Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Split Fiction

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nikender
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Menihän se läpi 16 tunnin jälkeen. Kummatkin oli varmoja, että tämä oli reippaasti pidempi mitä it takes two, mutta kaverin profiili näytti senkin kohdalla 15 tuntia. Mun näytti jostain syystä alle tuntia.
Siinä tosin oli enemmän kaikkia minipelejä, mutta tässä taas lähti henki kymmeniä kertoja. Harmi kun ei ole mitään respawn laskuria sillä en ihmettelis vaikka olis sata menny rikki :D

Lopussa oli kyllä sellaista settiä ettei ole tullut vastaavaa missään muussa pelissä vielä vastaan.
Valitettavasti onnistuttiin ainakin yks side story kenttä missaamaan ellei sen trophy vaan bugaa.
 
Kysymys tämän pelanneille: onko mitään syytä pelata ensin loppuun A Way Out ja pelata It Takes Two? Siis tietysti ne aiotaan pelata myöskin mutta tämä kiinnostaisi enemmän ja päästä ensin vuoroon. Nuo muut on siis jo hankittu mutta aikaa ei ole ollut cooppeilla niin jäänyt vähän. Nyt jos yrittäisi raivata hetkiä tuon pelaamiseen, niin ehkä aloittaisi kuitenkin uusimmasta.
 
Kysymys tämän pelanneille: onko mitään syytä pelata ensin loppuun A Way Out ja pelata It Takes Two? Siis tietysti ne aiotaan pelata myöskin mutta tämä kiinnostaisi enemmän ja päästä ensin vuoroon. Nuo muut on siis jo hankittu mutta aikaa ei ole ollut cooppeilla niin jäänyt vähän. Nyt jos yrittäisi raivata hetkiä tuon pelaamiseen, niin ehkä aloittaisi kuitenkin uusimmasta.
Täysin eri pelejä, joiden läpipeluusta et hyödy mitään.

Jos pelaat puolison kanssa niin It takes two antaa loistavan kaksinpelin lisäksi semmosia kulmia nostattavia huomioita parisuhteista. Meillä kuului aika monesti "kato nyt, ihan kuin sinä oikeastikin".

Noin muuten tämä uutukainen on kaikin puolin turboahdettu e.m nähden ja maisemat vain vilisee silmissä
 
Juu, ja A Way Out on tietenkin täysin eri peli kun nämä kaksi edellistä. Ja ehkä vähän enemmän sellainen kävelysim. Yllättävän vähän siinä joutui tekemään juttuja ja oli myös yllättävän lyhyt
 
Split Fiction paukahti lävitse ja olipahan seikkailu.

miten tätä peliä kuvaisi, koska let's face it tämähän on ihan helvetinmoinen sillisalaatti. Teoriassa tämä on vain kokoelma vanhoja pelejä: klassisten laatikon liikuttelu puzzlien kautta matopeliin ja space impactin kautta perinteisiin 3D tasoloikkiin. Joka ikinen pelin tarjoama pelihetki on nähty ja koettu miljoonaan kertaan, mutta kun yhtäkkiä löydät itsesi perinteisestä tasohyppelykentästä possuna, joka lentää pierun voimalla, niin kyllähän se saa sisäisen lapsen hymähtämään. Mutta niinhän se menee, että jos sä olet sillien ystävä, niin silloin silli maistuu vaikka sinapin kanssa. Ja senhän tämä peli tekee, maistuu. Erittäin. Hyvin.

Tarina oli ehkä vähän väkisin väännetty ja ei temmannut missään vaiheessa otteeseensa, toisin kuin It Takes Twossa. Tarina sai loppua kohden yllättävän tummia sävyjä, jonka vuoksi en tätä meidän alakouluikäisille lapsille antaisi pelattavaksi, mutta kahden aikuisen kesken lystiä kyllä riitti.

Ainut mitä aidosti kaipasin olisi ollut kenttiin siroitellut kerättävät tavarat. Esimerkiksi jotain lapsuusmuistoja, valokuvia, tärkeitä esineitä tai vaikka vaan lippalakkeja, jotain joka olisi syventynyt hahmoja ja antanut syyn koluta kenttiä tarkemmin.
Kenttiin oli nähty valtavasti vaivaa ja koin että menivät suurilta osin hukkaan kun ne juostiin vain lävitse. En ole sitä pelaajaryhmää, joka nappailee valokuvia tai tarkoituksella pysähtyy ihailemaan maisemia (puhumattakaan puolisostani, joka ei osaa pysähtyä hetkeksikään katsomaan ympärilleen), mutta kentät oli sen verran näyttäviä, että löysin itseni jatkuvasti koluamasta nurkkia toivoen että löytäisin jotain kerättävää.

Muuta valitettavaa/korjattavaa on oikeastaan vaikea löytää, koska kaikki toimii. Kyllästymisen riskiäkään ei ole, koska peli muuttaa muotoaan puolen tunnin välein, tarjoten aina jotain uutta ja erilaista.

Koin myös vahvaa samaistumispintaa yhtä terveydenhoidon hoitomuotoja kohtaan, joka nähtiin vastuksen muodossa yhdessä sivutehtävässä.

Arvosana 9. Laadukkaan kaksinpelin uusi määritelmä.
 
Viimeksi muokattu:
Ylös Bottom