Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Käytät vanhentunutta selainta. Kyseinen selain ei pakosti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
Star Fox Digital Foundryn tekniikka analyysissa. Aikamoinen Star Wars meininki tuolla videolla. Kas kummaa peli ilmestyy samana päivänä kuin Force Awakens dvd ja blu-ray. Aloitusviestissä lienee syytä mainita että pelin on kehittänyt Platinum Games, jonka edellinen peli oli Bayonetta 2.
Hypehype. Odotukset melkosen korkealla. En ole kyseistä pelisarjaa pelannut uutena sitten Super Nintendon. Toivotaan, että tämä osa on odotuksen arvoinen.
Nintendon ja PlatinumGamesin Gamepad-taidonnäyte ja Wii U:n joutsenlaulu on saanut arvostelijat innostumaan:
STAR FOX ZERO’S CONFUSING CONTROLS KEEP IT FROM FLYING HIGH
Here’s the twist: On your television screen, you see a full third-person view of the action: Your ship, the terrain, the enemies, their bullets. On the screen that’s built in to the Wii U’s GamePad controller, you can see a first-person view from the cockpit of ace pilot Fox McCloud. So you’ve got to split your attention between the television and the controller, avoiding collisions and enemy fire by controlling your ship with the joystick while simultaneously using the pad’s motion control to aim your cursor and fire, constantly looking between both screens.
It sounds confusing. It is confusing. It’s also not optional. This is how you play Star Fox Zero. It’s the shooter equivalent of rubbing your stomach while patting your head and also keeping a hacky-sack in the air with your foot.
As a game that lives and dies on its mechanics, Star Fox Zero is only intermittently successful at selling its dual screen dynamics. It’s at its best during the classic Arwing sections, but the Walker form becomes overly fiddly and the different viewpoints often cause more problems than they solve. Sadly it’s somewhat fitting that one of the final Wii U first-party games still doesn’t convince us on the viability of a dual-screen home console.
Star Fox Zero channels everything bad about Wii U game design
In many ways, Star Fox Zero actually feels like a launch title for the Wii U console, full of half-fleshed-out ideas that don't quite stick. But the Wii U has been out for almost four years now, and I can't help but wonder what happened.
This isn't a review of Star Fox Zero. Save for very rare, extreme circumstances, Polygon reviews require that a game be completed, or at least a good-faith effort be made to complete it.
Star Fox Zero is the most fun I’ve had with any Wii U game to date. The title more than makes up for Fox McCloud’s conspicuous absence for a decade and proves just what a uniquely satisfying gaming experience the gamepad offers when treated as an asset by game designers, rather than a bulky requirement to work with Nintendo’s mascots.
Despite its poor visuals compared to other recent titles for Wii U, StarFox Zero retains the charm that made the StarFox saga a classic, almost a genre on its own, and implements a new control scheme that uses the GamePad for precise aiming. Full of hidden paths, with a great learning curve, different vehicles, and true "classic" gameplay, StarFox Zero is a MUST if you own a Wii U.
It’s a little sad that Star Fox Zero, a game that wonderfully shows the benefits of the Wii U Gamepad, came out so late in the system’s life. Still, it’s worth getting for anyone who owns the console, especially if you were a fan of the series in the ’90s.
Kieltämättä nämä kontrollit on helvetin hankalat. Monet sanoneet myös, että ihan ok mutta itsellä ainakin suuria vaikeuksia. En ole ikinä pitänyt noista motion controlleista ja jotenkin tässä vielä normaalia vaikeampaa käyttää. Jotenkin ne unohtaakin vähän väliä ja yrittää tähdätä ohjaamalla alusta. Toivottavasti tohon nyt tottuu kun pelaa hieman lisää.
