Ippenator
Well-Known Member
Tämä taitaa olla kyllä totta. Vaikka en ole siihen varsinaisesti huomiota aiemmin kiinnittänyt. Mutta nyt kun toit tuon esiin, niin onhan se todeksi myönnettävä.
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
kopolanpoika
Well-Known Member
En kyllä ois uskonut, että Super Marion kaltaisesta tasohyppelystä, jonka parissa pitäisi viihtyä kaikki lapsista vaariin, paljastuu näinkin sadistinen puoli, kun viiksiä vähän haroo täiharjalla. Mutta pakko myöntää, että kyllä tästä SM64 alkaa olemaan hauskuus kaukana: Epätarkat kontrollit yhdistettynä kameraan, joka hyppää yhdellä klikkauksella n. 45 astetta siten, että se ei koskaan päädy suoraan linjaan Marion taakse, lisättynä äärimmäisen kapeisiin, tuumaakaan anteeksiantamattomiin hyppysiltoihin, joissa useimmiten tai aina on laavaa kummallakin puolella/pudotus suoraan kuolemaan. Bonuksena laavasta Mario hyppää vielä n. 5m korkeuteen ja pomppaus suuntaa tai alastulopaikkaa mahdoton arvioida. Tähän vielä lisättynä vihreät elämä sienet, jotka laatikosta vapauduttuaan lähtevät niin droppipäissään juoksemaan karkuun, että pystyvät kiipeämään seiniä pitkin/juoksemaan suoraan rakenteiden läpi siten, että niitä on paikoitellen lähes mahdoton saada. Eikä pidä unohtaa, että joka kuoleman jälkeen hypätään kentästä ulos kokonaan.
- on tästä hupi kaukana.
Vaikea kuvitella, että se alkuperäinen olisi ollut näin järjettömän vaikea. Alle vuorokaudessa 20v kestänyt katkeruus vanhempia kohtaan, jotka eivät koskaan suostuneet hommaamaan N64, jotta olisin voinut pelata Mariota onkin vaihtunut äärimmäiseen kiitollisuuteen vanhempien kovaa kuria kohtaan
Hyi helvetti mikä peli. Jos jotain hyvää niin latausajat on lyhyet siirtymissä.
- on tästä hupi kaukana.
Vaikea kuvitella, että se alkuperäinen olisi ollut näin järjettömän vaikea. Alle vuorokaudessa 20v kestänyt katkeruus vanhempia kohtaan, jotka eivät koskaan suostuneet hommaamaan N64, jotta olisin voinut pelata Mariota onkin vaihtunut äärimmäiseen kiitollisuuteen vanhempien kovaa kuria kohtaan
Hyi helvetti mikä peli. Jos jotain hyvää niin latausajat on lyhyet siirtymissä.
kopolanpoika
Well-Known Member
Nyt on Mario 'kuusnepa' menty lävitse. Super Mariot ovat aina olleet itselle tasoloikkapelien kirkkainta aatelia, oikeastaan ilmentymä koko genrelle. Marion peruspilarina on aina ollut liiallinen vauhti, jota korjataan salaman nopeilla reflekseillä ja sienillä.
Kun tieto tästä All-Stars paketista tuli niin ajattelin, että vau mikä kulttuuriteko Nintendolta, tuoda yksi kaikkien aikojen klassikoista, itse SM64 Switchille. Peli kuitenkin ajansaatossa jäänyt monelta kokematta (jos emuversioita ei lasketa). Mutta nyt tämän pelin kokeneena täytyy myöntää, että hampaiden pesulle mentävä, koska kyllä tästä jäi vaan paskan maku suuhun. Yksi kaikkien aikojen suurimmista, ellei kaikkien aikojen suurin pettymys.
