Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Käytät vanhentunutta selainta. Kyseinen selain ei pakosti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
Hitto, että tämän ketjun lukeminen saa aika pahat ostosyyhyt aikaiseksi. Tämä jäi tarkoituksella paitsioon, kun en vain syttynyt ykkösosalle, vaikka kovasti yritin. Nyt kuitenkin kuulostaa siltä, että aikas paljon parempi peli on kyseessä.
Sanoisin kuitenkin, että RE7 on parempi juoneltaan ja tunnelmaltaan. Mutta sitä ei pidä pilata pelaamalla easylla, alussa ehdottomasti normaalitasolla liikkeelle (Madhouse aukeaa vasta läpäisyn jälkeen). Madhouse-taso taas on sadistisen vaikea, huomattavasti pahempi kuin Nightmare EW2:ssa. Muutenkin on sanottava, että RE7:sta jää kokematta aivan liian paljon, kun vihollisia puuttuu tietyistä paikoista ja muutama hyvä säikytyskin jää väliin pahisten passiivisuuden vuoksi. Toki mistä kukin pitää - RE:ssä on enemmän sitä tunnelmaa ja pelon ilmapiiriä, EW2:ssa toiminta luo sen kauhun, lisäksi kuolintapoja on enemmän. Ja sama siis EW2:ssa, vihollisia on vähemmän helpommilla tasoilla.
Oma pelityylini oli hyvin pitkälle karkuun juoksemista, vihollisten liikkeiden opettelua ja vasta viime kädessä turvauduin ampumiseen, kun sniikkaus ei ollut enää vaihtoehto. Monesti kuulinkin taitoja päivittäessäni vieressä istuvalta henkilöltä, että "Näkymättömänä pysyminen on ihan hyvä asia, mutta pitäisi panostaa myös taistelutaitoihin, en voi välttää tappeluita loputtomiin". Ja näinhän se menikin, mitä pitemmälle edettiin, kättäpitempään piti tarttua useammin.
Keskustelupalstoilta tullut luettua paljon vertailuja muihin peleihin ja onhan tässä selkeästi hyviä lainauksia ainakin osittain. Dead Space tuli väkisin mieleen, Journeyn maisemat kuvastuivat selkeästi eräässä loppupään chapterissa ja Mass Effect 2:sta tuttu kohta oli tavallaan lainattu tähän peliin omalla idealla. Ainoastaan tietyistä bosseista odotin enemmän. Persoonallisia kyllä, mutta aivan liian helppoja.
Stefanoa ja Myraa
lukuun ottamatta selvisin muista ilman isompia vaivoja.
Kieltämättä hieman houkuttaisi aloittaa Classic Mode ja katsoa, mihin NG+ -tason varusteet riittäisivät, kun siinä kuolema korjaa käsittääkseni yhdestä osumasta.
Tiedän, että tämä ei ollut pelkästään minulle kohdistettu, mutta vastaillaan silti. Tämän lausahduksen voisi sanoa melkein pelin kuin pelin kohdalla. Kauhupeleissä se vielä korostuu, kun pelko kuolemasta voimakkaamman vihollisen kynsissä on kokoajan läsnä. Pelaan pelini yleensä normaalilla, joskus hardilla, enkä ajatellut näitäkään pelejä pelata easyllä.
Tiedän, että tämä ei ollut pelkästään minulle kohdistettu, mutta vastaillaan silti. Tämän lausahduksen voisi sanoa melkein pelin kuin pelin kohdalla. Kauhupeleissä se vielä korostuu, kun pelko kuolemasta voimakkaamman vihollisen kynsissä on kokoajan läsnä. Pelaan pelini yleensä normaalilla, joskus hardilla, enkä ajatellut näitäkään pelejä pelata easyllä.
Toki se oma taitotaso on tärkein tekijä. Toiselle myös easy voi olla pelottava, mikäli ei tiedä etukäteen tulevasta ja odottaa jännittyneenä. Mielikuvituksella myös sijansa, jännityksen purkautuessa oikealla hetkellä. Onnistumisen tunne on päällimmäisenä, sitä haen aina eniten. Palkitsee parhaiten jopa pienen turhautumisen jälkeen, kun kaikki ei menekään niin helposti.