Noista kontrolleista kuulisi mieluusti enemmänkin kommenttia, sillä meinaavat nousta kynnyskysymykseksi pelin hankinnan suhteen. Arvosteluista on saanut lukea varsin ristiriitaista kommenttia, kun jotkut kehuvat (kunhan jaksaa ensin tunnin harjoitella) ja toiset haukkuvat kelvottomiksi. Tiedän miten ohjattavuuden periaate toimii, mutta tosiaan käytännön kokemuksia olisi mukava kuulla. Omaan korvaan tuo ohjattavuus kuulostaa lähinnä turhan monimutkaiselta kikkailulta, jotta gamepadille oltaisiin saatu edes jotain käyttöä, ja epäilyttää vahvasti, etten tulisi pelistä kauheasti nauttimaan. Tämä jos mikä vaatisi demoa eshopiin, jotta voisi kokeilla.
Se on ihan jees, että välillä kokeillaan uusia juttuja, mutta tarviiko oikeasti ottaa kaivattu TOIMIVA pelisarja ja muokata se sellaiseen kuntoon, että jo pelkkä ajatus sen pelaamisesta aiheuttaa ahdistusta? En todellakaan haluaisi tätä ostaa sen vuoksi, että päätyy hyllyyn pölyttymään muiden pelaamattomien pelien kanssa - jos toteutus on oikeasti vielä huono, niin turhaa sitä sellaista tekelettä edes rahallisesti viitsii tukea. En olisi vielä joitakin vuosia sitten uskonut, että Starfox-sarja saa epäröimään oikein kunnolla.
Noista kontrolleista kuulisi mieluusti enemmänkin kommenttia, sillä meinaavat nousta kynnyskysymykseksi pelin hankinnan suhteen. Arvosteluista on saanut lukea varsin ristiriitaista kommenttia, kun jotkut kehuvat (kunhan jaksaa ensin tunnin harjoitella) ja toiset haukkuvat kelvottomiksi. Tiedän miten ohjattavuuden periaate toimii, mutta tosiaan käytännön kokemuksia olisi mukava kuulla. Omaan korvaan tuo ohjattavuus kuulostaa lähinnä turhan monimutkaiselta kikkailulta, jotta gamepadille oltaisiin saatu edes jotain käyttöä, ja epäilyttää vahvasti, etten tulisi pelistä kauheasti nauttimaan. Tämä jos mikä vaatisi demoa eshopiin, jotta voisi kokeilla.
Se on ihan jees, että välillä kokeillaan uusia juttuja, mutta tarviiko oikeasti ottaa kaivattu TOIMIVA pelisarja ja muokata se sellaiseen kuntoon, että jo pelkkä ajatus sen pelaamisesta aiheuttaa ahdistusta? En todellakaan haluaisi tätä ostaa sen vuoksi, että päätyy hyllyyn pölyttymään muiden pelaamattomien pelien kanssa - jos toteutus on oikeasti vielä huono, niin turhaa sitä sellaista tekelettä edes rahallisesti viitsii tukea. En olisi vielä joitakin vuosia sitten uskonut, että Starfox-sarja saa epäröimään oikein kunnolla.
Vasen sauva ohjaa sun alusta ja oikea jarruttaa/boostaa ja tähtäintä liikutat liikuttamalla gamepadia. Y nappi siirtää aina tähtäimen niin sanotusti keskelle ruutua ja aseet sitten triggereissä. Tv ruudulla näet esim aluksen kolmannesta persoonasta ja padista first person. Pistän lisää kommenttia jos huomenna jaksaisi pelata kun tänää ei ole karmean flunssan takia jaksanut tehdä mitään.
Ekaa kertaa tarinaa pelatessa kyllä kirosanat lensi ja pari kertaa se gamepadikin, tosin vain sängylle. Kaikki tuntui olevan ihan päin helvettiä ja tämä oli paskin peli ikinä. Pelaaminen tuntui olevan jatkuvaa tastelua kontrolleja vastaan ja henki lähti ties kuinka monta kertaa.
Kun vkäyrä on noin korkealla niin senhän arvaa ettei se ainakaan laske kun avasin ja pelasin myös kaikki vaihtohetoiset kentät mitä sieltä kartalta löytyy.