Kenttien rakenne on kestänyt erittäin hyvin aikaa ja ovat juuri sopivan kokoisia temmellyskenttiä. Kuoleman korjatessa huipulle pääsee parissa minuutissa takaisin, joten edellinen kohtalokas loikka tyhjyyteen ei kerkeä jäädä pitemmäksi aikaa kyrsimään. Kentät tarjoaa myös juuri sopivan määrän vaihtelua keskenään.
Mariolta löytyy erittäin monenlaista hyppykomboja; perus-, tupla-, kolmoishyppyä, takaperin volttia, pituusloikkaa ja kaikki on vielä loogisesti eri kontrollien takana, joka on kyllä uskomaton saavutus huomioiden pelin julkaisuvuoden.
Grafiikka on erittäin karua, mutta se kuvastaa hyvin aikaa, eikä lyhyen ajan jälkeen hyppää edes pahasti silmille. Edes tuo kuvakoko, joka ei veny koko näytölle ei haittaa, senkin kanssa oppii elämään hetkessä.
EDIT: Latausajat on erittäin lyhyet siirryttäessä kenttään ja pois, joten optimointi on erinomaista luokkaa (vrt. vaikka CTR, jossa kerkeää kahvit keittää odotellessa kentän vaihtumista).
Mutta voi helvetti sentään, että tuo ohjaus on kankea ja epätarkka. Kaikki tietää sanonnan minne jääpuikon voi tunkea - no kuvittele sen sijaan Tero Pitkämäen keihäs ja vielä poikittain, sillon aletaan olemaan lähellä Marion ohjaustarkkuutta ja tuntumaa. No mutta tämänkin puolitarkan mututuntuman kanssa oppii elämään, yllättävän nopeastikin. Mutta sitten kuvaan astuu tämä hattarapilvellä ratsastava harrastelijakuvaaja onkivapansa kanssa, kusipää nimeltä Lakitu Bros. Jos sulla on kamera onkivaa'an päässä niin ei se ihme ole, että hommasta ei tulen hevonhelvettiä. Kameran toimivuus (ironista puhua toimivuudesta) on kyllä järkyttävintä mihin olen hetkeen törmännyt. Yhtä huonoon kameraan olen törmännyt peliharrastusurani aikana vain Croc 2 PS1 aikana.
Kamera kääntyy kerralla n. 30-45 astetta, ei kuitenkaan pelaajan taakse vaan viistoon eli suoraan juoksusta tulee painajaista joka tilanteessa. Aina kameraa ei voi edes kääntää kuin vain toiseen suuntaan, jolloin se kääntyy näyttämään Mariota edestä. Kameran voi vaihtaa käsiohjaukselle, jolloin vaihtoehdot on a) kamera tulee niin lähelle Mariota että mario peittää 80% koko näytöstä ja et nää enää suoraan eteen tai sitten b) se on kaukana, mutta heiluu levottomasti omiaan ja tekee pelaamisesta täysin mahdotonta, koska tulee jatkuvasti jäljessä eikä käänny pelihahmon mukaan, mutta ei ole kuitenkaan vapaasti käännettävissä.
Pahinta on se, että kun saat kuvakulman sopivaksi, lähdet juoksemaan haastavaa hyppykohtaa niin peli itse kääntää kameraa juuri kun hyppäät ja jatkohyppy täytyy tehdä aivan sokkona.
Ironista, mutta peli vie kaiken peli-ilon sillä, että kun Mariossa pitäisi olla vauhtia ja vaarallisia tilanteita, jotka vaatii välillä millin tarkkaa ajoitusta ja napin painallusta niin tämän parissa joka hypyn jälkeen täytyy pysähtyä. Kääntää kamera otollisimpaan kuvakulmaan, sen jälkeen kohdistaa mario luotisuoraa linjan kanssa ja vasta sitten jatkaa matkaa. Yksi hyppy ja tee edelliset kohdat uudelleen. Yksi hyppy ja tee ...