Lisään aiempaan vielä yhden vertailun - RE7:ssa Ethan on aikamoinen Badass verrattuna EW2:n Sebastianiin, sillä puukoniskuilla ei tee juuri mitään, kun taas RE7 voidaan pelata läpi (paria kohtaa lukuun ottamatta, jolloin on pakko ampua) jopa pelkän veitsen avulla. Vastaavasti Sebastianilla on valikoima sneak-hyökkäyksiä, jotka tuhoavat möllit kerralla. Toki "Sebu" löytää silloin tällöin kirveitä avukseen ja niillä saa monet otukset "instakillattua".
Hehe, on tämä New Game+ kivaa. Aloitin huvikseni Casual-tasolla, lähinnä kerättävien juttujen ja trophyjen vuoksi. Läpäisyn jälkeen Sebastianilla on vakiona murhaavan tehokas Magnum-ase ja kädessä nyrkkirauta, jolla voi teilata tavalliset viholliset yhdellä osumalla. Neljä chapteria menty lähes pelkällä meleellä. NG+:n pystyy aloittamaan millä tahansa vaikeustasolla, ei tarvitse mennä läpäisyyn käytetyllä levelillä. Hyvää pelisuunnittelua, helpottaa huomattavasti paljon keräämistä vaativien juttujen tekemistä.
Tuli viikonloppuna tämä korkattua ja eilen pääsin tai paremminkin päätin mennä toisella talletuspisteelle. Sitä ennen tuli nuohottua jokainen nurkka läpi. Sivutehtävät on myös jauhettu sekä vähennetty örmöjä kulkemasta sitä mukaa kun on eteen sattunut.
Vaikeustasoksi pelin suosittelujenkin takia heti Nightmare, joka on tuntunut sopivalta.
Pelaaminen on ollut hiippailua ja selkään puukotusta. Huomatuksi tullessa juoksee hetkeksi pusikkoon. Usein möröt tulee perässä, joten voi jopa puskan suojissa kiertää niiden taakse puukottamaan. Ei kauheasti jännitystä tai kauhua mutta mukavaa hommaa silti. Erityisesti kun mieleen tulee The Last of Usin hiippailut ja puukottelut.
Todella positiivinen yllätys tämä jatko-osa. Olisi kelvannut puhtaampikin jatko ensimmäiselle mutta nyt on tosi virkistäviä muutoksia ja lisäyksiä mukana. Se häiritsevä tunnelma ja maailma löytyy silti myös yhä, kuten pitääkin.
Parin tunnin ensikosketuksen perusteella tämä saattaa hyvinkin olla tämän vuoden the peli mulle. Uskomattoman mahtava tunnelma. Kuin Silent hill peli olisi tehnyt The Cell elokuvan kanssa baabyn. Kauhun ystäville ehdottomasti pakkohankinta!
Parin tunnin ensikosketuksen perusteella tämä saattaa hyvinkin olla tämän vuoden the peli mulle. Uskomattoman mahtava tunnelma. Kuin Silent hill peli olisi tehnyt The Cell elokuvan kanssa baabyn. Kauhun ystäville ehdottomasti pakkohankinta!
Joo ykkönen oli mekaniikaltaan ja tekniseltä puoleltaan niin paska että peli kaatui siihen ja jäi kesken, tämä taas vaikuttaa arvosteluiden ja videoiden perusteella paljon paremmalta mutta en varmana lähde ostamaan jos demoa ei tule.
Testailin first person modea kokeiluversiolla ja kyllähän tunnelma ja kuumotus nousee ihan eri luokkaan. Sitten kun pelin hommaan niin ainakin ensimmäinen läpäisy menee hahmon silmistä.
Hyvä tuo kokeiluversio, saa pelata monta tuntia ja lopussa voi vielä jäädä kaupunkiin palloilemaan, jos ei tee viimeistä tehtävää.
Nyt on kokeiluversion kenttä koluttu aikalailla 100%, vielä ois muutama vihu hengissä, reilu 4 tuntia näyttää pelin kello. Hyvä homma että saa talletuksen sitten kokoversioon.
Tämä yllätti positiivisesti. Ei yhtä hyvä kuin RE7, mutta melkein.
Pelattavaakin taisi olla yli kymmenen tuntia enemmän.
Pomo taistelut olivat hyviä, mutta miinusta antaisin juonesta, joka meni vähän "yli" meikäläiseltä.
Sebastianin itsesääli-kohtaukset, olivat myös ärsyttäviä.
Toivottavasti pelisarja tästä joskus vielä jatkuu...
