Vastaus: The Legend of Zelda: Ocarina of Time 3D [3DS]
Piti mennä ajoissa nukkumaan, mutta jumitin sitten pelaamaan yhden akullisen Zeldaa. Metsätemppeliin seuraavaksi menossa ja yleisvaikutelma odotetun loistelias. Pelattavuus on kosketusnäytön ansiosta ihan eri tasolla kuin edes isoilla konsoleillta, koska inventaarion ja pikavalintojen säätäminen on paljon nopeampaa.
Mitään suuria yllätyksiä ei toki ole matkalle mahtunut, Zelda mikä Zelda, mutta toisaalta on aina hienoa kun jonkin kiven alta löytyy keijulähde. Onnistumisen riemu etenemistä pähkäillessä ja salapaikkoja etsiessä on omaa luokkaansa, eikä nostalgiabonuksilta voi välttyä. Ilman vinkkejä pelatessa joutuu juuri sopivasti pähkäilemään seuraavaa kohdetta, ja muilta hahmoilta saa kerrankin hyödyllisiä neuvoja.
3D-efekti toimii mainiosti, mutta mustia taustoja vasten kuva varjoilee selvästi, jos ei katso juuri sopivasti "ruudun läpi". Jossain toisessa ketjussa taisin kehua pitäväni slideria täysillä, nyt on ollut pakko vähän himmata. Liiketunnistuksen kytkeminen pois helpottaa tähtäämistä, ja L-tähtäyksen laitoin switch-moodiin, koska takanapin jatkuva pohjassa pitäminen tuntuu ajan kanssa käsissä ja saa laitteen heilumaan.
Hienointa ovat pienet yksityiskohdat: juoksentelu kana pään päällä hyppyjen pidentämiseksi sydämenpalasten toivossa, pommin räjäytys kanan kohdalla ja sen seurauksena kimppuun hyökkäävä siivekäslauma, tuhoutuvan näköisen kiven sijaan saattaakin palasiksi räjähtää koko sen takana oleva kallioseinämä ja välillä päätyy juoksukilpailuun hautakammiossa.
), ja kun oli pelattu tätä, ei mennyt aikaakaan kun pompsahti ykköspelin paikalle. Aivan loistava peli, mutta mitä muuta voisikaan odotttaa legendalta? Ja muuten, ei se kapulan heiluttelu niin kamalaa ole. Peli hipoo täydellisyyttä