Peli meni viime yönä läpi. Viimeistä vastusta joutui jopa yrittämään muutamaan kertaan, vaikka ennen sitä luolien loppupomot olivat kaatuneet melkein kaikki kertayrityksellä. Hyvä viimeinen vastus, jossa joutui käyttämään useampia erilaisia taktiikoita, eikä haitannut yhtään vaikka vaikeustaso selvästi nousi.
Pelissä oli koko läpipeluun ajan todella hyvä seikkailun tuntu. Vaikka pelin kartta ei ollut järin iso, tuntui että kokoajan tarjoiltiin uutta nähtävää Linkin kykyjen mahdollistaessa pääsyn uusiin paikkoihin. Luolastot tuntuivat niin ikään kekseliäiltä. Ne eivät olleet toistensa kopioita, vaan jokaisessa oli joku oma juttunsa ja omat pulmansa ratkaistavaksi.
En löytänyt kaikkia sydämiä enkä myöskään kaikkia kotiloita, mutta en näitä nurkkia koluammalla yrittänyt etsiäkään. Nautin vain seikkailusta. Tuskin jaksan palata peliin pariin kovinkaan piakkoin. Tämä oli juuri hyvä noin 14 tunnin kertakokemus, sillä nyt kun pulmat on nähty ja seikkailu koettu, en näe pelillä hirveän suurta uudelleenpeluuarvoa.
Remakejen helmasynti on tietysti se, että pelin sisältö on sama kuin alkuperäisessä. En usko, että olisin nauttinut pelistä ihan näin paljon, jos olisin sen joskus GameBoylla pelannut läpi. Silloin alueet, kyvyt ja pulmat eivät olisi tuntuneet uusilta. Tämä on toki ongelma kaikissa remakeissa. Tässä pelissä onneksi graafinen hyppäys alkuperäiseen on suuri ja varsin onnistunut. Pienestä reunojen rosoisuudesta huolimatta peli näyttää satumaisen hyvältä.
Isot suositukset ja peukku ylös.