Pakko myöntää, että meinas vähän mennä myös tunteisiin kun hommasin täydet 100 elämää, suoritin kentästä tähden, tulin kentästä pois ja peli kysyy a) haluatko tallentaa ja jatkaa, b) tallentaa ja poistua, c) poistua. Valitsin vaihtoehdon B ja kun palasin seivin pariin niin siellä odotti 4 elämää. Ohhoijaa, time well spent.
Loppujen lopuksi tuli kerättyä 100/120 tähdestä. Puuttuvista 15 oli joka kentästä kolikoiden keräys ja yksinkertaisesti yhdessä kentässä joutu vaan kahden tähden kohdalla toteamaan, että mielenterveys ei kestä noiden hankkimista tällä kameralla ja ohjaustarkkuudella (ja muutamaa en tiedä mistä olisi löytänyt)
Ehkä tätä koko SM64 eniten kuvastavaa on se, että pelin läpäisyn jälkeen kuvaruutuun isketään valokuva, ja peli jää siihen siten jumiin, siitä ei pääse pois kun pelin sulkemalla, ei edes aloitusvalikkoon...
Ymmärrän toki, että klassikkoon ei saa kajota liialti ja tässä on haluttu pitää alkuperäisen tunnelma ja pelattavuuskin, mutta siitä huolimatta tuohon 55e hintaan peli olisi ansainnut vähintään jonkunlaisen päivityksen 2020-luvulle.
Helvetti sentään miten sääli, että Nintendo ei ole viitsinyt laittaa effortia tän eteen yhtään, koska kenttäsuunnittelu on tänäkin päivänä yhtä hyvää ja viihdyttävää kuin Super Mario Odysseyssä ja pienellä ohjaustarkkuuden hiomisella ja kameralle - ihan mitä vain tekemällä, tästä olisi saanut arvoisensa klassikon päivityksen tähän päivään. Nyt tämä on vuosikymmenen pahin pettymys. Olisin mielummin ottanut kaikki 15 kenttää suolaisen hintaisena DLC-pakettina Super Mario Odysseyhyn kuin tälläseinä julkaisuna.
Arvosana: Super Mario 64 4/10. NEVER AGAIN.
EDIT: Itsetunto ei kestänyt pelin kesken jättämistä, joten mielenterveyden järkkymisen uhallakin piti palata vielä yhdeksi illaksi tämän SM64 pariin. Nyt on löydetty kaikki muut tähdet paitsi joka kentän kolikoista saatava bonustähti.
Kun tieto tästä All-Stars paketista tuli niin ajattelin, että vau mikä kulttuuriteko Nintendolta, tuoda yksi kaikkien aikojen klassikoista, itse SM64 Switchille. Peli kuitenkin ajansaatossa jäänyt monelta kokematta (jos emuversioita ei lasketa). Mutta nyt tämän pelin kokeneena täytyy myöntää, että hampaiden pesulle mentävä, koska kyllä tästä jäi vaan paskan maku suuhun. Yksi kaikkien aikojen suurimmista, ellei kaikkien aikojen suurin pettymys.
Kenttien rakenne on kestänyt erittäin hyvin aikaa ja ovat juuri sopivan kokoisia temmellyskenttiä. Kuoleman korjatessa huipulle pääsee parissa minuutissa takaisin, joten edellinen kohtalokas loikka tyhjyyteen ei kerkeä jäädä pitemmäksi aikaa kyrsimään. Kentät tarjoaa myös juuri sopivan määrän vaihtelua keskenään.
Mariolta löytyy erittäin monenlaista hyppykomboja; perus-, tupla-, kolmoishyppyä, takaperin volttia, pituusloikkaa ja kaikki on vielä loogisesti eri kontrollien takana, joka on kyllä uskomaton saavutus huomioiden pelin julkaisuvuoden.
Grafiikka on erittäin karua, mutta se kuvastaa hyvin aikaa, eikä lyhyen ajan jälkeen hyppää edes pahasti silmille. Edes tuo kuvakoko, joka ei veny koko näytölle ei haittaa, senkin kanssa oppii elämään hetkessä.