Noh tuon jälkeen ajattelin kokeilla ekaa kenttää vielä uudestaan ja testata, että onko ne omat taidot parantuneet ollenkaan. Tuli sitten se tarina pelattua toisen kerran läpi ja jostain syystä homma toimi ihan hemmetin hyvin. Kaikki tuntui toimivan kuin ajatus ja kuolin tasan kerran koko pelin aikana.
Tosin nyt keskityin 90% ajasta vain gamepadin ruutuun. Hyvin harvassa on ne kohdat niissä "on-rail" osuuksissa, että täytyisi telkkaria katsoa. Se telkkarissa näkyvä tähtäin kun ei kuitenkaan näytä sitä kohtaa mihin osut niin sitä gamepadin ruutua täytyy kuitenkin katsoa.
All range moodissa sitten kun kierrellään pomon ympärillä niin siitä telkkarin vilkuilusta on hyötyäkin. Tosin silloinkin sitä tuli todellakin vaan vilkuiltua ja katse oli gamepadin ruudussa melkein jatkuvasti.
Eli ainakin omalla kohdalla piti paikkansa se, että aluksi tämä voi vaikuttaa todella huonolta, mutta kun homma toimii niin se toimii hienosti.
Plussaa gamepadin toimivasta 3d äänestä. Kun padi on naaman edessä niin tiimikavereiden puhe kuulosti ihan siltä kuin se tulisi korvassa olevasta kuulokkeesta.
edit:
Hiukan päälle neljä tuntia tuli guardia pelattua ja tällaiselle joka ei ole koskaan lämmennyt näille ns. tower defence peleille niin tämä maistui yllättävänkin hyvin.
"tarina" tuli pelattua läpi ja sitten muutama haaste tehtävä sekä puolustettua paria muiden pelaajien tekemää hyökkäystä vastaan.
Haaste tehtävät varsinkin oli ainakin vielä ihan kivoja kun ne eivät olleet mitään vaikeita vaan lähinnä vaihtelua tuovia. Esim jokainen vihu kuolee laakista, mutta on vain rajoitettu määrä ammuksia tai sitten tukikohtaan tulee vihut laskuvarjolla jne.
Itse pelasin niin, että gamepad lepäsi sylissä ja tähtäsin vasemmalla tatilla ja ammuin vasemmalla liipaisimella niin sai pitää stylusta oikeassa kädessä. Sillä kun kameran vaihto ja kääntely toimii paljon varmemmin mitä sormella. Tuo setup toimi aikas pirun hyvin.
Tuossa on gamexplainin guard arvostelu joka ainakin meikäläisen mielenkiinnon herätti tuota peliä kohtaan.
Tuli se zerokin pelattua nyt kolmannen kerran läpi ja taisi siihen kaksi tuntia mennä kun skippasi välivideot. On se kyllä varsin viihdyttävä räiskyttely nyt kun pelimekaniikan kanssa on tullut sinuiksi.
Erittäin kankeasta alusta huolimatta olen kyllä ihan tyytyväinen ostokseeni kun tuli tuo molemmat pelit sisältävä first print versio ostettua 55e hinnalla. Tuossahan on myös guard ihan levyllä.
Onhan noissa kontrolleissa opettelemista, mutta jos on hirveä avaruussotapeli nälkä uusimman Star Wars leffan jäljiltä niin mikä ettei. EA:n Star Wars pelistä puuttuu story mode.
Ei tämä tunnu enää kivalta kun on päässyt hiekkamato kohtaukseen. Mitä sen jälkeen pitää tehdä kun on ampunut siitä paiseet? Tulee ohjeita että pitää ampua päähän mutta suuhun ampumisesta se ei tunnu reagoivan ja eikä sen hyökkäyksiä näytä pystyvän väistämään.
