörinämusiikit pauhaavat elokuvamaiseen tapaan ja toiminta on ajoittain jopa liian elokuvamaista. En tiedä, miten paljon hahmojen lisensointi vaikuttaa tässä taustalla asiaan.
- Sivutehtävät toistavat itseään todella rankasti. Suurin osa tuntuu vielä aivan turhilta. Onneksi sivutehtävät ovat yleensä varsin nopeasti hoidettavia.
+ May ja MJ näyttävät väärältä. :)

Tässä vaiheessa arvioisin pelin 3½/5 tai 8/10. Seuraavaksi isken todennäköisesti lisäsisältöjen kimppuun, kunhan ehdin.

EDIT: Unohdin mahdollisesti sen pelatessa eniten ärsyttäneen asian, eli hiipimistehtävät sivuhahmoilla. Täysin tarpeettomia ja pelillisesti köyhiä. Näistä pitkä miinus!
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Tuli noin kk sitten pelattua Miles Morales ja eihän siitä pääse mihkään että nämä ovat parhaita supersankaripelejä ikinä. Tän leffan opening tuli vastaan ja jostain kumman syystä jo tuo alun syöksy sai pelin mieleen. Kaikki nuo liikkeet on otettu peliin mukaan. Tätä kun katsoo tulee mieleen kun pelaisi itse peliä. Insomniac:lta ei ois voinut parempaa liikkumismekaniikkaa toivoa.
 
Viimeksi muokattu:
Tuli aloitettua eilen remastered versio PS5:lla. Kaikki on aikalailla samaa kun tuossa PS4 versiossa. Ainoa eron huomasin sen että autoa pysäyttäessä täytyy painella näppäimiä, kun taas PS4 versiossa ei tarvinnut asetuksista riippuen. En tiedä onko tuo ominaisuus pois remastered versiosta vai en sitten ole huomannut.

Pelattavaa kuitenkin riittää kun nuo DLC:t on mukana.
 
Tuli aloitettua eilen remastered versio PS5:lla. Kaikki on aikalailla samaa* kun tuossa PS4 versiossa. Ainoa eron huomasin sen että autoa pysäyttäessä täytyy painella näppäimiä, kun taas PS4 versiossa ei tarvinnut asetuksista riippuen. En tiedä onko tuo ominaisuus pois remastered versiosta vai en sitten ole huomannut.

Pelattavaa kuitenkin riittää kun nuo DLC:t on mukana.
* =... paitsi pelin sulavuus (60fps), ohjaustarkkuus, värinät ja grafiikka, jotka aivan toista maata PS4 version kanssa
 
* =... paitsi pelin sulavuus (60fps), ohjaustarkkuus, värinät ja grafiikka, jotka aivan toista maata PS4 version kanssa
Joo tuon ray-tracing 60fps otin käyttöön ennen pelin aloittamista. Tarjoaa hyvän kuvanlaadun pelatessa. Ohjaimen värinätkin on tuttuja Miles Moralesista.
 
Tässä alkaa Miles Morales olemaan siinä vaiheessa että tuli infoboksia että viimeisiä hetkiä viedään. No miten se peli sitten on maistunut?

Ensinnäkin peli on tuntunut koko ajan siltä että onhan tämä jo nähty. Enemmän siis vaihtelua olisi kaivannut mitä tämä sivuosa nyt tarjosi. Eikä siinä mitään jos se toistokin olisi mieluisaa mutta kun päällimmäinen tunne on yhteenotoissa se että olisipa pelaamassa Arkham-peliä. Ei tuo taistelu vain ole yhtä tyydyttävää ja erityisesti hilavitkuttimien vaihto valikon kautta on niin paljon huonompi vaihtoehto kuin Arkhameiden systeemi, jossa muistaakseni onnistui käyttää kaikkia konsteja pelkästään näppäinyhdistelmillä.

Samoin tuo liikkuminen on välillä turhauttavaa kun hämis on liimattu "reunoille" ja haluaisikin kävellä pois siitä. Ylipäänsä kaikki muu kuin swingailu on jotenkin kökköä liikkumista eikä se seitteilykään ole niin sulavaa mitä lepakkomiekkosen siirtymiset. Hämis vaatii kahden napin painamista väijypaikkoihin ja ilmastointiputkiin siirtymiseen missä batman taisi aika varmasti hoitaa homman yhdellä napilla. Enkä ikinä muista tässä pelissä että oliko se l1+l2 vai r1+r2 että pääsee sinne hiton putkeen.

Tarina on onneksi ihan mielenkiintoinen vaikka vähän huvittaa taas se seikka miten
suuri osa maskinaamoista paljastuu sukulaisiksi tai kavereiksi.

Sivutehtävien vaatimukset on myös huonosti toteutettu, sillä vaikka miten yritän skannata tehtäväalueella niitä ennakkoon, niin en niitä usein näe ennen kuin annan ensi-iskun viholliseen. -"ai jaa, tässä olisi pitänyt hiippailemassa hoidella viisi tyyppiä". Yritä siinä sitten "cloakata" ja palata stealthiin kun sekään ei toimi yhtä varmasti/sulavasti kuin vertaamassani batmanissa.

Päällimmäinen fiilis siis itselläni oli se mikä ykköshämiksessäkin: Batman oli viihdyttävämpi ja toimivampi peli eikä siinä ollut läheskään yhtä paljon turhauttavia asioita, joista pystyy syyttämään nimenomaan peliä tai sen mekaniikkoja.

No, ainakin on paljon parannettavaa siihen jatko-osaan. Olen myös tyytyväinen että sain tämän 20 eurolla. Ei tästä 30 euroa enempää viitsisi maksaakaan kun on sitä samaa mutta vielä lyhyempänä (mikä lienee tosin kai jopa plussaa ettei ole venytetty enempää).

Parasta on yhä se kaupungissa liikkuminen mutta jos sitä ei olisi niin aika laimea peli tässä olisi tarinaa lukuun ottamatta. Batmanissa pidin sen verran paljon hiippailusta ja tappelusta että ihan mieluusti pelailin haastetehtävien kultamitalit lisäreitä myöten. Tässä toivoo haaste-/sivutehtävissä vain että saisi mahdollisimman äkkiä homman alta pois.
 
Viimeksi muokattu:
En yleensä reagoi kummemmin hymiö-reaktioihin mutta mikä tuossa Miles Morales -tekstissäni naurattaa, @Futis88 ? Mielestäni perustelin fiilikseni pelistä varsin asiallisesti ja tuo nauruhymiö tässä kohtaa on jotenkin outo/epäsopiva enkä sitä osaa tulkita kuin nauramisena "väärälle" mielipiteelle.

Saa sitä eri mieltä tietenkin olla mutta melko erikoinen reaktio perusteltuun mielipiteeseen.
 
En yleensä reagoi kummemmin hymiö-reaktioihin mutta mikä tuossa Miles Morales -tekstissäni naurattaa, @Futis88 ? Mielestäni perustelin fiilikseni pelistä varsin asiallisesti ja tuo nauruhymiö tässä kohtaa on jotenkin outo/epäsopiva enkä sitä osaa tulkita kuin nauramisena "väärälle" mielipiteelle.

Saa sitä eri mieltä tietenkin olla mutta melko erikoinen reaktio perusteltuun mielipiteeseen.
Hää on trolli
 
Ylös Bottom