EDIT: Latausajat on erittäin lyhyet siirryttäessä kenttään ja pois, joten optimointi on erinomaista luokkaa (vrt. vaikka CTR, jossa kerkeää kahvit keittää odotellessa kentän vaihtumista).
Mutta voi helvetti sentään, että tuo ohjaus on kankea ja epätarkka. Kaikki tietää sanonnan minne jääpuikon voi tunkea - no kuvittele sen sijaan Tero Pitkämäen keihäs ja vielä poikittain, sillon aletaan olemaan lähellä Marion ohjaustarkkuutta ja tuntumaa. No mutta tämänkin puolitarkan mututuntuman kanssa oppii elämään, yllättävän nopeastikin. Mutta sitten kuvaan astuu tämä hattarapilvellä ratsastava harrastelijakuvaaja onkivapansa kanssa, kusipää nimeltä Lakitu Bros. Jos sulla on kamera onkivaa'an päässä niin ei se ihme ole, että hommasta ei tulen hevonhelvettiä. Kameran toimivuus (ironista puhua toimivuudesta) on kyllä järkyttävintä mihin olen hetkeen törmännyt. Yhtä huonoon kameraan olen törmännyt peliharrastusurani aikana vain Croc 2 PS1 aikana.
Kamera kääntyy kerralla n. 30-45 astetta, ei kuitenkaan pelaajan taakse vaan viistoon eli suoraan juoksusta tulee painajaista joka tilanteessa. Aina kameraa ei voi edes kääntää kuin vain toiseen suuntaan, jolloin se kääntyy näyttämään Mariota edestä. Kameran voi vaihtaa käsiohjaukselle, jolloin vaihtoehdot on a) kamera tulee niin lähelle Mariota että mario peittää 80% koko näytöstä ja et nää enää suoraan eteen tai sitten b) se on kaukana, mutta heiluu levottomasti omiaan ja tekee pelaamisesta täysin mahdotonta, koska tulee jatkuvasti jäljessä eikä käänny pelihahmon mukaan, mutta ei ole kuitenkaan vapaasti käännettävissä.
Pahinta on se, että kun saat kuvakulman sopivaksi, lähdet juoksemaan haastavaa hyppykohtaa niin peli itse kääntää kameraa juuri kun hyppäät ja jatkohyppy täytyy tehdä aivan sokkona.
Ironista, mutta peli vie kaiken peli-ilon sillä, että kun Mariossa pitäisi olla vauhtia ja vaarallisia tilanteita, jotka vaatii välillä millin tarkkaa ajoitusta ja napin painallusta niin tämän parissa joka hypyn jälkeen täytyy pysähtyä. Kääntää kamera otollisimpaan kuvakulmaan, sen jälkeen kohdistaa mario luotisuoraa linjan kanssa ja vasta sitten jatkaa matkaa. Yksi hyppy ja tee edelliset kohdat uudelleen. Yksi hyppy ja tee ...
Pakko myöntää, että meinas vähän mennä myös tunteisiin kun hommasin täydet 100 elämää, suoritin kentästä tähden, tulin kentästä pois ja peli kysyy a) haluatko tallentaa ja jatkaa, b) tallentaa ja poistua, c) poistua. Valitsin vaihtoehdon B ja kun palasin seivin pariin niin siellä odotti 4 elämää. Ohhoijaa, time well spent.
Loppujen lopuksi tuli kerättyä 100/120 tähdestä. Puuttuvista 15 oli joka kentästä kolikoiden keräys ja yksinkertaisesti yhdessä kentässä joutu vaan kahden tähden kohdalla toteamaan, että mielenterveys ei kestä noiden hankkimista tällä kameralla ja ohjaustarkkuudella (ja muutamaa en tiedä mistä olisi löytänyt)
Ehkä tätä koko SM64 eniten kuvastavaa on se, että pelin läpäisyn jälkeen kuvaruutuun isketään valokuva, ja peli jää siihen siten jumiin, siitä ei pääse pois kun pelin sulkemalla, ei edes aloitusvalikkoon...
