Vastaus: The Witcher 2: Assassins of Kings [X360]
Jotenkin elin aina sellaisessa uskossa että tämä peli olisi varsin odotettu xboxille. Itse ainakin odotin peliä kuin kuuta nousevaa. Nyt julkaisusta on kulunut jo useampi päivä ja olen kaverilistani ainoa joka peliä pelaa. Kun
Mass Effect 3 julkaistiin sitä pelasi yhtäaikaisesti 14 kaveria. Mikä mahtaa olla ettei laadukas fantasia kelpaa ihmisille?
Witcher 2 on ainakin kääntynyt mallikkaasti konsolille. Usein tälläisissä
"pc:ltä konsolille"-tapauksissa tuntuu että meille jää käteen aina se karsitumpi versio. Tätä tunnetta
Assassins of Kings ei herätä. Teknisesti peli onkin boxin kirkkaimpia tähtiä. Grafiikka on nättiä ja dynaaminen valaistus saa haukkomaan henkeä. Yllätyksistä suurin on kuitenkin se kuinka sulavasti peli pyörii. Isoimpien örmyjen rullatessa Geraltia naamaan pysyy ruudunpäivitys aina suhteellisen tasaisena. Ainoa missä tekniikka kompastelee on äänimiksaus. Äänet ovat yleisesti aivan saamarin kovalla. Tasoja saakin rullailla aikansa ennen kuin se miellyttävä tasapaino musiikin, puheen ja tehosteiden välille löytyi. Säädöistä huolimatta tuntuu että musiikki ja puhe ovat toistuvasti joko liian kovalla tai liian hiljaisella.
Peli oli aluksi myös kaltaiselleni
witchernoobille todella haastava. Kättä pidempää sai niskaan joka nurkasta ja itku oli lähellä useammin kuin kerran. Homma lähti käyntiin vasta kun taisteluita alkoi lähestyä hirviömetsästäjän elein. Tässä maailmassa pitää unohtaa ritarillisuus ja korvata se halpamaisuudella. Selviytyäkseen on Geraltin arsenaalia käytettävä kokonaisuudessaan. Pelkällä päättömällä miekan esittelyllä ei todellakaan pärjää. Ovela metsästäjä virittääkin ansoja, viskoo pommeja ja taikoo viholliset alimpaan helvettiin. Homman lähdettyä rullamaan on peliä äärimmäisen miellyttävä pelata. Viihdyttävyydeltään taistelu putoaakin sinne
Arkham Cityn ja
Dark Soulsin rajoille.
Rakenteeltaan peli muistuttaa hieman
Mass Effectiä. Tämän enempää en Witcheriä tohdi muihin peleihin verrata koska se seisoo pystyssä täysin omilla jaloillaan. Tarina on videopeliksi poikkeuksellisen kypsä ja niitä
"hih, tisut"-kikahduksia päästelee mielllyttävän usein suustaan. Tarinalliset meriitit ulottuvat kuitenkin sulojen tuolle puolen. Pidän siitä miten
Assassins of Kings käsittelee rasismia haltijoiden ja kääpiöiden välityksellä.
Dragon Age: Origins yritti tätä samaa mutta ei läheskään näin onnistuneesti. Arkaa aihetta käsitellään kypsästi ja se lisää pelin rujoon maailmaan uskottavuutta. Peliä hehkutetaan myös aina niistä valinnoista. Näihin on toistaiseksi paha ottaa kantaa koska käynnissä on vasta se ensimmäinen pelikerta. Valintoja vertaillaan vasta toisella pelikerralla.
Se on tarinasta kuitenkin sanottava että jos vain mahdollista niin pelatkaa ensimmäinen
Witcher. Tätä jatko-osaa mainostetaan itsenäisenä tarinana ja tällä oletuksella olin itsekkin liikenteessä. Silti tuntuu että n. 30% pelin tapahtumista menee ohi korvien koska ensimmäisen osan tapahtumat eivät ole tuttuja. Pelin päiväkirja tekee toki parhaansa pitääkseen asiat jotenkin hanskassa. Touhusta jää kuitenkin sellainen olo jos olisi jättänyt ensimmäisen Mass Effectin väliin ja hypännyt suoraan jatko-osan kimppuun.
PS: Häpeilemätön mainostus tähän loppuun. Sattuneista syistä satun omistamaan kaksi kipaletta
Witcher 2-peliä. Jos kiinnostaa niin
täältä voi toisen napata kohtuu hintaan.