Spiral

[Jussi U. Pellonpää]

Elokuva

Moniongelmainen ja omapäinen etsivä Ezekiel ”Zeke” Banks (Chris Rock) ei ole kollegoidensa suosiossa, sillä kaupungin ainoana rehellisenä kyttänä tämä on mennyt vasikoimaan työkavereidensa sivubisneksistä sisäiselle tutkintajaokselle. Mulkoilu ja dissaus pitää kuitenkin sivuuttaa, kun ympäri kaupunkia alkaa löytyä julmasti mutiloituja ruumiita, jotka ovat ennen tuonen tuloa kytketty kieroihin ansoihin, tavalla, joka tuo kaikille elävästi mieleen pitäjää piinanneen, ja jos edesmenneen Jigsaw-tappajan, John Kramerin. Kun kalmokasa kasvaa ja jokainen tuntuu liittyvän enemmän ja enemmän Banksin lähipiiriin, joutuu hän ja nuori kollegansa William Schenk (Max Minghella) hakemaan apua myös Banksin arvostetulta poliisi-isältä, nyt jo eläkkeellä olevalta Marcus Banksilta (Samuel L. Jackson).

Darren Lynn Bousmanin ohjaama ja Josh Stolbergin ja Pete Godlfingerin kirjoittama Spiral: From the Book of Saw on epätoivoinen yritys herätelle henkiin umpityperä ja nihilistinen, mutta mukavasti menestynyt Saw -saaga (2004 – 2017). Alkuunpanevana voimana Spiraliin on toiminut Saw-faniksi tunnuntautunut ja pääroolin itselleen halunnut, paremmin koomisista rooleistaan tunnettu Chris Rock, joka on osallistunut ikävä kyllä myös käsikirjoituksen tekemiseen.

Verikekkereiden viimeiseen osaan, 2017 ensi-iltansa saaneeseen naurettavaan floppiin Jigsaw verrattuna Spiral on aavistuksenomainen siirto parempaan, josta pieni nyökkäys poliisiproseduureihin enemmän keskittyvän kerronnan suuntaan. Näistä ohikiitävistä hetkistä huolimatta Bousmanin ja kumppaneiden pääpointti on kuitenkin se sama vanha: ripustaa ihmisiä erilaisiin vempaimiin, jotka pikkuhiljaa repivät, sulattavat ja paloittelevat uhrinsa graafisesti hengiltä. Tunnelma on valo- ja värimaailmaansa myöten yritetty kopioida David Fincherin mestariteoksesta Se7en (1995), eikä plagioiduissa kuvissa ja tyylissä sinällään mitään vikaa olekaan (pääkuvaajana Jordan Oram ja leikkaajana Dev Singh), mutta matkiminen syö leijonan osan omaperäisyydestä.

Katsojaa aliarvioidaan myös groteskeissa tappotuokioissa, joissa sikanaamarrin sonnustautnut pyskopaatti kertoo uhrille pikkutarkasti, minkä ruumiinosan menettäminen voi tuodan mahdollisen vapautumisen. Pölvästin pääpointin, murhaajan motiivin ja tympeän finaalin jälkeen viemärin luukku jätetään tietenkin avoimeksi, mutta suuri olisi hämmästys, jos joku Spiralin tarinaa vielä haluaisi jatkaa.

Uniikilla äänellä artikuloivaa Chris Rockia ei ole helppoa nähdä kovaksikeitettynä kyttänä ilman koomista kohotusta, mutta kaikesta päätellen mies on ollut roolinsa kanssa aivan tosissaan, tosin liikaakin, sillä 90 prosenttia dialogista on huutamista ja loput kiroilua. Mainiosta Handmaid´s Tale -sarjasta suuren maailman tietoisuuteen nousseen Max Minghellan tehtäväksi on jäänyt sen toisen viulun soittaminen, eikä senkään vertaa ole keksitty tekemistä Samuel L. Jacksonille, mitä nyt ehtii mies toki muutamankin Motherfuckerin paiskata. Telkasta tuttu Marisol Nichols on Banksin pomo, poliisikapteeni Angie Garza, joka tekee kuten kaikki kireät kyttäpomot tekevät: huutavat ja kiroilevat kurittomille alaisilleen. Saw -leffojen Jigsawina kulttihahmoksi kasvanut Tobin Bell nähdään ainoastaan valokuvissa.

Yhteenveto

Spiral: The Book of Saw on täsmäohjattu niille katsojille, joille leffahetki tarkoittaa vain veristä väkivaltaa tarinasta ja kerronnasta piittaamatta.

Lue sivustolla...