Ymmärrän toki, että klassikkoon ei saa kajota liialti ja tässä on haluttu pitää alkuperäisen tunnelma ja pelattavuuskin, mutta siitä huolimatta tuohon 55e hintaan peli olisi ansainnut vähintään jonkunlaisen päivityksen 2020-luvulle.
Helvetti sentään miten sääli, että Nintendo ei ole viitsinyt laittaa effortia tän eteen yhtään, koska kenttäsuunnittelu on tänäkin päivänä yhtä hyvää ja viihdyttävää kuin Super Mario Odysseyssä ja pienellä ohjaustarkkuuden hiomisella ja kameralle - ihan mitä vain tekemällä, tästä olisi saanut arvoisensa klassikon päivityksen tähän päivään. Nyt tämä on vuosikymmenen pahin pettymys. Olisin mielummin ottanut kaikki 15 kenttää suolaisen hintaisena DLC-pakettina Super Mario Odysseyhyn kuin tälläseinä julkaisuna.
Arvosana: Super Mario 64 4/10. NEVER AGAIN.
EDIT: Itsetunto ei kestänyt pelin kesken jättämistä, joten mielenterveyden järkkymisen uhallakin piti palata vielä yhdeksi illaksi tämän SM64 pariin. Nyt on löydetty kaikki muut tähdet paitsi joka kentän kolikoista saatava bonustähti.
Viimeksi muokattu:
HideoMiyamoto
Well-Known Member
Nyt on Mario 'kuusnepa' menty lävitse. Super Mariot ovat aina olleet itselle tasoloikkapelien kirkkainta aatelia, oikeastaan ilmentymä koko genrelle. Marion peruspilarina on aina ollut liiallinen vauhti, jota korjataan salaman nopeilla reflekseillä ja sienillä.
Kun tieto tästä All-Stars paketista tuli niin ajattelin, että vau mikä kulttuuriteko Nintendolta, tuoda yksi kaikkien aikojen klassikoista, itse SM64 Switchille. Peli kuitenkin ajansaatossa jäänyt monelta kokematta (jos emuversioita ei lasketa). Mutta nyt tämän pelin kokeneena täytyy myöntää, että hampaiden pesulle mentävä, koska kyllä tästä jäi vaan paskan maku suuhun. Yksi kaikkien aikojen suurimmista, ellei kaikkien aikojen suurin pettymys.
Kenttien rakenne on kestänyt erittäin hyvin aikaa ja ovat juuri sopivan kokoisia temmellyskenttiä. Kuoleman korjatessa huipulle pääsee parissa minuutissa takaisin, joten edellinen kohtalokas loikka tyhjyyteen ei kerkeä jäädä pitemmäksi aikaa kyrsimään. Kentät tarjoaa myös juuri sopivan määrän vaihtelua keskenään.
Mariolta löytyy erittäin monenlaista hyppykomboja; perus-, tupla-, kolmoishyppyä, takaperin volttia, pituusloikkaa ja kaikki on vielä loogisesti eri kontrollien takana, joka on kyllä uskomaton saavutus huomioiden pelin julkaisuvuoden.
Grafiikka on erittäin karua, mutta se kuvastaa hyvin aikaa, eikä lyhyen ajan jälkeen hyppää edes pahasti silmille. Edes tuo kuvakoko, joka ei veny koko näytölle ei haittaa, senkin kanssa oppii elämään hetkessä.
