Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Tangentti #006

  • Viestiketjun aloittaja jryi
  • Aloituspäivämäärä
J

jryi

Guest
t-06-980x490.jpg


Mustan perjantain laimeaakin laimeammista tarjouksista ei päätynyt podcastaajien pusseihin kuin yksi SNES Mini, josta kyllä juttua riitti jonkin verran. Jyrin monipuoliset rooliseikkailut jatkuivat edellisten viikkojen jäljiltä ja Markus yrittää löytää uusia näkökulmia antiikinaikaiseen peliin.

Lue sivustolla...
 
Seuraa pieni vuodatus SNES Classicista, sori siitä.

USB-porteissa on eroja paljonko virtaa niistä saa. Esimerkiksi läppäreiden USB-porteista saa usein vähemmän kuin desktop-koneista, ja jopa saman laitteen eri portit voivat olla eri arvoisia. Siksi esim. ulkoisissa kovalevyissä on joskus kaksi USB-liitintä siltä varalta että yhdestä portista ei saakaan riittävästi sähköä.

NES ja SNES Classic ovat syöneet pienen, Raspberry Pin kaltaisen ARM-pohjaisen tietokoneen puolella gigalla flashia. Käyttöjärjestelmänä on Linux ja pelit emulaattorissa, joten ihmekö tuo että harrastajahakkerit ovat käyneet käsiksi. Vaikka laite on tehty halvimman mukaan on siinä itse asiassa enemmän tehoa kuin vaikkapa Wiissä, niin se tekniikka kehittyy. Todennäköisimmät syyt siihen, miksi pelejä ei ole haluttu laittaa enempää lienevät liialliset lisenssimaksut, tai sitten se että joitakin pelejä halutaan edelleen myydä erikseen virtuaalikonsoleissa tai uusioversioina. Tuohon puoleen gigaan mahtuvat helposti kaikki koskaan julkaistut NES-pelit, ja jotkut ovat kaikki omaan NES Classiciinsa laittaneetkin, mutta SNES-pelit veisivät pari gigaa.

Jyri oli kyllä melkoisen negatiivinen pelihistorian suurten klassikoiden suhteen. Voin kyllä myöntää, että NES Classicin peleistä monet ovat karuja ja ikääntyneitä ja vaativat vähän niitä nostalgialaseja, mutta SNES Classicista en voi parhaalla tahdollanikaan sanoa samaa kuin ihan parin pelin kohdalla. Suurin osa paketin peleistä kestää pelaamista edelleen oikein hyvin. Siinä missä NESillä paristovarmennettu tallennus oli vain aivan muutamissa suurimmissa peleissä (Zeldat, Final Fantasyt sun muut) muiden luottaessa salasanatallennuksiin tai tallennuksen puutteeseen alkoi paristotallennus olla SNESissä enemmän sääntö kuin poikkeus. Sen mukana alkoivat tulla myös ne tiheämmät tallennuspisteet, jotka olisivat olleet hankalia salasanojen kannalta.

Myös SNES Classicin pelivalikoima on käsittämättömän timanttinen, ja voin ymmärtää miten monille laite voisi hyvin riittää ainoaksi pelikonsoliksi, siinä missä SNES 1990-luvun puolimatkassa. Esimerkiksi IGN:n kaikkien aikojen parhaat SNES-pelit listan top 13:sta vain se Chrono Trigger puuttuu. Mukaan on kaivattu Chrono Triggerin lisäksi lähinnä Super Mario All Starsia (mutta kun ne muut paketin pelit myytiin jo NES Classicissa ja ties miten monessa muussa paikassa) ja Donkey Kong Country 2:sta.

Mukana on monia nykypeleihin myös ilman nostalgialaseja vertailun kestäviä kaikkien aikojen parhaimpiin kuuluvia pelejä, jos hyväksyy 2D-pikseligrafiikan polygonien sijasta. A Link to the Past on paras 2D-Zelda ja Super Mario World on paras 2D-Mario, ja uudempien laitteiden 2D-Zeldat ja New Super Mario Brosit sun muut ovat oikeastaan vain toistaneet niiden reseptiä. Final Fantasy VI on monien mielestä koko sarjan paras peli, ja vanhentuneinta siinä ovat satunnaistaistelut (jotka roikkuivat sarjassa kymppiin asti). Super Metroid on koko metroidvania-genren kulmakivi, jota on yritetty kopioida vaihtelevalla menestyksellä yli 20 vuotta. Pelinä se on silti edelleen parempi kuin useimmat modernit metroidvaniat, tyyliin Shadow Complex, Axiom Verge tai Guacamelee.

Toista äärilaitaa edustaa sitten Star Fox, joka on sitten esimerkki pelistä joka ei ole kestänyt aikaa alkuunkaan. Aikanaan se edusti suhteellisen harvinaista pelityyppiä kotilaitteilla, nykyisin katsottuna se on paitsi ruma myös kankea. Hyvin tehty 2D-pikseligrafiikka on lähes ajatonta, mutta 3D-grafiikka vanhenee todella rumasti.

Itse ostin Suomessa riistohinnoitellun laitteen siksi, koska siinä on Super Metroidista jenkkiversio, omasta hyllystä löytyvän ja virtuaalikonsoleissa myydyn euroversion sijasta, sekä mm. sellaiset megaklassikot kuin Secret of Mana, Super Mario RPG ja EarthBound, joita en ole kunnolla pelannut, ja joista kaksi viimeistä julkaistiin Euroopassa ensimmäisen kerran vasta aivan viime aikoina Wiin ja Wii U:n virtuaalikonsolissa.

Ja vielä pari pohdintaa loot boxeista...

Jos loot boxit määritellään uhkapelaamiseksi niin mihin vedetään uhkapelaamisen raja peleissä? Mitä jos on ostanut maksullisia kertakäyttöisiä ammuksia/pommeja/jotain ja tappaa niillä vihuja, joilta saa satunnaista loottia? Olisiko tähän puuttuvasta lainsäädännöstä mitenkään mahdollista saada oikeudenmukaista ja tasapuolista? Kiinnostavaa on toki sekin, jos peleihin aletaan soveltaa maiden olemassaolevia uhkapelisäännöksiä, kuten ikärajoja (USAssa jopa K21) tai vaikka meillä käytössä olevaa uhkapelaamisen kieltoa velaksi. Uhkapelit on jopa kokonaan kielletty parissa USAn osavaltiossa.

Jos joku toivoi että EA olisi oppinut virheistään kannattaa lukea millainen pay to win -peli UFC 3:n beta on. Ilmeisesti pelissä aivan kaikki unlockablet ja statsien kehitykset tulevat loot boxien kautta.
 
Ylös Bottom