Jari Tomppo
New Member
Boksi ilmestyi sitten kauppoihin ja lienee löytänyt paikkansa jo aika monen täällä vaikuttavan kotoakin. Minä vietin viime viikonvaihteen Star Wars -merkeissä eli boksin leffat tuli katsottua, ekstroihin en vielä ehtinyt kovin perusteellisesti pureutumaan.
Elokuvat sinänsä ovat tietenkin tuttuja, Star Wars (ennen kuin siitä tuli "A New Hope") tuli nähtyä teatterissa vuonna 1978, samoin jatko-osat. Sen jälkeen SW-leffoja on tullut katsottua telkkarista ja pyöriteltyä videolta lukemattomia kertoja. Vuoden 1997 remaket jäivät kuitenkin teatterikierroksella näkemättä, tokihan nuokin sittemmin videona hyllyyn päätyivät. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta kun minulla on tilaisuus nähdä nämä elokuvat monikanavaisella ääniraidalla varustettuna. Tekniset arvot saavat kuitenkin nyt jäädä sivuun; Miten puree Star Warsin taika vielä 26 vuotta ensikatselun jälkeen?
Star Wars: Episode IV: A New Hope. Tämä elokuva on minulle aina "Star Wars" ihan siitä riippumatta millaisia lisäotsikoita tai järjestynumeroita George Lucas siihen keksii siihen lisätä. Tämä oli yksi ensimmäisiä elävissä kuvissa näkemiäni elokuvia ja teki lähtemättömän vaikutuksen 12-vuotiaaseen. Kovasti olisin toivonut tästä boksista löytyvän myös elokuvien alkuperäisten versioiden, mutta onko vahinko sittenkään niin suuri. Eihän se kuitenkaan olisi se sama elämys, johon 12-vuotiaana rakastuin. Tarina on kuitenkin pysynyt samana ja lisäykset ovat enemmän tai vähemmän kosmeettisia. Varsinkin kun eniten närkästystä aiheuttanutta kohtausta on tähän DVD-julkaisuun hieman editoitu. Eli nyt Han Solo ja Greedo ampuvat kutakuinkin yhtäaikaisesti.
Harrison Ford vetää Solon roolin upeasti ja Mark Hamill muistuttaa vieläkin enemmän roolivaatteisiin puettua kakkosnelosta kuin koulutettua näyttelijää. Carrie Fisher... no häntä on mukava katsella.
Star Wars: Episode V: The Empire Strikes Back. Aika monet SW-fanit pitävät tätä saagan parhaana elokuvana. Minun on vaikea päättää onko tämä parempi kuin ANH, mutta ei ainakaan huonompikaan. Tarina on kokolailla synkempi kuin edeltäjässään eikä edes loppu ole kovin valoisa - pikemminkin päinvastoin. Kuinka ahdistavaa olikaan odottaa kolmen vuoden ajan Han Solon pelastumista. Darth Vader on tässä elokuvassa kenties tylyimmillään.
Star Wars: Episode VI: The Return of Jedi. Tarinan päätösosa - ainakin tämänhetkisen tiedon mukaan. Toisin kuin synkkäsävyinen TESB on tämä osa paikoitellen suorastaan ylisöpö. Eritoten ne p*rk*n nallekarhut saavat kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin verenpaineen nousemaan vaarallisiin lukemiin. Jar Jar Binks on noiden karvapalleroiden rinnalla amatöörisarjaa ärsyttävyydessä. Toki tarina saatiin nallekarhuja lukuunottamatta vietyä päätökseen tyylikkäästi ja fania tyydyttävällä tavalla. Loppukohtaukseen tehty CGI-muutos istuu tarinaan oikeastaan sangen hyvin.
Star Wars -elokuvissa viehättää yhä niiden sadunomainen maailma, joka SciFi -lavastuksesta huolimatta on silkkaa fantasiaa. Niinikään elokuvan miljööt ovat kaikessa karuudessaan ja rähjäisyydessään oikeasti käytetyn oloisia. Esimerkiksi Millennium Falcon, joka on kursittu kasaan suurinpiirtein teipillä.
Kyllä nämä elokuvat toimivat vieläkin ja julkaisun boikotoiminen siksi että mukana ei ole niitä alkuperäisiä elokuvia kuulostaa nyt boksin nähtyäni entistäkin lapsellisemmalta. Star Wars -elokuvat ovat George Lucasin hengentuotteita ja hänellä on valta julkaista ne haluamassaan muodossa. Tai olla julkaisematta. Minä olen varma että nämä elokuvat tulevat pyörimään kotiteatterissamme vielä lukemattomia kertoja. Pitäisiköhän kaivaa vielä esille jonnekin laatikon pohjalle piilottamani Star Wars ep1 & ep2 DVD:t.