Mutta voi helvetti sentään, että tuo ohjaus on kankea ja epätarkka. Kaikki tietää sanonnan minne jääpuikon voi tunkea - no kuvittele sen sijaan Tero Pitkämäen keihäs ja vielä poikittain, sillon aletaan olemaan lähellä Marion ohjaustarkkuutta ja tuntumaa. No mutta tämänkin puolitarkan mututuntuman kanssa oppii elämään, yllättävän nopeastikin. Mutta sitten kuvaan astuu tämä hattarapilvellä ratsastava harrastelijakuvaaja onkivapansa kanssa, kusipää nimeltä Lakitu Bros. Jos sulla on kamera onkivaa'an päässä niin ei se ihme ole, että hommasta ei tulen hevonhelvettiä. Kameran toimivuus (ironista puhua toimivuudesta) on kyllä järkyttävintä mihin olen hetkeen törmännyt. Yhtä huonoon kameraan olen törmännyt peliharrastusurani aikana vain Croc 2 PS1 aikana.
Kamera kääntyy kerralla n. 30-45 astetta, ei kuitenkaan pelaajan taakse vaan viistoon eli suoraan juoksusta tulee painajaista joka tilanteessa. Aina kameraa ei voi edes kääntää kuin vain toiseen suuntaan, jolloin se kääntyy näyttämään Mariota edestä. Kameran voi vaihtaa käsiohjaukselle, jolloin vaihtoehdot on a) kamera tulee niin lähelle Mariota että mario peittää 80% koko näytöstä ja et nää enää suoraan eteen tai sitten b) se on kaukana, mutta heiluu levottomasti omiaan ja tekee pelaamisesta täysin mahdotonta, koska tulee jatkuvasti jäljessä eikä käänny pelihahmon mukaan, mutta ei ole kuitenkaan vapaasti käännettävissä.
Pahinta on se, että kun saat kuvakulman sopivaksi, lähdet juoksemaan haastavaa hyppykohtaa niin peli itse kääntää kameraa juuri kun hyppäät ja jatkohyppy täytyy tehdä aivan sokkona.
Näytä liitetiedosto 4147
Ironista, mutta peli vie kaiken peli-ilon sillä, että kun Mariossa pitäisi olla vauhtia ja vaarallisia tilanteita, jotka vaatii välillä millin tarkkaa napin painallusta niin tämän parissa joka hypyn jälkeen täytyy pysähtyä. Kääntää kamera otollisimpaan kuvakulmaan, sen jälkeen kohdistaa mario luotisuoraa linjan kanssa ja vasta sitten jatkaa matkaa.
Pakko myöntää, että meinas vähän mennä myös tunteisiin kun hommasin täydet 100 elämää, suoritin kentästä tähden, tulin kentästä pois ja peli kysyy a) haluatko tallentaa ja jatkaa, b) tallentaa ja poistua, c) poistua. Valitsin vaihtoehdon B ja kun palasin seivin pariin niin siellä odotti 4 elämää. Ohhoijaa, time well spent.
Loppujen lopuksi tuli kerättyä 100/120 tähdestä. Puuttuvista 15 oli joka kentästä kolikoiden keräys ja yksinkertaisesti yhdessä kentässä joutu vaan kahden tähden kohdalla toteamaan, että mielenterveys ei kestä noiden hankkimista tällä kameralla ja ohjaustarkkuudella (ja muutamaa en tiedä mistä olisi löytänyt)
Ehkä tätä koko SM64 eniten kuvastavaa on se, että pelin läpäisyn jälkeen kuvaruutuun isketään valokuva, ja peli jää siihen siten jumiin, siitä ei pääse pois kun pelin sulkemalla, ei edes aloitusvalikkoon...
Ymmärrän toki, että klassikkoon ei saa kajota liialti kajota ja tässä on haluttu pitää alkuperäisen tunnelma ja pelattavuuskin, mutta siitä huolimatta tuohon 55e hintaan peli olisi ansainnut vähintään jonkunlaisen päivityksen 2020-luvulle.
