MarcheM
Well-Known Member
No niin! Tulipa vihdoinkin palattua pelin pariin ja nyt on toinen pelikerta takana sekä laajennus on nyt pelattu läpi!
Peruspelistä: Tämä on ainoa Tales of -peli, josta olen tykännyt ja sen näkee myös tässä että jaksoi pelata toistamiseen läpi. En mitään "endgame" tehtäviä jaksanut tehdä vaan tein sivutehtäviä aina välillä, mutta keskityin enimmäkseen päätarinaan. Tarinahan tässä on kyllä aivan loistava, hahmot ovat mielestäni hyviä ja taistelukin on ihan hauskaa.
Nyt tällä pelikerralla tiesin jo että loppudungeon on aivan hirveää kuraa niin pudotin siinä kohdassa vaikeusasteen kaikista helpoimmalle ja skippasin kaikki tappelut mitä vain pystyi. Tällä tavalla loppudungeonkaan ei syönyt motivaatiota yhtään ja sitten loppubossia vastaan sitten vaikeusastetta taas ylöspäin. Ekalla pelikerralla meinasin lopettaa pelaamisen tuonne viimeiseen dungeoniin kun tuntui että siellä taistelu on täysin erilaista kuin muussa pelissä. Normitappelut kun menee aikalailla niin että ihan sama kuinka paljon vihollisella on elämää jäljellä, kunhan kerrytät sinisen palkin vihollisen kohdalla täyteen komboilla, pystyt lopetusiskulla tappamaan vihollisen kuin vihollisen. Bossit ja minibossit ovat ainoa poikkeus tähän ja niiden kohdalla pitää saada elämät pudotettua ekana kokonaan ennenkuin loppuiskun pystyy tekemään. Ja loppudungeonissa minibosseja sitten riittääkin jolloin tappelut kestivät ihan tuskaisen kauan ja pelaaminen oli suorastaan tylsää.
Laajennuksesta: Heti alkuun ärsytti se että kaikki skillit ja artit resetoitui ja kaikki piti taas unlockata uudestaan. Hieman tyhmää pelisuunnittelua kun on täysin samat hahmot kuin peruspelissä, taistelumekaniikat ovat täysin samat ja tarinallisesti sijoittuu vuosi peruspelin jälkeen. Olisi mielummin niin että saisi omat hahmot suoraan sellaisina kuin peruspelissä, mutta sitten olisi uutta avattavaa ja uusia mekaniikoita.
Lähdin kuitenkin laajennuksen kimppuun avoimin mielin vaikkakin meinasin vain pelata päätarinan ja jättää siihen. Pelasinkin loppudungeoniin asti ihan muutamassa tunnissa kunnes totesin että ehkä pitäisikin antaa sivutehtäville mahdollisuus. Todella hyvä että palasinkin ennen loppubossia tekemään kaikki sivutehtävät sillä niiden tarinathan olivat paljon parempia kuin itse päätarina! Lähestulkoon kaikki sivutehtävät keskittyivät siihen kuinka maailma on muuttunut peruspelin jälkeen ja kuinka erinäiset hahmot tämän kanssa pärjäilevät. Lisäksi oli myös neljä kappaletta "EX" tehtäviä, jotka olivat oikein loistavia. En niistä viitsi sen enempää mainita, mutta hymyilytti paljon kun niitä teki.
Aika harva tämän laajennuksen on ostanut/pelannut kun katsoo pleikkarin trophyjen ansaintaprosentteja. Aivan ensimmäinen trophy jonka laajennuksessa saa on vain 5,3%:lla Tales of Arisen omistajista ja sen saa ehkä n. tunnin pelaamisella.
Mutta jos ajatuksia vähän tiivistää niin itse tykkäsin tästä laajennuksesta ja oli mukava päästä näkemään hahmojen meininkiä vuosi peruspelin jälkeen. Suosittelen kyllä jos on peruspelistä jo tykännyt.
Peruspelistä: Tämä on ainoa Tales of -peli, josta olen tykännyt ja sen näkee myös tässä että jaksoi pelata toistamiseen läpi. En mitään "endgame" tehtäviä jaksanut tehdä vaan tein sivutehtäviä aina välillä, mutta keskityin enimmäkseen päätarinaan. Tarinahan tässä on kyllä aivan loistava, hahmot ovat mielestäni hyviä ja taistelukin on ihan hauskaa.
Nyt tällä pelikerralla tiesin jo että loppudungeon on aivan hirveää kuraa niin pudotin siinä kohdassa vaikeusasteen kaikista helpoimmalle ja skippasin kaikki tappelut mitä vain pystyi. Tällä tavalla loppudungeonkaan ei syönyt motivaatiota yhtään ja sitten loppubossia vastaan sitten vaikeusastetta taas ylöspäin. Ekalla pelikerralla meinasin lopettaa pelaamisen tuonne viimeiseen dungeoniin kun tuntui että siellä taistelu on täysin erilaista kuin muussa pelissä. Normitappelut kun menee aikalailla niin että ihan sama kuinka paljon vihollisella on elämää jäljellä, kunhan kerrytät sinisen palkin vihollisen kohdalla täyteen komboilla, pystyt lopetusiskulla tappamaan vihollisen kuin vihollisen. Bossit ja minibossit ovat ainoa poikkeus tähän ja niiden kohdalla pitää saada elämät pudotettua ekana kokonaan ennenkuin loppuiskun pystyy tekemään. Ja loppudungeonissa minibosseja sitten riittääkin jolloin tappelut kestivät ihan tuskaisen kauan ja pelaaminen oli suorastaan tylsää.
Laajennuksesta: Heti alkuun ärsytti se että kaikki skillit ja artit resetoitui ja kaikki piti taas unlockata uudestaan. Hieman tyhmää pelisuunnittelua kun on täysin samat hahmot kuin peruspelissä, taistelumekaniikat ovat täysin samat ja tarinallisesti sijoittuu vuosi peruspelin jälkeen. Olisi mielummin niin että saisi omat hahmot suoraan sellaisina kuin peruspelissä, mutta sitten olisi uutta avattavaa ja uusia mekaniikoita.
Lähdin kuitenkin laajennuksen kimppuun avoimin mielin vaikkakin meinasin vain pelata päätarinan ja jättää siihen. Pelasinkin loppudungeoniin asti ihan muutamassa tunnissa kunnes totesin että ehkä pitäisikin antaa sivutehtäville mahdollisuus. Todella hyvä että palasinkin ennen loppubossia tekemään kaikki sivutehtävät sillä niiden tarinathan olivat paljon parempia kuin itse päätarina! Lähestulkoon kaikki sivutehtävät keskittyivät siihen kuinka maailma on muuttunut peruspelin jälkeen ja kuinka erinäiset hahmot tämän kanssa pärjäilevät. Lisäksi oli myös neljä kappaletta "EX" tehtäviä, jotka olivat oikein loistavia. En niistä viitsi sen enempää mainita, mutta hymyilytti paljon kun niitä teki.
Aika harva tämän laajennuksen on ostanut/pelannut kun katsoo pleikkarin trophyjen ansaintaprosentteja. Aivan ensimmäinen trophy jonka laajennuksessa saa on vain 5,3%:lla Tales of Arisen omistajista ja sen saa ehkä n. tunnin pelaamisella.
Mutta jos ajatuksia vähän tiivistää niin itse tykkäsin tästä laajennuksesta ja oli mukava päästä näkemään hahmojen meininkiä vuosi peruspelin jälkeen. Suosittelen kyllä jos on peruspelistä jo tykännyt.