Elokuvat sinänsä ovat tietenkin tuttuja, Star Wars (ennen kuin siitä tuli "A New Hope") tuli nähtyä teatterissa vuonna 1978, samoin jatko-osat. Sen jälkeen SW-leffoja on tullut katsottua telkkarista ja pyöriteltyä videolta lukemattomia kertoja. Vuoden 1997 remaket jäivät kuitenkin teatterikierroksella näkemättä, tokihan nuokin sittemmin videona hyllyyn päätyivät. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta kun minulla on tilaisuus nähdä nämä elokuvat monikanavaisella ääniraidalla varustettuna. Tekniset arvot saavat kuitenkin nyt jäädä sivuun; Miten puree Star Warsin taika vielä 26 vuotta ensikatselun jälkeen?
Star Wars: Episode IV: A New Hope. Tämä elokuva on minulle aina "Star Wars" ihan siitä riippumatta millaisia lisäotsikoita tai järjestynumeroita George Lucas siihen keksii siihen lisätä. Tämä oli yksi ensimmäisiä elävissä kuvissa näkemiäni elokuvia ja teki lähtemättömän vaikutuksen 12-vuotiaaseen. Kovasti olisin toivonut tästä boksista löytyvän myös elokuvien alkuperäisten versioiden, mutta onko vahinko sittenkään niin suuri. Eihän se kuitenkaan olisi se sama elämys, johon 12-vuotiaana rakastuin. Tarina on kuitenkin pysynyt samana ja lisäykset ovat enemmän tai vähemmän kosmeettisia. Varsinkin kun eniten närkästystä aiheuttanutta kohtausta on tähän DVD-julkaisuun hieman editoitu. Eli nyt Han Solo ja Greedo ampuvat kutakuinkin yhtäaikaisesti.
Harrison Ford vetää Solon roolin upeasti ja Mark Hamill muistuttaa vieläkin enemmän roolivaatteisiin puettua kakkosnelosta kuin koulutettua näyttelijää. Carrie Fisher... no häntä on mukava katsella.
Star Wars: Episode V: The Empire Strikes Back. Aika monet SW-fanit pitävät tätä saagan parhaana elokuvana. Minun on vaikea päättää onko tämä parempi kuin ANH, mutta ei ainakaan huonompikaan. Tarina on kokolailla synkempi kuin edeltäjässään eikä edes loppu ole kovin valoisa - pikemminkin päinvastoin. Kuinka ahdistavaa olikaan odottaa kolmen vuoden ajan Han Solon pelastumista. Darth Vader on tässä elokuvassa kenties tylyimmillään.
Star Wars: Episode VI: The Return of Jedi. Tarinan päätösosa - ainakin tämänhetkisen tiedon mukaan. Toisin kuin synkkäsävyinen TESB on tämä osa paikoitellen suorastaan ylisöpö. Eritoten ne p*rk*n nallekarhut saavat kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin verenpaineen nousemaan vaarallisiin lukemiin. Jar Jar Binks on noiden karvapalleroiden rinnalla amatöörisarjaa ärsyttävyydessä. Toki tarina saatiin nallekarhuja lukuunottamatta vietyä päätökseen tyylikkäästi ja fania tyydyttävällä tavalla. Loppukohtaukseen tehty CGI-muutos istuu tarinaan oikeastaan sangen hyvin.
Star Wars -elokuvissa viehättää yhä niiden sadunomainen maailma, joka SciFi -lavastuksesta huolimatta on silkkaa fantasiaa. Niinikään elokuvan miljööt ovat kaikessa karuudessaan ja rähjäisyydessään oikeasti käytetyn oloisia. Esimerkiksi Millennium Falcon, joka on kursittu kasaan suurinpiirtein teipillä.
Kyllä nämä elokuvat toimivat vieläkin ja julkaisun boikotoiminen siksi että mukana ei ole niitä alkuperäisiä elokuvia kuulostaa nyt boksin nähtyäni entistäkin lapsellisemmalta. Star Wars -elokuvat ovat George Lucasin hengentuotteita ja hänellä on valta julkaista ne haluamassaan muodossa. Tai olla julkaisematta. Minä olen varma että nämä elokuvat tulevat pyörimään kotiteatterissamme vielä lukemattomia kertoja. Pitäisiköhän kaivaa vielä esille jonnekin laatikon pohjalle piilottamani Star Wars ep1 & ep2 DVD:t.