The Sly Trilogy

[Homer]

Vastaus: The Sly Trilogy

Selvästi huomaan olevan ainakin tällä hetkellä samalla aaltopituudella Cyrus1 kanssa. Ensimmäinen osa oli täyttä rautaa ja vaikka peli olikin ehkä hieman lyhyt, niin se sopi hyvin tuohon tasoloikkamenoon. Mukavan rentouttavaa ja itse tarinakin oli melko antoisa. Ihmeellisiä bugeja tai muita ongelmia en pelissä paljoa huomannu, vaikka jossain kentässä taisi tuollainen koukkuhyppy tuntua melko mahdottomalta toteuttaa. Kaikinpuolin loistava kokemus.

Joo, tämä sarja on ihan parasta. Sly Cooper on paras tasohyppely mitä ikinä pelannut. Onneksi syksyllä tulee odotettu Sly Cooper: Thieves in Time. Sly Coopereiden miinus on siinä, että seikkailut ovat todella lyhyitä. Sly1 oli vain 5 kenttää, Sly2 8 ja Sly3 6kenttää. Toivottovasti Sly4 olisi monta kertaa pidempi seikkailu kuin mitä aiemmat.

 

[pelle]

Vastaus: The Sly Trilogy

En minä niitä lyhyiksi sentään sanoisi. Ykköseen minulla meni n.8t kakkoseen likemmäs 19t ja kolmoseen n.14t.

 

[gamer99]

Vastaus: The Sly Trilogy

No ei ne ny mun mielestä ainakaan lyhyitä ole. Kyllähän ne kentät vetää äkkiä läpi mutta 100% läpiveto kuten niitten pullojen keräämiseen/etsimiseen menee aikaa(ainakin itselläni). Ja kolmosessa on niitä kaksin pelejä joita nyt oli kiva välillä pelata.

 

[rioichi]

Vastaus: The Sly Trilogy

Slyt ei todellakaan ole lyhyitä pelejä. No, ykkönen nyt oli aika nopeasti tahkottu mutta kakkoseen saikin kulutettua todella paljon aikaa n. 15tuntia, joka on todella paljon tämän lajityypin edustajalle. Verrataan esimerkiksi toiseen loistavaan sarjaan eli Ratchettiin, jonka pelit olivat todella nopeasti vedetty läpi.

Zerozeoksen kommennttia siitä, että open world-ratkaisu olisi huonompi kuin putkijuoku vähän ihmettelen mutta makuasioitahan nämä ovat. Itse ainakin pidän noista open world tasoista. Ja vielä sen verran, että Sly 2:ssa on selvästi huomattavissa tietynlainen aaltoilu: n. ensimmäiset kolme tasoa ovat todella hyviä, sitten tulee pari vähän heikompaa, sitten noustaan aivan huipputasoon 6 ja 7 tasoilla mutta valittavasti viimeinen taso laskee taas hiukan. Tietenkin omat mieltymykset vaikuttaa tähän:

Spoileri

Itse pidän Dimitriä pelin parhaimpana henkilönä ja Rajanin kentissä on jotain hienoam, kun taas Kreivittären kenttien synkistelystä ja itse henkilöstä en pitänyt. Jean Bisonin kentät olivat jotain aivan käsittämättömän mahtavuutta! Miljöö, tunnelma yms. oli loistavaa. Myös huumori ja tehtävärakenteet toimivat näissä tasoissa upeasti: jäätynyt mammutti, karhunluola-tehtävä, junaryöstöt, pari mahtavaa liitovarjoilu-tehtävää ja tietenkin huipennuksena aivan mieletön idea näistä metsuri-kilpailusta. Valitettavasti ilma-laiva taso ei vaan jotenkin sopinut pelin muuhun miljööseen.

 

[Raxama]

Vastaus: The Sly Trilogy

Slyt ei todellakaan ole lyhyitä pelejä. No, ykkönen nyt oli aika nopeasti tahkottu mutta kakkoseen saikin kulutettua todella paljon aikaa n. 15tuntia, joka on todella paljon tämän lajityypin edustajalle. Verrataan esimerkiksi toiseen loistavaan sarjaan eli Ratchettiin, jonka pelit olivat todella nopeasti vedetty läpi.

Ratchet & Clank 2:nen ei myöskään todellakaan ole lyhyt peli. Lisäksi, kaikissa Ratcheteissa on Challenge Mode, jossa saa pultteja enemmän ja peli on vaikeampi + saat pitää kaikki viime peluukerralla keräämäsi aseet. Lisäksi, useissa peleissä aukeaa vasta Challenge Moden aikana pelin paras ase, eli RYNO. Tai, no ei sillä että siihen olisi varaa ensimmäisellä peluukerralla.

 

[Zeroseos]

Vastaus: The Sly Trilogy

Zerozeoksen kommennttia siitä, että open world-ratkaisu olisi huonompi kuin putkijuoku vähän ihmettelen mutta makuasioitahan nämä ovat. Itse ainakin pidän noista open world tasoista. Ja vielä sen verran, että Sly 2:ssa on selvästi huomattavissa tietynlainen aaltoilu: n. ensimmäiset kolme tasoa ovat todella hyviä, sitten tulee pari vähän heikompaa, sitten noustaan aivan huipputasoon 6 ja 7 tasoilla mutta valittavasti viimeinen taso laskee taas hiukan. Tietenkin omat mieltymykset vaikuttaa tähän

Makuasioita hyvinkin. Open world ei minun mielestäni aina hyvä ratkaisu. Ongelma on siinä, että odotin edelleen samanlaista tasoloikkaa, mutta sain hieman enemmän. Kyllähän tuo vaikutti hyvältä alkuunsa ja mielenkiintoiselta, mutta tuosta neljännestä chapterista eteenpäin alkoi hieman tökkiä.

Spoileri

Ehkä se, että pahiksen nappaamiseen menee se pari chapteria, tuntuu hieman turhauttavalta kaiken effortin jälkeen (tiedän, kuulostaa ihan pirun typerältä).

Kuitekin mainitsemasi aaltoilut antaa hieman toivoa, jolla jaksan taas jatkaa eteenpäin.