Kyllä se sen suunsa muistaakseni avaa kun ne kaikki paiseet on tuhottu. Itse vaan kiersin sen ympärillä mahdollisimman kaukana kokoajan sivulle katsoen niin esim se pyörähdys hyökkäys ei osu ollenkaan. Muistaakseni se pysähtyy paikoilleen hetkeksi ennen kuin avaa suunsa.
Sitten kun se kaivautuu hiekkaan ja ajaudut sen hiekan mukana kohti sitä niin tankin nokka kohti matoa ja pakki päälle ja ammut niin pirusti.
Edit:
Itsehän olen pelannut tämän jo viidesti läpi. Neljäs kerta oli paras kun kaikki loksahti kohdilleen ja oli aivan huikea tunne kun ei tarvinnut edes ajatella mitään vaan automaattisesti veteli barrel rolleja ja ampui porukkaa joka puolelta. Pomotkin kaatui nopeasti ja helposti.
Tuo fiilis oli kyllä kaiken sen ekan läpipeluun aikana kärsityn turhautumisen arvoinen.
Arcade moodikin tuli pelattua läpi ja siitähän aukeaa sound test jossa voi kuunnella kaikki pelin biisit. Niitäkin tuli parina iltana kuunneltua muutama tunti.
Star fox guardiakin tuli pelattua aika tasan 21 tuntia. Tarina vedetty läpi ja extra tehtävistä hieman yli puolet. Squad matseja puolustajana muistaakseni 359. Pelkästään noita pelaamalla vedin rankin 27 > 50. Omien hyökkäys squadien tekemistä en edes kokeillut kun kiinnosti enemmän tuo puolustaminen koska se on sitä varsinaista pelaamista. Aluksi ei pitänyt edes tuota maksimi rankia hommata, mutta kun se alkoi olemaan jo yli 40 niin pakko se oli vetää sinne maksimiin.
Kaiken kaikkiaan tuo first print edition oli kyllä täysin hintansa arvoinen paketti.
Pelasin jotain muuta välillä. Nyt kun palasin tämän pariin niin hiekkamato kukistui ekalla yrityksellä. Edellisillä kerroilla olin huristellut ympäriinsä kuin päätön kana ja yritin samalla ampua. Kannattaa ihan parkkeerata tankki hyvään paikkaan mistä ampua paiseita. Kun paiseet on ammuttu niin kannattaa tosiaan pakittaa täysillä sillä sitten tulee hiekkamadolta vetosäde ja pitää ampua suuhun Gamepad tähtäyksellä.
Tuli tämäkin poistettua Anttilan konkurssimyynneistä, kun olkapääkin on jo siedettävämmässä kunnossa. On kyllä melko ristiriitaiset tunteet, mutta ne eivät johdu niinkään ohjauksesta vaan muista tekijöistä. Tuon ohjauksen sisäistin varmaan puolessa minuutissa, mutta vaikka homma toimi, niin kyllähän tuo kontrolliratkaisu on turha, vaikka asiaa miten päin kääntelisi. Itse en tuota gamepadin ruutua edes katso muuta kuin kohdissa, joissa se on jotakuinkin pakollista, sillä katseen siirtely gamepadin ja projektorin kuvan välillä ei tunnu kauhean luontevalta. Eniten tässä kuitenkin ärsytti se, että aina kun tuon lentelyn ja räiskinnän makuun pääsi, niin lentely muuttui joko tuoksi metallikanalla juoksemiseksi tai muuksi turhanpäiväiseksi koheltamiseksi (en pitänyt esim. noista tankkiosioista edes Star Fox 64:ssä). Pelatessa tulee välillä hetkiä, jolloin miettii, että eikö tätä todettu huonoksi jo testausvaiheessa. Star Fox Zerossa jokseenkin kaikki muu paitsi lentelyosuudet nostivat mieleen tuon kysymyksen. Kaikki tuo lentelyn lisäksi mukaan ympätty oheistoiminta vain rikkoi kokonaisuutta ja jätti pelistä kaikin puolin sekavan vaikutelman. Mikäli tässä olisi vain noita lentelyosuuksia, niin olisin tyytyväinen näilläkin kontrolleilla - nyt vain nuo muut jutut hierovat naamaan epämääräistä pelisuunnittelua ja saavat kontrollitkin tuntumaan isommalta ongelmalta kuin ne oikeasti edes ovat.