Helvetti sentään miten sääli, että Nintendo ei ole viitsinyt laittaa effortia tän eteen yhtään, koska kenttäsuunnittelu on tänäkin päivänä yhtä hyvää ja viihdyttävää kuin Super Mario Odysseyssä ja pienellä ohjaustarkkuuden hiomisella ja kameralle - ihan mitä vain tekemällä tästä olisi saanut arvoisensa klassikon päivityksen tähän päivään, nyt tämä on vuosikymmenen pahin pettymys. Olisin mielummin ottanut kaikki 15 kenttää suolaisen hintaisena DLC-pakettina Super Mario Odysseyhyn kuin tälläseinä julkaisuna.
Arvosana: Super Mario 64 4/10. NEVER AGAIN.
Oletkos Sunshinea pelannut?, se on kyllä loistava omasta mielestäni. Mukavan erilainen mekaniikka sen vesipyssyn kanssa ja silti tuttua mariota. En tiedä miten aika on kullannut muistot sen kohdalla mutta kyllä se aikoinaan maistui. Toisaalta oli se Mario 64 kova kans sillon 24 vuotta sitten
Jirza
Well-Known Member
Kopolanpoika tuossa kirjoittikin perusteellisesti Mario 64:n viat, ja täysin samaa mieltä olen. Ohjattavuus oli ihan hirveetä, ja hammasta purren pelasin pelin läpi. Nautinto oli tosin siitä kokemuksesta kaukana. Viime yönä ehdein vähän Sunshinea kokeilemaan, ja ainakin siinä ohjattavuus tuntuu paljon paremmalta, joten tänään hyvillä mielin eteenpäin.
Kaivoin tämän topikin (ja muualla vastaan tulleen kauhistelun) innoittamana N64-ohjaimen kaapista ja pelasin parinkymmenen tähden verran Super Mario 64:n jotain vanhaa tallennusta eteenpäin. Helposti sujuu yhä ...mikä ei tietenkään kerro Switch-käännöksen laadusta mitään. Eikä oikeastaan koko pelistä, satoja tunteja peliä sen julkaisusta lähtien pelanneena olen "ehkä" vähän jäävi kommentoimaan koko asiaa
...mikä ei tietenkään kerro Switch-käännöksen laadusta mitään. Eikä oikeastaan koko pelistä, satoja tunteja peliä sen julkaisusta lähtien pelanneena olen "ehkä" vähän jäävi kommentoimaan koko asiaa
kopolanpoika
Well-Known Member
Tänään otin muutaman tunnin maistiaiset tuosta Sunshinestä, kerkesin kerätä ekasta kentästä kaikki tähdet ja vaikuttaa ihan hyvälle. Kontrollit toimii terävämmin ja kamera vapaasti käännettävissä, tosin vähän pitää vielä kontrolleja hakea kun tässäkään ei tuota kameran kääntymissuuntaa saa käännettyäOletkos Sunshinea pelannut?, se on kyllä loistava omasta mielestäni. Mukavan erilainen mekaniikka sen vesipyssyn kanssa ja silti tuttua mariota. En tiedä miten aika on kullannut muistot sen kohdalla mutta kyllä se aikoinaan maistui. Toisaalta oli se Mario 64 kova kans sillon 24 vuotta sitten
Ei ole tästä pelisarjasta aiempaa kokemusta, mutta mukavasti vaihtelua tuo tuo vesitykki perus Marioon verraten.
Jirza
Well-Known Member
Sunshine meni viime viikolla läpi. Ja vaika ohjattavauus oli Mario 64:ta tarkempaa, niin kyllä tässäkin ärräpäitä lenteli. Sen verran vaikeata meno välillä oli. Varsinkin ne haaste-osiot ilman sitä vesipyssyä olivat aika tuskaa. Eipä ole tuulesta temmattu väittämä, että ennen pelit oli paljon vaikeampia.
