Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Peli + lisäri läpi.
Edellisestä pelikerrasta PS3:lla on kulunut hetki, mutta aika ei ollut kullannut muistoja. Last of Us on loistava peli edelleen. Ehkäpä Sonyn first party studioiden paras peli. Uudet grafiikat peittävät hyvin pelin iän, vaikka hieman kenttäsuunnittelussa ikävuodet näkyvätkin, kun siellä on niin selkeitä "taisteluareenoita". Oli jännä huomata kuinka pelin edetessä monet viholliskohtaamiset pystyi ennustamaan sen mukaan kuinka paljon alueelle oli ripoteltu suojia, joiden takana kyykkiä. Unchartedhan tekee tätä ihan samaa, mikä ei saman studion peliltä yllätä, mutta siinä se ei ehkä samaan tapaan häirinnyt, kun on muutenkin enemmän toimintapainotteisempi peli, eikä luota niin vahvasti jännityselementteihin.
Toisaalta en pelaa Last of Usia sen tarjoaman toiminnan takia. Se on vähän kuin pakollinen paha, jotta tunteellinen tarina kulkee eteenpäin. Joelin ja Ellien selviytymistaistelu, heidän välisen suhteen kehittyminen, uusien ihmisten kohtaaminen, karut kohtalot ja tunteikas loppuratkaisu. Left Behind -lisäosan pelasin nyt ensimmäistä kertaa. Se taustoitti tarinaa onnistuneesti, vaikka oli yllättävän lyhyt. Tykkäsin edelleen kovasti siitä kuinka ajan kuluminen näytetään säätilan/vuodenaikojen vaihtumisena. Varsinkin kun Nauhty Dogilla osataan luoda sen verran hienon näköistä tavaraa ruudulle, että tämä tunnelma korostuu entisestään. Muutkin niin sanotut hienovaraiset tarinan kerronnanmuodot aiheuttivat ihastusta. Kokonaisuutena emopelin + lisärin pelaamiseen meni Epic Storen pelikellon mukaan 15 ja puoli tuntia, joka tuntui oikein sopivalta. Tarinan rytmitys ei kärsinyt liiallisesta pitkittämisestä, mutta peli ei silti tuntunut lyhyeltä.
Tarinaa oli mielenkiintoista seurata siinäkin mielessä, että HBO:n Last of Us -televisiosarja on hyvin tuoreessa muistissa. Näin ollen myöskin Left Behindin tapahtumat olivat tiedossa ennenkuin sen ensi kertaa pelasin. Oli kiva vertailla juttuja pelin ja TV-sarjan välillä. Jossain kohti tuntui että sarja teki asioita paremmin, kun taas välillä halusi olla itse puikoissa pelaamassa. Joka tapauksessa Last of Us on niin vahvasti tarinapainotteinen peli, että ei mikään ihme kuinka siitä tehty varsin orjallisesti pelin tapahtumia seuraava TV-sarja toimii myös äärimmäisen hyvin. En tiedä tulenko koskaan pelaamaan Last of Us Part 2:sta, mutta kakkoskauden katson varmasti.
Isoin hälinä Remaken ympärillä oli sen suolainen ohjevähittäishinta. Pelin nyt läpipelanneena hintaa on aika hankala puolustella, vaikka peli on edelleen loistava ja PC-version tuominen pelaajille iso plussa. Julkaisun aikaiset suorituskykyongelmat PC-version kanssa on nyt selkeästi saatu selätettyä, sillä peli pyöri 1440p ultrawide -resoluutiolla aika kivasti kuudenkympin tietämissä, vaikka pientä droppailua oli havaittavissa.
Kiva oli palata PS3:n parhaimpiin pelimuistoihin, kunhan sen sai tehdä säädyllisellä hinnalla.
Edellisestä pelikerrasta PS3:lla on kulunut hetki, mutta aika ei ollut kullannut muistoja. Last of Us on loistava peli edelleen. Ehkäpä Sonyn first party studioiden paras peli. Uudet grafiikat peittävät hyvin pelin iän, vaikka hieman kenttäsuunnittelussa ikävuodet näkyvätkin, kun siellä on niin selkeitä "taisteluareenoita". Oli jännä huomata kuinka pelin edetessä monet viholliskohtaamiset pystyi ennustamaan sen mukaan kuinka paljon alueelle oli ripoteltu suojia, joiden takana kyykkiä. Unchartedhan tekee tätä ihan samaa, mikä ei saman studion peliltä yllätä, mutta siinä se ei ehkä samaan tapaan häirinnyt, kun on muutenkin enemmän toimintapainotteisempi peli, eikä luota niin vahvasti jännityselementteihin.
Toisaalta en pelaa Last of Usia sen tarjoaman toiminnan takia. Se on vähän kuin pakollinen paha, jotta tunteellinen tarina kulkee eteenpäin. Joelin ja Ellien selviytymistaistelu, heidän välisen suhteen kehittyminen, uusien ihmisten kohtaaminen, karut kohtalot ja tunteikas loppuratkaisu. Left Behind -lisäosan pelasin nyt ensimmäistä kertaa. Se taustoitti tarinaa onnistuneesti, vaikka oli yllättävän lyhyt. Tykkäsin edelleen kovasti siitä kuinka ajan kuluminen näytetään säätilan/vuodenaikojen vaihtumisena. Varsinkin kun Nauhty Dogilla osataan luoda sen verran hienon näköistä tavaraa ruudulle, että tämä tunnelma korostuu entisestään. Muutkin niin sanotut hienovaraiset tarinan kerronnanmuodot aiheuttivat ihastusta. Kokonaisuutena emopelin + lisärin pelaamiseen meni Epic Storen pelikellon mukaan 15 ja puoli tuntia, joka tuntui oikein sopivalta. Tarinan rytmitys ei kärsinyt liiallisesta pitkittämisestä, mutta peli ei silti tuntunut lyhyeltä.
Tarinaa oli mielenkiintoista seurata siinäkin mielessä, että HBO:n Last of Us -televisiosarja on hyvin tuoreessa muistissa. Näin ollen myöskin Left Behindin tapahtumat olivat tiedossa ennenkuin sen ensi kertaa pelasin. Oli kiva vertailla juttuja pelin ja TV-sarjan välillä. Jossain kohti tuntui että sarja teki asioita paremmin, kun taas välillä halusi olla itse puikoissa pelaamassa. Joka tapauksessa Last of Us on niin vahvasti tarinapainotteinen peli, että ei mikään ihme kuinka siitä tehty varsin orjallisesti pelin tapahtumia seuraava TV-sarja toimii myös äärimmäisen hyvin. En tiedä tulenko koskaan pelaamaan Last of Us Part 2:sta, mutta kakkoskauden katson varmasti.
Isoin hälinä Remaken ympärillä oli sen suolainen ohjevähittäishinta. Pelin nyt läpipelanneena hintaa on aika hankala puolustella, vaikka peli on edelleen loistava ja PC-version tuominen pelaajille iso plussa. Julkaisun aikaiset suorituskykyongelmat PC-version kanssa on nyt selkeästi saatu selätettyä, sillä peli pyöri 1440p ultrawide -resoluutiolla aika kivasti kuudenkympin tietämissä, vaikka pientä droppailua oli havaittavissa.
Kiva oli palata PS3:n parhaimpiin pelimuistoihin, kunhan sen sai tehdä säädyllisellä hinnalla.