The Witcher 3: Wild Hunt

[Omenanraato]

Peli ei kaikille maistu, mutta monesti huomaa mistä ensikertalaisten kriitikit johtuvat. Ei ole kunnolla syvennytty peliin, tämä ihan yleisesti huomiona eikä suorana kuittailuna Omenaraadolle.

Niin no mun mielestä on todella tärkeää se ensivaikutelma minkä peli tarjoaa.
Olkoot vaan tunteettomia tyyppejä, niin mulle pelaajan hahmon ääninäyttely on kamalinta mitä olen hetkeen kuullut. Ihan jo sen takia, että se ääni ei tunnu tulevansiitä hahmosta, saati siitä pelimaailmasta. Sen vuoksi teki mieli heti alkuun jo skipta kaikki jaarittelut..eipä voinut.

Ja en tosiaan tiedä mistä johtuu, mutta ps4 prolla,digiversio pelistäja cutsekenen jälkeen tulee loading, sit vastaus vaihtoehdot. Kun klikkaan mitä tahansa, tulee uusi loading ennen uutta cutsceneä. Nää kestää aina 3-5sek.

Lopulta kun pääsi pelaamaan, niin tuli se juoksututorial minkä aikana olin jumissa missä sattuu ja juoksin päin aitoja kokoajan.
En sitä kiellä etteikö tuohon ohjaukseen tottuisi, mutta jos näiden kolmenyhteissummana fiilis on huono, niin mun mielestä ei noi ole asioita mikä jojtuu syventymisen puutteesta. Peli iski vasten kasvoja todella pahasti teknisen toteutuksen osalta, mikä vie aika hyvin innon lähteä siihen tutustumiseen. Kyllä moni peli on hyvä teknisestä toteutuksesta huolimatta, mutta ei se siitä hyväksyttävää silti tee. Ja kyllä mä näen mikä tässä pelissä on hyvää, en vain pääse nauttimaan siitä.

Ja taisteluista sanoinkin jo, että Kingdom Comen jälkeen tuskin mikään tuntuu hyvältä. Ylipäätään se, että lyönti on ”vain” esim neliö, on mekaniikaltaan tylsä nykyisin, eikä herätä yhtään mitään intoa. Ei sillä ole väliä joutuuko itse taistelussa miettimään lyöntejä eikä vain hakkaamaan, se itse lyönti on silti vain lyönti minkä peli päättää pelaajan puolesta. 99% peleistä se on näin, eikä siinä mittapuulla välttämättä huono ole, mutta paremman jälkeen on paha palata vanhaan.

Ja kyllä mä tälle pelille vielä aion mahdollisuuden antaa, mutta alku on ihan teknisesti ollut kivikkoinen.

 

[Fabre#4]

Ymmärrän pelin saaman kritiikin varsinkin tekniikan puolesta. Olihan peli julkaisun aikaan hieman 'kulmikas', koska esim. PS4 ei vaan kyennyt pyörittämään sitä tasaisella 30 fpsllä. Ei se tosin omaa peli-iloa juurikaan haitannut, mutta varmaan joillain haittasi, jos pelasivat vaikeammilla vaikeustasoilla ja taisteluissa henki oli kiinni yhdestä osumasta. Tuo tekninen puoli tosin parantui päivitysten myötä ihan peruspleikkarillakin huomattavasti.

Omasta mielestäni ääninäyttely on hoidettu hyvin, eikä ainakaan Geraltin englanninkielisestä ääninäyttelijästä ole pahaa sanaa sanottavana. Pelimaailma on myös ehkä parhaita koskaan kokemiani: iso, mutta silti joka paikka on merkityksellinen. Ei mielestäni ole sellaista 'Ubisoft-maista tyhjyyttä' havaittavissa. Peruspelin sisällön määrä on myös todella suuri ja tosiaan voin samaistua yllä esitettyihin mainintoihin, että useampi tunti saattoi kulua ihan siihen, että "mitäs tuolla on?" ja siitä alkaneeseen sivutehtävään. Sivutehtävät myös ovat tässä parhaita koskaan näkemiäni, koska niissä on merkityksellistä tarinaa oikeastaan melkein kaikissa, joka kiinnostaa, vaikka tehtävä olisikin ollut lopulta joku "tavallinen fetch quest".