Mario Galaxy oli aikanaan peli, joka sai minut harkitsemaan Wiin ostoa, mutta konsoli jäi sitten kuitenkin hankkimatta. Nyt noin 13 vuotta pelin julkaisun jälkeen pääsen tähän vihdoin käsiksi, ja hitto minkälaisen helmen olenkaan missannut. Vaikka olen vielä aika alussa, voisin jo tässä vaiheessa turvallisin mielin väittää, että tämä on paras 3D-Mario, mitä on tehty. Ohjaus toimii, kentät ovat suunniteltu ovelasti jne. Vaikeustasokin on nyt sopiva, joten pelaaminen tuntuut vaan hyvältä. Odotan kyllä innolla ensi vuoden alussa Switchille uudelleen julkaistavaa Super Mario 3D Worldia, mutta tämän kokemuksen myötä, olisin kyllä mielummin ottanut Galaxy 2:n. No, ehkä sekin joskus tulevaisuudessa Switchille saadaan.
Mario Galaxy oli aikanaan peli, joka sai minut harkitsemaan Wiin ostoa, mutta konsoli jäi sitten kuitenkin hankkimatta. Nyt noin 13 vuotta pelin julkaisun jälkeen pääsen tähän vihdoin käsiksi, ja hitto minkälaisen helmen olenkaan missannut. Vaikka olen vielä aika alussa, voisin jo tässä vaiheessa turvallisin mielin väittää, että tämä on paras 3D-Mario, mitä on tehty. Ohjaus toimii, kentät ovat suunniteltu ovelasti jne. Vaikeustasokin on nyt sopiva, joten pelaaminen tuntuut vaan hyvältä. Odotan kyllä innolla ensi vuoden alussa Switchille uudelleen julkaistavaa Super Mario 3D Worldia, mutta tämän kokemuksen myötä, olisin kyllä mielummin ottanut Galaxy 2:n. No, ehkä sekin joskus tulevaisuudessa Switchille saadaan.
Ippenator
Well-Known Member
Loistavia pelejä kyllä tosiaan molemmat Galaxyt. Mutta niin on kyllä myös Super Mario 3D Worldkin. Itselleni jopa hitusen Galaxyja parempi, koska pelissä on myös muikea neljän hengen co-op -pelaaminen ja kuitenkin maistuu erittäin hyvin ainakin itselleni myös yksin pelatessa. Itselleni nuo kolme Mario-peliä ovat ne kolme parasta Mario-peliä ikinä. Menevät jopa hitusen Odysseyn edelle omassa rankingissani.Sunshine meni viime viikolla läpi. Ja vaika ohjattavauus oli Mario 64:ta tarkempaa, niin kyllä tässäkin ärräpäitä lenteli. Sen verran vaikeata meno välillä oli. Varsinkin ne haaste-osiot ilman sitä vesipyssyä olivat aika tuskaa. Eipä ole tuulesta temmattu väittämä, että ennen pelit oli paljon vaikeampia.
Mario Galaxy oli aikanaan peli, joka sai minut harkitsemaan Wiin ostoa, mutta konsoli jäi sitten kuitenkin hankkimatta. Nyt noin 13 vuotta pelin julkaisun jälkeen pääsen tähän vihdoin käsiksi, ja hitto minkälaisen helmen olenkaan missannut. Vaikka olen vielä aika alussa, voisin jo tässä vaiheessa turvallisin mielin väittää, että tämä on paras 3D-Mario, mitä on tehty. Ohjaus toimii, kentät ovat suunniteltu ovelasti jne. Vaikeustasokin on nyt sopiva, joten pelaaminen tuntuut vaan hyvältä. Odotan kyllä innolla ensi vuoden alussa Switchille uudelleen julkaistavaa Super Mario 3D Worldia, mutta tämän kokemuksen myötä, olisin kyllä mielummin ottanut Galaxy 2:n. No, ehkä sekin joskus tulevaisuudessa Switchille saadaan.
Viimeksi muokattu:
HideoMiyamoto
Well-Known Member
Jos haluat tämän kokoelman vielä ostaa, niin enään on viikko aikaa.