Läpi meni, en oikein tiedä mitä tästä voisi nätisti sanoa, ehkä menetetty tilaisuus olla todella hyvä peli kuvaa tunteita lopputekstien rullatessa. Onneksi peli oli lyhyehkö, kuusi tuntia sanoo pleikkarin kello ja yhtään enempää en olisi kyllä jaksanut pelin parissa viettää.
Pelin tyylitelty taide ja grafiikka on kyllä hienoa ja se jaksoi viehättää ja naurattaa pelin alkupuoliskon ajan, mutta sitten ne nitinän aiheet… peli alkaa todellakin tökkimään ja pelaajaa keskeytetään jatkuvasti joka aiheuttaa totaalisen flow fiiliksen puutteen. Juuri silloin kun tuntuu että nyt alkaa tapahtua alkaakin usean turhanpäiväisen dialogin pakkosyöttö sivuhahmoilta jos jonninjoutavasta turhakkeesta. Joitakin saattaa tämäkin viehättää mm. Pienemmät lapset voivat kokea tämän kiinnostavaksi tarinankerronnaksi, mutta en usko että heistäkään tämä on pitkään kivaa, lokalisaatio puuttuu ja lukeakin pitäisi osata koska läheskään kaikkea ei ole ääninäytelty.
Sitten toinen iso ihmetyksen aihe… ne minipelit. Ymmärrän että toimivaa pyörää ei ole pakko keksiä uudelleen ja selkeästi yhden suomalaisen pelifirman pelit ovat maistuneet enemmän kuin hyvin pelintekijöille. Siitä iso plussa että tämän jälkeen tekee mieli pelata Resogunia ja Returnalia, en oikein tiedä onko tämä tarkoituksellinen kunnianosoitus kyseisiä pelejä kohtaan vai jopa jonkin sorttinen yhteistyö, mutta aika tutun oloista tavaraa on tarjolla jos näiden kahden pelin parissa on joskus viettänyt aikaa. Oli ne pari muutakin minipeliä railakkaasti ”lainattu” muualta, mutta mikäs siinä jos omat rahkeet ei riitä ja filleriä pitää saada mukaan.
Alun vahva aloitus koki itsellä täydellisen mahalaskun jollaista en muista hetkeen kokeneeni ja loppuarvio 2/5 tähteä. Sääli sinänsä, aineksia olisi ollut paljon parempaan ja uskoisin että esimerkiksi Nintendon käsissä tässä olisi ollut aineksia jopa ikuiseksi klassikoksi.
opencritic.com