Pelimakuja on monia, mutta sanon silti, että ainakin omasta mielestäni Witcher 3 on 2010-luvun paras tarinavetoinen peli.

 

[kopolanpoika]

Mietinnässä, että ostaisko tämän PS4 loma ajan ratoksi vai säästelisikö suolaisen hintaiseen ja matala grafiikkaiseen Switch versioon vuoden lopulle

 

[janneus]

Pelimakuja on monia, mutta sanon silti, että ainakin omasta mielestäni Witcher 3 on 2010-luvun paras tarinavetoinen peli.

Witcher 2 > Witcher 3

Ei se kolmonenkaan huono ole, ei sinne päinkään. Muistaakseni meni 127h peruspelin läpäisemiseen silloin aikoinaan. Sen verran on pelillä mittaa että ei ole tullut toistamiseen vedettyä läpi. Sama homma toki myös muiden sadan tunnin kieppeillä pyörivien kanssa. Harvemmin tulee palattua enään pelin pariin. Witcher 2 taas on tullut vedettyä läpi 3 tai 4 kertaa. Itselle sopivampi 35 - 40h kesto ja loistava uudelleenpeluuarvo etenkin chapter 2 kohdalla. Pelin ollessa myös hivenen tiiviimpi pakkaus, ei tule jäätyä haahuilemaan maailmaan kymmeniksi tunneiksi jättäen huomiotta kaikki tarinatehtävät. Mistä johtuen tarinan seuraaminen on ollut kakkosessa itselle helpompaa, kun muisti hahmojen /paikkojen nimet ja pysyi muutenkin paremmin kärryillä mikä olikaan se punainen lanka miksi täällä pyörittiin. Kolmosen DLC:t taas kolahtivat itselle juuri tästä syystä todella kovaa. Blood & Wine antoi myös kirjojen ystäville kunnon fanipalvelua.

Witcher 2 oli aikanaan itselle myös ensimmäinen peli mikä herätti välillä hyvinkin vahvoja tunteita ja sai ymmärtämään että pelien tarinoiden ei tarvitse häpeillä elokuvien / tv-sarjojen rinnalla. Välillä tekisi mieli palata juurikin tämän kakkoseen pariin, mutta en usko että se voi muuttua enään paremmaksi mitä sen päässäni muistelen. Aika varmaan kullannut ainakin tietyltä osin muistoja, joten voi olla että nään Geraltin ja Trissin uimaretket enään vain mielessäni. Ja ehkä hyvä niin.

Witcher 2: Assassins of Kings oma henk. koht. suosikki videopeli of all time.

Loppuun vielä hauska fakta siitä kuinka ylpeitä puolalaiset ovat Witcheristään: 2011 Puolan pääministeri antoi Barak Obamalle Witcher 2 Collectors editionin lahjaksi. Milloinkohan nähdään "Salen" ojentavan Trumpin suuntaan Controllia? Tai Angry Birds lippistä...

 

[Revolveri]

vakiotaso on suunniteltu enemmän vain napin hakkaamiseen ja kykyjä tai potioneita ei tarvitse käyttää. Vaikeimmilla tasoilla pitää käyttää oikeita keinoja monstereiden kukistamiseen, lukemalla pelin monsterinfoa.

Tämä. Itse pelasin aluksi normalilla vaikeustasolla ja jossain vaiheessa rupes ärsyttää kun peli ei tarjonnut mitään haastetta eikä mitään potioneita tarvinnut. Aloitin pelin sitten vaikeimmalla tasolla ja siinä oli alku todella hankala mutta jotain kykyjä kun sai avattua peli helpottui. Ja tosiaan piti lukea eri vihollistyyppejä vastaan tietynlaisia potioneita ja mitä niitä nyt olikaan.
Huikea pelimaailma, tarina, sivutehtävät. Kaikki vaan natsaa tässä pelissä. Paljon on klassikko pelejä tullut vastaan mutta Witcher 3 on itselle kaikkien aikojen ykköspeli kirkkaasti

 

[spydeZ6]

Mäki pelaan tätä vielä. Aikoinaan pelasin 20 h peeceellä, mutta jäi kesken. Ostin sit Xboksille syksyllä ja pikkuhiljaa pelaillut. Varmaan se 30 h mittarissa nyt. Se maailma ja tarinat on tossa se juttu. Taistelut ei niinkään kiinnosta ja pudotin jopa vaikeustasoa välillä, kun halusi päästä taisteluista nopeesti Ehdottomasti kannattaa lukea ne kirjat myös. Peli aukeaa paljon paremmin, kun tietää maailmasta ja hahmoista enemmän.