Yksi viime vuosien ärsyttäviä piirteitä Nintendossa on ollut se, että peliin pitäisi aina tuoda jotain merkittävää uutta, jotta kokemus pysyisi tuoreena - ei siksi, että uusi olisi jotenkin huono juttu, vaan se miten nuo uudet ominaisuudet toteutetaan. Tämä peli mielestäni näyttää oivallisesti kuinka pihalla Nintendo on tuon filosofiansa kanssa. Onhan tässä toki uutta tuo ohjaus, jota ilman olisi pärjätty vallan mainiosti ja saatu varmasti hiotumpi kokemus kuin tällaisenaan. Sen lisäksi uutta on tuo järkyttävä kana-muoto, jonka osuudet ovat vähintään yhtä syvältä kuin Star Fox Assaultin juoksuosuudet, ja sitten taisi uutta olla vielä se hovercraft vai mikä lie olikaan. Sittenpä loput pelistä onkin enemmän tai vähemmän Star Fox 64:n toisintoa. Tämä siis on sitä Nintendon nykyistä hienoa suunnittelufilosofiaa, jonka mukaan pelin pitää olla tuore kokemus ja jatko-osissa pitää olla jotain uutta ja maata mullistavaa. Kärjistetysti Nintendon innovatiivista ja uuteen kokemukseen tähtäävää suunnittelua edustaa siis tässä tapauksessa n. 20 vuotta vanha peli, johon lisätään uudet kontrollit, joita kukaan ei halunnut, ja vähennetään entisestään niitä pelin parhaita osuuksia (Arwingilla lentely), jotta tilalle voidaan tuodaan jotain paljon surkeampaa (ne kana-, sun muut osuudet), mitä kukaan ei halunnut.
Onneksi en mennyt täyttä hintaa tästä maksamaan, sillä ei tämä kyllä kauheasti ainakaan minulle ole tarjonnut, ainakaan mitään erityisen positiivista. Kyllähän tätä kai jaksaa silloin tällöin hetken pelata, kun vain viitsii tarttua tuohon epämiellyttävään ohjaimeen, mutta olisin kyllä odottanut hieman enemmän Star Foxin jatkolta - odotukset tosin ehtivät laskea olemattomiin jo kauan ennen ostoa. No, tämän esityksen jälkeen on lienee turha ylipäänsä enää odottaa Star Foxia, sillä jos tämä peli jotakin varmistaa niin sen, että jatkoa enää tuskin seuraa. Ehkä se sitten vain on parempi, että Nintendo unohtaa omat vanhat sarjansa, jos lopputulos on tällaista. Ehkä nyt pitääkin alkaa toivoa, ettei F-Zerolle koskaan tehtäisi jatkoa, sillä ties kuinka pahasti onnistuisivat senkin sarjan kusemaan, kun Miyamoto saa oivalluksen, että ehkäpä wiimotet jalkapohjissa voisivat toimia kaasuna ja jarruna, alusta ohjattaisiin balanceboardilla istumalla ja itseään kallistelemalla samalla, kun pelin tapahtumia seurataan pystyssä olevalta gamepadilta, kun taas ratojen kartta ja sijoitukset täyttävät koko televisioruudun, sillä eihän nykypelejä enää televisiosta seurata, koska tarjolla on ohjaimen kätevä kuuden tuuman näyttö. Samalla voi sitten lanseerata uudelleen sen vitality sensorin, jonka voi työntää pelin ajaksi peräsuoleen mittaamaan epämiellyttävän pelikokemuksen nostattamaa, vauhdilla kohoavaa v-käyrää. No, onpa tuo NX:kin alkanut vaikuttaa sen verran epäkiinnostavalta, että antaa olla..
