objektiivi:
Lehden ulkoasussa on ensinnäkin selkeää hillittyä tyylikkyyttä, joka tekee siitä varmasti miellyttävän lukea. Lehti konkreettisena kappaleena on myös kovin siro (kyllä, sivuja oli 80) ja lukeminen tulee näkymään lehdestä varsin pian.
Enemmänkin ulkoasua tutkiessa tulee mieleen lievä Pelaajan ja Pelitin kombinaatio -kruunu sille, joka antaa tuollaiselle enemmänkin arvoa.
Lehden avaava pääkirjoitus on ensimmäiseltä numerolta luonnollisesti ympäripyöreää lässytystä, joten ei siitä sen enempää. Sisällöstä erikoisuuksina löytyy kaksi kolumnia, kaiutinvertailu, Zodiacin testaus ja pari artikkelia, toinen nettiroolipeleistä, toinen CS:stä. Näissä lepää selvästi Tilt-lehden vahvuudet, jos he onnistuvat luomaan numerosta toiseen yhtä kiinnostavia ja huolella tehtyjä artikkeleita.
Kirjoitus on asiallista, josta on (näennäisesti) karsittu pois kaikki turha. Lehti pureutuu suoraan pelaamisen ytimeen, eikös niin joku mainostanutkin.
Lehti oli kokonaisuudessaan varsin kattava ja asiassaan tiukasti pysyvä. Julkaisun tarpeellisuutta voi pohtia; lehden kilpakykyisyys "mennyt pelikuukausi" -sarjassa tarjoaa varmasti suomalaisiin pelialan julkaisuihin lopulta sen viimeisen vaihtoehdon, johon kuluttaja voi vielä osittain selvin kriteerein kallistua.
subjektiivi:
siis ei jumalauta. mikään ei ole yhtä hirveätä, kuin nähdä nuorten kirjoittavan noin väkinäistä, piilevällä tavalla ylikyynistä (tiedättehän mitä tarkoitan?
sanotaan, että tulkitsin tämmöistä lukemalla lehestä kiljoona ylikäytettyä fraasia) ja vilpillistä tekstiä. tekijänimet tekstien lopusta ovat kasvottomuuksien vuoksi lähinnä vitsi. ymmärrän sen mahdollisuuden, että joku kuitenkin haluaa lukea tällaista: vähäeleistä, selkeää ja tarpeeksi kattavaa tekstiä asioista tietäviltä tahoilta. omalla kohdalla lukureissu oli kyllä varsin puuduttava, ja arviot lähinnä muistuttivat pelien demovideoita, eivät tekstejä, joiden on tarkoitus saada lukija mahdollisesti kiinnostumaan sen ansaitsevista peleistä.
Jukka Koskelinin kolumni oli hyvä. konstailematon, aikuisen oloinen teksti. toista (Mika Loposen) en jaksanut lukea edes loppuun.
lehti ei koskettanut mua, siinä se varmaan lyhykäisyydessään. pysyttäydyn Pelit-lehden lukijana, joka onnistuu Tilt-lehteä paremmin kirjoituksien tasossa, persoonallisuudessa ja mitä luultavimmin myös vaihtoehtopelaamisen esittelemisessä. kokemus kun on vaan valttia.