 

[Hulikopteri]

Juu tää peli vaatii todella aikaa että alkaa tykkäämään. Itsellä kesti se yli 10h ennenkuin kunnolla koukutti. Toki eihä se muuta sitä tosiasiaa että kontrollit on vähä tönkköjä ja taistelu myös. Jos siis vaikka Soulspeleihin vertaa mitkä ovat minun suosikkipelejä. Toki näihin tottuu tässä, ja tarinan ja kiinnostavat tehtävät antavat paljon anteeksi.

Suosittelen ehdottamasti antaa pelille mahdollisuuden.

 

[tukholma]

Tää olis ps storessa alle 9 euroa! 11.7 asti näköjään tarjous voimassa.

 

[Eliminaattori]

KonsoliFIN julkaisi uutisen Witcher-tv-sarjasta, ensimmäiset promokuvat nähtävillä. Uutisen voi lukea tästä linkistä.

Tuohon alennukseen tekee mieli tarttua. Mahtaisiko siinä olla myös dlc:tä mukana? Täytyypä tutustua. KonsoliFINin striimikanavalla on aikoinaan striimattu vain Witcher 3:n lisäosa Blood and Wine. Pitäisiköhän ottaa mittavaksi projektiksi pelata peruspelin seikkailua suorissa lähetyksissä? Siitä saisi monta lähetystä aikaiseksi.

 

[Ippenator]

Minulle tästä ei kyllä, vaikka kuinka kauan pelaamalla, koskaan sitten tullut mestariteosta. Toki maailma on laaja ja ajoittain ihan hyvän näköinenkin. Mutta seikkailuissa itselleni niin kovin tärkeät tarina ja pelihahmot eivät vain olleet kovinkaan kiinnostavia. Tarina varsinkin oli itselleni aika kova pettymys. En myöskään missään vaiheessa oppinut pitämään pelin käyttöliittymästä sekä Geraltin ohjattavuudesta. Vain päätarinan olen toki läpi pelannut, vaikka DLC:tkin tuli ostettua. Molempia muistaakseni kokeilin alkupuolelta, mutta eivät sytyttäneet lainkaan, joten lopetin pelaamisen aika alkuun. Ehkä voisi vielä niiden jatkamista kokeilla? En silti ymmärrä puheita siitä, että tämä peli olisi todellinen mestariteos. Minulle ei siis ole sitä missään tapauksessa.

 

[Aksu]

Itellä lähti toinen läpipeluu kun oli savet kadonnut ja Blood and Wine pitää päästä pelaamaan omalla hahmolla.

Tästä löytyy asetuksista vaihtoehtoinen ohjaus jolla Gerald muuttuu ketterämmäksi, kannattaa ehdottomasti laittaa päälle. Tuo lisättiin jälkikäteen kun tuli niin paljon kritiikkiä hahmon ohjaamisesta.

 

[Ulukai]

Kuulostaa siltä, että pitäisi joskus koettaa aloittaa peli sen kolmannenkin kerran, jos lopulta tuo kolahtaisi myös itselle. Toisaalta en kovin pitkälle kummallakaan aiemmalla yrityksellä päässyt, kun jotain muuta kiintoisampaa/kiireisempää tuli pelattavaksi.

 

[cobalos]

Mutta seikkailuissa itselleni niin kovin tärkeät tarina ja pelihahmot eivät vain olleet kovinkaan kiinnostavia. Tarina varsinkin oli itselleni aika kova pettymys.

Mielenkiintoista, miten erilaisia näkemyksiä tästäkin asiasta on. Minusta taas jopa Witcher 3:n yksittäisten tehtävien juonet ovat syvällisimpiä ja monipuolisempia kuin monien kokonaisten pelisarjojen juonet yhteensä. Tästä esimerkkinä vaikkapa Bloody Baron -tarinajatkumo ja sen aikana tehtyjen päätösten seuraukset.

Lisäksi pelissä viehättää juuri tuo päätösten rujous: useissa tilanteissa on vain huonoja vaihtoehtoja ja tyypilliset "hyviksetkin" ovat aika mulkkuja tyyppejä.

