Tulipa nyt pelattua lävitse sitten kuitenkin, vaikka ajattelin etten tätä viitsi edes hankkia. Oli ainoa Zelda(kakkosen ohella), jota en ole kuin kertaalleen läpäissyt, joten tuntui että on se tämäkin pelattava.
Sen kummempaa tarinaa en jaksa alkaa kirjoittamaan, joten listataan plussat ja miinukset.
Aloitetaan niistä positiivisistä, niitäkin kuitenkin löytyy.
+ Remasteri päivitetty 60fps sekä muut pienet parannukset
+ Groose. Erittäin hauska ja persoonallinen sivuhahmo.
+ Muutamia hauskoja tarvikkeita. Esim piiska ja ne kaivamishanskat. Ehkä näille olisi toivonut enemmän vielä jotain käyttöä.
+ Varusteiden päivittämismahdollisuus
+ Zeldojen mittakaavalla ihan hyvä tarina
+ Soundtrack
+ Skyloft oli ihan ok kaupunki
- SAMOJEN ASIOIDEN TOISTAMINEN. Keräät KOLME kertaa täysin samalla tavalla sieluja, taistelet KOLME kertaa Imprisonedia vastaan. Samoissa maastoissa samoilua moneen kertaa. Jee lisätty muutama vihollinen sinne tänne. Ainiin, KOLME kertaa vielä Demiseä vastaan myös

- Tämä hemmetin Song of hero -nuottien keräily tuntuu jo pahemman luokan kuittailulta pelaajaa kohtaan. Aivan turha vaihe pelissä. Ja tämäkin taas samoissa maisemissa hieman muutettuna. Kolme kertaa
- Ehkä sarjan huonoimmat minipelit
- Ohjaus. Kunnianhimoinen idea, joka ei vaan toimi. On taakka joka ärsyttää läpi pelin, vaikka sen kanssa jotenkin oppii elämään.
- Kaikki Skyloftin ulkopuolella, ei mitään syytä tutkia ja etsiä mitään. Lentämisestä en pitänyt lainkaan.
- Viholliset ja puzzlet, jotka rakennettu liiketunnistuksen varaan. En tykännyt yhdestäkään.
- Tuntuu turhan pitkitetyltä.
- Lanayury mining facility. Vihasin joka hetkeä siellä. Musiikkia myöten.
Varmasti jotain jäi kirjoittamatta, mutta pääasiat tuli selväksi. Ajoittain ihan kiva, alku varsinkin. Mitä pidemmälle peli etenee, sitä enemmän nousee vastaava tappi otsaan kuin Imprisonedilla. Viimeistään Song of Herossa teki mieli jättää kesken.
Huonoin 3D-zelda, eikä niitä 2D-versioitakaan montaa huonompaa löydy.