Mutta vaikea tällaisista asioista on toiselle sanoa, että olet väärässä. Jos ei kolahda, niin ei kolahda.

 

[kopolanpoika]

Mietinnässä, että ostaisko tämän PS4 loma ajan ratoksi vai säästelisikö suolaisen hintaiseen ja matala grafiikkaiseen Switch versioon vuoden lopulle

Tää olis ps storessa alle 9 euroa! 11.7 asti näköjään tarjous voimassa.

Okei, sait ylipuhuttua ja lataukseen meni

 

[Konsolisoturi]

Hearts of Stone pelattu jälleen läpi ja on se vaan pirun kova lisäosa. Olgierd Von Everecin tarina on synkkä ja koskettava. Gaunter Odimm helposti yksi mystisimmistä ja hienoiten toteutetuista videopeliantagonisteista.

Helppo 9/10. Pelkkä tarina, tuohon päälle kaikki sivusälä runestoneineen.

Jos et ole pelannut, pelaa.

 

[HideoMiyamoto]

Ensin oli Divinity, nyt on testissä Witcher 3 Digital Foundryllä. Muihin versioihin verrattuna se on ruma ja paikoitellen pyörii kuin mummo mudassa, ei suositella tv:stä pelattavaksi jos löytyy muitakin pelivälineitä kotoa sen verran iso on ero tehokkaampiin konsoleihin. Mutta käsikonsoli pelinä tämä on tekninen mestariteos jonka piti olla mahdotonta. Ajatella että voit pelata Witcher 3 ihan missä satut olemaankin.

 

[pelle]

Itsekin tuosta katselin eilen videoita enkä keksi onko switch fanipojat oikeasti vaan kovia fanipoikia vai mitä sieniä ovat popsineet kun kehuvat tätä hienon näköiseksi.
Siis peli on sellaista suttua, että jos en olisi tuota koskaan kokenut niin en kyllä haluaisi tuollaisenakaan kokea ensimmäistä kertaa.

 

[Dragonfly]

Itsekin tuosta katselin eilen videoita enkä keksi onko switch fanipojat oikeasti vaan kovia fanipoikia vai mitä sieniä ovat popsineet kun kehuvat tätä hienon näköiseksi.
Siis peli on sellaista suttua, että jos en olisi tuota koskaan kokenut niin en kyllä haluaisi tuollaisenakaan kokea ensimmäistä kertaa.

Jep, aika karun näköistä. Tiedä sitten jos ja kun pääsee itse kokeilemaan kannettavassa muodossa. Switchin oma näyttö on kuitenkin sen verran pieni, että näyttääkö suttuinenkin Witcher siinä ihan hyvältä. Telkkarista en Switch versiota lähtisi pelaamaan.

 

[pelle]

Modatulla switchillä pääsee säätämään pelin post processing asetuksia.
Sieltä löytyy esim antialisointi, kuvan terävöitys, veden laatu, bloom ja paljon muuta.
Jos nuo tuotaisiin päivityksellä ihan kaikkien saataville niin voisin ostaa pelin ihan periaatteesta.

Pelkkä antialisoinnin poisto tekee pelistä paljon paremman näköisen, koska se koko ruudun peittävä sumeus häviää melkein kokonaan.

 

[Eliminaattori]

Witcher 3 tuli napattua storen aleista, kun maksoi vain 9 €. Harmi kyllä digiversion kanssa ei voinut enää käyttää aiemmin omistamani levyversion tallennuksia, joten alusta lähti - ja suoraan Deathmarchille. Aiemmin lähdin liikkeelle astetta helpommalla Blood and Broken Bones -tasolla. Olin heti aivan koukussa, vaikka kontrolleja en muistanut ollenkaan ja tutoriaalit piti lukea uudestaan. Viime kerrasta kuitenkin vierähtänyt sen 4,5 vuotta.

Tyylikäs peli on edelleen, maailma suorastaan kutsuu tutkimaan. Koko tarinan striimiä tästä ei uskalla kuitenkaan luvata, kaipaisin liiaksi pelaamisen vapautta yhden kaikkien aikojen suosikkiseikkailupelini parissa. Kenties johonkin väliin voisin kuitenkin heittää yllätysstriimejä muutaman jakson verran – mutta ei koko tarinaa. Muutama maukas tehtävä sieltä täältä.